Joka sydämen puhtautta rakastaa, jolla on suloiset huulet, sen ystävä on kuningas (Sananl.22:11).
Joosefin isä Jaakob rakasti häntä enemmän kuin hänen veljiään, koska Joosef oli Raakelin poika, kuten tiedämme. Tästä johtui veljeskateus ja se paha, mitä sitten Joosefille tapahtui. Veljet vihasivat Joosefia niin paljon, että olisivat voineet tappaa hänet, mutta sensijaan hänet myytiin orjaksi Egyptiin. Kuitenkin Jumala muutti tässäkin tapauksessa, niinkuin Hän voimallisesti usein voi muuttaa, pahatkin asiat hyviksi.
Joosefia koeteltiin, mutta hän kesti koetukset ja Jumala oli hänen kanssaan. Lopulta hetki koitti, että Joosef ylennettiin; Joosef sai selittää faraon unen, joka sitten toteutui, ja Joosefista tuli koko Egyptin hallitusmies.
Joosef sai pelastaa oman kansansa, kanaanilaiset, sekä egyptiläiset nälänhädältä, kuten tiedämme, ja hänen välinsä veljiin korjaantui.
Joosefin elämä puhtaudessaan muistuttaa Jeesuksen elämää. Hänet heitettiin kuoppaan, niinkuin Jeesus joutui taivaasta maan päälle. Hänen "omansa" halusivat tappaa hänet, niinkuin juutalaiset, "omat", tappoivat Jeesuksen. Hän joutui vieraaseen outoon maahan, niinkuin Jeesus joutui tulemaan alas maan päälle taivaan saleista. Joosefista tuli orja, Jeesuksesta tuli kaikkien palvelija "se, joka teistä tahtoo olla suurin, olkoon kaikkien palvelija". Hän kesti kaikki koetukset, kuten Jeesus. Tässä kohdin tietenkin täytyy huomauttaa, että Joosef oli ihminen ja Jeesus on Jumala. Hän "pelasti" omansa nälkäkuolemalta ja kaikki saivat nauttia hänen voitostaan, hänen puhtaasta elämästään, joka tavallaan palkittiin näin. Ja koska Vapahtajamme Jeesus kärsi, saamme me jo nyt, ja kerran taivaassa nauttia yllinkyllin "elämän leipää".
Nämä ajatukset Joosefin ja Jeesuksen elämän yhtäläisyyksistä ovat Maru.annen subjektiivisia mietelmiä:)
Joosefin isä Jaakob rakasti häntä enemmän kuin hänen veljiään, koska Joosef oli Raakelin poika, kuten tiedämme. Tästä johtui veljeskateus ja se paha, mitä sitten Joosefille tapahtui. Veljet vihasivat Joosefia niin paljon, että olisivat voineet tappaa hänet, mutta sensijaan hänet myytiin orjaksi Egyptiin. Kuitenkin Jumala muutti tässäkin tapauksessa, niinkuin Hän voimallisesti usein voi muuttaa, pahatkin asiat hyviksi.
Joosefia koeteltiin, mutta hän kesti koetukset ja Jumala oli hänen kanssaan. Lopulta hetki koitti, että Joosef ylennettiin; Joosef sai selittää faraon unen, joka sitten toteutui, ja Joosefista tuli koko Egyptin hallitusmies.
Joosef sai pelastaa oman kansansa, kanaanilaiset, sekä egyptiläiset nälänhädältä, kuten tiedämme, ja hänen välinsä veljiin korjaantui.
Joosefin elämä puhtaudessaan muistuttaa Jeesuksen elämää. Hänet heitettiin kuoppaan, niinkuin Jeesus joutui taivaasta maan päälle. Hänen "omansa" halusivat tappaa hänet, niinkuin juutalaiset, "omat", tappoivat Jeesuksen. Hän joutui vieraaseen outoon maahan, niinkuin Jeesus joutui tulemaan alas maan päälle taivaan saleista. Joosefista tuli orja, Jeesuksesta tuli kaikkien palvelija "se, joka teistä tahtoo olla suurin, olkoon kaikkien palvelija". Hän kesti kaikki koetukset, kuten Jeesus. Tässä kohdin tietenkin täytyy huomauttaa, että Joosef oli ihminen ja Jeesus on Jumala. Hän "pelasti" omansa nälkäkuolemalta ja kaikki saivat nauttia hänen voitostaan, hänen puhtaasta elämästään, joka tavallaan palkittiin näin. Ja koska Vapahtajamme Jeesus kärsi, saamme me jo nyt, ja kerran taivaassa nauttia yllinkyllin "elämän leipää".
Nämä ajatukset Joosefin ja Jeesuksen elämän yhtäläisyyksistä ovat Maru.annen subjektiivisia mietelmiä:)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Pyri osoittautumaan Jumalalle semmoiseksi, joka koetukset kestää,(2.Tim.2:15).
Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää (1.Kor.10:13).
Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä (Hepr.4:15).
Meidän koetukset ovat kyllä pieniä siihen verrattuna. Ja hän kesti loppuun saakka. Joku muu olisi jo voinut kirota luojansa. Me ihmiset voimme paljon vähemmästäkin syyttää Jumalaa. Vaikka emme edes ole Hänen palvelijoitaan, niin siinä vaiheessa kun tulee vastoinkäymisiä, muistamme Jumalaa siten, että syytämme Häntä.
Toiset taas ovat saaneet kokea pilkkaa ja ruoskimista, vieläpä kahleita ja vankeutta;
heitä on kivitetty, kiusattu, rikki sahattu, miekalla surmattu; he ovat kierrelleet ympäri
lampaannahoissa javuohennahoissa,puutteenalaisina, ahdistettuina, pahoinpideltyinä he,
jotka olivat liian hyviä tälle maailmalle; he ovat harhailleet erämaissa ja vuorilla ja luolissa
ja maakuopissa.
Ja vaikka nämä kaikki uskon kautta olivat todistuksen saaneet, eivät he kuitenkaan
saavuttaneet sitä, mikä oli luvattu; sillä Jumala oli varannut meitä varten jotakin parempaa, etteivät he ilman meitä pääsisi täydellisyyteen.
(Hepr.11:35-40.)
Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin.
Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.
Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.
Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun.
Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?
Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä; kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä.
Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.
Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille, jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta, jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan - miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?
Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi.
Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.
Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen."
(Jobin kirjan 3. luvusta)
vain oman sielunsa murheen (Job.14:22).
Näinhän se on: yksin olet ihminen, yksin kaiken keskellä. Jos ei olisi Jeesusta ja toivoa iankaikkisesta elämästä, olisi osamme todella surkuteltava.
Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta, kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy (Job.14:1-2).
oli siis onnellinen loppu, ja kaikki "miksi" -kysymykset saivat vastauksensa hänen kohdallaan. Kaikella oli tarkoituksensa.
Näin on meidänkin elämässämme. Kaikella on tarkoituksensa. "Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut" (Room.8:28).
Jos ei syy siihen "miksi" selviä meille täällä ajassa, se selviää kerran iankaikkisuudessa, Taivaassa. Siellä meille selviää se, mikä oli minkäkin tarkoitus. Sillä kaiken Jumala järjestää niin, että se olisi meille meidän iankaikkiseksi parhaaksemme.
monin eri tavoin Hän vetää meitä luokseen, kaikkien elämän mutkienkin kautta. Hän näkee jo kaukaa meidät, kun olemme tulossa Hänen luokseen, kun henkemme kaipaa elävää Jumalaa (Luuk.15:20).
"Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta" (Jer.31:3).