USA:ssa tehtiin tutkimus sydämen ohitusleikkauksessa olleiden toipumisesta. Osaa potilaista pyrittiin auttamaan rukouksen voimalla.
Uutinen: http://www.cnn.com/2006/HEALTH/03/30/prayer.study.ap/in dex.html
Rukoilussa ei ollut kuitenkaan parantavaa voimaa.
Summaan vähän tutkimusta kun kaikilla ei kuitenkaan ole accessia tuohon American Heart Journaliin (voin lähettää sen joillekin kiinnostuneille, jotka pistävät sähköpostiosoitteensa vaikka tänne). Tutkimuksessa oli kolme ryhmää: 1. n. 600 potilasta, jotka tiesivät, että heidän puolestaan saatetaan rukoilla ja myös rukoiltiin, 2. n. 600 potilasta, jotka tiesivät, että heidän puolestaan saatetaan rukoilla, mutta ei rukoiltu, 3. n. 600 potilasta, joille kerrottiin, että heidän puolestaan rukoillaan. Potilaat oli randomisoitu hyvin ja edustavasti. Rukouksiin osallistui 2 katolilaista ryhmää ja 1 protestanttinen. He rukoilivat 2 viikkoa joka päivä kunkin potilaan paranemista alkaen leikkausta edeltävästä päivästä. Rukoilijoita osallistui kuhunkin rukoukseen keskimäärin yli 30.
Potilaita seurattiin kuukausi, jona aikana seurattiin potilaiden komplikaatioita. Tuloksena saatiin: Ryhmästä 1. 52,2 % kärsin jonkin komplikaation, 2. 50,9 ja 3. 58,6 %. Sitä ei osattu selittää, miksi potilaat, jotka tiesivät heidän vuokseen rukoiltavan kärsivät eniten komplikaatioista, mutta eroa (yli 6 %-yks.) pidettiin kohtalaisen merkittävänä. Siis rukoilu suorastaan vahingoitti potilaita ! Niin, se pitää vielä mainita, ettei potilaiden uskonnollinen tausta, koulutus tai elintavat korreloineet rukouskäsittelyn kanssa.
No, taas tässä on yksi esimerkki, ettei rukous (tai Jumala) vaikuta esim. paranemiseen - eikä muustakaan vaikutuksesta ole mitään todistetta. Vaikutus oli negatiivinen (kuten niin monessa muussakin asiassa uskonnolla on).
Uskovat, miksi rukoilette vaikkei se mihinkään mitään vaikuta ? Olisiko rukoilu selitettävissä esim. hyvänolontunteella ? Tai kenties sairastatte psykoosia. Miksi luulisitte tuon tutkimuksen ryhmän 3 (siis jotka tiesivät heidän vuokseen rukoiltavan) kärsineen eniten ? Passivoittaako tuollainen rukoilutieto henkistä suoriutumista ja sitä kautta heikentää paranemistuloksia ? Vai rankaiseeko Jumala niitä, jotka tietävät heidän vuokseen rukoiltavan (heh) ?
Uutinen: http://www.cnn.com/2006/HEALTH/03/30/prayer.study.ap/in dex.html
Rukoilussa ei ollut kuitenkaan parantavaa voimaa.
Summaan vähän tutkimusta kun kaikilla ei kuitenkaan ole accessia tuohon American Heart Journaliin (voin lähettää sen joillekin kiinnostuneille, jotka pistävät sähköpostiosoitteensa vaikka tänne). Tutkimuksessa oli kolme ryhmää: 1. n. 600 potilasta, jotka tiesivät, että heidän puolestaan saatetaan rukoilla ja myös rukoiltiin, 2. n. 600 potilasta, jotka tiesivät, että heidän puolestaan saatetaan rukoilla, mutta ei rukoiltu, 3. n. 600 potilasta, joille kerrottiin, että heidän puolestaan rukoillaan. Potilaat oli randomisoitu hyvin ja edustavasti. Rukouksiin osallistui 2 katolilaista ryhmää ja 1 protestanttinen. He rukoilivat 2 viikkoa joka päivä kunkin potilaan paranemista alkaen leikkausta edeltävästä päivästä. Rukoilijoita osallistui kuhunkin rukoukseen keskimäärin yli 30.
Potilaita seurattiin kuukausi, jona aikana seurattiin potilaiden komplikaatioita. Tuloksena saatiin: Ryhmästä 1. 52,2 % kärsin jonkin komplikaation, 2. 50,9 ja 3. 58,6 %. Sitä ei osattu selittää, miksi potilaat, jotka tiesivät heidän vuokseen rukoiltavan kärsivät eniten komplikaatioista, mutta eroa (yli 6 %-yks.) pidettiin kohtalaisen merkittävänä. Siis rukoilu suorastaan vahingoitti potilaita ! Niin, se pitää vielä mainita, ettei potilaiden uskonnollinen tausta, koulutus tai elintavat korreloineet rukouskäsittelyn kanssa.
No, taas tässä on yksi esimerkki, ettei rukous (tai Jumala) vaikuta esim. paranemiseen - eikä muustakaan vaikutuksesta ole mitään todistetta. Vaikutus oli negatiivinen (kuten niin monessa muussakin asiassa uskonnolla on).
Uskovat, miksi rukoilette vaikkei se mihinkään mitään vaikuta ? Olisiko rukoilu selitettävissä esim. hyvänolontunteella ? Tai kenties sairastatte psykoosia. Miksi luulisitte tuon tutkimuksen ryhmän 3 (siis jotka tiesivät heidän vuokseen rukoiltavan) kärsineen eniten ? Passivoittaako tuollainen rukoilutieto henkistä suoriutumista ja sitä kautta heikentää paranemistuloksia ? Vai rankaiseeko Jumala niitä, jotka tietävät heidän vuokseen rukoiltavan (heh) ?
Vastaukset 5
Vanhimmat
ihmisten rukoukset - riippumatta heidän uskonnostaan - todellakin maailmanne tapahtumiin? Kyllä, tietenkin vaikuttavat. Rukous siirtää energiaa sydämestänne ja mielestänne siihen tai sinne, mihin haluatte vaikuttaa. Yleiset rukoukset levittävät positiivista energiaa lähiympäristössänne.
Kun keskitytte täysin tiettyyn tarpeeseen, parantamiseen, toisten auttamiseen jollain tavalla jne., tuosta energiasta tulee luova tapahtuma! Rukous vaatii täydellistä keskittymistänne ja huomiotanne saavuttaakseen halutun tuloksen. Jonkin kirjaan kirjoitetun rukouksen heittäminen samalla, kun ajattelette muita asioita, on aikanne hukkaamista. Sisäinen tahdonilmaisunne - niin voimakas kuin se on - on rukouksen todellinen "koneisto".
..miten itse koet rukouksen tarkoituksenmukaisuuden?
Vaikuttipa tutulta tuo tutkimus. Luin sen varmaan vuosia sitten. Vaikuttaisi siltä, että American Heart Journal on sydänkirurgien ammattilehti vai onko? Yleensähän ammattilehdissä tuodaan esille vain ammatin positiivisia puolia. Millainenhan reaktio olisi kirurgeilla ollut, jos he olisivatkin lukeneet, että "sydänleikkauspotilaat voivat paremmin, kun heidän puolestaan rukoillaan ennen, aikana ja jälkeen leikkauksen"? Luulenpa, että jotkut kirurgit olisivat laittaneet hanskansa naulaan ja lopettaneet työnsä tai sitten eivät välittäneet koko tutkimustuloksesta.
Voin siis päätellä, että ko. lehti etsiikin sellaisia tutkimustuloksia, jotka ovat myötämielisiä kirurgeille, ja julkaisee ne.
Itse rukoilen, koska
a) myönnän, etten tiedä kaikkea ja
b) myönnän, että rukoillessa jätän huolehtimisen Jumalalle, joten voin keskittyä "tässä ja nyt" -hetkeen ilman huolia.
c) myönnän, että on olemassa minua suurempi voima, joka kantaa läpi elämän. Jumala = rakkaus.
Rukoilen siis oman hengellisen hyvinvointini vuoksi. Joku voi olla rukoilematta, jos tuntee niin. Me olemme erilaisia ja tarvitsemme erilaisia hengellisen hyvinvoinnin keinoja.
Aivan kuten jokaisella on omat keinonsa selvitä surusta tai välttyä stressiltä. Minä kannan suruni ja huoleni Jumalalle. Hän antakoon viisautta toimia oikein eri tilanteissa. Olen huomannut olevani melko "hauras" ihminen ilman Jumalalta saatua voimaa kestää erilaisia haasteita. Hän on antanut voimia kestää haasteet.
En ole ollut leikattavana, joten en osaa kuvitella millaista toipuminen voisi olla, mutta voisin kuvitella, että positiivisesti suhtautuva toipuu nopeammin kuin negatiivisesti suhtautuva. Oletko samaa mieltä? Se, miten jokainen pitää mieltään positiivisena, on jokaisen oma asia. Joku turvautuu rukoiluun, joku ei. Toinen saa positiivist mieltä toipumiseen lapsista ja lastenlapsistaan jne. erilaisin tavoin.
Mutta esim. minulla ei ole lapsia eikä lastenlapsia. En osaa kehittää positiivista mieltä sellaisista, jotka minulta puuttuvat. Olen onnellinen, koska minulla on Jumala, joka on iloinen olemassaolostani. Se pitää minut positiivisena. Siis jatkan rukoilemista.
Minä ihmettelen sitä, että joissakin piireissä puhutaan "rukouksen voimasta". Mielestäni se on harhaanjohtava sanapari. Rukous kuulostaa hartaudelta, voima jotain yliluonnollista. Rukous hartaus itsessään ei ole kuin tyhjänpäiväistä uskonnollisuuta. Pitää ajatella rukousta keskusteluna JONKUN kanssa. Keskustelu on vähintään kahden vuorovaikutusta. Jos vain "rukoilee", on aivan sama jos kurlaisi suuvettä. Voimaa meissä löytyy: sielussa piilee sellaista voimaa, joka ei tee hyvää rukouksen KOHTEELLE. Jos rukouskeskustelussa kerromme Jumalalle asian ja pyydämme Häntä hoitamaan juttu, voima on silloin HÄNEN ja HÄN tekee viisaasti, parantaa tai... Ehkä tämän takia tulokset olivat huonot. Ei ihmisen psyykevoimalla paljon hyvää saa aikaan.
potilaan kuolla ja ottaa hänet irti letkuista, mutta puoliso ei antanut. Hänen puolestaan rukoili iso joukko sukulaisia ja henkilöitä, joita pyydettiin tekemään se. Yhtäkkiä potilas alkoi toipua ja on elänyt kymmeniä vuosia perheensä kanssa sen jälkeen. Ajatella, jos sukulaiset olisivat antaneet lääkärien toteuttaa aikeensa?
Voin kyllä todistaa että jumala vastaa.
Minulla on ollut paljon huolia ja asioita
elämässäni ja kun olen niitä rukouksin kantanut
jumalan eteen niin olen saanut vastauksia.
Kodin, auton, talouden kuntoon, sakot/ulosotto
maksuissa jumala auttoi. Sain työpaikan
jossa olen vieläkin.
Vielä odotan että jumala siunaa sen hyvän vaimon,
kyllä niitä on pari ollut kihlattuakin mutta
kun itse on mennyt säätämään niin ne on menny
pilalle. Asiat mitkä avioliittoon kuuluisi
tehntiin jo seurusteluvaiheessa joten en osannut
iloita kihloista, naimisiin ei ollut kiire,
elämän arvot oli eri kun kumppani ei ollut
uskossa.. No tästä kaikesta kasvaa ja oppii.
Annan jumalan johdattaa sen kumppanin ajallansa,
ei tässä vielä kiire ole. Ja sitä rakkautta saa
jumalalta kun hänessä pysyy.