Vuoden 1944 katkeran tappion ja välirauhan jälkeen tulevan rauhanpolitiikan arkkitehti Urho Kekkonen oli ensimmäisten joukossa tekemässä johtopäätöksiä, jotka muodostaisivat pohjan Suomen ulkopolitiikalle kylmän sodan aikana:
"Se lopputulos, johon sotamme on vienyt, osoittaa että viimeaikainen politiikkamme on ollut väärää. Erehdys on myönnettävä. Ottakaamme kuitenkin huomioon se historian antama todistus, että nuorille kansoille sattuu poliittisia erehdyksiä helpommin kuin vanhoille, joilla on kokemukseen perustuvaa taitoa kansainvälisessä politiikassa. Nyt on meidän vuoromme maksaa erehdyksestämme. Ja me kykenemme sen tekemään ja voimme luoda edellytykset jatkuvalle elämällemme niin kuin monet karvaan tappion kärsineet kansat ovat ennen meitä tehneet. Me täytämme vilpittömästi meille asetetut ehdot."
"Se lopputulos, johon sotamme on vienyt, osoittaa että viimeaikainen politiikkamme on ollut väärää. Erehdys on myönnettävä. Ottakaamme kuitenkin huomioon se historian antama todistus, että nuorille kansoille sattuu poliittisia erehdyksiä helpommin kuin vanhoille, joilla on kokemukseen perustuvaa taitoa kansainvälisessä politiikassa. Nyt on meidän vuoromme maksaa erehdyksestämme. Ja me kykenemme sen tekemään ja voimme luoda edellytykset jatkuvalle elämällemme niin kuin monet karvaan tappion kärsineet kansat ovat ennen meitä tehneet. Me täytämme vilpittömästi meille asetetut ehdot."
Vastaukset 11
Vanhimmat
Oppisivatpa nämä Mannerheimin
miekantuppikäskyjen houruissa höyryävät
natsimmekin tunnustamaan tosiasat.
Kekkonen ja Paasikivi olivat sentää
miehiä - munat ja kaikki, eivät mitään
homppeliukkoja.
Kekkosen puhe oli aikansa hengen mukainen.
Parhaiten kovat tosiasiat oppii kantapään kautta, vaikka vähän kipeääkin tekisi, niin kuin Suomi 1939-1944. Suurvallat ovat suurvaltoja ja pikkuvaltiot pikkuvaltiota. Tämä oli päässyt sotien välisenä aikana Suomessa unohtumaan.
"Neuvostoliitto voitti, mutta kakkoseksi tuli pieni ja sisukas Suomi." Tämä oli ajan henki sodan jälkeen.
kesällä 1941 hyväksyivät myö Paasikivi ja Kekkonen. Siitä on dokumentit mm. Paasikiven puheluonnos Leningradin valtausta varten.
Mannerheimille oli jo syksyllä 1941 herännyt epäilys Saksan voitosta. Todistetusti hän oli asiasta varma Stalingradin jälkeen. Taistelevan armeijan ylipäällikkö ei vain ole puheissaan yhtä vapaa kuin toisen luokan tehtävissä olevat poliitikot.
Vihjailuissa Mannerheimin homoseksuaalisuudesta ei ole mitään perää. Myös Mannerheimia voi arvioida kriittisesti vain asiapohjalta. Typerät tölväisyt todistavat vain taipumuksesta valehteluun ja ilmeisesti asianomaisen itsensä kierotuneesta seksuaalisuudesta.
" Oppisivatpa nämä Mannerheimin
miekantuppikäskyjen houruissa höyryävät
natsimmekin tunnustamaan tosiasat. "
Juuri tuota käskyä USA:n ulkoministeri kiitteli "valtiomiesteoksi" koska se ilmaisi ulkovalloille selvästi Suomen erillissodan luonteen Saksan rinnalla. Suomi sanoutui irti tuolla käskyllä Saksan sodan päämääristä, ja jolla kansakuntamme saatiin ymmärtämään ettemme olleet saksalaisten asialla.
Tämä Marskin retorinen käsky oli nerokas älynväläys.
Kaikkihan sen tietävät miten sodan jälkeen alkoivat maamme historian toiset mutta suurimmat takinkääntötalkoot,eikä vastaavia ole toisia tähän päivään mennessä näkynyt.
"Ottakaamme kuitenkin huomioon se historian antama todistus, että nuorille kansoille sattuu poliittisia erehdyksiä helpommin kuin vanhoille, joilla on kokemukseen perustuvaa taitoa kansainvälisessä politiikassa."
Vironkin kannattaisi ottaa oppia vaikkapa Suomesta.
Kun Amerikan talous romahtaa ja Venäjän asema vastaavasti käy energiakriisin johdosta yhä vahvemmaksi, hyötyvät ne Euroopan maat jotka eivät ole turhaan huonontaneet suhteitaan Venäjään eniten. Suomelle voi tarjoutua mahdollisuus samaan erityisasemaan kuin YYA-aikana.
Ja varmaankin Virolle ja muille Baltian maille tarjotaan sitä erityisasemaa mikä niillä oli YYA-sopimuksen aikana...
vietyjä johtopäätöksiä. Mutta kuitenkin, myös Viron on opittava elämään kaikkien naapureittensa kanssa aivan samaan tapaan kuin Suomi on tehnyt sotien jälkeen.
Kivistäviäkään asioita ei ole hoidettu rettelöiden, vaan yhteistyössä asianosaisten kanssa.
"nuorille kansoille sattuu poliittisia erehdyksiä helpommin kuin vanhoille."
Miten tämä ilmeni v.1944? Suomi oli ainoa Neuvostoliiton naapuri, joka vältyi miehitykseltä. Eikö tälläisiä "erehdyksiä" olisi kannattanut muidenkin kansojen tehdä?
Entä Saksa? Eikö Saksan kanssa ollut vanhempi kuin Suomen kanssa ja kuitenkin sille kävi kuten kävi?
Mitähän poliittisia erehdyksiä Paasikivi ja Kekkonen mahtoivat tehdä v.1944-1981? YYA-sopimus, Neuvostoliiton pyrkimysten tukeminen (ETYK.ym.), maan saataminen riippuvaiseksi idänkaupasta ym. Mitä mahtaisi Kekkonen sanoa nykyaikana poliitisista erehdyksistä?