Katso, minä seison ovella ja kolkutan. (Ilm. 3:20.)
Muuan nainen valitti eräässä lehdessä, että hänellä ei ollut ikätovereita. Hän oli 99-vuotias, joten ikätovereiden puuttuminen ei ollut kovin merkillistä. Ei tarvitse kuitenkaan tulla 99-vuotiaaksi tunteakseen itsensä yksinäiseksi. Sellaista voimme me nuoretkin ihmiset tuntea. Mutta yksinäisyys on ennen kaikkea monien vanhusten osa. Aika on rientänyt heidän edelleen. Ja ihmiset kulkevat heidän ovensa ohi. Ehkä joku harva joskus astuu sisään heitä tervehtimään. Kaikillahan on niin kiire.
Mutta vaikkei yhdelläkään ihmisellä olisi aikaa pysähtyä ovesi eteen, on siellä aina eräs, joka sanoo: "Katso, minä seison ovella ja kolkutan."
Ehkäpä Hän on seisonut siinä jo kauan pääsemättä sisään. Ja kuitenkin Hän seisoo ja odottaa. Jospa Hän pääsisi sisään! Hän on sinun paras ystäväsi.
Ei ole ehkä helppoa avata Hänelle, koska täytyisi siivota ja puhdistaa uskaltaakseen ottaa Hänet vastaan. On niin paljon vanhaa romua, joka täytyisi raivata pois. Ja kukapa sitä jaksaisi. Niin, se on totta. Mutta jos aiomme odottaa siksi kunnes sisimmässämme on kyllin puhdasta, Hänen tulostaan tuskin koskaan tulee mitään.
Mutta Hän tietää tarkalleen, miltä sisimmässämme näyttää. Hän tietää senkin, ettämme me milloinkaan osaa siivota emmekä tehdä puhdasta. Ja kuitenkin Hän yhä seisoo ja kolkuttaa. Sillä Hän tahtoo päästä sisään ja auttaa sinua, että kaikki muuttuisi. Muutosta ei kukaan muu voikaan saada aikaan, sillä siihen tarvitaan katumusta ja anteeksiantoa. Vain tämä voi poistaa kaiken vanhan pahan ja antaa uuden elämän vanhalle raadolliselle ihmissydämelle.
Sen luokse, jolle Hän on saanut antaa nämä lahjat, Hän jää asumaan. Sydämen yksinäisyyttä ei enää ole. Silloin alkaa päivittäinen kanssakäyminen Kristuksen kanssa. Ja se merkitee rauhaa, joka käy yli kaiken ymmärryksen. Sillä Hän ottaa huostaansa kaikki huolet ja murheet, niin että ihmisen ei enää tarvitse niitä yksin kantaa.
Ovella minun sydämeni
kolkutat, rakas Jeesuksen.
Sun armos anna, ystäväni
niin että Sulle avaan sen!
Mua armos äänell´ särje niin,
Sun puolees että taipuisin. S.V. 126: 1.
Käy, Herra Jeesus, luokseni,
tee sydämeeni majasi.
Sä sinne armo, autuus tuo,
sun asuntos sen olla suo.
Mua iloon taivaan johdata,
ett´ luonas saan ain asua.
Muuan nainen valitti eräässä lehdessä, että hänellä ei ollut ikätovereita. Hän oli 99-vuotias, joten ikätovereiden puuttuminen ei ollut kovin merkillistä. Ei tarvitse kuitenkaan tulla 99-vuotiaaksi tunteakseen itsensä yksinäiseksi. Sellaista voimme me nuoretkin ihmiset tuntea. Mutta yksinäisyys on ennen kaikkea monien vanhusten osa. Aika on rientänyt heidän edelleen. Ja ihmiset kulkevat heidän ovensa ohi. Ehkä joku harva joskus astuu sisään heitä tervehtimään. Kaikillahan on niin kiire.
Mutta vaikkei yhdelläkään ihmisellä olisi aikaa pysähtyä ovesi eteen, on siellä aina eräs, joka sanoo: "Katso, minä seison ovella ja kolkutan."
Ehkäpä Hän on seisonut siinä jo kauan pääsemättä sisään. Ja kuitenkin Hän seisoo ja odottaa. Jospa Hän pääsisi sisään! Hän on sinun paras ystäväsi.
Ei ole ehkä helppoa avata Hänelle, koska täytyisi siivota ja puhdistaa uskaltaakseen ottaa Hänet vastaan. On niin paljon vanhaa romua, joka täytyisi raivata pois. Ja kukapa sitä jaksaisi. Niin, se on totta. Mutta jos aiomme odottaa siksi kunnes sisimmässämme on kyllin puhdasta, Hänen tulostaan tuskin koskaan tulee mitään.
Mutta Hän tietää tarkalleen, miltä sisimmässämme näyttää. Hän tietää senkin, ettämme me milloinkaan osaa siivota emmekä tehdä puhdasta. Ja kuitenkin Hän yhä seisoo ja kolkuttaa. Sillä Hän tahtoo päästä sisään ja auttaa sinua, että kaikki muuttuisi. Muutosta ei kukaan muu voikaan saada aikaan, sillä siihen tarvitaan katumusta ja anteeksiantoa. Vain tämä voi poistaa kaiken vanhan pahan ja antaa uuden elämän vanhalle raadolliselle ihmissydämelle.
Sen luokse, jolle Hän on saanut antaa nämä lahjat, Hän jää asumaan. Sydämen yksinäisyyttä ei enää ole. Silloin alkaa päivittäinen kanssakäyminen Kristuksen kanssa. Ja se merkitee rauhaa, joka käy yli kaiken ymmärryksen. Sillä Hän ottaa huostaansa kaikki huolet ja murheet, niin että ihmisen ei enää tarvitse niitä yksin kantaa.
Ovella minun sydämeni
kolkutat, rakas Jeesuksen.
Sun armos anna, ystäväni
niin että Sulle avaan sen!
Mua armos äänell´ särje niin,
Sun puolees että taipuisin. S.V. 126: 1.
Käy, Herra Jeesus, luokseni,
tee sydämeeni majasi.
Sä sinne armo, autuus tuo,
sun asuntos sen olla suo.
Mua iloon taivaan johdata,
ett´ luonas saan ain asua.
Vastaukset 4
Vanhimmat
meidät puhdistaa. Jumala on Sanansa antanut jokaiselle, joka Sanan vastaanottaa ja tämä Sana on niin voimakas, että kykenee puhdistamaan meidät. Lihantahto on jo ristille naulittu Jumalan Tahdon tieltä ja se tarkoittaa sitä, että USKO tekee kaiken uudeksi, emme me, vaan usko Jumalan Sanaan.
Pyhä Henki todistaa Jumalan Sanan, joka on Jeesus ja tästä saa alkunsa uusi elämä, eli ihminen saa syntyä elävän veden lähteestä, Herrasta.
Yksikään, joka elää Jeesuksen kanssa ei tunne itseään yksinäiseksi, sillä Jeesus pitää omistaan huolen Pyhän Henkensä kautta, eli olimmepa vanhoja tai nuoria, saamme saman hoivan ja huolenpidon.
Jeesus on niin suuri ihme ihmisen elämässä, että sitä ei voi toisille selittää, vaan jokaisen on se koettava itse, sillä Jumalan valtakunnan asiat eivät aukene, kuin vain Jumalan valtakunnan asukkaille. Muilta ne on salassa.
Jeesus kertoo kertovansa sen takia paljon asioita vertauksilla, koska Jumalan valtakunta on ja pysyy salaisuutena heille, jotka eivät tahdo uskoa.
Markus 4
10 Ja kun hän oli jäänyt yksin, niin ne, jotka olivat hänen ympärillään, ynnä ne kaksitoista kysyivät häneltä näitä vertauksia.
11 Niin hän sanoi heille: "Teille on annettu Jumalan valtakunnan salaisuus, mutta noille ulkopuolella oleville kaikki tulee vertauksissa,
12 että he näkemällä näkisivät, eivätkä huomaisi, ja kuulemalla kuulisivat, eivätkä ymmärtäisi, niin etteivät kääntyisi ja saisi anteeksi".
kovin korkealla Jeesukseen uskovienkaan parissa: "Ettekö vielä käsitä, ettekö ymmärrä? Onko teidän sydämenne paatunut? Silmät teillä on, ettekö näe? Ja korvat teillä on, ettekö kuule?" (Mk 8:17)
ovat elämän tiellä, jossa heille on taattu kasvatus ja oikea ravinto ja vaikka he eivät tänään olekkaan täydellisiä, niin he saavat katsoa täydelliseen, eli Jeesukseen ja näin tavoitella Jeesuksen kaltaisuutta. Jokainen, joka tuota tavoittelee saa voiman siihen ja joskus aukeaa päivä, että nyt vajavainen on oleva täydellinen.
Juuri näin se on. Jos odotamme, että meillä olisi kyllin puhdasta, että voisimme kutsua taivaallisia vieraita, ei sellaista aikaa tulekaan. Ei niin siistiä sydäntä olekaan, ettei siellä jokin ullakkokomero olisi siivousta vailla, ja että sinne Jeesusta voisi kutsua. Kun Jeesus kolkuttaa, Hän näkee ne ullakkokamarin sotkukin jo, emme me voi Häneltä mitään piilottaa.
Kun Jeesus kolkuttaa, sanotaan vaan, että 'sisään'.
Tulkoon Hän aterioitsemaan meidän kanssamme, niinkuin on Sanassaan luvannut.
Ajatelkaa Abrahamilla kävi taivaallisia vieraita:
Herra ilmestyi Abrahamille Mamren tammistossa. Abraham istui telttansa ovella päivän ollessa kuumimmillaan,ja kun hän kohotti katseensa, hän näki kolmen miehen lähestyvän.
Heti heidät nähtyään hän juoksi teltan ovelta heitä vastaan ja tervehti heitä kumartaen maahan asti. Hän sanoi: "Herrani, suothan minulle sen kunnian, ettet kulje palvelijasi ohi." Saanko tuoda teille vähän vettä, jotta voitte pestä jalkanne ja levähtää puun varjossa?
Minä haen hiukan syötävää, niin että voitte virkistäytyä ennen kuin jatkatte matkaanne. Levähtääksenne te varmaan poikkesitte minun, palvelijanne luo." He sanoivat: "Hyvä on, tee niin.
"Abraham riensi telttaan Saaran luo ja sanoi: "Hae joutuin kolme vakallista parhaita vehnäjauhoja, tee taikina ja leivo leipiä!" Sitten hän kiiruhti karjansa luo, otti nuoren ja kauniin vasikan ja antoi sen palvelijalle, joka heti ryhtyi valmistamaan ateriaa.Hän toi tuoretta voita, maitoa ja palvelijan valmistaman vasikan, asetti ruoan vieraittensa eteen ja jäi puun alle seisomaan ja palvelemaan heitä heidän syödessään. (1.Moos.18. luvusta.)
Vieraat otettiin hyvin vastaan, vaikka vierailu oli ex tempore! Vierailu tiesi hyvää Abrahamille ja Saaralle, sekä Lootin perheelle, jonka Jumala pelasti 'pilaantuneesta' kaupungista.