Uskovat eivät kovinkaan laajalti näytä ymmärtävän otsikossa mainitun sanaparin eroa. Tai ehkä on parempi ilmaista asia näin: he käsittelevät täällä esiintyvät uskonnottomien aloitukset ja niiden sisältämät väittämät niin, että kyseessä olisi absoluuttinen väittämä.
Uskovien ajatusmaailma on paljolti mustavalkoinen. Se tulee selvästi ilmi tämän(kin) palstan kirjoittelussa. Kun pienestä pitäen tolkutetaan, että uskovainen on hyvä ja ei- uskovainen paha, niin onhan asian tila ymmärrettävä.
Kuitenkin melkein poikkeuksetta uskonnottomien taholta esitetään suhteellisia väittämiä. Lähes ainoat asiat, joissa uskonnottomien mielipiteet ovat absoluuttisia, ovat Jumalan olemassaolo ja Raamatun totuudellisuus Jumala- käsitystä koskien.
Normaalissa kielenkäytössä tarkoitetaan lähes aina asioiden suhteellista eroa - ei absoluuttista - vaikka sitä ei erikseen mainita.
Esimerkiksi seuraavan väite: "Uskossa elävän ihmisen elämä on ohjattua ja etenkin lahkouskovaisuudessa usein myös omasta tahdosta riippumatonta elämää.", on tarkoitettu verrattavaksi todennäköisesti kirjoittajan oman viiteryhmän vastaavaan ominaisuuteen nähden.
Edes Jumalan olemassaolo ei ole täysin absoluuttinen asia. Jumala nimittäin käsitetään hyvin monella eri tavalla.
Perusluterilainen ei helluntailaisen mielestä usko Jumalaan, mutta luultavasti ensin mainittu uskoo jälkimmäisen mielestä "enemmän" Jumalaan kuin ateisti, joka ei usko lainkaan.
Jos aloituksissa aina mainittaisiin, mihin väittämä on suhteessa, niin lauseista tulisi pitkiä ja vaikeaselkoisia. Jotain pitää lukea riviväleistäkin. Ei kannata lukea aloituksia "kuin Piru Raamattua" (mikä oivallinen sanonta uskispalstalle).
Jos siis minun jumala-käsitykseni on se, että on äärimmäisen pieni mahdollisuus, että jokin määrittelemätön Korkeampi Voima on kätilöinyt elämän maapallolle, niin olen vähemmän uskonnollinen helluntailaisiin nähden, mutta hitusen uskonnollisempi dogmaattiseen ääriateistiin verrattuna.
Uskovien ajatusmaailma on paljolti mustavalkoinen. Se tulee selvästi ilmi tämän(kin) palstan kirjoittelussa. Kun pienestä pitäen tolkutetaan, että uskovainen on hyvä ja ei- uskovainen paha, niin onhan asian tila ymmärrettävä.
Kuitenkin melkein poikkeuksetta uskonnottomien taholta esitetään suhteellisia väittämiä. Lähes ainoat asiat, joissa uskonnottomien mielipiteet ovat absoluuttisia, ovat Jumalan olemassaolo ja Raamatun totuudellisuus Jumala- käsitystä koskien.
Normaalissa kielenkäytössä tarkoitetaan lähes aina asioiden suhteellista eroa - ei absoluuttista - vaikka sitä ei erikseen mainita.
Esimerkiksi seuraavan väite: "Uskossa elävän ihmisen elämä on ohjattua ja etenkin lahkouskovaisuudessa usein myös omasta tahdosta riippumatonta elämää.", on tarkoitettu verrattavaksi todennäköisesti kirjoittajan oman viiteryhmän vastaavaan ominaisuuteen nähden.
Edes Jumalan olemassaolo ei ole täysin absoluuttinen asia. Jumala nimittäin käsitetään hyvin monella eri tavalla.
Perusluterilainen ei helluntailaisen mielestä usko Jumalaan, mutta luultavasti ensin mainittu uskoo jälkimmäisen mielestä "enemmän" Jumalaan kuin ateisti, joka ei usko lainkaan.
Jos aloituksissa aina mainittaisiin, mihin väittämä on suhteessa, niin lauseista tulisi pitkiä ja vaikeaselkoisia. Jotain pitää lukea riviväleistäkin. Ei kannata lukea aloituksia "kuin Piru Raamattua" (mikä oivallinen sanonta uskispalstalle).
Jos siis minun jumala-käsitykseni on se, että on äärimmäisen pieni mahdollisuus, että jokin määrittelemätön Korkeampi Voima on kätilöinyt elämän maapallolle, niin olen vähemmän uskonnollinen helluntailaisiin nähden, mutta hitusen uskonnollisempi dogmaattiseen ääriateistiin verrattuna.
Vastaukset 1
Vanhimmat
pitää paikkansa varsinkin kun käsitellään asioita
joihin ei ole absoluuttista (ehdotonta) totuutta.
Tällä palstalla käsitellyt ovat kaikki sellaisia, mutta se miksi useat niistä esitetään "totuutena" johtuu siitä
että ne on jollain tavalla koettu henkilökohtaisesti. Kokemuksen todenperäisyys voidaan tietysti kyseenalaistaa ja arvoida kokemushetkenä vallinneiden tekijöiden (olosuhteiden) mukaan...jolloin myös tuosta kokemuksesta tulee suhteellinen.....vaikka se
henkilölle itselleen onkin tärkeä ja hän kokee sen
totuutena.
Omalukunsa ovat ne ketkä huutelevat toisten ajatuksia ja sanomisia totuuksina, niitä sen enempää miettimättä.