Psyykeäni on jo kauan raastanut eräs erittäin tuskallinen pulma. En nimittäin vielä ole löytänyt elämänkumppania, vaikka olen jo monta vuotta rukoillut ja aktiivisesti etsinyt elämänkumppania. Voimani ovat todella loppuneet: en halua, jaksa, enkä voi elää näin! En tahdo elää sinkkuna! Jokaisena päivänä, iltana ja yönä toivon, että voisin olla jonkun lähellä, tunnen valtavaa hellyyden osoittamisen ja saamisen tarvetta. Nukun öisin tyyny sylissäni ja aamulla niskani on usein kipeä, koska halaan tyynyä öisin. Joskus itken hyvin kauan, koska olen niin yksin. En myöskään mitenkään koe kutsumusta selibaatissa elämiseen eli olen kuitenkin hyvin seksuaalinen olento, vaikka olenkin tilastollinen poikkeus suhteellisen iäkkäänä koskemattomana (24v). Elämänkumppanin löytyminen on ollut harras toiveni jo monta, monta vuotta.
Olen kroonisesti väsynyt tähän yksin olemiseeni. Pahinta on kehollinen kituminen eli täydellinen toisen ihmisen osoittaman hellyyden puuttuminen. En jaksaisi enää päivääkään tätä korventavaa tuskaa, ja usein pohdin hyvinkin epätoivoisia ajatuksia, kuten junan alle hyppäämistä ja muuta. Olen myös viillellyt itseäni. Öisin en useinkaan pysty nukkumaan, vaan toivoisin, että joku olisi lähelläni. Toivon ja olen jo kauan rukoillut, että löytäisin elämänkumppanin.
Olin taannoin rakastunut, mutta siitä seurasi vain pahoja henkisiä arpia, ja nykyisin itsetuntoni oa todella heikko. Muutan syyskuussa pois kotipaikkakunnaltani, mikä on hyvä asia, mutta voin nyt todella huonosti, ja jännitän uusien ihmisten tapaamista. Muutenkin olen alkanut jännittää aivan kaikkia arkisia tilanteita tämän ihastumisepisodin päätyttyä. Toivon kuitenkin hartaasti, ja olen paljon sitä rukoillut, että uudelta paikkakunnalta voisin löytää elämänkumppanin; viime vuodet ovat olleet todella tuskallisia. Aion olla aktiivinen kumppanin etsimisessä.
Olen todella väsynyt tähän yksin olemiseen. Pahinta siinä on läheisyyden krooninen puute. Usein tunnen niin voimakasta pahaa oloa, etten enää tiedä, kauanko tällaista jaksan.
Olen kroonisesti väsynyt tähän yksin olemiseeni. Pahinta on kehollinen kituminen eli täydellinen toisen ihmisen osoittaman hellyyden puuttuminen. En jaksaisi enää päivääkään tätä korventavaa tuskaa, ja usein pohdin hyvinkin epätoivoisia ajatuksia, kuten junan alle hyppäämistä ja muuta. Olen myös viillellyt itseäni. Öisin en useinkaan pysty nukkumaan, vaan toivoisin, että joku olisi lähelläni. Toivon ja olen jo kauan rukoillut, että löytäisin elämänkumppanin.
Olin taannoin rakastunut, mutta siitä seurasi vain pahoja henkisiä arpia, ja nykyisin itsetuntoni oa todella heikko. Muutan syyskuussa pois kotipaikkakunnaltani, mikä on hyvä asia, mutta voin nyt todella huonosti, ja jännitän uusien ihmisten tapaamista. Muutenkin olen alkanut jännittää aivan kaikkia arkisia tilanteita tämän ihastumisepisodin päätyttyä. Toivon kuitenkin hartaasti, ja olen paljon sitä rukoillut, että uudelta paikkakunnalta voisin löytää elämänkumppanin; viime vuodet ovat olleet todella tuskallisia. Aion olla aktiivinen kumppanin etsimisessä.
Olen todella väsynyt tähän yksin olemiseen. Pahinta siinä on läheisyyden krooninen puute. Usein tunnen niin voimakasta pahaa oloa, etten enää tiedä, kauanko tällaista jaksan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mitäpä jos lopettaisit tuon "aktiivisesti kumppanin etsinnän" ja antaisit Herralle
"työrauhan". Älä "pyöri oman napasi ympärillä", kuten sanotaan. Elä päivä ja hetki kerrallansa Jumalan tahdossa.
Jos kerran olet rukoillut elämänkumppania Herralta, ala kiitellä Häntä siitä, että Hän on kuullut jo ensimmäisen rukouksesi. Ole sinnikäs, mutta älä ruikuta.
Jumalalla on oma aikataulunsa ja tarkoituksensa sinun elämällesi. Siihen saakka kunnes se oikea löytyy, pidä itsesi "puhtaana".
Dumka vuodattaa suurta tuskaansa ja sinä sanot hänelle että "älä pyöri oman napasi ympärillä" ja "älä ruikuta"! Kyllä Jumalalle saa "ruikuttaa" jos siltä tuntuu. Minusta Dumka ei ole tehnyt mitään väärää.
On vaikea elää, kun kaipaa jotain noin suuresti. On vaikea elää, jos joutuu miettimään noin epätoivoisia tekoja. Ja on todella kaunista, että Dumka jaksaa yhä rukoilla.
Koita jaksaa, Dumka! Ehkä sinun ei tarvitse odottaa enää kauan...
ja tee jotain todellista asioittesi eteen.
Tai voithan tietysti vaan hyväksyä sen jumalan
tahdon.. eipä tosin oikein kuullosta siltä
että olisit valmis sitä hyväksymään..
Älä edes mieti mitään epätoivoisia ratkaisuja.
Tee ainoastaan ja vain oikeita ratkaisuja.
Mutta se kumppanin löytyminen ei mitenkään
välttämättä poista sitä pahaa oloasi.
Eikä muitten varaan koskaan kannata asettaa omaa hyvinvointiaan.
Voit kirjoittaa minulle jos haluat,
osoitteeni löydät täältä:
http://galleria.suomi24.fi/D.a.r.k.s.o.u.l
Jumalalla on kolme tapaa vastata. Kyllä, ei, myöhemmin.
Ehkä sinun kohdalla on se myöhemmin.
Kuulin juuri eilen tarinan tutustani joka vasta eläkkeellä löysi sen kumppanin ja on onnellinen nykyään.
Joskus liika yrittäminen tekee esteen. miehet pelkäävät aktiivista naista. Mutta muista sinä et ole yksin sinulla on aina tuki ja ystävä, tuolla ylhäällä-kin.
Itse löysin sellaisen keltaisen pörssin kautta, mietin, millaisia lehtiä se etsimäni oikein lukee, tai missä pyörii paljon mahdollisia vapaita kumppanitarjokkaita. Laitoin ilmoituksen vain hetken mielijohteesta, mutta olin kuitenkin rukoillut tästä asiasta jo monta kertaa Jeesukselle. Minä ollut jo kauan yksinäisenä, enkä löytänyt sitä kirkosta jossa käyn, eikä se tullut kohdallani kadullakaan vastaan. Ajattelin, että vaikka treffaan pari "sammakkoakin" ensin, että löydän lopulta sen itselleni sopivan. Rima ei ollut kovin korkealla, mutta vaatimuksia minulla kuitenkin oli. Tämäkin vähän epäilytti, mutta olin helpottunut ja iloinen, kun tapasin hänet.
Vapaita ihmisiä on suomessa todella paljon, mutta pitää vaan tietää tai miettiä, minne "kannattaa onkensa heittää".
Kyllä sinäkin sopivan löydät, kunhan jaksat etsiä, lannistumatta jos tulee niitä "sammakoita", joista ei itse pitäisikään.
Hae seuraa itsellesi. Ja mene ajoissa lääkäriin.
toivon heittänyt ,siksi se vain ilkeilee ja käärmeilee kaikille muille
ja ikä ja ulkonäkökin 'suojelee'Trubaduuria pysymään
yksin :)
Kirjoitus oli tarkoitettu kertomaan totuus, että kannattaa etsiä, jos tahtoisi jotain löytää. Lisäksi on viisasta myös rukoilla Jeesukselle, koska hän voi auttaa, jos niin hyväksi katsoo.
Mutta jos, niin kuin usein on, on parenpi mennä asiantuntijan puheille ajoissa. Ja vain siitä syystä kun Kristus ei järjestele ihmisten välisiä liittoja täällä maan päällä. Toki ruinata saa ihan miten itse kutakin huvittaa! Ja muita se sitten sekin huvittaa.
Seli seli. Sinähän et minua tunne et ulkonäöltä etkä muutenkaan. Luulottelet vaan harhaisesti, ja yleensä vähän muutakin. ;)
saattaa olla,mutta rakkaus on ollut jo kauan lomilla
Hei!
Meneppäs käymään ja rekisteröitymään sellaiseen osoitteeseen kuin Kristillinen deittipalvelu, löytyy varmasti googlen kautta. Siellä voit rauhassa tutustua erlaisiin profiileihin ja ottaaa itse mahdollisesti yhteyttä johonkuhun ihmiseen. Sitten vain mailia kohteelle ja siitä se lähtee. Varmasti jossain vaiheessa tärppää. Minä itse olen löytänyt puolisoni kyseisen palvelun kautta ja nyt on oltu naimisissa 1.5 vuotta onnellisesti. Siispä toimeen vaan heti!!!!
Siunausta
Kiitos kristillisistä vastauksista! Varmasti Jumala vastaa myöhemmin, minkä maagikkokin esitti vastausvaihtoehdoissa, koska joka tapauksessa tarvitsen kipeästi elämänkumppanin eikä liene tarkoitettu, että eläisin sinkkuna. Olen kuitenkin jo elänyt niin kauan sinkkuna, että voin psyykkisesti todella huonsti. Juuri yksin olemisen tuska on todella vaikeaa, ja elämäntaipaleellani on muutenkin ollut paljon murhetta. Läheisyys jonkun rakkaan ihmisen kanssa on kuitenkin sellainen juttu, jota ilman kaikki eivät voi elää, ja jos sitten joutuu elämäänkin, voi tuska olla todella ahdistavaa. Nytkään en ole moneen päivään edes puhunut kenellekään, mitä nyt töissä olen sanonut huomenta muille. Kukaan ei erityisemmin puhu kanssani töissä, ja koko ajan on kiire ja täytyy (tietysti) ajatella mitä tekee, joten töissä en juurikaan voi keskustella kenenkään kanssa, toisin muutamien kanssa koulussa, vaikeivät monet sielläkään pidä minusta, ja ex-ihastukseni kanssa kokemani jutun takia sieltä piti lähteä toiseen kouluun. Vapaa-ajalla olisi mukavaa tehdä jotakin jonkun kanssa, muttei ole ketään, eivätkä kaverini yleensä edes ehdi olemaan kanssani. Usein vain itkettää aivan tajuttomasti, koska olen niin yksinäinen. Kuitenkin voin soittaa vapaa-ajalla, joten se luo tähän yksinäisyyteen edes vähän helpotusta. Ilman soittamista olisin varmasti jo seonnut TODELLA pahasti.
Kaikkein tuskaisinta on kuitenkin juuri fyysinen kaiken läheisyyden täydellinen puuttuminen. Henkisesti nyt vielä jotenkin kestäisin tämän ikävän yksin olemisen, mutta kehollisesti se on hyvin vaikeaa. Öisin en juurikaan nuku. Joka ilta olen jo vuosia pohtinut, että ne, jotka saavat mennä nukkumaan jonkun viereen ovat hyvin onnellisia ihmisiä. Olen yrittänyt sietää tätä jo monta vuotta: nyt tuntuu siltä, etten enää jaksa tätä! En jaksa enää, psyykeni on niin kuormittunut tämän yksinolemisen takia!
Piikivi suositteli krist. deittipalvelua. Muita deittejä olen kokeillutkin, niissäkin kun voi löytää jonkun, joka on sopiva kumppaniksi, mutten ole niiden kautta ketään löytänyt. Ainakaan Kotisataman deitti ei tällä hetkellä ole toiminnassa, enkä tiedä, miten kiinnostunut deittailusta edes olisin. Olen mailaillut jo liian monelle ihmiselle, jotka eivät ole treffeille edes tulleet ja yli 40:n sokkotreffin pakkien jälkeen olen vakuuttunut siitä, että deittipalvelut eivät ole oma juttuni.
Tiedän kyllä, että lopulta rukouksiini vastataan ja pitää antaa Jumalalle "työrauha", kuten ensimmäinen kirjoittaja totesi erittäin hyvässä ja napakassa kirjoituksessaan. Varmasti, kun syksylläkin kohtaan uusia tyyppejä, voimme vähitellen hyvinkin "löytää toisemme" jonkun kanssa... Sitä toivon hartaasti.
jo sen ettet halua kuulla mitään mitä minulla
voisi olla sanottavaa..mutta sanon silti,
ei se ennenkään ole minua estänyt..
>tarvitsen kipeästi elämänkumppanin eikä liene tarkoitettu, että eläisin sinkkuna >
Mistä tiedät mitä on tarkoitettu?
Jos jotain muuta olisi tarkoitettu
niin kai se muu sitten toteutuisi..eikö?
Jospa se että olet yksin onkin jumalan langettama koetus (tai kirous)..
Kaipa se jumala olisi jo vastannut rukoiluusi/aneluusi
jos se siihen aikoisi vastata.
>Läheisyys jonkun rakkaan ihmisen kanssa on kuitenkin sellainen juttu>
Läheisyys,rakkaus ja onnellisuus yms.
ovat aivan liian yliarvostettuja juttuja,
turhuutta ja typeryyttä.
Todellisuus on mikä on.
Pari kylmää faktaa:
Et voi elää elämääsi olemalla riippuvainen toisesta ihmisestä.
Et voi korjata elämäsi ongelmia jollain toisella ihmisellä.