Lite språkhistoria

Jan Guillou on tunnettu ja erittäin arvostettu ja paljon luettu ruotsalainen kirjailija, no ruotsalainen hän ei ole siinä mielessä, että hänellä olisi ruotsalaiset vanhemmat. Janin ranskalainen isä tuli Ruotsiin suurlähetystön porttivahdin poikana ja hänen äitinsä taas oli norjalaista perua. Jan sai syntymästään lähtien niin Ruotsin kuin Ranskankin kansalaisuudet.
Jan Guillou tunnetaan mm. ruotsalaisen iltapäivälehden Aftonbladetin kolumneistaan joissa hän ottaa kantaa yhteiskunta-asioihin hyvinkin kovin sanoin.
Vajaat kymmenen vuotta sitten riehuneisiin uusnatsi-ilmiöihin hän otti myöskin kantaa ja selvitti historiallisesti tapahtumia.
Jan Guillou tapaa yleensä tutkia taustamateriaalia erittäin tarkoin joten hänen kirjoitustensa asiapohja on siis hyvin luotettavaa.

Alla vapaa käännös hänen kolumnistaan Aftonbladet-lehdessä 16.10.2000.

Viikinkiaika propagandamyytti.

Minä näen että uusnatsit Saksassa kutsuvat nuorisojärjestöään Viking Jugend`iksi.
Se johtuu tietenkin siitä, että Hitlerjugend-järjestö on ollut kielletty tunnetuista syistä Saksassa jo pitkän aikaa. Mutta vielä kerran meitä muistutetaan kuinka tärkeätä tämä viikinki-ihannointi on uusnatseille.
Sitäkin suurempi syy onkin toistaa kuvaus kuinka viikinkilegenda ilmaantui ja kuinka kysymys on ainoastaan romanttisesta mielikuvituksesta pikemmin kuin historiasta. Sen jälkeen kun viimeksi käsittelin aihetta olen saanut, en pelkästään raivoisia nimettömiä kirjeitä vaan myöskin paljon hyviä vihjeitä.
Suurin piirtein näin se on.

Kun Ruotsi oletettavasti viimeisessä sodassa Venäjää vastaan, menetti koko Suomen vuonna 1809, oli kysymys, runoilijan sanoin että ”Ruotsin valtakunnan rajojen sisällä voittaa Suomi takaisin”. Se tarkoittaa että on löydettävä yläkanttiin aggressiivisia juttuja meidän ylväästä kansasta ja historiasta, vanha konsti kriisiaikoina. Sellaista historiaa valmistellaan juuri nyt uusissa keski-aasialaisissa maissa, missä mm. Uzbekistan on parasta aikaa muuttumassa Timur Lenk`in mongolialaiseksi kansaksi, vaikka uzbekit ovat turkkilaisia.

Siihen aikaan kun Ruotsi menetti Suomen ei ollut mitään ”viikinkiaikaa” meidän historiankirjoituksessa. Se aika josta on kysymys katsotaan ainoastaan olevan nuorempi rautakausi. Ja sana ”viikinki” oli tuskin tunnettu ja sitä oli käyttänyt Erik Gustaf Geijer runossa ainoastaan yhden kerran, ja joka yhdessä häpäisyrunossa oli kuvaillut Lordi Nelsonin ”viikinkinä”. Sana tarkoitti nimittäin rosvoa, merirosvoa, roistoa, ryöväriä.
Mutta revanssinhaluiset intellektuellit lyöttäytyivät vuonna 1811 yhteiseen yhdistykseen jota kutsuttiin Gööttien liitoksi (Götiska förbundet) ihannoidakseen suurta menneisyyttään. Ja yhdistyksen ensimmäisessä lehtinumerossa kirjoitti Geijer nyt runon josta olisi tuleva erittäin kuuluisa. Se on nimeltään ”Viikinki” ja esittää muinaispohjoismaisen sankarityypin suurin piirtein kuin me sen tänään koemme. Esaias Tegnér`istä tuli myöskin göötilainen ja kirjoitti viimein ”Fritjofs sagan” joka vieläkin kiusaa ruotsalaisia koululaisia. Taiteilijoita kutsuttiin lippujen alle ja jotka alkoivat maalaamaan kuvia näistä ”viikingeistä”, sillä nyt muutettiin sanan sisältö merkitsemään sankaria, suuri taistelija ja niin edelleen.

Taiteilijoiden mielikuvituksessa kehittyi näiden ”viikinkien” ulkonäkö ja pian oli legendan muodostus kokonaista teollisuutta.
1800-luvun jälkipuoliskolla keksittiin, että nuoremman rautakauden loppupuolisko oli niin tärkeä aikakausi, että sen täytyy saada oma nimi-viikinkiaika.
Ja tänään on tämä prapagandamyytti iskostunut niin syvälle, että me lähinnä käsitämme kaikki ihmiset jotka elivät Skandinaaviassa nuoremman rautakauden aikana ”viikinkeinä”.
Monet lahjakkaat teksti- ja kuvataiteilijat tekivät yhteistyötä tehdäkseen tästä sadusta menestyksekkään. Siitä tuli vieläpä kansainvälinen muoti, ensin ja ennenkaikkea Saksassa.
Richard Wagner syttyi kieltämättä ideasta ja teki kolossioopperan siitä ja Adolf Hitlerille tuli näistä germaanilaisista propagandasaduista kuten tunnettua ratkaiseva koko hänen maailmankuvalleen.
Kaikki tämä ainoastaan, että me menetimme Suomen 1809 ja helposti ostetut intellektuellit keksivät suurityylisen menneisyyden lohduksi, ”voittaa Suomi takaisin Ruotsin rajojen sisään”.

Ne taiteilijat jotka keksivät viikinkien ulkonäön 1800-luvun alkupuolella ei ollut pienintäkään aavistusta siitä miltä ihmiset Skandinaaviassa näyttivät nuoremman rautakauden aikaan. Luultavasti heillä ei ollut pienintäkään aavistusta siitä, että he nyt aikaansaivat ”aarilaisen” ideaalin suurikokoisesta soturista , loputtoman rohkea ja eteenpäin heiluva vaalea kiharapää,
jollaisena uusnatsit haluavat nähdä meidän esi-isämme.

Jos viikinkikeksinnöt olivat alussa lapsellisen harmittomia, ovat ne aikaa myöten saaneet karmean sisällön. Sillä Ruotsin alkua ei tarvitse hakea nuoremmasta rautakaudesta, vaan useita vuosisatoja myöhemmästä ajasta, keskiajasta, kun massamaahanmuutto toi niin uusia taitoja ja ideoita meidän leveysasteille, että meistä voi tulla kansakunta ja valtio.
Se joka näkee ruotsalaisen alun ”viikinkiajassa” on joko tullut narratuksi ja syytön tai halusta narrattu ja ei niinkään syytön.
Mutta niin vahvasti elää tämä vanha sotapropaganda jäljellä, että ruotsalaiset kuuluvat niihin harvoihin kansakuntiin Euroopassa missä oma alkuperä on peitelty satuverhoin ja tietämättömyydellä.

Tack för den intressanta texten, sannolikt en copy & paste, men dock. (En link till källan skulle ha varit korrekt)
Till saken. Jag råkade för några år sedan se ett program i TV om Svenskbyn i Ukrania. Det finns otroligt nog fortfarande människor kvar där som talar svenska.
Programmet var intressant i sin helhet men det som jag tyckte var speciellt intressant var att den uråldriga svenska som dom talade där påminde till intonationen mycket mera om finlandssvenska än den moderna svenska som talas i Sverige idag. Svenskbyborna utvandrade på 1700-talet och har i nästän 300 år levt isolerade från moderlandet och vi finlandssvenskar har ju också levt lite avsides alltid så språket har inte utvecklats i samma takt som det gjort i Sverige. Sannolikt har således 1700-tals svenskan låtit mera som finlandssvenska än som den moderna svenskan som talas i Sverige idag.

http://www.svenskbyborna.com/