Kysymys johon uskontotieteiden opettelukaan, ei ole tuonut vastausta.
Joten kertokaapa ihan omin sanoin. Ei mitään uskonnon virallisia määritelmiä. Niitä osaan jo ulkoa muutamia.
Siis.
Kun puhutaan uskovasta ja ei uskovasta.
Niin missä menee se raja, jolloin ihminen muuttuu uskovaiseksi?
Miten se määritellään ja kellä siihen on oikeus?
Entä voiko ihminen olla esimerkiksi, vähän uskovainen, tai jonkin verran uskovainen, aika paljon uskovainen ym.
Vai onko kyseessä totaalinen ja ehdoton raja?
Miten mitataan uskon määrää ja laatua?
Keksikää "uskontomittari".
Joten kertokaapa ihan omin sanoin. Ei mitään uskonnon virallisia määritelmiä. Niitä osaan jo ulkoa muutamia.
Siis.
Kun puhutaan uskovasta ja ei uskovasta.
Niin missä menee se raja, jolloin ihminen muuttuu uskovaiseksi?
Miten se määritellään ja kellä siihen on oikeus?
Entä voiko ihminen olla esimerkiksi, vähän uskovainen, tai jonkin verran uskovainen, aika paljon uskovainen ym.
Vai onko kyseessä totaalinen ja ehdoton raja?
Miten mitataan uskon määrää ja laatua?
Keksikää "uskontomittari".
Vastaukset 9
Vanhimmat
mutta ei löytääkseen uutta, vaan vahvistaakseen omat ajatukset oikeiksi.
Eivät väittele löytääkseen totuutta, vaan vahvistaakseen omat ajatukset oikeiksi.
Ympäri kylää näkyi ympyröitä joissa oli ihan tarkalleen keskellä luodin reikä. Ihmiset hämmästelivät moista ampumatarkkuutta kuin niitä ympyröitä oli joka puolella.Sitten he näkivät pienen 10 vuotiaan pojan piirtävän ympyrää ja menivät kysymään moista ampumataitoa.Se on ihan helppoa vastasi poika" ammun ensin ja sitten teen ympyrän."
Niin uskovaiset kun epäilijätkin tekee ensin ympyröitä ja hakee uskomuksilleen katetta.
Muikkumies puhuu viisaita sanoja!
Jollei kyseessä ole yksi monista tavoista, välttyä vastaamiselta?
asian pointtia:Jokainen vastaus onko se millainen tahansa perustuu vain sen henkilön mielikuvaan eikä sillätavalla koskaan voi löytyä totuutta.Kaikenlainen totuus pirtoutuu heti kun se kirjoitetaan tai muuttuu ajatukseksi.
henkilö kysyi toiselta. "Kyllä minä vähän yritän olla" vastasi toinen. "Oletko sinä norsu?" kysyi toinen taas...
eli raja on, vaikka ihmiset ei sitä aina huomaa, niin Jumala kyllä tietää, kuka on uskossa. Usko voi olla heikko tai pieni, sanotaan että joku voi olla uskossa rampa ja ontuva, mutta silti hän on uskova.
Uskova voi toimia uskottomasti...
Uskovalla on Pyhä Henki. Usko on Jumalan lahja...
Uskova on uudestisyntynyt... ei elä synnissä vaan etsii Jumalan tahtoa. On saanut synnit anteeksi Jeesukselta.
Luste eli rikkaruohot kasvaa viljan joukossa. Jos lähdemme sitä repimään lähtee myös viljaa mukana. Ovat joskus niin samannäköisiä. On uskovia jotka rämpivät ja kumpuroivat ja jumalattomia jotka elävät hyvin.
Uskova on epämääräinen termi. Uudestisyntynyt on täsmällisempi. Varsinkin uskovainen-sana ohjaa mielikuvat uskonnon harjoitukseen, sen ulkoisiin muotoihin, kun taas uudelleensyntynyt-sana liitetään henkilölle tapahtuneeseen sisäiseen muutokseen.
Uskova-sana on yksi sana muiden joukossa, joilla ihminen rakentaa omaa identiteettiään. Siten sen voi valita itselleen jokainen, joka haluaa. Uudestisyntynyt on kuitenkin täsmällisempi ja katsoisin sen tarkoittavan seuraavaa:
Jotta sanan voisi ymmärtää, tulisi ymmärtää hieman taustaa.
1. Kristinuskon mukaan ihmisellä on sielu, ruumis ja henki. Sielu käsittää ajattelu- ja tahtotoimintamme. Sitä voidaan kuvata myös sanoilla mieli tai psyyke. Ruumis on fyysinen muotomme. Raamatussa näistä kahdesta voidaan käyttää myös termiä (turmeltunut) liha. Henki puolestaan on se osa meistä, joka on yhteydessä Jumalaan.
2. Uudestisyntyminen tapahtuu siten, että ihminen kääntyy pois vanhasta elämäntavastaan ja ryhtyy seuraamaan Jeesusta. Tällöin hän saa ottaa vastaan Pyhän Hengen. Mitä tämä sitten tarkoittaa? Mikä osa ihmisestä ottaa Pyhän Hengen vastaan?
3. Uudestisyntymättömien ihmisten henki ja sielu ovat sulautuneet yhdeksi. Sen vuoksi nämä ihmiset eivät ole lainkaan tietoisia hengen olemassaolosta. Ihminen ottaa Pyhän Hengen vastaan hengessään, ei sielussaan tai ruumiissaan. Jumala nimittäin paljastaa itsensä ainoastaan ihmisen hengelle.
4. Kun ihmisen henki täyttyy Jumalan Hengellä, sen seurauksena se alkaa vähitellen hallita sielua ja ruumista. Ihmisen henki yhdessä Pyhän Hengen kanssa johtaa nyt ajatuksia, toiveita, tuntemuksia, aikomuksia ja tekoja.
Eli:
Uskova ihminen on Jeesuksen vapahtajanaan vastaanottanut henkilö, joka on saanut Pyhän Hengen ja jonka henki on herännyt eloon. ”Uskovaisuuden aste” puolestaan riippuu siitä, miten paljon hän antaa Pyhän Hengen ja oman henkensä yhteistyössä hallita itseään. Mitään varsinasta asteikkoa tähän ei voida luoda. Eivätkä varsinkaan mitkään uskonnon harjoittamisen ulkoiset käytännöt tai tavat kerro tästä mitään. Hänhän voi tehdä niitä ns. omassa lihassaan.
Ainoa mikä antaa jonkinlaista suuntaa, ovat ne hedelmät, joita henkilö tuottaa, koska hedelmistään puu tunnetaan. Hedelmät ovat tässä yhteydessä käyttäytymistä eli onko henkilö esim. rakastava, antelias, iloinen, kärsivällinen, rauhallinen jne.
Minäkin käytän mieluiten sanaa uudestisyntynyt tai ajattelu- ja tahtotoiminnoiltaan parantunutta (käytän MarkSmithin sanoja, koska en itse keksinyt tähän kohtaan parempia).
Ruumis, sielu (ajattelu- ja tahtotoiminta) ja henki ovat kokonaisuus. Tässä kohtaa ajatukseni eroaa MarkSmithin ajatuksesta: henki on ihmisen ydin ja se on aina terve. Henki on aina rakastava henki, mutta ihminen ei kuuntele sen ääntä, vaan kääntää selkänsä sille, yleensä lapsuudessa tai nuoruudessa. Sanon, että Jumala = rakkaus. Eli rakkauden henki on aina ihmisellä sisimmässä, ytimessä. Uudestisyntymättömällä se on siis ryteikön peitossa.
Henki on ihmisen ydin. Seuraavana on sielu ja sitten näkyvä kehomme. Kun sielu (ajattelu- ja tahtotoiminta) on väärien asenteiden, arvojen ja oppien ryteikössä, se ilmenee fyysisessä kehossa sairauksina ja ihminen tekee asioita negatiivisesti. Kun henki herää Jumalan kosketuksesta (Pyhän Hengen kosketuksesta), sieltä lähtee signaaleja sielulle siivota ryteikkö. Kun ryteikköä raivataan Jumalan Hengen johdossa, ihmisen sielu paranee. Hän alkaa ajatella oikein ja tehdä oikeita tekoja; niitä, jotka ovat Jumalalle= rakkaudelle mieleisiä. Eli ihminen oppii rakastamaan ja tekemään rakkaudellisia tekoja.
Kuten MarkSmith toteaa: Ainoa mikä antaa jonkinlaista suuntaa uskovaisuuden asteesta, ovat ne hedelmät, joita henkilö tuottaa, koska hedelmistään puu tunnetaan.
Hengen hedelminä näkyvät rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus. Ihminen, joka on uudestisyntynyt tietää olevansa turvassa, sisäisesti ja ulkoisesti.
Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa, rakkaus sen sijaan rakentaa.
"Uskova on epämääräinen termi."
Jos termiä käytetään uskontojen yhteydessä, mitä epämääräistä siinä on?
Eikö kysymyksessä ole silloin ihmisestä joka uskoo oman uskontonsa opetukseen ja dogmeihin?
"Uudestisyntynyt on täsmällisempi"
Uudesti syntynyt termiä voi ja käytetään myös uskontojen ulkopuolella, kuten esimerkiksi kun ihminen on kokenut ison muodonmuutoksen, alkoholisti on raitistunut jne, joten ei niin kovin täsmällinen termi.
Suomessa sitä käyttää yleensä vain eräät valtauskonnosta eronneet yhteisöt, varsinkin kun siihen liitetään tuo "Pyhän Hengen" toimesta "uudesti syntynyt"?
"Varsinkin uskovainen-sana ohjaa mielikuvat uskonnon harjoitukseen, sen ulkoisiin muotoihin,"
Eikö uskovaiset yleensä harjoita uskontoaan aina jossakin muodossa?
"kun taas uudelleensyntynyt-sana liitetään henkilölle tapahtuneeseen sisäiseen muutokseen".
Eli ns. uskoontuloon Pyhän Hengen vaikutuksesta?
"1. Kristinuskon mukaan ihmisellä on sielu, ruumis ja henki. Sielu käsittää ajattelu- ja tahtotoimintamme. Sitä voidaan kuvata myös sanoilla mieli tai psyyke."
Kuten on myös monen muidenkin uskontojen mukaan.
Sielu on siis sinusta aivot ja keskusehermosto, nehän ylläpitävät ja niiden ansiosta meillä on ajattelu- ja tahtotoimintaa, sekä mieli ja psyyke?
" Ruumis on fyysinen muotomme. Raamatussa näistä kahdesta voidaan käyttää myös termiä (turmeltunut) liha."
Sinusta siis aivot ja keskushermosto ja niiden toiminta ei kuulu fyysiseen muotoomme kun kerran eroitat ne ruumiista?
Missä kohdin Raamatussa käytetään noista kahdesta termiä (turmeltunut) liha?
"Henki puolestaan on se osa meistä, joka on yhteydessä Jumalaan".
Kerrotko vielä mistä tuo henki muodostuu ja koostuu?
Ilmeisesti sillä ei sitten ole väliä millaisiin jumaliin henki voi olla yhteydessä, koska sitähän käytetään monissa jumal-uskonnoissa "yhteydenpito" välineenä, samoin kuin "esi-isien henkiin" voidaan olla yhteydessä erilaisten transitilojen avulla?
"2. Uudestisyntyminen tapahtuu siten, että ihminen kääntyy pois vanhasta elämäntavastaan ja ryhtyy seuraamaan Jeesusta. Tällöin hän saa ottaa vastaan Pyhän Hengen. Mitä tämä sitten tarkoittaa? Mikä osa ihmisestä ottaa Pyhän Hengen vastaan?"
No kerro ihmeesä meillekin mitä se tarkoittaa ja mikä osa sen ottaa vastaan?
Uudestisyntymistäkö ei sitten ole se, että ihminen kääntyy pois vanhasta elämäntavastaan ja ryhtyy seuraamaan vaikka Äiti Ammania, tai Buddhaa esimerkiksi?
". Uudestisyntymättömien ihmisten henki ja sielu ovat sulautuneet yhdeksi. Sen vuoksi nämä ihmiset eivät ole lainkaan tietoisia hengen olemassaolosta."
Monet alkuasukasheimot ovat hyvinkin tietoisia ihmisten hengistä, niin elävien kuin kuolleittenkin, ovatko hekin siis uudestisyntyneitä?
"Ihminen ottaa Pyhän Hengen vastaan hengessään, ei sielussaan tai ruumiissaan. Jumala nimittäin paljastaa itsensä ainoastaan ihmisen hengelle".
Mitenhän se käytännössä tapahtuu, jos siinä ei ole mukana "sielu ja ruumis", eli ajattelu- ja tahtotoimintamme ja fyysinen muotomme, kuten niitä nimität?
"Kun ihmisen henki täyttyy Jumalan Hengellä, sen seurauksena se alkaa vähitellen hallita sielua ja ruumista. Ihmisen henki yhdessä Pyhän Hengen kanssa johtaa nyt ajatuksia, toiveita, tuntemuksia, aikomuksia ja tekoja".
Eli aivo ja keskushermostoko lopettaa toimintansa itsenäisenä toimijana?
Mitenkähän tuo ihmisen "vajaa henki" täytyy noin käytännössä ja millä, eli mitä tuo "Pyhä Henki" on?
"Uskova ihminen on Jeesuksen vapahtajanaan vastaanottanut henkilö, joka on saanut Pyhän Hengen ja jonka henki on herännyt eloon."
Melko itsekästä tomintaa tuon uskova termin omiminen, kuuluuko se vain jonkin lahkon jäsenille siis?
"Uskovaisuuden aste” puolestaan riippuu siitä, miten paljon hän antaa Pyhän Hengen ja oman henkensä yhteistyössä hallita itseään. Mitään varsinasta asteikkoa tähän ei voida luoda. "
Ahaa, sitä voidaan siis säänöstellä, minkä verran haluaa "sekoittuneiden henkien" hallita itseään?
Ne eivät sitten hallitsekaan eivätkä ohjaile ihmistä, vaan ihminen halitsee ja ohjailee niitä?
"Eivätkä varsinkaan mitkään uskonnon harjoittamisen ulkoiset käytännöt tai tavat kerro tästä mitään. Hänhän voi tehdä niitä ns. omassa lihassaan".
Eikös niitä nyt kuitenkin tehdä omassa mielessä, omalla psyykeellä ja keskusuhermoston avustuksella, eli niillä mitä nimitit sieluksi, eikä ruumiilla, eli tuolla "turmentuneella lihalla"?
"Ainoa mikä antaa jonkinlaista suuntaa, ovat ne hedelmät, joita henkilö tuottaa, koska hedelmistään puu tunnetaan. Hedelmät ovat tässä yhteydessä käyttäytymistä eli onko henkilö esim. rakastava, antelias, iloinen, kärsivällinen, rauhallinen jne. "
Eli suunta voi olla yhtä hyvin ateistinen, koska nuo määreet voidaan liittä yhtä hyvin heihin, tai mihinkä tahansa uskontoon uskovaan humanistiseen ihmiseen?
Annetaan kunnia sille, jolle se kuuluu eli tässä tapauksessa Jumalalle. Jumala on se taho, jota kuuluu kunnioittaa ja kiittää. Kaikki eivät ylpeydestä johtuen ymmärrä tehdä siten. Siinä ero "taviksella" ja "Jumalaan uskovalla" eli "ylhäältä uudestisyntyneellä". Näin minä ajattelen.
Mistä jumalasta on tällä kertaa kyse?