Dysfasia sekä Aspergen diagnooseina

Elikkäs pojalla on aspergeniin viittavia oireita ja saanut sen mukaisen diagnoosin.
Dysfasia ymmärtämisvaikeuksineen tietty eri diagnoosi.
Pojalla ollut aina vaikeaa sosiaaliset kanssakäymiset,ihmeellisiä pelkotiloja,raivareita"ei mistään"(nukkumisraivarit kuuluu ikään),alentunut kivun tunteminen,rutiinit tärkeät(laittaa värit yms järjestykseen ja jonoon ennenkuin voi lähteä ulos),"usein omissa maailmoissaan"jolloin ei saa kontaktia poikaan,rankkoja mielialanvaihteluja(masis-hysteerisen iloinen saman kohtauksen aikana),tykkää leikkiä itsekseen,univaikeuksia,impulsiivisuutta(voi hakata millä vaan ilman mitään näkyvää syytä ja ketä vaan).Muunmuassa tällaisia...kuulemma tulevaisuudessa iän vuoksi ei vielä tiedä kallistuuko isompana enemmän dysfasian vai autismin puolelle.

viestin aloittaja kirjoitti:

Elikkäs pojalla on aspergeniin viittavia oireita ja saanut sen mukaisen diagnoosin.
Dysfasia ymmärtämisvaikeuksineen tietty eri diagnoosi.
Pojalla ollut aina vaikeaa sosiaaliset kanssakäymiset,ihmeellisiä pelkotiloja,raivareita"ei mistään"(nukkumisraivarit kuuluu ikään),alentunut kivun tunteminen,rutiinit tärkeät(laittaa värit yms järjestykseen ja jonoon ennenkuin voi lähteä ulos),"usein omissa maailmoissaan"jolloin ei saa kontaktia poikaan,rankkoja mielialanvaihteluja(masis-hysteerisen iloinen saman kohtauksen aikana),tykkää leikkiä itsekseen,univaikeuksia,impulsiivisuutta(voi hakata millä vaan ilman mitään näkyvää syytä ja ketä vaan).Muunmuassa tällaisia...kuulemma tulevaisuudessa iän vuoksi ei vielä tiedä kallistuuko isompana enemmän dysfasian vai autismin puolelle.

Lue lisää

mitä vähemmän lääkkeitä tuon ikäisellä on. Ainakaan aspergeriin ei tarvitse lääkitystä vaan kuntoutusta. On todella vaikeaa kun on hankala lapsi ja äiti kyllä tarvii ainakin apua mielestäni, siis tukea ja hoitoapua välillä.

Kiitos sinulle hienosta kirjeestä.
Juu meillä on rutiinit olemassa,tosin niissä ei voi aina pysyä valitettavasti,kun on 6 lasta.
Olemme ottamassa käyttöömme kuvakortit sekä opettelemassa viittomakieltä(poika osaa jo kaikki värit ja muitakin asioita viittomalla)=)
Lisäksi käymme säännöllisesti puheterapiassa ja myös vakituinen suhde lasten neurolle.

Neurolla tosin taukoa siitä syystä kun haluavat testata"älykkyyden"vuoden päästä kun poika täyttää 5 vuotta,ennemmin ei kuulemma voi.

Onhan tämä raskasta mutta onneksi samalla myös palkitsevaa ja poika on mielettömän ihana rakkaus-pakkaus,oikea pusukone!!

Kiva kuulla muiltakin äideiltä kokemuksista yms.

Minkälainen koulu-taival pojallasi oli,entä päiväkoti?
Oliko ns normaalikoulussa vai erityis?
Itse olen ollut kaikki vuodet pojan kanssa kotona ja aion olla jatkossakin kunnes tilanne rauhoittuu ja aloittaa koulun(on myös pieni pikkusisko).

Kuinka olet pärjännyt poikasi kanssa kun hän on kasvanut isommaksi ja saanut edelleen raivareita? Syli-hoito on silloin poissuljettu...vai annetaanko isommille lääkitystä?

Kiitos kun jaksoit vastata : )

chabella kirjoitti:

Kiitos sinulle hienosta kirjeestä.
Juu meillä on rutiinit olemassa,tosin niissä ei voi aina pysyä valitettavasti,kun on 6 lasta.
Olemme ottamassa käyttöömme kuvakortit sekä opettelemassa viittomakieltä(poika osaa jo kaikki värit ja muitakin asioita viittomalla)=)
Lisäksi käymme säännöllisesti puheterapiassa ja myös vakituinen suhde lasten neurolle.

Neurolla tosin taukoa siitä syystä kun haluavat testata"älykkyyden"vuoden päästä kun poika täyttää 5 vuotta,ennemmin ei kuulemma voi.

Onhan tämä raskasta mutta onneksi samalla myös palkitsevaa ja poika on mielettömän ihana rakkaus-pakkaus,oikea pusukone!!

Kiva kuulla muiltakin äideiltä kokemuksista yms.

Minkälainen koulu-taival pojallasi oli,entä päiväkoti?
Oliko ns normaalikoulussa vai erityis?
Itse olen ollut kaikki vuodet pojan kanssa kotona ja aion olla jatkossakin kunnes tilanne rauhoittuu ja aloittaa koulun(on myös pieni pikkusisko).

Kuinka olet pärjännyt poikasi kanssa kun hän on kasvanut isommaksi ja saanut edelleen raivareita? Syli-hoito on silloin poissuljettu...vai annetaanko isommille lääkitystä?

Kiitos kun jaksoit vastata : )

Lue lisää

Mukava että, kirjeestäni oli sinulle iloa. Autan toki mielelläni ja "kuuntelen" nyt vuorostani. Kun meillä jo tilanne on hyvä, ja stabiili, suurimman osan aikaa. Nuori aikuistumassa. Muuttamassa kotoa kunhan saadaan Autismisäätiöstä tukiasunto järjetyksi. Asumme Helsingissä, tuolloin aikanaan kun lapseni oli pieni näitä tukimuotoja ei juuri ollut. Autismisäätiö aloitti toimintansa 2003 ja poikani syntyi 1988. Tietoa autismista oli. Mutta, avokuntoutus oli vasta lapsenkengissä.

Ratkaisin tuon kouluongelman tuolloin siten, että kun lapsi oli pieni hän kävi 2 ensimmäistä lukuvuotta Lastenlinnan Erityiskoulua täällä Helsingissä. Silloin ei vielä ollut näitä autismiluokkia täällä pääkaupungiseudulla. Joten, jouduin jäämään kotiin ja saimme jatkossa 4 vuotta erityisopettajan kotiin, näitä viikkotunteja oli vain 4. Kaksi viimeistä kouluvuotta poikani kävi Solakallion erityiskoulua. Joka on lähinnä kehityisvammaisille tarkoitettu, toki sielläkin toimii autismiluokka. Saimme hänelle järjestetyksi peruskoulun jälkeen Ortonin 10-luokan (yksi lukuvuosi). Nyt hän on opiskellut musiikkia n.3 vuotta(piano), yksityisopettajan johdolla. Ja aloittaa tänä syksynä musiikkiopinnot Resonaarissa. Bassokitaralla soittamisen Abbabändissä. Pikku hiljaa. Haimme hänelle määräaikaiseläkkeen, koska ammattikoulu linjalla hän ei olisi itsenäisesti pystynyt vielä opiskelemaan, ja näitä avustajia on hyvin vaikea ellei mahdotonta saada, ammattikoulupuolelle. Nyt hän käy päivätoiminnassa Autismisäätiöllä. Olemme tähän ratkaisuun erittäin tyytyväisiä, koska nuori itse pitää tästä toiminnasta. Ja kaikki on mennyt hyvin lähes 4 vuotta.

Leikkikouluiässä kokeitiin dysfasialasten erityisryhmässä (vuosaari), mutta siitä ei oikein tullut mitään. Olen ollut yli 10 vuotta omaishoitajana. Koska, tämä on ollut niin haastellista ja voimia vievää, että oma ansiotyö piti jättää. Nämä lapset eivät usein ole kovinkaan sosiaalisia pienenä, joten olin aina pihaleikissä "tukena", koska muuten tätä poikaa olisi kiusattu, johtuen juuri tuosta kommunikaatiovaikudesta. Hän kuitenkin oppi pienenä hyvin itsenäisesti liikkumaan pyörällä lähi-ympäristössä, itsenäisesti. Tämä tuki häntä. Nykyisin hän liikkuu itsenäisesti, Autismisäätiön päivätoimintakeskuksen ja kodin väliä. Tuntee rahan, osaa käydä kaupassa. Ja on käynyt asumisharjoittelujaksolla Autismisäätiössä 15 ikävuodesta lähtien. Nämä asumisharjoittelujaksot kestävät 1 viikon ja niitä on 8 kertaa vuodessa. Asiat etenevät sitä mukaa kun ikää tulee lisää.

Murrosiässä aloitimme keskushermostoa tukevan lääkityksen joka "lievä", josta ei ole ollut sivuvaikutuksia. Tämä lääkitys on tarkoitus purkaa kun aistiherkkyydet tästä toivon, mukaan vielä rauhoittuvat iän myötä. Tästä lääkityksestä on ollut se apua, että, tuo yliherkkyys on tasoittunut ja mieliala ei enää niin yhtä-ala-ylämäkeä. Univaikeudet ovat myös poistuneet. Ja poika pystyy nukkumaan paremmin. Hän oli lapsena hyvin valolle herkkä. Käytimme silloin hänen huoneessaan pimennysverhoja, tavallisten verhojen lisäksi.Ääniyliherkkyyden monet vanhemmat ovat ratkaiseet siten, että ovat ottaneet kuulosuojaimet aina välillä käyttöön..kun lapsi/nuori hermostuu ääniin.. meillä poika ei voi sietää sitä kun on täysin hiljaista, silloin häntä pelottaa.

Hyvästä puheterapiasuhteesta, joka ei katkea. On mielestäni "tärkein terapiamuoto". Nuoremme puheenymmärrys arviotiin toisen kerran kun hän oli 18v. Ja nyt hän saa jälleen puheterpapiaa. Koska, taustalla on puheen ymmärryksen erityis vaikeus. Eli nyt käydään näitä käsitteitä läpi.Hän on antanut monelle sanalle oman mieleisensä merkityksen. Nyt näitä käsitteitä oiotaan. Toinen erityisvaikeus mikä näillä lapsilla saattaa myös olla on tämä lähimuistin heikkous. Opittu ei pysy. Joten, joudutaan kertaamaan jo opittuja asioita aina uudelleen ja uudelleen, kunnes ne ovat lähimuistissa. Mutta, pitkä-aikaismuisti sen sijaan saatta olla hyvinkin tarkka. Meillä poika muistaa kaikki MTV 3.ohjelmat siis mieleiset sekä tunnarit vuosien takaa, milloin ohjelma tuli ja milloin päättyi. Muuten hänen puheensa ja sanavarastonsa ovat erittäin hyvällä tasolla suuri kiitos siitä kuuluu hyvälle puheterapiautille joka teki hyvää pohjatyötä, pojan ollessa 8vuotias aina 4 vuotta yhtäjaksoisesti. On mielestäni hyvin tärkeää että, tämä puheterapiautti tietää tästä dysfasiasta ja autismista. Lisäksi olen paljon itse panostanut tähän puheen ja kielen oppimiseen hänen kanssaan. Lukennut ja pelannut sanapelejä ym. Kotonakin voi tehdä paljon. Nyt hänellä on käytössään myös erityisohjelma tietokoneessa, missä voi näitä harjoitteita tehdä itsenäisesti omaan tahtiinsa. Playterapiasta on joillekin hyötyä. Koska, siinä käydään leikin muodossa läpi asioita, tämä on mielestäni erittäin pehmeä terapiamuoto joka tukee puheterapiaa. Muita ovat mm. musiikkiterapia ym. Myös ratsastuterapiasta jotkut hyötyvät paljonkin.

Murrosikä oli meillä vaikea ja silloin tarvitsemme ulkopuolista apua lähinnä nuorisopsykiatriselta puolelta. Nämä raivarit tulivat esimurrosiässä "takaisin". Yleensäkin tässä erityislapsen kasvussa tapahtuu niin, että välillä mennään eteenpäin vauhdilla ja sitten välillä taannutaan, mutta onneksi vain hetkeksi. Tämä on rankkaa ja meitä auttoi tuolloin se että, haiemme perheenä KELAn maksamille kuntouskursseile, joita murroiässä oleville järjestään, heille ja heidän perheilleen. Suosittelen. Kelan kursseja muutenkin, niistä me olemme saaneet tukea ja "asiallista" tietoa sekä tutustuneet muihin perheisiin joissa, on autistisia lapsia/nuoria. Myös vertaistukiryhmät ovat ne voimavarat joista saamme tukea perheenä. Myöhemmin nämä autismisäätiön palvelut. Sekä kehitysvammahuollon tuki ovat tärkeää. Tie on välillä ollut raskas, mutta kaiken tämän jälkeen olemme hyvin ONNELLISIA ja YLPEITÄ vanhempia, erityislasten vanhempina ajattelemme että, lapsemme tarvitsee aina aikuisenakin huolenpitoa ja rakkautta enemmän kuin terveet lapsemme.

Minulle voit kirjoitella, milloin mieltäsi painaa, yritän auttaa..,onneksi nykyisin mennään jo eteenpäin tässä kuntoutusasiassa. Ja suhtaantuminen on asiallista Mutta, vielä on paljon tehtävää...varsinkin tämän tiedonkulun kanssa. Voimia sinulle ja aurinkoista kesäpäivää teille kaikille toivoo: jo aikuisen autistisen pojan äiti.

jo aikuisen pojan äiti kirjoitti:

Mukava että, kirjeestäni oli sinulle iloa. Autan toki mielelläni ja "kuuntelen" nyt vuorostani. Kun meillä jo tilanne on hyvä, ja stabiili, suurimman osan aikaa. Nuori aikuistumassa. Muuttamassa kotoa kunhan saadaan Autismisäätiöstä tukiasunto järjetyksi. Asumme Helsingissä, tuolloin aikanaan kun lapseni oli pieni näitä tukimuotoja ei juuri ollut. Autismisäätiö aloitti toimintansa 2003 ja poikani syntyi 1988. Tietoa autismista oli. Mutta, avokuntoutus oli vasta lapsenkengissä.

Ratkaisin tuon kouluongelman tuolloin siten, että kun lapsi oli pieni hän kävi 2 ensimmäistä lukuvuotta Lastenlinnan Erityiskoulua täällä Helsingissä. Silloin ei vielä ollut näitä autismiluokkia täällä pääkaupungiseudulla. Joten, jouduin jäämään kotiin ja saimme jatkossa 4 vuotta erityisopettajan kotiin, näitä viikkotunteja oli vain 4. Kaksi viimeistä kouluvuotta poikani kävi Solakallion erityiskoulua. Joka on lähinnä kehityisvammaisille tarkoitettu, toki sielläkin toimii autismiluokka. Saimme hänelle järjestetyksi peruskoulun jälkeen Ortonin 10-luokan (yksi lukuvuosi). Nyt hän on opiskellut musiikkia n.3 vuotta(piano), yksityisopettajan johdolla. Ja aloittaa tänä syksynä musiikkiopinnot Resonaarissa. Bassokitaralla soittamisen Abbabändissä. Pikku hiljaa. Haimme hänelle määräaikaiseläkkeen, koska ammattikoulu linjalla hän ei olisi itsenäisesti pystynyt vielä opiskelemaan, ja näitä avustajia on hyvin vaikea ellei mahdotonta saada, ammattikoulupuolelle. Nyt hän käy päivätoiminnassa Autismisäätiöllä. Olemme tähän ratkaisuun erittäin tyytyväisiä, koska nuori itse pitää tästä toiminnasta. Ja kaikki on mennyt hyvin lähes 4 vuotta.

Leikkikouluiässä kokeitiin dysfasialasten erityisryhmässä (vuosaari), mutta siitä ei oikein tullut mitään. Olen ollut yli 10 vuotta omaishoitajana. Koska, tämä on ollut niin haastellista ja voimia vievää, että oma ansiotyö piti jättää. Nämä lapset eivät usein ole kovinkaan sosiaalisia pienenä, joten olin aina pihaleikissä "tukena", koska muuten tätä poikaa olisi kiusattu, johtuen juuri tuosta kommunikaatiovaikudesta. Hän kuitenkin oppi pienenä hyvin itsenäisesti liikkumaan pyörällä lähi-ympäristössä, itsenäisesti. Tämä tuki häntä. Nykyisin hän liikkuu itsenäisesti, Autismisäätiön päivätoimintakeskuksen ja kodin väliä. Tuntee rahan, osaa käydä kaupassa. Ja on käynyt asumisharjoittelujaksolla Autismisäätiössä 15 ikävuodesta lähtien. Nämä asumisharjoittelujaksot kestävät 1 viikon ja niitä on 8 kertaa vuodessa. Asiat etenevät sitä mukaa kun ikää tulee lisää.

Murrosiässä aloitimme keskushermostoa tukevan lääkityksen joka "lievä", josta ei ole ollut sivuvaikutuksia. Tämä lääkitys on tarkoitus purkaa kun aistiherkkyydet tästä toivon, mukaan vielä rauhoittuvat iän myötä. Tästä lääkityksestä on ollut se apua, että, tuo yliherkkyys on tasoittunut ja mieliala ei enää niin yhtä-ala-ylämäkeä. Univaikeudet ovat myös poistuneet. Ja poika pystyy nukkumaan paremmin. Hän oli lapsena hyvin valolle herkkä. Käytimme silloin hänen huoneessaan pimennysverhoja, tavallisten verhojen lisäksi.Ääniyliherkkyyden monet vanhemmat ovat ratkaiseet siten, että ovat ottaneet kuulosuojaimet aina välillä käyttöön..kun lapsi/nuori hermostuu ääniin.. meillä poika ei voi sietää sitä kun on täysin hiljaista, silloin häntä pelottaa.

Hyvästä puheterapiasuhteesta, joka ei katkea. On mielestäni "tärkein terapiamuoto". Nuoremme puheenymmärrys arviotiin toisen kerran kun hän oli 18v. Ja nyt hän saa jälleen puheterpapiaa. Koska, taustalla on puheen ymmärryksen erityis vaikeus. Eli nyt käydään näitä käsitteitä läpi.Hän on antanut monelle sanalle oman mieleisensä merkityksen. Nyt näitä käsitteitä oiotaan. Toinen erityisvaikeus mikä näillä lapsilla saattaa myös olla on tämä lähimuistin heikkous. Opittu ei pysy. Joten, joudutaan kertaamaan jo opittuja asioita aina uudelleen ja uudelleen, kunnes ne ovat lähimuistissa. Mutta, pitkä-aikaismuisti sen sijaan saatta olla hyvinkin tarkka. Meillä poika muistaa kaikki MTV 3.ohjelmat siis mieleiset sekä tunnarit vuosien takaa, milloin ohjelma tuli ja milloin päättyi. Muuten hänen puheensa ja sanavarastonsa ovat erittäin hyvällä tasolla suuri kiitos siitä kuuluu hyvälle puheterapiautille joka teki hyvää pohjatyötä, pojan ollessa 8vuotias aina 4 vuotta yhtäjaksoisesti. On mielestäni hyvin tärkeää että, tämä puheterapiautti tietää tästä dysfasiasta ja autismista. Lisäksi olen paljon itse panostanut tähän puheen ja kielen oppimiseen hänen kanssaan. Lukennut ja pelannut sanapelejä ym. Kotonakin voi tehdä paljon. Nyt hänellä on käytössään myös erityisohjelma tietokoneessa, missä voi näitä harjoitteita tehdä itsenäisesti omaan tahtiinsa. Playterapiasta on joillekin hyötyä. Koska, siinä käydään leikin muodossa läpi asioita, tämä on mielestäni erittäin pehmeä terapiamuoto joka tukee puheterapiaa. Muita ovat mm. musiikkiterapia ym. Myös ratsastuterapiasta jotkut hyötyvät paljonkin.

Murrosikä oli meillä vaikea ja silloin tarvitsemme ulkopuolista apua lähinnä nuorisopsykiatriselta puolelta. Nämä raivarit tulivat esimurrosiässä "takaisin". Yleensäkin tässä erityislapsen kasvussa tapahtuu niin, että välillä mennään eteenpäin vauhdilla ja sitten välillä taannutaan, mutta onneksi vain hetkeksi. Tämä on rankkaa ja meitä auttoi tuolloin se että, haiemme perheenä KELAn maksamille kuntouskursseile, joita murroiässä oleville järjestään, heille ja heidän perheilleen. Suosittelen. Kelan kursseja muutenkin, niistä me olemme saaneet tukea ja "asiallista" tietoa sekä tutustuneet muihin perheisiin joissa, on autistisia lapsia/nuoria. Myös vertaistukiryhmät ovat ne voimavarat joista saamme tukea perheenä. Myöhemmin nämä autismisäätiön palvelut. Sekä kehitysvammahuollon tuki ovat tärkeää. Tie on välillä ollut raskas, mutta kaiken tämän jälkeen olemme hyvin ONNELLISIA ja YLPEITÄ vanhempia, erityislasten vanhempina ajattelemme että, lapsemme tarvitsee aina aikuisenakin huolenpitoa ja rakkautta enemmän kuin terveet lapsemme.

Minulle voit kirjoitella, milloin mieltäsi painaa, yritän auttaa..,onneksi nykyisin mennään jo eteenpäin tässä kuntoutusasiassa. Ja suhtaantuminen on asiallista Mutta, vielä on paljon tehtävää...varsinkin tämän tiedonkulun kanssa. Voimia sinulle ja aurinkoista kesäpäivää teille kaikille toivoo: jo aikuisen autistisen pojan äiti.

Lue lisää

Kiitos taas voimia antavasta kirjeestä : )
Kyyneleet valui pitkin poskiani sitä lukiessani.
Oli niin ihanaa huomata kuinka joku ymmärtää.

Olen todella huomannut kuinka on parempia ja myös niitä huonompia jaksoja.
Pahimmillaan poikani ei uskalla olla ollenkaan ulkona,kuulee"erittäin kaukaa"jopa työmaan äänet sekä kaikki ambulanssin äänet,jopa ilmastoinnin ääni pelottaa.
Nukkumaanmenon aikana huonona jaksona pitelee korvistaan kiinni kun "kuulee ääniä"ja näin ollen ei ole pitkiin aikoihin enää nukkunut omassa sängyssään.
Mutta ei se pahalta tunnu,oikeastaan on ihanaa kun hän on lähellä.
Oireet muuttaa muotoaan myös,nykyään on niitä univaikeuksia eli kieriskelee sängyssään ja on oikein levoton tuntikausia.

Mikä tarkka diagnoosi pojallasi on?
Meille annettiin siis dysfasia sekä aspergeeniin viittaava kirjo( monimuotoinen kehityshäiriö),lisäksi myös motorinen kömpelyys.

En usko itsekkään meneväni enää töihin takaisin,kolmivuorotyö sairaalassa ja 6 lasta sekä erityistarpeet,ei onnistu,ei edes haluta takaisin.
Minäkään en vaihtaisi pois kotiäitiyttä,on ihanaa olla kotona heidän kanssa kotona =)

Olen hankkinut omia hevosia,yhdellä niistä poika tosiaan ratsastaa ailloin tällöin,vaikuttaa todella hyvältä asialta!
Hakee ensin siinä tasapainoa mutta löytää sen n 15min ratsastuksen jälkeen =)

Takuulla kirjoittelen sinulle välillä,ehkä kannattaa oman postin kautta eli omani on [email protected] ihanaa kesänjatkoa myös sulle!