Olen uskon kriisissä. Olen tutkinut Jeesuksen ylipappeutta ja varmaankin sen seurauksena sain tämän uskon kriisini. Jotenkin on sellainen olo, että "etsi ensin Jumalan valtakuntaa, niin kaikki muu sinulle annetaan". No, hurttia huumoria: etsin Jeesusta ylipappina, millainen Hän on siinä virassa, millainen oikea Jumala on jne., niin sain uskon kriisini. Se ilmenee siten, että tunnen olevani teeskentelijä. En tiedä "kuka" olen ja miksi teen työtä, jota teen. Taas olen huomannut, että työpaikka olikin erään toisen ideoima, eikä omani, kuten luulin. Onneksi en ole ollut tässä työssä vielä pitkään, vajaan 6 kk.
Olen rukoillut, että "totuus minusta paljastuisi" ja että Jumala kertoisi mikä työ on se, jonka Hän on ajatellut minulle olevan paras. Päivät etenevät, enkä ole saanut vastausta. Tiedän, etten ole jollain tapaa valmis kuulemaan vastausta, mutta... auttakaa minua sisaret ja veljet Jeesuksessa.
Näyttää vahvasti siltä, että olen todellakin sellaisessa työssä, että lähden tästä pois... Ajattelin eräänä päivänä, että hittoako minä täällä teen. Tuo päivä oli sellainen, että koin olevani niin voimaton tekemään työtäni, koska oli niin paljon tehtävää. En olisi revennyt kaikkiin tehtäviin, vaan tein sen mikä oli välttämättömintä kokonaisuuden kannalta.
Aluksi työ oli ilon täyttämää. Nyt, kun havaitsin, että joku toinen olikin ollut ideanikkarina, en kykene enää iloitsemaan. Taisin kasvaa ulos tästä työstä tai kasvoin ihmisenä niin, että ... en tiedä.
En tunne itseänikään, enkä Jumalaakaan, vielä kovin hyvin. Opettelen. On vaan niin hassua melkein 40-vuotiaana opetella tuntemaan itsensä. Taitaa olla myös 40 wee kriisi tulossa. ;) En tosin usko niihin.
Perhettä minulla ei ole (siis puolisoa eikä lapsia). Aikaisemmin halusin perheen, nyt olen hyväksynyt tilanteeni, tosin pitkään se vei.
Toivon, että Jumala vastaisi omalle sydämelleni, koska niin monet ihmiset ovat määritelleet minut (milloin oudoksi ja kummalliseksi, milloin mukavaksi ilopilleriksi, siis laidasta laitaan). Itse en tiedä millainen olen. Ehkä hitaan sorttinen, en spontaani, säännöistä ja lupauksista kiinnipitävä, tarvittaessa puolustan itseäni niin vahvasti, että toinen säikähtää.. Mutta mitä Jumala sanoo minusta? Tiedän, että olen Hänelle rakas.
Voitteko rukoilla puolestani? Ihan hiljaa sydämessänne?
Olen rukoillut, että "totuus minusta paljastuisi" ja että Jumala kertoisi mikä työ on se, jonka Hän on ajatellut minulle olevan paras. Päivät etenevät, enkä ole saanut vastausta. Tiedän, etten ole jollain tapaa valmis kuulemaan vastausta, mutta... auttakaa minua sisaret ja veljet Jeesuksessa.
Näyttää vahvasti siltä, että olen todellakin sellaisessa työssä, että lähden tästä pois... Ajattelin eräänä päivänä, että hittoako minä täällä teen. Tuo päivä oli sellainen, että koin olevani niin voimaton tekemään työtäni, koska oli niin paljon tehtävää. En olisi revennyt kaikkiin tehtäviin, vaan tein sen mikä oli välttämättömintä kokonaisuuden kannalta.
Aluksi työ oli ilon täyttämää. Nyt, kun havaitsin, että joku toinen olikin ollut ideanikkarina, en kykene enää iloitsemaan. Taisin kasvaa ulos tästä työstä tai kasvoin ihmisenä niin, että ... en tiedä.
En tunne itseänikään, enkä Jumalaakaan, vielä kovin hyvin. Opettelen. On vaan niin hassua melkein 40-vuotiaana opetella tuntemaan itsensä. Taitaa olla myös 40 wee kriisi tulossa. ;) En tosin usko niihin.
Perhettä minulla ei ole (siis puolisoa eikä lapsia). Aikaisemmin halusin perheen, nyt olen hyväksynyt tilanteeni, tosin pitkään se vei.
Toivon, että Jumala vastaisi omalle sydämelleni, koska niin monet ihmiset ovat määritelleet minut (milloin oudoksi ja kummalliseksi, milloin mukavaksi ilopilleriksi, siis laidasta laitaan). Itse en tiedä millainen olen. Ehkä hitaan sorttinen, en spontaani, säännöistä ja lupauksista kiinnipitävä, tarvittaessa puolustan itseäni niin vahvasti, että toinen säikähtää.. Mutta mitä Jumala sanoo minusta? Tiedän, että olen Hänelle rakas.
Voitteko rukoilla puolestani? Ihan hiljaa sydämessänne?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Hei, ett taida olla yksin tuossa tilassa,me olemme vähän väliä hukassa kunnes JEESUS löytää meidät.
ehkä yrität liikaa ettkä kulje vapahtajan jäljessä ,tarkoitan että olet jollakin lailla ohittanut HERRAN kiiressä ,niinpä siellä edessä onkin pimeää jonkin aikaa.
tuosta työ jutusta sen verran! että pysy sinä missä olet ja etsi se ilo takaisin,se että joku toinen on jotenkin järjestänyt asian ei kiellä sitä ettikö se voisi olla JUMALAN johdatus .
itselläni samankaltaisia kokemuksia ,lähdin seuramaan sitä tietä jonka koin JUMALAN johdatuksena ja olin varma että asiat loksahtaa paikoilleen ja saan vaeltaa siunauksessa,kaikkea muuta!!
matkan teko on ollut todella vaikeata ja täynnä haasteita ja olen luovuttanut satoja jos tuhansia kertoja ja kysynyt, miksi !!!!
mutta hiljaista on ,mutta ihme kyllä päivä päivältä tässä kaoksessa jossa elän ,HERRA vie etenpäin ,huoman sen kun katson eiliseen ja sitä edeliseen päivään ja niin edelleen,en olisi jaksanut tätä jos olisin tiennyt mitä tämä on ,(olen yksityis yrittäjä)
joten uskon että jos maltat rauhoittua ja annat JUMALAN vuorostaan etsi sinua,niin asiat järjestyvät kohdallasi ,muistan sinua rukouksin,muista sinä minua ,tälläkin hetkellä raha vaikeuksia sun muuta,mutta haluan uskoa vapahtajani ja hänen mahdolisuuksiin.
Selitätkö mitä tarkoitat, kun sanoit "ehkä yrität liikaa ettkä kulje vapahtajan jäljessä ,tarkoitan että olet jollakin lailla ohittanut HERRAN kiiressä ,niinpä siellä edessä onkin pimeää jonkin aikaa." ? Mitä tarkoittaa "ohittanut Herran"?
Tilanteeni alkoi kääntyä tähän vasta muutama päivä sitten. Tajusin, että taidan todella olla teeskentelijä, ollut pitkään, koska on pitänyt "kuulua johonkin", en ole halunnut jäädä yksin, työttömäksi jne.
Luin Raamattua ja sen seurauksena tuo oman tilan löydös tuli :( Tiedän, ettei sydämessäni, eikä minussa ole mitään hyvää, kuten Paavalikin toteaa, mutta löydösten jälkeen tunnen olevani niin maanmatonen, ettei enää mikään maistu, ei elämä eikä kuolema.
Tiedän, että on turvattava Jeesukseen ja Hänen ansioihinsa, ei omiin. Mitä pidemmälle aikaa kuluu, sitä räikeämmin huomaan, ettei minussa/minulla todellakaan ole mitään, minkä vuoksi olla edes ihminen, nainen. Minä kutistun aivan mitättömäksi, kun tajuan tilani. Ei minusta ole mihinkään!! Taitoja, joita osasin vielä jokin aika sitten, en halua edes enää käyttää, koska tiedän, että ne ovat ihan turhia. Kaikki on turhaa, kuten Saarnaja kirjoittaa.
Nyt koen, että elämäni ja tietoni/taitoni ovat ihan turhia. :(( Mitä minä tekisin elämälläni? En mitään!! Olen kuin tyhjä kuori, jolla ei ole mitään; ei puolisoa, ei lapsia, ei Jumalan antamaa työtä, jossa loistaisin Hänen kunniakseen, ei omakotitaloa, ei autoa, ei mitään, joka kertoisi minun olevan "jotain". Tuntuu, että kaikki katsovat minua säälien ja aliarvioiden.. ja niihän se kai on: olen ollut tyhmä, kun en ole osannut pyytää Jumalalta viisautta perheen perustamiseksi, Hänen valitsemansa työn tekemiseksi, taitojen kartuttamiseksi. Kaipa minä olen vain tyhmä!! :( (
Olipa asia miten päin hyvänsä, on huokailtava ja katsottava ristille, Jumalan rakkauden suurimpaan ilmentymään. Ja huokailla: tuleekohan minusta mitään hyvää? Sellaista, josta Jumala voisi iloita. Räpellän vain...
Hei ,ei ole helppoa sanoa mitän sata prosettista toisesta ihmisestä ,jota ei tunne ,ja vaikka tuntisikin aina jää jotakin sydämeen ,jonka vain JEESUS näkee,mutta yritän jotakin kertoa siitä mikä nousee pintaan kun luen kirjoituksiasi, yritän myös olla rehelinen JUMALAN sanan valossa.
Se mikä nousee pintaan on,että olet löytänyt oman syntisyytesi,mikä on hyvä!!!koska silloin pyhä henki johdattaa sinut ristille pyytämään anteksi niitä ,ja kehotan sinua nyt purkamaan sydäntäsi JEESUKSELLE ,ajattelen että olisi hyvä jos löytäsit jonkun jolle puhua näistä asioista luottamukselisesti , esim seurakunnassa jollekkin jonka koet turvaliseksi.
tämä oli eräs asia joka pisti silmääni,,,,ei Jumalan antamaa työtä, jossa loistaisin Hänen kunniakseen,,,,
Niin kukapa ei haluaisi loistaa jollakin lailla ja olla tekemässä hyviä asioita ,mutta totuus on se että emme voi loistaa itsestämme koska heti kun siinä on ihmisliha mukana talkoissa ,niin sanotusti ,se näkyy läpi ikävällä tavalla keinotekosena yrittämisenä.
JEESUS kertookin raamatussa kuinka juuri ne teot ovat suuria hänen silmissään jotka meistä ovat mitättömiä auttamisia,monesti teemme ne ajattelmatta mitän erikoista,mutta ehkä pohjalla kumminkin hyvä tahto ohjamassa asiaa!!
Ehkä HERRA on pysäyttänyt sinut armossaan ,ajattelemaan asioita ja kuuntelemaan häntä,se että on tyhjä olo ja että masentaa ei itsessään ole paha asia ,vaikka siitä on tullut nykyän kun kirous ihmisten suussa ,masenuksesta on päästävä HETI,irti keinolla millä hyvänsä ,ei kysytä onko sillä jokin tarkoitus ,vaan se nähdään pahana paiseena josta on päästävä eroon!!.
olen itse käynyt läpi monenlaisia asioita ,missä Herra on pysäyttänyt minut monella eri tapaa,aina jälkeen päin on saanut nähdä että sillä on ollut jokin tarkoitus minulle että oppisin luottamaan hänen JEESUKSEEN,mikä ei ole helppoa jos on rauhaton luonto ja tahtoisi edetä nopeasti,se mitä minä olen joutunut oppimaan elämässäni on ,,odottaminen,, ja täytyy tunnustaa että olen todella huono siinä ,mutta päivä päivältä saan sitä opetella lisää,eli siitä tuli tämä ajatus ,että ehkä olet yrittänyt jotakin liikaa,ehkä HERRALLA on joku toinen polku edetä asioissa sinun kohdallasi ,se ei välttämättä ole mitä dramattista kelkan kääntöä ,ehkä se on sitä että opettelet odottamaan HERRAN aikaa!
En tiedä viisastutko tästä mitään ,mutta nämä asiat tulivat mieleni kun luin kirjoitusiasi,JUMALAN siunausta ja kaikkea hyvää jatkoon.
Olisi ollut parempi, että olisit jättänyt kirjoittamatta :(( Voi sinua!! :((
"Tulipa tässä nyt mieleeni" -sanat eivät tuoneet lohtua, vaan päinvastoin. Koin, että kirjoitit ne täysin ihmisvoimassasi. Jos Jumalan henki olisi ollut edes pikkiriikkisen verran mukana, oloni olisi kohentunut, mutta toisin kävi... :(( Voi sinua minkä teit!!
Nyt minun on kannettava vielä sinunkin sanasi Jumalan eteen, kun omissani on jo ihan tarpeeksi.
Älä edes yritä auttaa! Teit vain pahoin. Pyysin, että rukoilet vain hiljaa mielessäsi, se riittää. Mutta kunnioititko sinä minua? ET, vaan jyräsit yli ja osoitit kuinka paljon parempi ihminen sinä olet, kun voit nyt "auttaa" minua.
Mene matkoihisi siitä. Voi sinua minkä teit!!
pyydän anteksi sitä,mutta mielestäni asia on näin kun kirjoitin,jo se että loukkannut kertoo jotakin siitä että asiat eivät ole kohdallaan SINUN JA JEESUKSEN välillä.
Jo ajatus siitä että ,,sidomme ,,kädet sanomalla ,että te näin ja näin muuten en ota apuasi vastaan,kertoo minusta siitä ettei ole aidosti JEESUKSEN edessä nöyränä,sillä onhan hänellä mahdolisuus puhua minun tai kenen tahnsa kautta sinulle niinkun hyväksi näkee,ja ylensä pyhä henki paljastaa synnin ja synti on tunnetusti ylpeä ja loukkantuu kun se tuodaan valoon,tämä koskee meitä kaikkia ihmisiä,toivon ja rukoillen että pyhä henki paljastasi ne meille molemmille omalta osaltamme ,missä meidän on tehtävä parannusta.
asettanut synnin juuri niille,jotka hän on kutsunut suuriin tehtäviin; synnin kokemuksen ja oman rakkautensa avulla heidän pitää saavuttaa sitä suurempi tunteminen. Jos Jumala, millä tahansa tavalla, tahtoo, että minä myös syntiä tekisin, niin minä en tahtoisi olla sitä tekemättä; sillä näin Jumalan tahto tapahtuu taivaassa kuin maan päällä, so. hyvän tekemisessä. Samoin ei pitäisi senkään, jonka sydän on oikeassa olotilassaan, ollenkaan toivoa sitä, että hänen taipumuksensa synnilliseen poistuisi, sillä synnintunnotta olisi ihminen horjuvainen kaikissa asioissa; kaikissa toiminnoissaan hän olisi epävarma, ilman määräpäätä; hän joutuisi surusta vapaaseen varmuuteen; häneltä puuttuisi kiusausten voittamista varten taistelun kunnia ja voiton tahto!
Voi voi sinua! Lienee sinun omaa ylpeyttäsi ja itsekkyyttäsi se, että "autat" ihmistä. Itselläsi ei ole pätkän vertaa nöyryyttä jättää asiaa Jumalan hoidettavaksi, vaan kiilaat Jeesuksen ja minun väliini, kun NIMENOMAAN etsin Jumalan totuutta asiaan, EN SINUN totuuttasi.
Tiedätkö, että useat ihmiset tuputtavat omia käsityksiään, ajatuksiaan, tunteitaan minulle kuin totuutena. Sinulle ajatuksesi, tunteesi ja käsityksesi ovat totta, mutta eivät minulle.
Kyllähän se Jeesus on ainoa, joka sitoo. Lue Ilmestyskirjasta kenet ja miten pitkäksi aikaa!!!
Jos tässä aitoutta kysytään, niin menepä peilin eteen ja kysy: Olenko minä aito? Olenko minä nöyrä? Kuuntele mitä Jeesus sanoo.
Nuhtelen sinua Jeesuksen nimessä. Olet antanut ylpeytesi ja itsekkyytesi loistaa.
Kukas perkele sinä olet, kun väität etten ole aidosti Jeesuksen edessä nöyränä?? Itse Beelsebul taitaa puhua siellä! Mene tiehesi!
tunnustaa JEESUKSEN herrakseen,en voi muuta kun ihmetellä!!! miten ihmisillä voi olla noin eri käsitys rakkaudesta ,jos kerran olet noin kyllästynyt auttajiin miksi ylipäänsä olet tällä palstalla ,jos hetken edes viitsit lukea toisten ihmisten rukous pyyntöjä ja vastauksia niihin ,niin huomat että suurin osa on juuri niin että käydään keskustelua asian tiimoilta ja yriteään autta toista keskustelemalla ja rukoilemalla tämän puolesta ,sillä juuri sehän on rakkutta lähimäistään kohtaan että jakaa toisen taakkaa keskutelemalla (kirjoittelemalla)ja yriteään yhdessä löytää JUMALAN tahto toisen ihmisen kanssa asiasta ,se että aina ei osa auttaa toista niin että het salman nopeasti asiat loksahtaa paikoilleen ,ei tee tyhjäksi sitä etteikö toinen olisi yrittänyt parhansa asian puolesta
Ja olisiahan se suorastaan mahdottomuus ,että asiaa voi jotenkin käsitellä jos siitä ei puhuta, näin se van on.
tässä sinulle tutkimista rakkaudesta mitä se on, ja mitä ei.toivon sinulle edelleen JUMALAN siunausta .
Suurin on rakkaus
1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. 2 Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. 3 Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
4 Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, 5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, 6 ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. 7 Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
8 Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. 9 Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, 10 mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.
11 Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. 12 Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.
13 Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.
Luuletko, etten tiedä mitä Jumalan rakkaus on? Se ei ainakaan ole sitä, mitä sinä olet yrittänyt tuputtaa minulle!
Sinulla ei taida olla itselläsi ymmärrystä siitä mitä oikeasti rakastaminen tarkoittaa. Tarkoittaako se sinun käsitteistössäsi sitä, että autat vaikka väkisin? Onko se sitä, että painat väkisin oman mielipiteesi läpi, vaikka huomaat kirjoittamillani sanoilla, että ne satuttavat?? Sitäkö on rakkaus: että satutetaan?? Sitäkö!!
Mene muualle "rakkautes" kanssa. Minä en tuollaista paskaa ota vastaan!! Rakkaus ei satuta!! Vaan eheyttää. Sinun sanasi repivät minua enemmän rikki.
Häivy silmistäni, sinä laittomuuden tekijä!!
mahdoton kenenkään auttaa!! , nimittäin ett tahdo päästää ketän lähellesi ,siksi oletkin yksin.
olet luonut omia lakejasi ympärillesi joiden mukan toisten on hypittävä,muuten saavat päällensä sinun katkeran vihan.
on van sääli että olet itse jäänyt vangiksi tuohon lain verkkoon.
Usko mitä haluat, en minä pidä itseäni minään ihmelisenä super auttajana, syntinen ja rikkinäinen olen minäkin,olen van itse saanut apua keskustelmalla ihmisten kanssa ja olen myös huomannut että olen voinut autta muita rikkinäisiä ihmisiä ,sinun kohdalla se ei nyt van toimi !!
koska olet päättänyt olla tavoittamattomissa ,sama kun heittäsi köyttä jollekkin avannossa olevalle ja tämä ei suostu ottamaan siitä kiinni ,koska se väärän värinen .
En aio omalta osaltani jatkaa tätä kirjoittelua,olen sanonut sen minkä olen oikeaksi kokenut ,pyydän anteksi etten osaa tanssia sinun pillisi mukaan.kaikkea hyvää jatkoon.
Minäpä kerron miksen luota ihmisiin: sielunhoitajaksi ilmoittautunut nainen ei auttanut, kun kysyin häneltä apua ja etsin häneltä lohdutuksen sanoja. (Tämä tapahtui v.2005). Sen jälkeen en ole "keskustellut" yhdenkään ihmisen kanssa.
Tarkennan mitä tapahtui v.2005: ko. sielunhoitajaksi itseään kutsuva nainen antoi koulutusesitteen ja kehotti minua osallistumaan sielunhoitokoulutukseen, jossa voisin käsitellä solmujani. Onneksi miettimisaikaa oli, riittävästi, ja päätin osallistua kurssille. Aiheita oli laidasta laitaan ja jokaisen koulutuspäivän jälkeen kirjoittelin ja purin solmuja Jeesuksen kanssa, kuten siellä kurssilla opin. Kun eräs iso solmu ei avautunutkaan seuraavaan kurssipäivään mennessä, olin levoton. Ja uusia solmuja ilmeni taas.. Koska iso solmu oli vielä avaamatta, suma alkoi olla iso. Otin asiani puheeksi ja "sielunhoitaja" totesi: "Käsittelemme ko. aiheita vasta tulevana syksynä uudella kurssilla. Niitä ei käsitellä nyt." Se oli kuin kylmää vettä niskaan ja kahleet jalkoihin. Jäin yksin asiani kanssa ja keskeytin kurssin. Tuolloin elettiin marraskuuta 2005.
Itkin ja rukoilin, että Jumala selittäisi nämä solmuni; halusin ymmärtää asian, koska se vaivasi minua. Samalla olin tosi vihainen "sielunhoitajalle". Koska en saanut purettua vihaani ko. naiseen, käänsin sen sisäänpäin ja olin itsemurhan partaalla joulukuun 2005 ja tammikuun 2006. Rukoilin, että Jumala auttaisi ja Hän auttoi: selvitin vihani "sielunhoitaja"naista kohtaan ja sain levon siitä asiasta. Tajusin, että vihasin häntä parin kuukauden ajan, mutta Jumala rakasti minut itselleen takaisin. Hän ei hyljännyt, kuten tuo nainen teki. Kun olin antanut itselleni ja "sielunhoitaja"naiselle anteeksi, en enää halunnut surmata itseäni, vaan elää siten, että Jumala kertoo kyllä noista solmuistani, kun on Hänen aikansa. Ja Hän kertoi: toukokuussa 2006 tapasin erään miehen netin välityksellä. Tuo mies kertoi sujuvasti itsestään ja välillä selitti elämääni. Kyllä: hän kertoi minulle vastauksia niihin kysymyksiin, joita olin esittänyt tuolloin sielunhoitokoulutuksessa ja sen jälkeen. Jumala vastasi jokaikiseen kysymykseen tuon miehen kautta ja sisäiset solmuni avautuivat, kaikki. Sain ymmärrystä. Tuo mies ei tiennyt solmuistani mitään, mutta Jumalan aika oli tuolloin. Kiitos Jumalalle, että Hän vastasi ja sain ymmärrystä.
Sen jälkeen en ole käynyt kertaakaan "sielunhoitokeskustelussa", koska tiedän, että on taivaallinen, ylin Sielunhoitaja, Jeesus. Yksikään ihminen ei voi vastata kysymyksiimme, kuten Hän vastaa.
Joten: aivan oikein, että luovutit, vihdoin Jeesus pääsee kuvaan mukaan.
Sinua ovat keskustelut ihmisten kanssa auttaneet, nykyään minua ei.
Sinä loukkaannut siitä; "sama kun heittäsi köyttä jollekkin avannossa olevalle ja tämä ei suostu ottamaan siitä kiinni ,koska se väärän värinen." Minä en köyden väristä välitä! Oletpahan juutalainen, ortodoksi, vapaasrk:lainen, adventisti tai joku muu. Olisiko sinulla itselläsi jotain kaunoja ja siksi loukkaannut minuun? Käy asiaa Jumalan kanssa läpi. Vihaa on monenlaista ja loukkaantuminen on "pientä vihastumista".
Muista nyt sinäkin, että Jumala on olemassa ja HÄN auttaa, et sinä voi kovinkaan pitkälle viedä Jumalan työtä. Anna Jumalan tehdä se työ, joka Hänelle kuuluu. Hän tietää mitä minulle/sinulle pitää tehdä.
En luota ihmisiin ja heidän neuvoihinsa, vaan turvaudun Jumalaan. Sinä et luottanut siihen, että Jumala auttaa ajallaan ja tavallaan. Sinullakin on siinä oppimista. Minä olen opetellut sitä koko uskossaoloaikani (5 v).
Herra ratkaisee sinun ongelmasi jollakin lailla,joko hän käyttää siinä toista ihmistä tai ei, se on hänen kädessään,rukoillan tätä!
ymmärrän nyt sinua paremmin tuon vimeisen kirjoituksen jälkeen ,mutta en ole ollut sinulle vihainen vaikka niin luulet,se että ett luota ihmisin on ymmärettävää kyllähän me petytään, olen minäkin!!,mutta loppujen lopuksi ei meillä ole muuta tietä kun antaa anteksi toisten rikkomukset meitä kohtaan ,ja jatkaa matkaa.
Olen pahoillani että olet joutunut kokemaan ikäviä noissa sielun hoitotilanteissa,olen minäkin kokenut useasti että olen liukuhihna tavaraa ,eikä minuna ole kohdattu ihmisenä,mutta on ollut myös hyviä kokemuksia joissa olen saanut ,, hengelistä evästä,, jatkaa matkaa etenpäin,ne on ollut ikään kun joku olisi nostanut minut ylös jalkeille sen jälken kun olen pudonnut pahasti tai sielun viholinen on kammpannut minut nurin,olenaista on se että olen pystynyt jatkamaan matkaa taas ,vaikkakin kipeänä ja mustelmilla,mutta olen saanut voimaa jaksaa etenpäin,se on ollut tärkein.
Ajattelen että olet ehkä kokenut jotakin sellaista ,joka on rikkonut sinua ja haavat eivät ole parantuneet vielä,ja ehkä minä ymmrtämättömyttäni varistin suolaa ,niihin !! niin ei ollut tarkoitus, pyydän sitä anteksi!! ja annan myös sinulle anteksi!!,sinun ymmärtämättömyytesi minua kohtaan.
Toivon että voisit löytää jonkun ihmisen joka aidosti voi siuna tukea ja auttaa,sillä eihän meillä muutakaan ole kun toisemme tällä maanpäällä ,kunnes JEESUS ilmestyy kirkkaudessaan ja pääsemme näkemään hänet silmästä silmään,mitä olemme kaivanneet koko elämämme,joten älä vielä luovuta toivoasi vaan usko että HERRA AUTTA SIINÄKIN.
Olen tahallani ollut luoksepääsemätön. En yksinkertaisesti halua enää lisää sisäisiä haavoja. Eräs tuttava mies oli "repiä pelihousunsa", kun hän tajusi, etten luota häneenkään, vaikka hän vakuutti ja teoin osoitti olevansa luotettava ja kiltti. Hän todella menetti malttinsa, kun en luottanut häneen. Minä taas totesin hänelle: "Ota rauhallisesti, koska et voi muuttaa minua pelkillä sanoilla. Sen muutostyön tekee Jumala, ei ihminen."
Minua on todellakin rikottu ja pahasti. Olin vielä maaliskuussa niin arka ja pelokas, kuin ohutlasinen esine, joka rikkoontuu siitä "viimeisestä" niitistä. Sitä viimeistä niittiä ei tullutkaan, mutta tämä uskon kriisi tuli.
Tiedän, etteivät ihmiset voi minulle mitään, siis auttamisen puolesta. Sen sijaan ihmiset voivat satuttaa lisää, rakastamisen valepukuun puettuina. Niin kävi aiemmin.. En osaa sitä paremmin sanoin sanoa: luotin erääseen, joka sanoi välittävänsä ja rakastavansa, annoin hänelle kaiken mitä on annettavaa. Hän "puukotti selkään". Hän ei arvostanut lahjojani. Hän vain puukotti ja läksi. Jäin yksin, rikkirevityn sydämeni kanssa. Sen jälkeen olen pelännyt luottaa, rakastaa ja tulla rakastetuksi. Haluaisin, mutta en kykene, en uskalla. Pelkään liikaa.
Rakkauden valepukuun puettuja susia on liikaa. Olen lohduttautunut sillä, että Jumalalla on suunnitelma minunkin elämälleni. Ja saatana ei tykkää siitä suunnitelmasta, siksi se yrittää surmata minua koko ajan. Mitä isompi ja tärkeämpi suunnitelma sitä enemmän saatana yrittää eliminoida minua. Valitettavasti. Suunnitelman täytyy olla megaluokan kokoinen, koska saan koko ajan olla "varuillani". Tiedän, että olen kaikkivaltiaan Jumalan varjeluksessa, saatana ei voi mitään, se on menettänyt jo pelinsä. Tämä saattaa kuulostaa omituiselta ja vainoharhaiselta, mutta olisitpa kengissäni viikon, niin tietäisit. Ei helppoa!
Tiedän olevani ymmärtämätön, mutta Luojan kiitos Hän antaa ymmärrystä ja viisautta silloin, kun sitä oikeasti tarvitaan. En ole mikään Einstein, mutta ei paljoa puutu. Hänen ÄO:nsä oli huippuluokkaa (olikohan se jotain 150) ja mulla vain 120. Joten.. matkaa on vielä.
Jumala voi auttaa minua, jos Hän haluaa. Tiedän olevani pattitilanteessa tän pelkoni kanssa. En haluaisi/uskaltaisi olla ihmisten kanssa tekemisissä, koska pelkään, mutta Jumala ei saa viestiään muulla tavoin läpi kuin ihmisen kautta.
Onneksi Jumala tietää miten tän pattitilanteen saa purettua kaikkein parhaiten. Hän tietää jo vastauksenkin. Ja niin tiedän minäkin. Vastaus on rakkaus! Siis Jeesus ristillä.
Etsit apua ihmisiltä? Ehkäpä sitä pitää pyytää jumalalta että hän vastaa sinun sydämmesi
kysymyksiin. Jos tästä on vasta muutama
päivä niin voin sanoa että joskus jumalan vastauksissa menee paljon pidempään. 1 päivä- 1 viikko - 1 kuukausi... Itsekkin sitä toivois että
jumala vastaa heti mutta pitää nöyrtyä ja odottaa
herraa. Tässäkin tahdon sinua rohkaista
että turvaa herraan ja odota häntä.
ps 27:14 Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa.
Alun perin aloitinkin siten, että pyysin vain hiljaista rukousapua ja jäin odottamaan, että Jumala puhuisi omalle sydämelleni. "Auttajakseni" rientänyt ihminen ei luovuttanut, ennenkuin kerroin arkoja asioitani ja hän pyytelikin siinä vaiheessa anteeksi. Eli hän ei ihmisenä tiennyt tilannettani eikä uskonut, kun pyysin vain hiljaista rukousta.
Kaikki "keskusteleminen" on turhaa, koska on Jumala, joka vastaa, ajallaan. Jos luit kokemukseni Jumalan vastauksista ajallaan, niin ymmärrät.
Kiitos Raamatun kohdasta, joka on syöpynyt sydämeeni ikiajoiksi jo paljon ennen kuin sinä sen toit esille. Anteeksi, jos tällä loukkaan.
Jokaiselle on annettu omanlaisensa lahja.
Sinullakin on Pyhän Hengen lahja.
Se ilmenee kyllä sinussa.
Emme voi nähdä mitä kaikkea tulemmekaan tekemään.
Tulevaisuutemme on Jumalan tiedossa.
Hänen tahtonsa mukaan olisi hyvä meidän kaikkien elää.
Tieddät kultaisen käskyn ja rakkauden kaksoiskäskyn.
Noudata niitä ja kaikki on oleva hyvin.
Jumalan siunausta :)
:( Voi voi sinuakin. Luuletko, etten tiedä.. Sanasi vain pahentavat murhettani.
Tein väärin, kun pyysin hiljaista rukoustanne. Olen entistä suuremmassa liemessä kuin aiemmin :(( Murheeni sen kuin vain pahenee.
Pyydän, ettette kirjoita enää. En kestä tämän enempää "viisauksianne". Tiedän ne... Ne eivät auta, vaan vaikeuttavat asiaani ja oloani. Siispä: viisautta teille, ettette vastaa enää.
olisi hetkiä, jotka ovat raskaita, niiden jälkeen avautuu rakkauteen liittyviä asioita elämässäsi. Sinä näet rakkauden ja sinä kutsut rakkauden, koska sinä olet rakkaus. Tee tätä kutsumista tietoisesti, kaikkina raskainakin hetkinä ja silloin sinä muutat hetkeä ja luot rakkautta, sisimpääsi ja ympäristöösi.
http://www.hopeasulka.com/luettavaa/Enkeleilta.htm
Enkelit ovat sanansaattajia. Minä en ole enkeli. Olen ihminen. Viestisi oli kai sanoa, että rakkautta on kaikille ja kaikessa? Tiedän! Vaikkei aina siltä tunnukaan.
Anyway, elämä jatkuu, kaikesta huolimatta :)