Miten JT suhtautuvat nykyisin perheväkivaltaan esim jos mies pieksää vaimoaan?
Uskotteko ettei väkivaltaa ole tapahtunut, jos mies ei ole pieksänyt kahden todistajan läsnäollessa?
Syyllistättekö naisia jos mies hakkaa? Pitääkö paikkansa että kehoitatte olemaan parempi vaimo, odottamaan jehovaa ja pitämään suun kiinni tapahtumista?
Avioeroa ei tietenkään saa ottaa vaikka toinen osapuoli piestäisiin säännöllisesti sairaalakuntoon. Järkevää? Jos avioero on pakko ottaa tässä tilanteessa, niin rankaisetteko vielä erottamisella ja karttamisella päälle? Inhimillistä ja rakkaudellista?
Uskotteko ettei väkivaltaa ole tapahtunut, jos mies ei ole pieksänyt kahden todistajan läsnäollessa?
Syyllistättekö naisia jos mies hakkaa? Pitääkö paikkansa että kehoitatte olemaan parempi vaimo, odottamaan jehovaa ja pitämään suun kiinni tapahtumista?
Avioeroa ei tietenkään saa ottaa vaikka toinen osapuoli piestäisiin säännöllisesti sairaalakuntoon. Järkevää? Jos avioero on pakko ottaa tässä tilanteessa, niin rankaisetteko vielä erottamisella ja karttamisella päälle? Inhimillistä ja rakkaudellista?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Yli 30 v Jt:nä oli riittävän pitkä aika näyttämään, että naisella voi olla juuri noin surkeaa. Toisaalta, on seurakuntia, joiden vanhimmilla on vähän enemmän järkeä. Summa summarum, nainen ja usein hänen lapsensakin ovat mitä suurimmassa määrin mielivallan alla.
Kun minä olin lapsi ja nuori ja asuin kotona, isä pahoinpiteli äitiä rajusti tuon tuostakin eikä me lapsetkaan jääty siitä osattomaksi. Äiti olisi halunnut erota tai ottaa asumuseron (sen aikainen termi), mutta ainoa paikallinen vanhin tulkitsi VT:a (Huom! ei Raamattua, vaan VT:a) siten, että miestä ei voi jättää ja samalla säilyttää 'hyvää asemaa Jehovan edessä' ellei ole varmoja todisteita miehen uskottomuudesta. Elämä oli yhtä helvettiä!
Olin jo aikuinen, kun äiti tunnusti minulle katuvansa syvästi sitä, ettei tehnyt oman päänsä mukaan ja suojellut lapsiaan. Seuran kantahan on nyt muuttunut sikäli, että väkivallan takia voi muuttaa puolisostaan erilleen, mutta avioerosäännöt eivät oletettavasti ole miksikään muuttuneet edelleenkään.
Muutama oikaisu.
Jos jt-parisuhteessa esiintyy väkivaltaa, niin vanhimmat ovat varmasti heti valmiita auttamaan. Raamatussa on paljon hyviä kohtia, joissa neuvotaan kuinka lähimmäistään tulee kohdella. Jos mies on väkivaltainen, hänen tulee muuttaa menettelyään raamatun mukaiseksi. Myös vaimon on syytä muuttaa käytöstään, sillä useimmitenhan perheväkivalta on jatkumoa riitelylle, johon tarvitaan aina kaksi osapuolta. Monesti vaimo myös ei suostu sukupuolisuhteisiin miehensä kanssa ja rikkoon näin raamatun selvää käskyä. Sitten kun mies turhautuu niin ollaan huutelemassa ulkopuolisia apuun. Johdonmukaista?
Jos perheväkivalta on sietämätöntä, niin aina on mahdollisuus erota. Avioeroa ei tietenkään voi ottaa jos ei ole tapahtunut aviorikosta, mutta asumuserohan on ihan vastaava käytännössä. Monesti lyhyt asumusero saa puolisot miettimään asioita uudelta näkökannalta ja he ovat valmiita palaamaan taas yhteen.
>>Jos jt-parisuhteessa esiintyy väkivaltaa, niin vanhimmat ovat varmasti heti valmiita auttamaan.
Heillä ei ole mitään koulutusta tuollaisten tilanteiden hoitoon ja raamatusta tuskin on apua tuohon ongelmaan. Jos ei nyt sitten miehelle nyrkin jatkeeksi.
Jos mies hakkaa vaimoaan, niin siinä eivät vanhinten sanat paina missään.
>>Jos mies on väkivaltainen, hänen tulee muuttaa menettelyään raamatun mukaiseksi.
Jehovantodistaja, joka hakkaa vaimoaan on kyllä lukenut raamattunsa, mutta hakkaaminen vain jatkuu. Luuletko että lisää raamattua auttaa asiaan, vai olisiko jonkinasteisen viranomaisen parempi puuttua peliin?
>>Myös vaimon on syytä muuttaa käytöstään, sillä useimmitenhan perheväkivalta on jatkumoa riitelylle, johon tarvitaan aina kaksi osapuolta.
Yleensä kyse ei kuitenkaan ole tuosta, vaan miehen väkivaltaisuus on ongelma.
>>Monesti vaimo myös ei suostu sukupuolisuhteisiin miehensä kanssa ja rikkoon näin raamatun selvää käskyä.
Raamatustako minun pitää lukea vaimolleni, että "annapas nyt kun mieli tekisi, sinultahan tässä ei raamatun mukaan tarvitse kysyä mitään!".
>>Sitten kun mies turhautuu niin ollaan huutelemassa ulkopuolisia apuun. Johdonmukaista?
Ei tietenkään. Vaimon on syytä ottaa turpaan jos ei suostu antamaan kun mies haluaa. Kaikenlaista sitä lukeekin...
>>Jos perheväkivalta on sietämätöntä, niin aina on mahdollisuus erota.
Niin on, mutta täällä todellisuudessa. Jehovantodistajuudessa se ei olekaan ihan noin yksinkertaista.
>>Monesti lyhyt asumusero saa puolisot miettimään asioita uudelta näkökannalta ja he ovat valmiita palaamaan taas yhteen.
Ja jos mies ei ole saanut mitään asianmukaista hoitoa ja rangaistusta, niin väkivalta vain jatkuu. Hyvin hoidettu, tapu tapu.
Ei tietenkään. Vaimon on syytä ottaa turpaan jos ei suostu antamaan kun mies haluaa. Kaikenlaista sitä lukeekin...
Sanoppa muuta. Eihän ihmistä voi pakottaa tai velvoittaa seksiin. Jos tunteet ovat kadoksissa, niin ei sille mitään voi. Pitää puuttua ongelman syyhyn eikä vain käskeä harrastamaan seksiä, ja ajatella että ongelma hoituu niin. Yleensä tuollaisia seksiongelmia ei ole jos molemmat kohtelevat toisiaan hyvin. Jos esim mies alkaa hakkaamaan, niin miten siinä voi senjälkeen seksihaluja tuntea?
Nämä JT kommentit edustavat hyvin vahingollista ajattelua ja ovat peräisin jostain kivikaudelta... Se aivan uskomatonta, kuinka tyhmiä kommentteja uskovilta saa lukea.
>>Pitää puuttua ongelman syyhyn eikä vain käskeä harrastamaan seksiä, ja ajatella että ongelma hoituu niin. Yleensä tuollaisia seksiongelmia ei ole jos molemmat kohtelevat toisiaan hyvin.
Juuri näin. Miehen on useassa tapauksessa syytä myös katsoa peiliin jos emäntä alkaa liiaksi pihtaamaan (ei, kyse ei ole ulkoisesta habituksesta).
Vt-seuran aviovuoteeseen ulottuva säännöstö on avioparin seksielämälle ainoastaan pahasta. Kun sängyssä on funtsittava, että kuinka pitkälle voi teokratiaa kunnioittaen mennä, niin meneehän siitä maku kenellä tahansa. Siitä puuttuu silloin niin sanotusti aito tekemisen riemu.
Sinulle: virheellisiä ajatuksia!
Oikeastikko tämä on sinun ja todistajien tapa ajatella perheväkivallasta? Itse elin "en niin pahassa" perhehelvetissä jt-perheessä. Pyysin usein vanhimmilta apua. He vähättelivät asiaa ja huomasinkin että he eivät lainkaan ymmärrä tilannettamme perheessä. Tai voisiko syy olla se etteivät he halunneet ymmärtää sitä. Tilanne kuitenkin paheni vuosivuodelta ja lopulta lähdin kurjasta suhteesta.
Kun sitten myöhemmin näille vanhimmillekkin selvisi asioiden todellinen laita: Tulivatko he minulle sanomaan että "Sori, ei oikein ymmärretty tilennettasi". Oikein: Eivät tulleet. Mutta yhden hyvän puolen tämä minun juttu osoitti minulle. Huomasin kuinka huonosti todistajat auttavat niitä jotka todellakin tarvitsisivat apua ja tukea. Äänestin jaloillani ja erosin todistajista.
Ja sitten on aivan päinvastaisiakin esimerkkejä. Et silleen.
on myöskin päinvastaisiakin esimerkkejä. Me ihmiset ollaan mitä ollaan, ollaanpa me sitten minkälaisia uskovaisia hyvänsä tai ei olleenkaan uskovaisia. Ei jehovantodistajat tee siinä mitään poikkeusta. Ainut poikkeus todistajien kohdalla on se että he toitottavat omaavansa rakkauden keskuudessaan.
auliisti "sitä" rakkauttaan ovelta ovelle.
Todistajanaisen paikka on nyrkin ja hellan välissä. Nainen vaijetkoon seurakunnassa raamatun mukaisesti.