Omasta mielestäni eräs vastenmielisimmistä uskontojen piirteistä on dogmaattisuus, ja yksi parhaista esimerkeistä tästä on katolilaisuus. Teidän katolilaisten uskonnollinen velvollisuus on siis uskoa kaikkea mitä Vatikaani määrä. Hulluinta tässä on se, että monet dogmat eli oppikappaleet joihin teidän tulee uskoa ovat täysin selvässä ristiriidassa kaiken järjen ja todellisuudesta nousevan tiedon kanssa.
Esimerkiksi uskomus viinin fyysisestä muuttumisesta kristuksen vereksi, ja leivän ruumiiksi, ehtoollisella, on sellainen asia johon teidän Pitää uskoa, ja vain koska joistakin tyypeistä puolitoistatuhatta vuotta sitten tuntui että sellainen tämän sakramentinolemus nyt ehkä on. Kukaan ei voi tosissaan sanoa, että viini muuttuisi jotenkin mystisesti vereksi, kun joku sievistelevä hupsu mekossaan pölisee latinaa ja ja juottaa "pyhässä" talossa sinulle viiniä. Silti kirkon opetus sanoo, että näin tapahtuu! Uskomatonta röyhkettä! Kertokaa miksi uskoa tälläisiin naurettavuuksiin, kun ne eivät yksinkertaisesti ole totta? Ja vastaukseksi ei nyt riitä, että "se on uskon asia!", sillä vaikka uskonnollisilla uskomuksilla ei olekaan mitään tieteeseen perustuvaa selitystä niin silti minun mielestäni kaikkien uskomusten täytyy perustua, edes vähän, objektiiviseen tietoon.
Toinen esimerkki kirkon sanelupolitiikasta koskee moraalikysymyksiä. Nyt tiedän, että monesta ihmisestä on mukava kun joku "ylimaallinen" taho antaa jumalallisen, absoluuttisen lain, joka on ajassa ja paikassa ikuinen ja muuttumaton. Se varmasti lohduttaa kun luulee tietävänsä oikean elämän ohjeen ja tien taivaalliseen palkintoon. Ja sitten kuin kirkko tulee ja sanoo että kondomit ovat väärin niin sitten ne vain ovat. Ja näin ollen kirkon seksuaalikielteisyyden ja kondimipolitiikan takia miljoonia ihmisiä kuolee aidsiin. Pro elämä? Enemmänkin contra elämä, pro kuolema. Ja sitten Vatikaani tulee ja sanoo, että homoseksuaalisuus on väärin! Miksi kirkkonne kokee asiakseen kieltää asian joka ei sille sitten tippaakaan kuulu? Homoseksuaalisuushan on vain persoonan identiteetin ominaisuus.
Ihmisinä teidän täytyisi hyväksyä että teidän, tai mikään muukaan, uskonto ei kerro teille miten tulee elää. Maailmanhistoria todistaa että moraali on muuttuvaa ja elävää ajassa, ja sen takia meidän täytyy hyväksyä se ja tähdätä yhteiskunnalliseen kehitykseen ja unohtaa ahdasmieliset ja hengenvaaralliset uskontojen moraalidogmit, kuten kondomien käyttökielto. Ehkä olisi aika ajatella oikeudenmukaisuutta itse, eikä tukeutua kirkon muinaisiin doktriineihin.
Mitä vielä katolisen kirkon "korkeaan" etiikkaan tulee niin varmasti monet vielä pitävät sitä hyvän elämän lähtökohtana, mutta silti se perustuu ajatukseen yliluonnollisesta olennosta kaiken inhimillisen säätelijänä ja se ei ole kestävä, saatikka todellinen, pohja millekkään lainsäädännölle tai yksilönmoraalille. Tosin joillakin se saattaa toimia ja innostaa hyviin tekoihin, mutta sitten on niitä jotka murhaavat aborttilääkäreitä, lentelevät pilvenpiirtäjiin ja kivittävät ihmisiä hengiltä. Viime vuosisadan kauheudet myös osaltaa osoittivat mitä auktoriteettiusko voi saada aikaan, ja sen tulisi opettaa meille että uskosta ei ole inhimillisemmän, humaanin etiikan perustaksi. Moraalin tulee nousta itsetiedostavasta, kriittisestä yksilöstä eikä homeisista ja taikauskoisista dogmeista, joita katolinen kirkko edustaa.
Esimerkiksi uskomus viinin fyysisestä muuttumisesta kristuksen vereksi, ja leivän ruumiiksi, ehtoollisella, on sellainen asia johon teidän Pitää uskoa, ja vain koska joistakin tyypeistä puolitoistatuhatta vuotta sitten tuntui että sellainen tämän sakramentinolemus nyt ehkä on. Kukaan ei voi tosissaan sanoa, että viini muuttuisi jotenkin mystisesti vereksi, kun joku sievistelevä hupsu mekossaan pölisee latinaa ja ja juottaa "pyhässä" talossa sinulle viiniä. Silti kirkon opetus sanoo, että näin tapahtuu! Uskomatonta röyhkettä! Kertokaa miksi uskoa tälläisiin naurettavuuksiin, kun ne eivät yksinkertaisesti ole totta? Ja vastaukseksi ei nyt riitä, että "se on uskon asia!", sillä vaikka uskonnollisilla uskomuksilla ei olekaan mitään tieteeseen perustuvaa selitystä niin silti minun mielestäni kaikkien uskomusten täytyy perustua, edes vähän, objektiiviseen tietoon.
Toinen esimerkki kirkon sanelupolitiikasta koskee moraalikysymyksiä. Nyt tiedän, että monesta ihmisestä on mukava kun joku "ylimaallinen" taho antaa jumalallisen, absoluuttisen lain, joka on ajassa ja paikassa ikuinen ja muuttumaton. Se varmasti lohduttaa kun luulee tietävänsä oikean elämän ohjeen ja tien taivaalliseen palkintoon. Ja sitten kuin kirkko tulee ja sanoo että kondomit ovat väärin niin sitten ne vain ovat. Ja näin ollen kirkon seksuaalikielteisyyden ja kondimipolitiikan takia miljoonia ihmisiä kuolee aidsiin. Pro elämä? Enemmänkin contra elämä, pro kuolema. Ja sitten Vatikaani tulee ja sanoo, että homoseksuaalisuus on väärin! Miksi kirkkonne kokee asiakseen kieltää asian joka ei sille sitten tippaakaan kuulu? Homoseksuaalisuushan on vain persoonan identiteetin ominaisuus.
Ihmisinä teidän täytyisi hyväksyä että teidän, tai mikään muukaan, uskonto ei kerro teille miten tulee elää. Maailmanhistoria todistaa että moraali on muuttuvaa ja elävää ajassa, ja sen takia meidän täytyy hyväksyä se ja tähdätä yhteiskunnalliseen kehitykseen ja unohtaa ahdasmieliset ja hengenvaaralliset uskontojen moraalidogmit, kuten kondomien käyttökielto. Ehkä olisi aika ajatella oikeudenmukaisuutta itse, eikä tukeutua kirkon muinaisiin doktriineihin.
Mitä vielä katolisen kirkon "korkeaan" etiikkaan tulee niin varmasti monet vielä pitävät sitä hyvän elämän lähtökohtana, mutta silti se perustuu ajatukseen yliluonnollisesta olennosta kaiken inhimillisen säätelijänä ja se ei ole kestävä, saatikka todellinen, pohja millekkään lainsäädännölle tai yksilönmoraalille. Tosin joillakin se saattaa toimia ja innostaa hyviin tekoihin, mutta sitten on niitä jotka murhaavat aborttilääkäreitä, lentelevät pilvenpiirtäjiin ja kivittävät ihmisiä hengiltä. Viime vuosisadan kauheudet myös osaltaa osoittivat mitä auktoriteettiusko voi saada aikaan, ja sen tulisi opettaa meille että uskosta ei ole inhimillisemmän, humaanin etiikan perustaksi. Moraalin tulee nousta itsetiedostavasta, kriittisestä yksilöstä eikä homeisista ja taikauskoisista dogmeista, joita katolinen kirkko edustaa.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kukaan ei pakota sinua uskomaan niin kuin me katolilaiset.
Mutta älä sinäkään luule, että me ikäänkuin altavastaajina suostuisimme selittelemään ja pyytelemään anteeksi uskoamme.
Kirkon 2000-vuotinen historia on ollut täynnä sinunlaisiasi rääväsuita ja marttiluthereita. Silti kirkko uskoo, elää, kasvaa ja on nuori.
pakko uskoa, koska pelkäät muuten joutuvasi helvettiin kidutettavaksi.
tai koska rakastat jumalaa, hyvyytta ja rakkautta
ei vaadi uskoa Jumalaan, sen sijaan pelko helvettituomiosta vaatii uskon Jumalaan.
Mitä jumalaton ymmärtää uskosta?
Ei niin mitään!
Usko ei todellakaan perustu helvetinpelkoon, mutta sitähän paha puolipakana ei voi käsittää.
logiikan ymmärtämisestä.
Katolinen on adjekstiivi. Katolilainen on substantiivi. Joten ei voi sanoa Katolilainen auktoriteettiusko.
Sekä katolilainen että katolinen ovat adjektiiveja.
Katolinen tarkoittaa yleismaailmallista, universaalia. Tässä merkityksessä puhutaan katolisesta kirkosta.
Katolilainen taas tarkoittaa katoliseen kirkkoon liittyvää, katolista uskoa koskevaa yms.
Kyllä olen minäkin oppinut, että katolinen on adjektiivi ja katolilainen on substantiivi ainakin meidän katolilaisten keskuudessa. Katolinen kirkko toimii Suomessakin ja sen jäsenet ovat katolilaisia. Ihmisestä puhuttaessa voimme sanoa, että joku on katolinen mies. Katolinen mies osallistuu messuun. Kirkko on täynnä katolilaisia ja seuraamme katolisen lapsen kastetta. Sakramentin antaa katolinen pappi ja kaikki katolilaiset kirkossa osallistuvat tähän kauniiseen tapahtumaan.
Tässä on joitakin esimerkkejä katolinen ja katolilainen sanan käytöstä Katolisessa kirkossa.
Te olette roomalaiskatolisia, koska olette vain osa katolista kirkkoa. Kreikkalaiskatoliset eli ortodoksit ovat toinen suuri osa.
Apostolisen uskontunnustuksen mukaan uskottava katolinen kirkko ei todellakaan tarkoita roomalaiskatolista kirkkoa, vaan koko kristikuntaa.
Ortodoksit ovat ortodokseja. Vuosikymmeniä sitten puhuttiin roomalais- ja kreikkalaiskatolisista, nykyisin kaikki kuuluvat Katoliseen kirkkoon ja esim. me Suomessa asuvat katolilaiset kuulumme ns. läntiseen kirkkoon eli läntiseen riitukseen . Idän katoliset kirkot ovat autonomisia paikalliskirkkoja, jotka ovat osa katolista kirkkoa ja ehtoollisyhteydessä paavin kanssa.
Me läntisen riituksen katolilaiset käytämme kirkostamme termiä Katolinen kirkko ja ns. kreikkalaiskatolisista nimitystä itäiseen riitukseen kuuluvat katolilaiset. Suomessa on mm. kaldealaiseen riitukseen kuuluvia katolilaisia.
Ortodoksit eivät ole kreikkalaiskatolisia. He eivät ole yhteydessä paaviin.
Ovathan ortodoksit kreikkalaiskatolisia.
Hehän ovat itäinen osa yhteistä katolista kirkkoa.
On suorastaan historian vääristelyä kieltää tämä.
Läntisessä osassa Rooman piispa kaappasi itselleen pikku hiljaa vallan, mikä onnistui siksi, että Pohjoisen Afrikan katoliset seurakunnat joutuivat vandaalien ja muslimien alalisuuteen ja tuhoon. Suuret germaanikirkot eivät juuri paavista piitanneet.
Frankkien kääntyminen parantaa ensi kerran paavin asemaa 700-luvulla.
Rooman piispa koetti kyllä tuputtaa muille valtaoikeuksiaan, mutta eivät sitä Konsantinopoli, Aleksandria, Karthago ja vielä 400-luvun lopulla Milanokaan miksikään noteerannut.
Eivät itäiset seurakunnat lakanneet olemasta islamin tultua, Aleksandria eli jotenkuten, Antiokiakin, sitten Konstantinopoli kuitenkin.
Kuka heiltä on vienyt oikeuden olla osa katolista kirkkoa?
Riiteistä ei kannata puhua. Niitä oli katolisessa kirkossa enemmän kuin 2.
"... Kukaan ei voi tosissaan sanoa, että viini muuttuisi jotenkin mystisesti vereksi."
Uskonasioiden täytyy olla myös järjellä käsitettäviä, tässä olet oikeassa. Yritänkin siksi selittää, kuinka tuo on järjellisesti mahdollista.
Realpresenssiä (Kristuksen reaalia läsnäoloa ehtolliselementeissä) ei ole vaikea selittää järjellisesti - ymmärtäminen voi kuitenkin olla sitä.
Ensinnäkin Jumalan toinen persoona, Kristus, on inkarnaation (lihaksi tulemisen) kautta osa materiaa. Inkarnaation jälkeen Jumalasta tuli siis sekä imanentti että transendentti samalla kertaa. Materiasta voidaankin siis sanoa, että se on osa Kristuksen ruumista. Siis samalla tavalla kuin jos minä olisin syntynyt jollain toisella taivaankappaleella ja muuttanut pois sieltä, voisin sanoa, että se taivaankappale, ja kaikki siellä, esim. leipä, ovat osa ruumistani, olemmehan samaa materiaa mutta sen eri ilmenemismuotoja. Tätä ei tule kuitenkaan ymmärtää panteistisesti, siis että Jumala ja maailma ovat identtisiä eikä Jumala ole transendentti, maailman ulkopuolella. Ehtoollisleipä on siis inkarnaation kautta osa Jumalan toista persoonaa, Kristusta. Sama koskee viiniä. Jumalan kolmannen persoonan, Pyhän hengen, liityttyä niihin tulevat leivästä ja viinistä reaalisti elävä Kristus (henki tekee eläväksi) ja Jumala (Kristus on Jumala). Ehtoolliselementtien ulkonäkö, haju jne. eivät kuitenkaan muutu, samalla tavalla kuten eivät muutu tuon taivaankappaleenkaan substanssi, vaikka voin sanoa sen olevan täältä maapallolta katsottuna ruumiini tai osa ruumistani.
Olen kuulunut kirkkoon koko elämäni, 18 vuotta, ja olen jo vuosia tosissani kyseenalaistanut katolisen kirkon "pyhyyden". Olen myös aina hävennyt kirkon taantumuksellista toimintaa erityisesti homo- ja aborttikysymyksissä, joten nyt olen kerännyt kylliksi rohkeutta erota katolisesta kirkosta lopullisesti.
Kiitos hyvästä viestistäsi, se tiivisti monia tunteitani.
Aloitusviestissä ei ollut mitään hyvää. Päinvastoin se oli loukkaavasti kirjoitettu ja täynnä virheitä ja tarkoitushakuista asioiden vääristelyä.
Jos sait tuosta viestistä vahvistuksen sille, että eroat katolisesta kirkosta, ei kun terve menoa. En sitä paitsi edes usko, että olet oikeasti katolilainen. Katolilaisille usko ja katoliseen kirkkoon luottaminen ovat syvään juurtuneita arvoja. Niiden perusta ei järky noin provokatiivisista kirjoituksista ja perusteettomista väitteistä.
Minä arvostan sitä, että katolinen kirkko ei ole tuuliviiri, joka kääntyy aina sen mukaan, mistä tuulee. Tällä tarkoitan sitä, että tasa-arvon tai poliittisten pisteiden keruun takia ei tarvitse muuttaa ikiaikaista linjaa. Esimerkiksi luterilainen kirkko on tehnyt niin ja nyt on nähtävissä, että seurakuntalaiset kaikkoavat, koska he eivät löytäneet luterilaisesta kirkosta kestäviä arvoja. Mutta katolisen kirkon traditio kantaa jatkossakin.
Täällä on kirjoitettu siitä, miten esimerkiksi suomalainenkin media kirjoittaa katolilaisuudesta halveksivaan sävyyn ja etsii vain epäkohtia. Ei se haittaa, koska pitkässä juoksussa ihmiset tulevat hakemaan muita arvoja kuin mammonaa ja irtosuhteita. Turvan tarjoaa siinä tilanteessa katolinen kirkko, joka oikeasti välittää lähimmäisistä.
Esiin tulleet pedofiliatapaukset ovat minustakin olleet järkyttäviä ja ehdottomasti tuomittavia. On kuitenkin muistettava, että katolilaisuus ei tuota pedofiliaa vaan kyseessä on kuten kaikki tietävät vääristynyt seksuaalinen taipumus, joka johtuu muista syistä. Pedofiileja ja muita sairaasti käyttäytyviä ihmisiä on kaikissa uskonto-, sosiaali- ja ammattiryhmissä. Jostakin syystä nyt halutaan vain luoda illuusio, että katoliset papit ovat hyväksikäyttäjiä ja muita rikollisia. Jotkut ryhmittymät tekevät sitä tarkoituksellisesti. Heidän pyrkimyksiään voi vaan arvailla.
Itse koen joka kerta pyhässä messussa käydessäni suurta rauhaa ja syvää uskonnollisuutta. Toivon, että vastaavia kokemuksia saadaan muittenkin kirkkokuntien jumalanpalveluksissa. En halua nostaa omaa katolilaisuuttani muiden yläpuolelle. Toivon vain, että Suomessa saan nauttia perustuslain minulle suomasta uskonnonvapaudesta eikä minun tarvitse kuulla tai lukea perusteettomia ja herjaavia kommentteja ihmisiltä, jotka eivät tunne katolisen kirkon oppeja.
On mahdotonta kommentoida tyhjentävästi kirjoitusta, joka vilisee virheitä ja osoittaa ketjun aloittajan täydellistä tietämättömyyttä Katolisen kirkon perusteista.
Minusta meille katolilaisille on tärkeintä tradition merkitys. Sen oivallettuaan oivaltaa monta muutakin asiaa.
Hienoa, että sen noin selvästi sanot. Siinä on myös koko roomkat kirkon ongelma. ihmisten luoma muuttuva ja vaihteleva traditio.
kun se huomataan ongelmaksi, on aamu koittanut. kaikki ratkaisu alkaa aina ongelman tiedostamisesta. se voi vielä tapahtuakin, koska jumalansanalla on edes muodollinen osuus.
1 artikla
Uskonnosta ja tieteestä
Uskonnon tehtävänä on vastata Jumalaa koskeviin kysymyksiin. Uskonnon tehtävänä ei ole selittää maailmankaikkeutta, vaan se kuuluu tieteelle.
Tieteen tehtävänä on tutkia ainetta ja energiaa, ihmistä ja luontoa sekä selittää maailmankaikkeus.
Maailmankaikkeuden lisäksi on olemassa korkeampi jumalallinen todellisuus, jota voidaan nimittää Jumalan valtakunnaksi, taivaaksi, paratiisiksi tai jumalankaikkeudeksi. Tiede ei voi ainakaan toistaiseksi tutkia empiirisin tutkimusmenetelmin jumalallista todellisuutta.
Saamme tietoa jumalallisesta todellisuudesta Jumalan hyväksymien eli valtuuttamien julistajien ja opettajien sekä järjen kautta. Jumala on toiminut historiassa. Uskonnollinen tieto ei ole tieteellistä tietoa.
Mikäli oletamme, että Jumalaa ei ole, niin tieteen keinoin ei tietenkään voida todistaa olematonta olevaiseksi. Vaikka Jumala olisi olemassa, häntä ei voida todistaa ainakaan toistaiseksi tieteen keinoin olemassaolevaksi, koska jumaluus ei kuulu ainakaan nykyisen tieteellisen tiedon alueelle, vaan on määritelmänsä mukaan maailmankaikkeutta korkeampi tuonpuoleinen todellisuus.
Ajatus Jumalasta jää siis aina ihmisen maailmassa ilman sitovia ja varmoja todisteita kumpaankin suuntaan. Toiset näkevät historiassa Jumalan työtä, toiset eivät. Toinen näkee todisteita, toiselle eivät historialliset näkemykset, kokemukset tai tapahtumat kelpaa. Uskonnon alueella on aina kysymys teologisista tulkinnoista ja nimensä mukaisesti uskosta eli luottamuksesta johonkin suurempaan.
Tieteen keinoin ei voida todistaa, että ajatus Jumalasta ei olisi mahdollinen. Me voimme tulkita elämää ja maailmankaikkeutta jumaluuden näkökulmasta vallan mainiosti, joskaan ei mitenkään pakosti. Tämä voi vaatia myös päivittämään uskonnollista sanomaa, mutta ajatus Jumalasta on silti mahdollinen ja mielekäs. Uskonnot ja tiede vastaavat erilaisiin kysymyksiin eikä niitä pitäisi sekoittaa toisiinsa.
Ateistit arvostelevat mielellään kristinuskoa, mutta eivät voi ilmeisesti hyväksyä, että kristillistä sanomaa päivitettäisiin teologisen tiedon ja muunkin tiedon avulla nykyaikaan. Näille ihmisille on ilmeisesti arka paikka joutua myöntämään, että Jumala on mahdollinen vieläkin. Jumala ei ole kuollut, vaikka tulkintamme hänestä olisivatkin muuttuneet ja muuttuisivat aikojen myötä. "Minä olen se, mikä minä olen."
Uskontoon kuuluu aina auktoriteettia. Uskonnon alueella on kysymys Jumalan sanomasta ja tahdosta, ei ihmisen omista jutuista.
Kirkon tehtävä on tulkita Jumalan sanomaa eri aikoina. Kirkon opetusvirka eli paavius johtaa tätä tärkeää tulkintatapahtumaa.
Kristillinen sanoma kattaa koko elämän. Siihen kuuluu myös etiikka. Siksi kirkko ottaa myös kantaa eettisiin kysymyksiin ja antaa suoria elämänohjeita omista eettisistä periaatteista lähtien.
Eettiset kysymykset eivät ole helppoja. Kaiken hyväksyminen on aina helppoa, mutta miten järkevää ja vastuullista sellainen on, on toinen kysymys.
Esim. homoseksuaalisuus ei voi olla luonnon tarkoittama normaalitila. Jos kaikki olisivat homoja, ihmiskunta olisi kuollut sukuputtoon jo ajat sitten.
Ehkäisykiellolle on omat asialliset perustelut katolisuudessa lähtköohtana elämän puolustaminen kaikissa olosuhteissa.
mitään tarkoitettuja normaalitiloja. Mikään laji ei ole tarkoitettu säilymään, eikä myöskään häviämään sukupuuttoon.
Kannattaisi tutustua evoluution perusteisiin.
"Kukaan ei voi tosissaan sanoa, että viini muuttuisi jotenkin mystisesti vereksi."
Uskonasioiden täytyy olla myös järjellä käsitettäviä, tässä olet oikeassa. Yritänkin siksi selittää reaalipresenssiä.
Realpresenssiä (Kristuksen reaalia läsnäoloa ehtolliselementeissä) ei ole vaikea selittä tai ymmärtää järjellisesti.
Ensinnäkin Jumalan toinen persoona, Kristus, on inkarnaation (lihaksi tulemisen) kautta osa materiaa. Siis samalla tavalla jos minä olisin syntynyt jollain toisella taivaankappaleella ja muuttanut pois sieltä, voisin sanoa, että se taivaankappale, ja kaikki siellä, esim. leipä, ovat osa ruumistani, olemmehan samaa materiaa. Tätä ei tule kuitenkaan ymmärtää panteistisesti, siis että Jumala ja maailma ovat identtisiä eikä Jumala ole transendentti, maailman ulkopuolella. Ehtoollisleipä on siis inkarnaation kautta osa Jumalan toista persoonaa, Kristusta. Sama koskee viiniä. Jumalan kolmannen persoonan, Pyhän hengen, liityttyä niihin tulevat leivästä ja viinistä reaalisti elävä Kristus (henki tekee eläväksi) ja Jumala (Kristus on Jumala). Ehtoolliselementtien ulkonäkö, haju jne. eivät kuitenkaan muutu, samalla tavalla kuten eivät muutu tuon myöskään selityksessäni taivaankappaleenkaan substanssi, vaikka voin sanoa sen olevan ruumiini tai osa ruumistani.