Reijo Mäki

Pätevää tekstiä herra R. Mäki suoltaa:

"
Teoriassa joka naisen unelmamies olisi tietysti sellainen tyyppi, joka jutustelee mielellään n. puolitoista tuntia kerrallaan puhelimessa, ihan sekoaa innosta, kun joulun jälkeiset vaatealennusmyynnit alkavat, tykkää hirvittävästi tanssista sekä sisustamisesta ja osaa vaihtaa mielipiteitä horoskoopeista ja ihonhoitotuotteista. Tällaisia miehiä on oikeasti olemassa. Ja joillakin naisilla on kadehdittava ilo kutsua sellaisia kavereita jopa sydänystävikseen. Ongelmana tässä on nyt vain se, että jos on kyse perheen perustamisesta – tai seksielämästä ihan vaan hauskuttamispohjaltakin – niin heikäläisten päälle ei kyllä kannata laskea liikoja.
Vaimolleni tulee kasa naistenlehtiä ja luen niitä itsekin aina joskus (koska niissä on vaihtelevampi juttuprofiili kuin miestenlehdissä – esim. Jallussa tai Ratossa). Kiva on lukea henkilöhaastatteluista, että minkälainen on missien, mallien sekä näiden kaikkien juontajakokelaiden unelmamies. Aina nämä tyttöset pyörittävät sitä samaa, ulkoa opittua ja valheellista nauhaa, että miehen pitää olla herkkä ja tunteellinen – ehkä mieluusti jonkinlainen runoilijatyyppi. Ja aina käy niin, että puoli vuotta myöhemmin sama missukka kertoo lehdissä onnestaan Tapparan kovaotteisimman pakin – ellei peräti viime kauden jäähykuninkaan kanssa.
Viimeiset kolmekymmentä vuotta meille (sekä miehille että naisille) on opetettu, että sen oikeanlaisen miehen kuuluu olla maripaitaan, kierrätyshamppukassiin ja vihreisiin samettifarkkuihin sonnustautunut herkkä humanisti, joka on mieluummin tietysti vielä salaatinsyöjä. Tämä auliisti tunteet näyttävä, maailman pahuudelle, häkkikanoille ja Korkeasaaren paviaanien tylylle kohtalolle ajoittain itkeskelevä sadankomitealainen Tiibet-aktivisti saa myös mielellään kuulua miestenryhmään, joka kokoontuu tiiviisti jonkin hylätyn paloaseman letkujenkuivatustorniin sekä pitää siellä viikonloppuseminaareja miehuuden kipupisteistä. Kotona tämä mies on ahkera, tottelevainen ja lähes äänetön. Häneltä sujuu tiskaaminen, imurointi ja silittäminen, ja hän osaa nukkua kuorsaamatta.
Jo vuosia sitten kuvasin eräässä kirjassani tilannetta, jossa hieman toisenlaiset miehet istuskelevat baaritiskillä mietiskelemässä, että mitä pyörii sellaisten naisihmisten päissä, jotka silmät kirkkaina yrittävät vakuuttaa, että yllämainitun kaltainen mies on oikeasti heidän mieskumppani-ihanteensa? Kysymykseen vastasi yksityisetsivä Jussi Vareksen kaveri novellikirjailija Luusalmi jotenkin seuraavasti:”Nainen jaksaa katsella nyhverömiestään ehkä kolme vuotta. Mutta sitten jokainen terve nainen vetää omat johtopäätöksensä ja alkaa kuluttaa aina vaan enemmän ja enemmän iltojaan rekkakuskien suosimissa yökuppiloissa.”
Erikoinen juttu on myös tämä, että siinä missä naiset (erilaisten tutkimusten ja lehtihaastatteluiden perusteella) näyttävät edellyttävän suomalaiselta mieheltään tasa-arvoa, tunneherkkyyttä ja ylipäätään koko arjen jakamista yhdenvertaiselta pohjalta, he saattavat hehkuttaa aivan muunlaisia ominaisuuksia erimaalaisten miesten ollessa kyseessä. Useammin kuin kerran on saanut lukea, miten nainen ihastelee jossain lehdessä, miten hänen upouusi turkkilainen poikaystävänsä on herra talossa, määrä yksin kaapinpaikan eikä kaihda edes kunnon läimäyksiä, koska on ajoittain niin ihanan mustasukkainen. Eli summa summarum: ”se kohtelee mua niinku silleen, että mä todella tunnen itseni aidoksi naiseksi”.
"