Hysteerinen kuoleman pelko, epätoivoinen materiaan(omaan ruumiiseen)tarrautuminen, jatkuva mölyäminen omasta hyvyydestä ja oman satunsa legendoista niille joita eivat luulevaisten sadut pätkääkään kiinnosta. Omissa laumoissa omien satujen jatkuva toistelu on yritys pitää kuolemapelko loitolla. Kuolema tulee kuitenkin tästäkin huolimatta, mutta niin tulee(menee)elämäkin. Ja se kun tuppa satu-uskovaisilta unohtumaan. Miltä tuntuu kun kuollessaan vihdoin tajuaa eläneensä elämänsä jonkun muinaisen vuohenkuljettajan ja kamelikuskin satujen mukaan. Toistellen tyhjyyksiä näiden sora-aavikon satujen sivuilta. Ajatellen ajatuksiaan näiden tyhjyyksien säestämänä.
Ymmärrän kyllä. Elämä on pelottavaa ja vaarallista, siihen voi kuolla ja kuoleekin, mutta entäs sitten. Vääjäämätöntä ei sadulla voiteta. Kuolema on välttämättömyys, että muutkin saisivat mahdollisuuden elää oma hetkensä tällä planeetalla. Uskovaisten toiminta on käsittämätöntä itsekyyttä ja omahyväisyyttä kun näitä omia satu valheitaan levittelevät. Uskovaiset voisivat tehdä pienen kokeen ja mennä teoreettisesti autiolle saarelle. Kukaan saaren uskovaisista asukkaista ei mainitsisi sanallakaan mitään omaan satuunsa liittyviä sanoja eikä harrastaisi mitään asiaan kuuluvia rituaaleja/palvomista ja myös kaikki satuun liittyvät symboolit olisivat jääneet kotiin. Minkälaisia olisivat saarella syntyvät lapset jos he saisivat kaiken normaalin tiedon ilman satujen pelottelua ja painostusta. Luonnon ilmiöt selitettäisiin siten kuin mikä on sen hetkinen paras tietämys ilman uskonnollista satuilua. Eli asioille ei pyrittäisi antamaan mitään muinaisten satujen merkityksiä.
Tässä vaiheessa varmaan kuuluu jo vastalauseiden myrsky uskovien syvistä riveistä. Ja luultavasti he eivät edes tiedä mitä ja miksi he tekevät juuri sitä mitä he aina tekevät, uudestaan ja uudestaan. Aina samt jutut sukupolvelta toiselle, ilman minkään laista kehitystä mihinkään suuntaan. Mikään juttu ei aukea heille, eikä koskaan tule aukenemaan...
No, uni alkaa tässä maistumaan paremmalta vaihtoehdolta.....
Ymmärrän kyllä. Elämä on pelottavaa ja vaarallista, siihen voi kuolla ja kuoleekin, mutta entäs sitten. Vääjäämätöntä ei sadulla voiteta. Kuolema on välttämättömyys, että muutkin saisivat mahdollisuuden elää oma hetkensä tällä planeetalla. Uskovaisten toiminta on käsittämätöntä itsekyyttä ja omahyväisyyttä kun näitä omia satu valheitaan levittelevät. Uskovaiset voisivat tehdä pienen kokeen ja mennä teoreettisesti autiolle saarelle. Kukaan saaren uskovaisista asukkaista ei mainitsisi sanallakaan mitään omaan satuunsa liittyviä sanoja eikä harrastaisi mitään asiaan kuuluvia rituaaleja/palvomista ja myös kaikki satuun liittyvät symboolit olisivat jääneet kotiin. Minkälaisia olisivat saarella syntyvät lapset jos he saisivat kaiken normaalin tiedon ilman satujen pelottelua ja painostusta. Luonnon ilmiöt selitettäisiin siten kuin mikä on sen hetkinen paras tietämys ilman uskonnollista satuilua. Eli asioille ei pyrittäisi antamaan mitään muinaisten satujen merkityksiä.
Tässä vaiheessa varmaan kuuluu jo vastalauseiden myrsky uskovien syvistä riveistä. Ja luultavasti he eivät edes tiedä mitä ja miksi he tekevät juuri sitä mitä he aina tekevät, uudestaan ja uudestaan. Aina samt jutut sukupolvelta toiselle, ilman minkään laista kehitystä mihinkään suuntaan. Mikään juttu ei aukea heille, eikä koskaan tule aukenemaan...
No, uni alkaa tässä maistumaan paremmalta vaihtoehdolta.....
Vastaukset 8
Vanhimmat
uskot tai et. Minä olen uskova ja pelkään kuolemaa, koska se on itsestään luopumista, tuntemattomaan menemistä.
Toisaalta, en usko, että ateisti ei pelkäisi kuolemaa. Kaikki pelkäämme, vahvin ja rohkeinkin pelkää.
Yrität kiihottaa itseäsi inhoon! Puhut laumoista, tarrautumisesta, mölyämisestä, saduista, toisteluista, jne.
Helpottaako kiihkosi ulosanti sinua? Myönnä vain, että helpottaa! Sitä ajaa pois oma kuolemanpelkosi, eikö niin?
Jälleen tuo, mielestäni kaunis kuvaus, vuohenkuljettajasta ja kamelikuskista. Oletko koskaan käynyt aavikolla? Oletko nähnyt vuohenkuljettajien viisaan katseen? He ovat ihmisiä, tajuatkohan sitä?
Merkillistä, miten jonkin elinkeinonharjoittaja voi olla sinulle niin vastenmielinen. He tekevät työtään, tuntevat aavikon lain. Et tulisi toimeen yksin tuolla alueella ainoatakaan päivää. Jos osaisit kieltään ja sanoisit heidän olevan "hysteerisiä kuoleman pelossa eläviä, epätoivoisia ihmisiä", tuskin vastausta heiltä saisit. Näkisit vain oman pienuutesi. Sinulla on materiaa, heillä ei, koska he elävät sen hetkisen elämän tarpeista, veden ja tavaran kuljetuksesta. Heidän sisintään ja sielunelämäänsä, saatikka uskoaan et voisi tunnistaa. Olisiko jo aika jättää kamelikuskeista toistelu tähän? Vai, pystytkö siihen?
on uskiksen vankila ja helvetti.
http://www.youtube.com/watch?v=lWTeS8m09C8&feature=related
tuo sinun näkemyksesi. "Mikään juttu ei aukea heille eikä tule koskaan aukenemaan...." Eihän tuosta voi edes suuttua :-) sen verran huvittavan surullista tekstiä latelet.
ja syyllistäminen, siltä tuntuu.
Aivan samaa voisimme sanoa ateista, mutta ei sanota, hekin ovat Jumalan luomuksia.
Nimittäin kaikki kuolemaa hysteerisesti pelkäävät ihmiset jota minä tunnen ovat tulleet uskoviksi, tai miettimässä pitäsköhän.
Te uskikset olette heikkoja
hän oli sairaalassa terminaaliosastolla, jossa hänen rakastettunsa on nyt viimeisiä päiviään. Loppu lähestyy. Jälkeenjäävät itkevät. Suru ja sen tulemisen odotus on raskasta.
Mitä sanoa tällaiselle henkilölle, joka ei voi tehdä mitään, voi vain odottaa? Ei paljoakaan. Silti suustani tuli, ilman, että sen enempää olin asiaan paneutunut: "Emme ole lohduttomia. Meillä on tietoisuus jälleennäkemisestä. Sano terveiseni rakkaallesi, että sinulla on ystäviä ja että kerran saamme olla siinä riemuitsevassa joukossa, joka kohtaa Vapahtajansa."
Tämä on toivomme. Tähän uskon. Tästä en luovu.
Eikö Jumalaa saisi vetää turpaan, kun sallii pahan.
EN ainakaan halua viestisi luettua uskoa moiseen kullunlutkuttajaan, joka ei auta.
ja ottaa mahdollisimman pian pois tämänkin kulkijan. Toivottavasti hän on itse valmis lähtemään. Elämäntyö on tehty, kaikki on valmista. Jokainen lähtee vuorollaan, minä, kuten myös sinä.
Voisit sinä "vetää turpaan" noin henkisellä tasolla, huutaa ja kirota, vaan se ei auttaisi. Kaikella on aikansa täällä maan päällä.