Historia kertoo että Kaleva hallitsi Suomalaisia. Elikkä voisimme palata juurillemme ja tehdä Suomesta kuningaskunnan, jonka kuninkaan nimi olisi Kaleva. Valitsemme vain keskuudestamme eniten alkusuomalaista muistuttavan henkilön kuninkaaksi eli Kaleva ensimmäiseksi. Tai toiseksi jos se muinainen kaleva oli ensimmäinen.
Samalla voimme palauttaa maamme nimen Kalevalaksi.
Samalla voimme palauttaa maamme nimen Kalevalaksi.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Ja irtautuaksemme lopullisesti Ruotsin
holhouksesta meidän pitää hieman tutkiskella
omaa mytologiaamme - KALEVALAA:
http://www.finlit.fi/kalevala/
Että turhaan nostat Kalevalaa meidän mytologiaksi. Lönruth yhdisteli lauluja mielensä mukaan itsenäiseksi tarinaksi.
Koko Suomen kansa käsitteenä on peräisin joukolta juurettomia intellektuelleja, joista suurin osa ei edes puhunut Suomea. Kansakoululaitos on sen sitten onnistunut propagoimaan ja iskostamaan väestön tajuntaan, niin että nyt ollaan kohta sata vuotta oltu "suomalaisia".
Kalevalaa on Lönnrotiakin enemmän kerännyt Savitaipaleen
kirkkoherra David Emmanuel Daniel Europaeus.
Ja kyllä nämä tarinat yhteensä myös vasta 1800-luvulla sepitetyn
Wiking-mytologian voittavat - ja kirkkaasti!
Sitä paitsi suomalaisella mytologialla on paljon enemmän perusteita
tieteellisessä tutkimuksessa, arkeologiassa ja kielitieteessä, kuin
ruotsalaismytologialla.
Mitä me ennen oltiin?
Riippuu siitä missä "te" asuitte. "Me" taas emme välttämättä asuneet samalla seudulla, emmekä siis olleet samaa porukkaa. Nykyisen Suomen alueella asui useita erillisiä heimoja vailla yhteenkuuluvaisuuden tunnetta.
Onneksi oli helppo yhdistyä yhdeksi kansaksi kun huomattiin että puhuttiin samaa kieltä, eikä muualla maailmassa samaa kieltä missään puhuttu.
Se että kaikilla heimoilla oli sama kieli kertoi vain siitä että menneisyydessä olemme olleet toistemme kanssa tiiviissä kanssakäymisessä.
Me ja he, on käsitteitä, jotka syntyy tilanteista ja tarpeista.
Suomalaiset heimot tunsi kyllä yhteenkuuluvuutta tosiaan kohtaan, kun he olivat Tukholmassa, omassa maassa samanlaista tarvetta ei ollut kuin sotien aikana.
Eli olimme kyllä "samaa porukkaa", kun piti omia oikeuksia puolustaa ja vaatia paikallisten tapojen ja vanhojen oikeuksien puolustamista.
Kun sitten tultiin Suomen puolelle takaisin, niin tälläista tarvetta ei enää ollut ...
Säätyvaltio yhteiskunnassa, joka Ruotsi aikanaan oli, niin identtiteetti muodostuu yhtä paljon säädyn mukaan, mihin kuului, kuin varsinaisesti maakunnan mukaan.
Tosin, esim. Balttiasta tänne siirtyneet aateliset, joutuivat yleensä ennenpitkää vaikeuksiin talonpoikien kanssa, koska eivät osanneet niitä käsitellä yhtä taitavsti kuin Suomen omat aateliset, eikä Balttian "Saksalaisperäinen" komentojärjestelmä oikein toiminut täällä.
Olihan niitä muitakin ...
Aune rikas, Torro, Kirmukarmu, Norja, Lalli jne ...
Lemminkäinen taisi olla Viron puolella, jos tarkkoja ollaan.
eka tunnettu taisi olla Kaleva.
Maininta löytyy jo 500-600 luvulta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Widsith
http://www.turunsanomat.fi/kulttuuri/?ts=1,3:1005:0:0,4:5:0:1:2004-04-28,104:5:220937,1:0:0:0:0:0:
Niin, Kalevahan tarkoittaa "purppuraan puettua" eli punaista viittaa, joka oli vanha Roomalaisten tapa kuvata sotajoukon johtajaa tai kuningas-suvun jäsentä.
Tässä kirjoituksessakin se mainitaan, ihan lopussa.
Alkuperäinen Kalevala-runous on syntynyt Virossa, joka on siis Lönnrotin Kalevala. Suomi oli Pohjola, jota hallitsi Pohjan Akka.Muuten kyse ei siis ole historiasta, vaan puhtaasta tarustosta, jota Lönnbrot on paljolti sepustellut omasta päästään.
Pohjola oli Satakunta, Kalevala Varsinaissuomi.
Totuus on toinen. Virossa on aivan samat tarinat Kalevipogeinneen.Ne ovat siirtyneet myöhemmin Suomeen ja lopuksi Karjalaan. LÖnnrot kehitti se Suomen mytologiaksi. Mitään historiallisia todisteita ei ole. Virossa sen sijaan oli kehittynynyt yhteiskunta jo varhain, kuninkaineen ja kauppamatkoineen.
Itseasiassa, tähänkin asiaan pitää heittää muutama fakta sekaan ...
Kalevala, on pääosin kirjoitettu ajanjakson 0 -1000 vuosien välillä, osa voi olla vanhempaa perimää ja esim. Marjatan runo on selkeästi jo kristilliseltä ajalta.
Ilmasto oli tuolloin lämpimämpi, kylmeneminen tapahtui vasta 1300 lyvulla, jolloin alkoi niin sanottu pikkujääkausi.
Suotuisat asutusalueet, valtakeskukset ja liikenneyhteydet, olivat vähän eriä kuin nykyään, esim. yksi suurimpia asutuskeskuksia oli Laatokan pohjoisrannalla, josta hallittiin kauppayhteyksiä perämerelle.
Sen aikainen maaailma suurvaltahan oli Itä-rooma ja kauppa sinnekäytiin Venäjän ja Balttian jokiverkostoja pitkin, joita hallitsivat Suomen sukuiset heimot.
Viro - Varsinaissuomi, oli yksi valtakeskus ja kauppareitti, joka hallitsi Nevan reittiä, nimi "suomenlahti" kuvaa nimenomaan tätä, "suomalaisten" aluetta.
Perämeri - Karjala, oli toinen reitti ja kuvaa tätä Karjalaisten - Kainulaisten ( Pohjalaisten ) kauppareittiä.
Satakunnasta oli tosin yhteyksiä myös Latviaan ja "väinäjoen" suulle, eli riikaan, mm. aseet todistavat näitä yhteyksiä, joita oli Liiviläisiin.
Mikä näistä sitten oli Kalevala ja mikä Pohjola, itse pitäisin Kainulaisten aluetta Pohjolana, eli Perämeren seurua, koska se oli selkeästi yksi vauraimpia alueita turkiskaupan kannalta.
Pohjolan mahtiasema oli jo ohi 1000 luvulla, sen kulta-aika oli silloin kun ilmasto oli lämpimämpi, eli ennen 700 lukua, mielestäni tätä kuvaa parhaiten runo isosta vasikasta, jonka vipunen sitten tappoi.
Oliko Vipunen vaskipuvussaan, kypärässään jne... esim. Roomalaisen haarniskaan pukeutunut valloittaja, joka tuli esim. Liivinmaalta, en tiedä ...
Se miksi Pohjola oli vauras ja mahtava johtui yhdestä tekijästä, kun ilmasto oli lämpimämpi, niin Itämeri jäätyi vain Perämeren alueella, tästä seurasi sellainen ilmiö, että kun hylje teke jäälle pesän, mihin se poikii, niin ainoa alue mihin ne voi ulla pesimään on Perämeren alue.
Tännehän ne lohetkin nousee, joten ravinnosta ei ole hylkeillä pulaa.
Itämeren hylkeenpyynti ja kalottialueen peuranpyynti, tuottivat valtavat turkisvarat, pohjoiset joet kun ovat vielä laskeneet Perämeren alueelle, niin luonnolliset kauppayhteydetkin tuntureilta on olleet sinne, perämerelle.
Tämä oli se "Sampo", joka jauhoi hyvinvointia alueen asukkaille ja jonka "suomalaiset" eli Kalevalaiset halusivat hallintaansa.
Itä-rooman rajattoman turkiskysynnän ja tarpeen hallinnointi, asutti ja elätti laajoja alueita, sekä teki kuninkaita ja suurmiehiä.
Kun Itä-rooma luhistui muslimien invaasioon ja kaupankäynti kääntyi länteen, valta siirtyi Itämerellä läntisille naapureillemme, eli germaaneilla.
Ilmaston kylmeneminen vielä taannutti Balttian ja Suomen kehitystä, suotuisat asuinalueet oli Itämeren etelälaidalla tästä eteenpäin, joka sekin oli germaanien hallussa.
Mielenkiintoinen näkemys ja tulkinta, mutta
vaatisi taakseen vähän tieteellistä, geologista,
arkeologista ja kielitieteellistä, tutkimusta.
Ja sitä paitsi tulkinnan subjektiivisuus ei jätä
arvailujen varaan, mistä päin Suomea on arvon
histotioitsijamme itse kotoisin - Österbottenista!
Kalevalan mielenkiintoisin ja jämerin perussuomalainen
on tietysti Kullervo.
http://www.math.jyu.fi/~zhong/kullervo.png
Vauraus ja valta, on aina perustunut kaupankäynnin hallintaan ja kauppareittien hallintaan, ei niinkään maatalouteen tai viljanviljelyyn.
Suomessa jätetään aivan liian vähälle huomiolle nämä tekijät ja kuvitellaan, että nykyinen vilja-aitta, eli Varsinais-suomi oli tästä syystä ollut joku valta ja asutuskeskus ja ainoa sellainen Suomessa.
Ilmasto oli toinen ja ne tekijät, jotka tekevät jostakin alueesta yksiselitteisen valtakeskusen, ovat ihan toiset, kuin maatalous.
Ja kaupankäynti jos mikä oli Suomenmaalla karjalaista alkuperää ennen kuin Sveanmaan onnistui sulkea se voutien verotuksensa piiriin linnoittamalla Vuoksen, Saimaan ja Oulujärven vesistötiet.
Tästä todistavat paitsi arkeologiset esinelöydöt myös itämerensuomalaisten kansojen ensimmäiset kirjalliset lähteet, Pohjolan pergamentit, eli Novgorodin tuohikirjoitukset 1000-luvulta alkaen.
joten ei kuningastakaan. Tarut ovat taruja.Suomen alueella oli ennen ristiretkiä korkeintaan jonkinlaisia kihlakuntia, jotka siis käsittelivät yhteisiä asioita käräjäkivillä. Sen suurempia yhteisöjä ei ollut. Suomen alueelta puuttui valtiota muodostava voima eli riittävä määrä aatelistoon verrattavaa väkeä.Ruotsissa (Svea ja Gööta) sellaista oli samoin nykyisen Venäjän alueella (Novgorod).
Venäjän historian kirjoitus opetti aina 1700 luvun lopulle asti, että Suomi oli entinen kuningaskunta, vasta kun Suomesta tuli osa Venäjää niin tästä opetuksesta luovuttiin.
Itseasiassa, jotkut on jopa esittäneet, että tämä oli yksi niistä syistä, miksi Suomi sai autonomian ja oman ruhtinaskunta-statuksen Venäjän yhteydessä, Venäläiset tai ainakin Aleksanteri kokovat tavallaan palauttaneensa vanhan kunigaskunnan tai valtion takaisin.
No, tässä mielessä kai Aleksanterin myöntyväisyys, on jopa ymmärrettävää ja inhimmillistä, sillä harvoinhan ihminen pääsee korjaamaan historiallista vääryyttä.
Sana kuningas on kyllä germaanista alkua, vaikka onkin hyvin vanhaa sellaista, eli Suomen kieli on säilönyt tämän ikivanhan germaanisanan, eli siinä mielessä voidaan väittää, että "kuninkaita" oli ne sitten mitä tahansa kyläpäälliköitä, on kyllä täällä joskus majaillut.
Kuningas on kyllä tarkoittanut sanana enempi vain jonkinsortin johtajaa, esim. kuuluisat Svean ja Götan kuninkaat, oli vain Tanskan kuninkaan "verokuninkaita", eli keräsivät veroja Tanskalaisille.
Territoriaalinen valtio, so. valtio, jolla on tarkasti määrätyt rajansa, alkoi muodostua Euroopassa lopulta niinkin myöhään kuin vasta joskus 1600-luvulla.
Ja pitää muistaa sekin, että tuolloin ei ollut kännyköitä, ei puhelimia - eikä edes teitäkään, kuljettiin vesistöjä, jokia, meriä ja järviä pitkin. Nykynuorison voi olla muutenkin vaikea ymmärtää historiaa kun ei ole TV:tä eikä edes radiota.
ollut entinewn kuningaskunta. Se oli ryhmä Ruotsin maakuntia, jotka joskus muodostivat yhteisen herttuakunnan tai muun hallintoalueen. Venäjän historian tiedot ovat puuta heinää.
Autonomian Suomi sai siksi, että entiset Ruotsin alueet kuten Viro ja Liivinmaa olivat jo osoittautunet liian edistyneiksi Venäjän hallintomallille ja lainsäädännölle. Keisari katsoi parhaaksi soveltaa samaa järjestelyä Suomeen, vieläpä liitti aiemmin vallatun Karjalan muun Suomen yhteyteen.Siinä koko juttu.
aiemmin. Ruotsin ja Novgorodin välille esim. Pähkinäsaaaren raja 1300-luvulla.Eri asisa on sitten, milloin valtioon syntyi yhtenäinen hallinto ja lainsäädäntö, verojärjestelmä, yhteinen kieli yms. Se tapahtui Ruotsissa täsmälleen 1634 hallitusmuodossa.
Tosin sillä erolla, että balteilla ei ollut samanlaista autonomiaa, kuin meillä oli ...
En sanonut, että Suomi alueena olisi ollut entinen kuningaskunta, mutta Venäläinen historiankirjoitus opetti, että Suomi on entinen kuningaskunta, se että tarkoitettiinko tällä länsi-suomema, varsinais-suomea tai jotain vielä pienempää aluetta, on sitten toinen juttu.
Esim. Irlannin alue oli 1000 luvulla noin 120 eri kuninkaan aluetta, eli kunigaskunnat siellä oli nykyisen kunnan kokoisia, sanoin Norjassa oli alunperin noin 25 eri kuningaskuntaa.
Jotka sitten Olavi yhdisti ja sai tästä lisänimen pyhä.
Se että mikä oli Aleksanterin motiivi, antaa näin pitkälle mennyt autonomia, on jäänyt aika vähälle huomiolle ...
Mutta rajojen vetämistä Pähkinäsaaren jälkeen
ei historia tunne, se tunnetaan vain koulupoikien
"mytologiassa".
Rajan käsite nykymaailmassamme on aivan erilainen käsite kuin keskiajalla, jolloin territoriaalinen valtio oli vasta kehittymässä Euroopassa. Ja Skandinavian tai Suomenkaan alue ei tietysti ollut tämän kehityksen airut.
Mitään varsinaista kirjallista Pähkinänsaaren rauhan sopimusta ei ole edes olemassa, eikä sellaisen tekemistä tietysti tuolloin pidetty terpeellisenakaan Pähkinälinnassa Nevan rannalla vuonna 1323. Ja mahdotontahan sitä olisi ollut teknisesti toteuttaakaan.
Aikalaiskirje kertoo vain, että rauha tehtiin ristiä suutelemalla vanhoin ehdoin. Itse asiassa siis oikea riitti ja mieskohtainen kunnia takasivat rauhan parhaassa tapauksessa sen tekijöiden eliniäksi.