Kymmenyksistä

"Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te maksatte kymmenykset jopa mintusta, tillistä ja kuminasta, mutta laiminlyötte sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeudenmukaisuuden, laupeuden ja uskollisuuden. Näitä teidän pitäisi noudattaa, noita muitakaan unohtamatta."

Tässä Uuden testamentin ainut kymmenyksiä käsittelevä kohta.Huomatkaa että kristillisyydessä ei ole lainkaan fariseuksia.
Sen sijaan Jeesus kehottaa välittämään köyhistä!!!

http://www.pelastussanoma.fi/Kymmenykset.htm

kristinuskoon eikä väitteesi.

Lahjaksi olemme saaneet, lahjaksi antakaamme.
Ei toimi sellainen, että muka maksamme Herralle.
Jos odotamme saavamme Herralta takaisin, ei se
ole uuden liiton mukainen sydän.
En silti epäile, ettemmekö armopalkkaa saisi.

http://www.ristinvoitto.fi/sisalto/uutiset/helluntaipastorit_kannattavat_kymmenyskaytantoa_1709/

Kymmenysten eli tuloista kymmenen prosentin antaminen Jumalan valtakunnan työhön on erottamaton osa helluntaipastoreiden talousteologiaa. Jokainen Ristin Voiton kyselyyn vastannut henkilö näki kymmenykset osana kristillistä antamisopetusta. 41 prosenttia vastanneista piti kyseisen osuuden uhraamista kristityn elämään ”kuuluvana” asiana. Loput pitivät kymmentä prosenttia hyvänä ohjenuorana lahjoittamisessa, mutta korostivat antamisen vapaaehtoisuutta.

Sähköpostitse lähetettyihin kysymyksiin vastasi 49 pastoria, seurakunnan yhdyshenkilöä ja rahastonhoitajaa. Vastaajista valtaosa oli pastoreita.

Kymmenysten kuulumista uuden liiton jumalanpalvelukseen perusteltiin useimmiten sillä, että käytäntöä ei kumota Uudessa testamentissa, vaan päinvastoin Jeesus vahvistaa sen (Matt. 23:23). Samoin vastauksissa viitattiin Aabrahamiin, joka maksoi kymmenykset pappi Melkisedekille jo ennen Mooseksen lain antamista.
–
–Jumalan valtakunnan periaatteet eivät muutu. Vanhan liiton puolella leeviläiset oli erotettu kokoaikaisesti palvelemaan Jumalaa ja se rahoitettiin muun muassa kymmenyksillä. Uuden liiton ”leeviläiset” eli apostolit, profeetat, evankelistat, paimenet ja opettajat kuuluu myös erottaa kokoaikaiseen palvelutyöhön, ja siinä tarvitaan kymmenyksiä, pastori Juhani Jämsen Mäntän helluntaiseurakunnasta sanoo.

Ne vastaajat, jotka pitivät kymmentä prosenttia pelkästään hyvänä ohjenuorana, korostivat sitä, että Uudessa testamentissa minkään kiinteän osuuden uhraamista ei aseteta liittoehdoksi ja siten uskovan velvollisuudeksi. Päinvastoin Jeesuksen ja apostolien nähtiin opettavan, että tärkeintä on antaa vapaasta tahdosta ja hyvillä mielin. Tästä huolimatta kymmenyksiä pidettiin oivallisena periaatteena, joka pitää seurakunnan talouden tasapainossa ja suojaa uskovaa itsekkyydeltä.
Rovaniemen helluntaiseurakunnan pastorin Esa Pikkumäen mukaan jo viiden prosentin säännöllinen uhraaminen on hyvä lähtökohta.
–
–Pelkkä kymmenyksistä puhuminen voi tuudittaa hyvätuloiset siihen ajatukseen, että määrä on riittävä heidänkin kohdallaan ja pankkitileille kerätään sitten suurta varallisuutta korkoa kasvamaan. Heikommin pärjääville kymmenyksistä voi puolestaan tulla ylipääsemätön vaatimus ja silloin ainoastaan huonommuuden tunne kasvaa korkoa, mikä ei vie hyvään suuntaan. ”Antakoon kukin menestymisensä mukaan”, Pikkumäki sanoo Paavalia lainaten.

”Antaminen palkitaan aina”
Kyselyssä ilmeni, että vastaajilla on vahva usko siihen, että Jumala siunaa ihmistä, joka uskollisesti tukee varoillaan hengellistä työtä. Puolet vastaajista oli sitä mieltä, että siunaus näkyy myös taloudellisena menestyksenä.
Kymmenyksillä ja muilla uhreilla ei voi kuitenkaan käydä kauppaa Jumalan kanssa, vastauksissa korostettiin.
–
– Täysien” kymmenysten tuominen tuo mukanaan siunauksen, joka näkyy myös taloudellisena menestyksenä, kun antaminen tapahtuu oikealla sydämen asenteella. Tästä on niin monta konkreettista kokemusta lähipiiristä, että olen asiasta täysin vakuuttunut. Tästä ei kuitenkaan saa tehdä oppia sillä tavalla, että kiusaisimme Herraa ”pakottamalla” häntä siunaamaan meitä taloudellisesti. Emme me voi ostaa taloudellista menestystä, Ylöjärven helluntaiseurakunnan vanhimmiston puheenjohtaja Aimo Kortelainen sanoo.
Varovaisemmin uhraamisen ja materiaalisen siunauksen yhteyteen suhtautuu muun muassa pastori Aki Tervo Haapavedeltä.
–
–On varmaa, että Jumala ei jää ihmiselle koskaan velkaa. Siinä mielessä Jumalan työlle antaminen tulee aina lopulta palkittua tavalla tai toisella. Raamattu ei kuitenkaan määrittele menestymistä maallisesta vaan taivaallisesta näkökulmasta. Monet Jumalan miehet ja naiset ovat eläneet maallisessa mielessä hyvinkin köyhän elämän.
–
–Jumala voi siunata meitä jo tässä ajassa runsaastikin, jos me tarvitsemme sitä. Panisin kuitenkin painopisteen hengellisiin siunauksiin ja sisäiseen tyydytykseen, mitä uskollisuus tuo tullessaan. Uhraaminen on ”ikuisuusteko”, joka palkitaan lopullisesti taivaassa, pastori Raimo Palola Vaasasta sanoo.
jne

vastaan, mutta perässä hiihdetään siinä *"kristillisyydessäkin"--
No, nyt väitellään paljon jostain toista vastaan, entäpä tulevaisuudessa, jos se vaaka kallistuu matkaan toisessakin asiassa..
Mutruttaako suuta, kun nyt eivät kristityt olleetkaan samaa mieltä keskenään, mitä samanmielisyyttä yleensä hoetaan toisten leimaamishetkissä?