”digitaalista”: joku asia on syntiä (=1) tai ei ole syntiä (=0). Jokin asia ei voi olla 26%:sti syntiä, se on syntiä 100%:sti tai ei laisinkaan.
Ei liioin ole pientä, keskikokoista tai suurta syntiä. On aivan sama, onko varastanut karamellin 6 vuotiaana vai tehnyt murhan 99 vuotiaana, helvettiin on tie molemmissa tapauksissa. Voi myös helposti käydä niin, ettei joku pidä syntinä täsmälleen samoja asioita kuin Jumala. Syynä voi olla ihmisen yksinkertaisuus, väärinkäsitys tai jonkin profeetan väärä ilmoitus.
Jospa syntiä tekeekin vain silloin, kun toimii vastoin omaatuntoaan. Siis, jos varastaa rahaa rikkaalta eikä omatunto rekisteröi sitä synniksi, se ei sitä olisi Jumalankaan mielestä. Tällöin kannattaisi ”paaduttaa” omatuntonsa, jolloin olisi estynyt tekemästä syntiä. Mutta kristinuskohan päinvastoin varoittaa paaduttamasta omaatuntoaan. Tästä voimmekin päätellä, ettei omaatuntoa voida käyttää synnin mittarina. Täytyy siis olla olemassa absoluuttinen totuus, tieto siitä mikä on oikein ja mikä väärin.
Ihminen kohtaa elämässään miljoonia asioita, joissa piilee vaara tehdä syntiä. Synnitön elämä vaatii siis paljon tietoa. Mistä voi löytää tämän miljoonia sivuja paksun käsikirjan ja kuinka käy lukutaidottomien, sokeiden jne.? Tästä suunnattoman paksusta ja painavasta kirjasta on otettava jatkuvasti uusintapainoksia, koska mahdollisten syntien lista muuttuu koko ajan.
On olemassa esimerkiksi seuraavanlainen ratkaisu edellä esitettyyn käsikirja-probleemaan: Kun ihminen tulee uskoon, hänelle muodostuu suora yhteys Jumalaan, joka kertoo hänelle uhkaavasta synnistä. Näin ollen ei-uskovaiset eivät voisikaan tietää mikä on syntiä ja mikä ei. Näin heidän syntitaakkansa kasvaisi koko ajan. Tämä käsitys tuleekin selvästi ilmi uskonnollisista teksteistä. Toisaalta onhan aivan sama onko ihmisellä 1 (pieni) synti tai miljoona (suurta) syntiä, kohtalo on sama.
Jos taas sattuu hairahtamaan uskovaiseksi, saa kuitenkin anteeksi kerralla kaikki syntinsä. Tilanne on sama kuin murhamiehellä, tuomio on sama tappoiko yhden ihmisen vai koko kylän väen. Kuolemaan voidaan tuomita vain kerran. Sanotaan, että raamatun tekstit aukeavat ja ihminen ymmärtää Jumalan suunnattoman rakkauden vasta tultuaan uskoon. Uskoon mennyt ihminen kokee Jumalan sanan ristiriidattomana ja selkeänä. Uskoon meneminen pitääkin sisällään paradoksin: jotta voisi mennä uskoon täytyy jo olla uskossa.
On surkeaa ajatella, että pieni vauva, joka kuolee vaikkapa vuoden ikäisenä, joutuu helvettiin perisynnin vuoksi. Vain siksi, että 6000 vuotta sitten syötiin yksi omena väärästä puusta. Pieni lapsi ei ole vielä uskossa, ”uudesti syntynyt”, eikä siten saanut anteeksi perittyä syntiään, yhtä ainoaa. Eikö tämä olekin epäoikeudenmukaista? Toisaalta, jos näin ei olisi, olisi taivaaseen pääsylle jätetty ”porsaanreikä”. Uskovainen äiti voisi nimittäin surmata pienen lapsensa ennen kuin tämä on ehtinyt tehdä ainoatakaan syntiä. Tämän jälkeen äiti pyytäisi Jumalalta surman anteeksi. Näin tekisi varmasti jokainen lastaan rakastava uskovainen äiti, koska taivaaseen pääseminehän on elämän tarkoitus, muulla ei ole merkitystä.
Abortoidun sikiön sielu joutuu siis myös helvettiin. Tästä voidaan tehdä sekin johtopäätös, etteivät sielut voi itse valita hedelmöitettyä munasolua, johon ne liittyvät. Eihän yksikään sielu vapaaehtoisesti haluaisi joutua helvettiin, ennen kuin edes pääsisi maallisen vaelluksen aikana todistamaan hyvyyttään tai oikeammin herkkäuskoisuuttaan juuri oikealle Jumalalle.
Ei liioin ole pientä, keskikokoista tai suurta syntiä. On aivan sama, onko varastanut karamellin 6 vuotiaana vai tehnyt murhan 99 vuotiaana, helvettiin on tie molemmissa tapauksissa. Voi myös helposti käydä niin, ettei joku pidä syntinä täsmälleen samoja asioita kuin Jumala. Syynä voi olla ihmisen yksinkertaisuus, väärinkäsitys tai jonkin profeetan väärä ilmoitus.
Jospa syntiä tekeekin vain silloin, kun toimii vastoin omaatuntoaan. Siis, jos varastaa rahaa rikkaalta eikä omatunto rekisteröi sitä synniksi, se ei sitä olisi Jumalankaan mielestä. Tällöin kannattaisi ”paaduttaa” omatuntonsa, jolloin olisi estynyt tekemästä syntiä. Mutta kristinuskohan päinvastoin varoittaa paaduttamasta omaatuntoaan. Tästä voimmekin päätellä, ettei omaatuntoa voida käyttää synnin mittarina. Täytyy siis olla olemassa absoluuttinen totuus, tieto siitä mikä on oikein ja mikä väärin.
Ihminen kohtaa elämässään miljoonia asioita, joissa piilee vaara tehdä syntiä. Synnitön elämä vaatii siis paljon tietoa. Mistä voi löytää tämän miljoonia sivuja paksun käsikirjan ja kuinka käy lukutaidottomien, sokeiden jne.? Tästä suunnattoman paksusta ja painavasta kirjasta on otettava jatkuvasti uusintapainoksia, koska mahdollisten syntien lista muuttuu koko ajan.
On olemassa esimerkiksi seuraavanlainen ratkaisu edellä esitettyyn käsikirja-probleemaan: Kun ihminen tulee uskoon, hänelle muodostuu suora yhteys Jumalaan, joka kertoo hänelle uhkaavasta synnistä. Näin ollen ei-uskovaiset eivät voisikaan tietää mikä on syntiä ja mikä ei. Näin heidän syntitaakkansa kasvaisi koko ajan. Tämä käsitys tuleekin selvästi ilmi uskonnollisista teksteistä. Toisaalta onhan aivan sama onko ihmisellä 1 (pieni) synti tai miljoona (suurta) syntiä, kohtalo on sama.
Jos taas sattuu hairahtamaan uskovaiseksi, saa kuitenkin anteeksi kerralla kaikki syntinsä. Tilanne on sama kuin murhamiehellä, tuomio on sama tappoiko yhden ihmisen vai koko kylän väen. Kuolemaan voidaan tuomita vain kerran. Sanotaan, että raamatun tekstit aukeavat ja ihminen ymmärtää Jumalan suunnattoman rakkauden vasta tultuaan uskoon. Uskoon mennyt ihminen kokee Jumalan sanan ristiriidattomana ja selkeänä. Uskoon meneminen pitääkin sisällään paradoksin: jotta voisi mennä uskoon täytyy jo olla uskossa.
On surkeaa ajatella, että pieni vauva, joka kuolee vaikkapa vuoden ikäisenä, joutuu helvettiin perisynnin vuoksi. Vain siksi, että 6000 vuotta sitten syötiin yksi omena väärästä puusta. Pieni lapsi ei ole vielä uskossa, ”uudesti syntynyt”, eikä siten saanut anteeksi perittyä syntiään, yhtä ainoaa. Eikö tämä olekin epäoikeudenmukaista? Toisaalta, jos näin ei olisi, olisi taivaaseen pääsylle jätetty ”porsaanreikä”. Uskovainen äiti voisi nimittäin surmata pienen lapsensa ennen kuin tämä on ehtinyt tehdä ainoatakaan syntiä. Tämän jälkeen äiti pyytäisi Jumalalta surman anteeksi. Näin tekisi varmasti jokainen lastaan rakastava uskovainen äiti, koska taivaaseen pääseminehän on elämän tarkoitus, muulla ei ole merkitystä.
Abortoidun sikiön sielu joutuu siis myös helvettiin. Tästä voidaan tehdä sekin johtopäätös, etteivät sielut voi itse valita hedelmöitettyä munasolua, johon ne liittyvät. Eihän yksikään sielu vapaaehtoisesti haluaisi joutua helvettiin, ennen kuin edes pääsisi maallisen vaelluksen aikana todistamaan hyvyyttään tai oikeammin herkkäuskoisuuttaan juuri oikealle Jumalalle.
Vastaukset 13
Vanhimmat
pitkillä selityksilläsi raamatun ilmoituksen ?
En voi kopioida, joten ole hyvä ja lue linkki, se koskee lapsiasiaa
http://www.lyrs.fi/arkisto/tekstit/vaisanen_matti_001.html
Alkuperäisen viestin kirjoittajalle sen piti mennä, sen Raamatusta kirjoitetun tekstin lapsista...!
Raamattuhan on jo valmiiksi valetta, ei sitä enää tarvise vääristellä.
Esim Raamatussa luvattiin Jumalan pelastavan, mutta päivittäin uutiset ja lehdet on täynnä pahaa tapahtunutta!
Missään kohtaa Raamatussa ei väitetä lapsien joutuvan helvettiin, vaan ne pääsevät tietääkseni taivaaseen, jossa Jumala ne kyllä tietää.
lapsi muuttuu aikuiseksi?
Missä kohtaa Raamattua se on spesifioitu?
Ja synnin palkka on kuolema. Synti tappaa.
Voi sanoa että snti on "tekemistä elämään vastaan" ja siksi se tuottaa kärsimystä ja lopulta tuhoaa elämän.
Kun Jumala varoitti ihmistä synnistä ei Hän sanonut että syntinen voisi elää (sillä se on mahdottomuus) tehdä tekoja itse elämää vastaan ja samalla uskoa että on iankaikkinen elämä (oli sitten kysymys Jumalan valtakunnasta tai helvetistä) on eräänlaista toiveajattelua millä ei ole mitään pohjaa. Raamattu tosin lupaa iankaikkisen elämän mutta ainoastaan synnittömyydessä, siksi juuri on Jumalan Poika kuollut syntisen edestä.
Synnin palkka on kuolema -
Taidat olla melkoinen kaheli. Ekkö ymmärrä, että "synti" on abstraktio. Se kuvaa sitä, että joku on tehnyt teon, joka on kyseisn yhteisön yhteisten moraalisääntöjen vastainen.
Samoin, että ymmärrä, ettei kukaan voi "kuolla toisten puolesta". Ei edes kuolemattomat jumalat.
teko elämää vastaan syntiä?
Esim. jos tapan tästä huoneesta muutaman kärpäsen, niin teenkö syntiä?
Onko simennesteen "hukkaaminen" myös syntiä? Siinähän kuolee joka kerta satoja miljoonia potentiaalisia ihmisiä....
elämän vastaiset teot tuhoavat elämää? Et voi olla tosissasi!!
Sinun "abstraktio" synnin määritelmäsi ei ole Raamatun määritelmä.
Syntiä on jokainen teko mikä tuhoaa elämää, niin ruumiillisesti kuin henkisesti. Se on Raamatun synti - ei ole kysymys mistään sääntökirjasta jota vastaan rikotaan vaan todellisista elämää tuhoavista teoista.
Tiedätkö miksi (esimerkiksi) ihminen kuolee?
Vastaus on yksinkertainen: Koska hän ei ole elinkelpoinen. Hänen mahdollisuutensa elää ovat olemattomat ja hän kuolee.
Ja sinä kutsuit minua kaheliksi?? Voi että :))
--------
Elämän tuhoaminen .... on ... syntiä.
Se on synnin Raamatullinen määritelmä.
Raamattu sanoo että Jeesus oli synnitön, eikä siis ollut kuolemaa ansainnut..
That's the point..
..ajatella.. pienten viattomien kuolleitten lasten sekä abortoitujen sikiöitten kohtaloa tuolla tavalla, niinkuin sinä ajattelet, kun tuomitset heidät ennakolta Helvettiin..
Siltikin tuomitset, vaikka Isä Jumala kieltää tuomitsemisen Raamatun sanassa..
Lue siis Raamatusta Jumalan mielen mukaiset tuomiot ja sovita ne omalle kohdallesi syntisyydessäsi, ja tuomitse vasta sitten lähimmäistesi pienet kuolleet vauvat sekä abortoidut, jos Jumala antaa sinulle siihen valtuudet..
kirjoitukseni TÄYSIN väärin.
Minulle Raamattu on hajanaisella historiatiedolla maustettu satukirja. En usko siihen minkään vertaa.
Sitä on viihdyttävää ja hauskaa lukea, mutta kun ajattelee, että jotkut ottavat sen todesta, alkaa välillä itkettämään ja vihastuttamaan.
näin ollen pysty siis laisinkaan kommunikoimaan Raamatun kirjoitusten totuudesta hyvässä yhteisymmärryksessä, koska Raamattu on sinulle satukirja, mutta vastaavasti Raamattu on minulle elämänlähde, jonka kirjoitukset johdattavat minut iankaikkiseen elämään..