Uskontoon sairastuminen
Bongari
4203
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onko oire itse sairaus? Tällaiset tulisi pitää keskusteluissa erillään.
Toisaalta uskontoja on moneen lähtöön ja monet niistä ovat "sairaampia" kuin toiset. Ei siis pitäisi yleistää. Monista uskonnoista ei voi enää varmuudella sanoa, ovatko ne elämänkatsomuksia vai uskontoja. Jos nämä elämänkatsomuksetkin ovat "sairauksia" niin silloin sairauksia ovat myös esimerkiksi kapitalismi, demokratia, humanismi tai vaikka jokerifanius. Formulakuumehan on sitä tietysti ilman perustelujakin.
Siis tyhmä provo kaiken kaikkiaan. Jos itse olet sitä mieltä että uskonto on sairaus, niin määrittelepä aluksi edes se mitä tarkoitat? Mitä on sairaus?
Odottelen innolla vastaustasi....
Tai kenties joskus sitä että jotakin on liikaa. Jokatapauksessa kyseessä on kuitenkin tasapainon puute. Jos olet päässyt täydelliseen tasapainoon, mihin tarvitset uskontoja?
Tasapainon puute on aika hyvä.
Tuo sairaushan on tietysti sitten enemmän tai vähemmän liukuva määritelmä, koska kukapa meistä olisi jatkuvassa tasapainon tilassa. Eli että ihminen olisi terveimmillään silloin kun on kuollut?
Tuokin on totta etten tarvitse uskontoa, jos elän tasapainoista elämää. Itselläni on sellainen onni ja autuus.
Joskus olen kiistellytkin näitten saarnaajien kanssa siitä että heidän ei pitäisi tuputtaa uskontoaan sellaisille, joiden elämässä vallitsee onni ja tasapaino vaikkei siihen uskonto sisältyisikään. Ehkä uskonto on jotain mitä nämä uskovaiset kaipaavat sisäänsä, mutta joka muilla on siellä jo entuudestaan?
Että uskovaiset ovat sillä tavalla henkisesti vammaisia?
Raamattu taas on opaskirja, uskovaisen manuaali siitä miten löytää tuolle tielle. Minusta silloin onkin kummallista että uskovaiset etsivät ja etsivät silmät nauliutuneina Raamattuun sen sijaan että avaisivat silmänsä ja ottaisivat elämän vastaan kokonaisuutena niinkuin muut ihmiset. Uskovaiset tarvitsevat sitten erillisen "jumaluuden" täyttääkseen tuon aukon. Sitten tuosta uudesta elämyksestä tulee niin valtava että he tyrkyttävät sitä kaikille muille.
Miten siis täyttää sellainen aukko jota ei ole?
Käännytystyö on turhaa. Terveitä on turha yrittää parantaa.
Tästä tuleekin kysymys, että miten uskovaisuus sitten olisi sairaus, jos he uskon kautta ovat pystyneet saavuttamaan jotain joka muilla ihmisillä on luonnostaan? Vai loppuuko usko kun tuo "aukko" on täytetty?
Itse näen näillä palstoilla kahdenlaisia uskovaisia. Sellaisia, jotka ovat omaksuneet uskon pitkällä aikavälillä. He ovat omaksuneet uskonnon mahdollisesti lapsuudenkodin luoman turvallisuudentunteen tuudittamana. Usko on heille kodin vastine kylmässä maailmassa.
Tällaisten kanssa uskosta voi keskustella, mutta uskonnon kritisoiminen on kuitenkin heille samaa kuin lapsuudenkodin turvallisuudentunteen kyseenalaistaminen. Siis henkilökohtainen loukkaus.
Toinen ryhmä on sitten nämä palopuheitaan levittelevät saarnaajat. Mielestäni heille uskonnosta on kehittynyt sairaus. Tosin edelleen täytyy kysyä, onko tuo usko itse sairaus vai oire jostain?
...Että lehmät lentää...
Kukin saa väittää mitä lystää, tuo ei vaadi enempää kommentteja.
Ande