upseereita. On todettu että aristokraattisissa armeijoissa kuri on säilynyt parempana tai siis kovempana kuin Suomen kaltaisissa kansan armeijoissa kautta aikain. "Miehet eivät halua seurata sitä joka ei ole jalosukuinen" Tacitus
aatelismiehet parempia
jklaklö
18497
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
asian tiimoilta niin olettaisin sinun suorittaneen kielenkäytöstä päätellen oman varusmiespalveluksesi miehistötasolla. Ihan yhtä tarpeellisena järjestelmä kokee vuosisatoja ristiinsiitetyn aatelisen upseerin joka on saavuttanut asemansa syntyperän vuoksi.
Noh en nyt ihan mobbina mutta ei paljon rautaa kauluksessa killu kumminkaan. Täytyy säästellä kun sota syttyy. Pappanakin yleni alikessusta kapteeniksi jatkosodassa, joten enköhän samaan pystyne. Kun muut kuolevat edellä niin sillä lailla sitä yletään
Ihmeen sitkeässä elää tämä (harha)käsitys sisäsiitosesta yläluokasta. Tosiasiassa rahvas Suomessa on todella sisäsiittoista kun puolisoa ei satoihin vuosiin ole haettu naapurikylää kauempaa. Seurauksena kotikutoiset kansantaudit ja peräkammarinpojat!
Jos tutkii esimerkiksi Carpelanin sukutauluja huomaa kuinka aatelisto on hakenut puolisoita kotimaisen pappis- ja porvarissäädyn lisäksi ympäri Eurooppaa Baltiasta Ranskaan ja Irlantiin.
kylissä Suomessa kaikki ovat jonkin sortin pikkuserkkuja keskenään. Sairaudet ovat samoja ja esim Altzheimer hyvin yleinen vanhemmalla iällä myös mielenterveys ongelmat. Pohjois-Pirkamaalla eräässä isohkossa kylä yhteisössä 95% asukkaista olivat enemmän tai vähemmän sukulaisia.
Yhtä pahasti se on aatelisto ja siniveriset sukurutsaisia, on naitu serkkuja ja muita lähisukulaisia, ettei omaisuus mene vääriin käsiin tai perintöoikeuden vahvistamiseksikin johonkin asemaan tai alueeseen.
Ongelma oli olemassa jo Rooman valtakaudella ja se myös tiedostettiin siellä, ylimyssuvuissa oli ääliöitä paljon enempi, kuin orjien joukossa.
Eikös se polkupyörän keksiminen siirtänyt kyseisen ongelman historiaan.
Tämä väite, muuten ei kestä tieteellistä tarkastelua ...
Suomessa on tutkittu DNA:ta, kuten muuallakin Euroopassa ja yksi asia on fakta, naislinjat on siirtynet paljon enempi, kuin miehenpuolen linjat, jotka on kaikkialla Euroopassa paikallisia.
Suomessa on huomattavasti vähempi mieslinjoja, kuin on muissa väestöltään samankoisilla kansoilla, eli olemme muutaman harvan miehen jälkeläisiä.
Mutta naislinjoja ei ole muita vähempi, niitä on suhteessa yhtä paljon kuin on muillakin, tässä poikkeamme muista Euroopan väestöstä.
Eli jossakin vaiheessa Suomeen on tullut naisia muualta, tai miehiä on kuollut hyvin paljon pois.
Yksi selitys voisi olla Itämeren Suomalaisilla kansoilla ollut tapa, jossa tärkeät kauppasopimukset ja muut liittoutumat vahvistettiin avioliitoin, eli hallitsevat ylimyssuvut naivat tyttäriä toisistaan.
Kun veri sekoittui, niin sopimus piti paremmin ...
Tälläiselle sopimusvaimolle myönnettin myös takuu, mikäli se kuoli jostakin syystä, niin vaimon suku toimitti uuden vaimon tialle, joka oli entisen sisko.
Mikäli taas mies kuoli, niin miehen nuoremmalla veljellä oli oikeus naida tämä leskeksi jäänyt vaimo, mutta ei ollut pakko naida.
Jos veli ei huolinut leskeä, niin se palautettiin synnyinkotiinsa, ilman lapsia ...
Luulosi perustuu ilmeisesti tietoon keisariperheen veritaudista ja muutamasta yksittäistapauksesta.
Älä yleistä!
Höpöhöpö ...
Feodaaliaikana pyrittiin viimeiseen asti estämään maan jakaminen, käytäntö jatkui pitkälle 1700 lukua, jopa papit Suomessa naivat sukupolvesta toiseen ristiin, pitääkseen pappilat tietyissä suvuissa.
Roomalaiset tiedostivat ongelman jo ajanlaskun alussa, ääliöitä tuli ylimpiin sukuihin jopa kymmenkertaisesti muihin ryhmiin nähden.
Alimmissa säädyissä on aina "veri vaihtunut" tehokkaammin, lapsia on tehty sille, josta pidetään eniten ja jolla on voittajageenit ...
Feodaaliaikana maaomaisuus periytyi vanhimmalle pojalle. Eipä siinä jaettavaa ollut eikä sitä tarvinnut suojella muulta kuin kuninkaan mielivaltaisilta peruutuksilta.
koulutettiin sotilaiksi jo pikkupojista alkaen.Ruotsin ruotuväessä heidät kirjattiin upseeriluetteloon jo pikkulapsina ja pojan kasvaessa ostettiin aina uusi virka.Näin varakas aatelispoika saattoi olla parikymppisenä jo kapteeni ilman mitään todellista osaamista.
Sinänsä pelkkä aatelisarvo ei todista johtamislahjoista tai sotilallisesta kyvykkyydestä yhtään mitään.
Armeijan kuri on sitten kokonaan toinen juttu. Se riippuu ihan muista tekijöistä kuin upseereiden jalosukuisuudesta.
Jos kaksikymppistä on koulutettu lapsesta asti, niin millä perusteella väität, ettei ole mitään todellista osaamista?
Suomen reservissä on kapteeneja, jotka ovat saaneet sotilaskoulutusta alle 400 vuorokautta elinaikanaan. Jotenkin veikkaisin, että kymmenen vuotta sotilaskoulutusta antaa paremman perspektiivin kuin reilu vuosi, iästä riippumatta.
Poika sai koulutudsta lähinnä kotonaan tai jossain hovissa. Hän saattoi osallistua esimerkiksi rykmenttiharjoituksiin ja saada jotain harjaannusta siellä. Toisaalta oli 1700-luvulta alaken kadettikuoluja, joissa sai jotain sotilasopetusta. Tosin ne ioolivat lähinnä yleissisvistäviä laitoksia, ekä läheskään kaikki niitä käyneet.
Upseerit olivat lähinnä herrasmiehiä, ehkä hyvinkin urhollisia, mutta harvoin todellista sotataitoa omaavia.Jotkut hankkivat sitä osallistumalla ulkomaisiin sotiin.Esimerkiksi Ruotsin 1700-uvun sodat osoittvat upseeriston taidon olleen hyvin heikkoa, joskin poikkeuksia aina oli.
että kuri säilyy parempana. En tarkoittanut johtajien taito tasoa. Suomen armeijalla on karvas kokemus heistä... Lybecker Armfelt ym... Teloitus komppanian eteen vain.
näillä aateliston upseereilla jonkinmoinen sotataito oli olemassa, koska näihin kadettikouluihin joutui jo poikasena 10-12 vuotiaana ja siellä oltiin vuositolkulla. Isommat upseeriarvot edellyttivät yleensä sotakentillä oloa, mikä oli vaivatonta 1600-1800 luvuilla jolloin oikeastaan jatkuvasti sodittiin.
oli hyvin teoreettista ja painottui ns. herrasmiehen taitoihin mm. hyviin käytöstapoihin. Läheskään kaikki upseerit eivät käyneet kadettikouluja, eivätkä myöskään palvelleet ulkomailla. Ruotsin ruotuarmeijan upseerit 1700-luulla ja Suomen sodassa olivat pääasiassa maalaisherrasmiehiä, joiden sotilaallinen osaaminen todettin yleensä heikoksi, joskin poikkeuksia aina oli.Upseerit olivat aikansa tuotteita.
Minun esi-isäni pantiin armeijaan alle 5-vuotiaana ihan siksi ettei 13:sta lapsen elättämiseen ollut varaa vaikka aatelisia ollaankin. No, pienenä aloitettu sotilasura johtikin sitten komeaan karriääriin, ko. pappa oli kuollessaan valtioneuvos.
Käytäntö oli feodaaliaikana, jolloin aateliskalenterit suljettiin useimmissa maissa, että vanhin poika peri aatelisarvon ja siihen oikeuttavat alueet, eli kartanot.
Näistä perinnöttä jääneistä pojista tuli sitten upseereja tai ratsumiehiä jollekkin ruhtinaalle tai kuninkaalle, palvelemalla hyvin jotain siniveristä, saattoi saada palkaksi uuden läänityksen joltakin vallatulta alueelta.
Oikeastaan aatelisten pojille ei voinut muutakaan ammattia keksiä, nehän ei osanneet tehdä oikein mitään, eli niistä ei ollut käsityöläisiksi, helppo elämä taas sulki pois mahdollisuuden talonpojaksi, olivat liian heiveröisiä ja kauppiaiksi niillä ei ollut tarvittaavaa suhdeverkostoa, ammattitaitoa ja varallisuutta.
Jäljelle jäi vain kaksi mahdollisuutta, palvella kuningasta tai kirkkoa, eli sotilas tai pappi.
Osa nai porvaristyttöjä, eli rahaa ja näin varmisti asemansa ja tulevaisuutensa, mutta köyhimmät ja alhaisaatelisto, joutui kyllä näihin sotahommiin, mikäli ei hakeutunut kirkon suojiin ...