Kekkosen muistosanat Stalinille

Kun Urho Kekkonen muistopuheessaan nimitti Stalinia "suureksi Suomen ystäväksi", arvelen tietäväni tarkalleen mihin Kekkonen tällöin viittasi. Rivien välistä saattoi lukea, että Kekkonen kiitti Stalinia siitä, ettei tämä miehittänyt Suomea 1944 (tai 1945-1948), kun maa oli Neuvostoliiton armoilla. Eli jos Lenin oli itsenäisyytemme perustaja, voidaan Stalinia pitää sen toisena perustajana.

Ruotsin suurvalta-aseman romahtamisesta saakka Suomen kohtalo on ollut Venäjän käsissä. Kehittymisemme omaksi valtiokokonaisuudeksi ja itsenäiseksi maaksi on ollut mahdollista ainoastaan säilyttämällä hyvät suhteet venäläisiin. Aina silloin kun suhteet ovat huonontuneet, myös itsenäisyytemme, jopa olemassaolomme, on ollut kuolemanvaarassa. Nykyaikanakin kannattaisi pitää mielessä tämä kansakunnan "suuri linja" Snellmannista Yrjö-Koskiseen, Paasikivestä Kekkoseen.
23583
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 23

Vanhimmat

Stalin oli kahdesti yrittänyt valloittaa Suomen ja tuhota maan itsenäisyyden. Kekkonen tiesi tämnä hyvin, eikä kaihtanut rajunkaan luokan valehtelua estääkseen kolmannen yrityksen. Siinä koko juttu.Edellä oleva stallarin tulkinta on malliesimerkki neuvostopropagandan vieläkin jylläävästä voimata ihmisiin, joilta oma harkinta kokonaan puuttuu.

Äänestä
  • Pieni valtio voi elää itsenäisesti suurvallan rinnalla ainoastaan aktiivisesti säilyttämällä luottamukselliset suhteet molempien maiden välillä jatkuvin kontaktein. Kuitenkaan 1920- ja 1930-luvuilla kunnollista keskusteluyhteyttä ei ollut, mikä johti talvi- ja jatkosodan tragediaan, joka kenties hyvinkin oli täysin tarpeeton.

    Omana aikanamme Tarja Halonen on huolehtinut idänsuhteista kiitettävällä tavalla ja kuulostellut säännöllisesti Venäjän johdon mielialoja. Emme saa enää koskaan Venäjän suhteen joutua yllätetyiksi pakkotilanteen edessä, eikä meidän myöskään pidä tuottaa venäläisille yllätyksiä, jotka voisivat tuhota maiden välisen luottamuksen.

    Äänestä

  • K-linja kirjoitti:

    Pieni valtio voi elää itsenäisesti suurvallan rinnalla ainoastaan aktiivisesti säilyttämällä luottamukselliset suhteet molempien maiden välillä jatkuvin kontaktein. Kuitenkaan 1920- ja 1930-luvuilla kunnollista keskusteluyhteyttä ei ollut, mikä johti talvi- ja jatkosodan tragediaan, joka kenties hyvinkin oli täysin tarpeeton.

    Omana aikanamme Tarja Halonen on huolehtinut idänsuhteista kiitettävällä tavalla ja kuulostellut säännöllisesti Venäjän johdon mielialoja. Emme saa enää koskaan Venäjän suhteen joutua yllätetyiksi pakkotilanteen edessä, eikä meidän myöskään pidä tuottaa venäläisille yllätyksiä, jotka voisivat tuhota maiden välisen luottamuksen.

    pyrkiä samaan kuin Suomi?

    Äänestä

  • K-linja kirjoitti:

    Pieni valtio voi elää itsenäisesti suurvallan rinnalla ainoastaan aktiivisesti säilyttämällä luottamukselliset suhteet molempien maiden välillä jatkuvin kontaktein. Kuitenkaan 1920- ja 1930-luvuilla kunnollista keskusteluyhteyttä ei ollut, mikä johti talvi- ja jatkosodan tragediaan, joka kenties hyvinkin oli täysin tarpeeton.

    Omana aikanamme Tarja Halonen on huolehtinut idänsuhteista kiitettävällä tavalla ja kuulostellut säännöllisesti Venäjän johdon mielialoja. Emme saa enää koskaan Venäjän suhteen joutua yllätetyiksi pakkotilanteen edessä, eikä meidän myöskään pidä tuottaa venäläisille yllätyksiä, jotka voisivat tuhota maiden välisen luottamuksen.

    vahva ja peräänantamaton armeija. Myös politiikan tulee perustua samaan ajattelutapaan (politiikan vahvuushan perustuu armeijan vahvuuteen). Näin on käynyt kaikkina kertoina, eli talvi- ja jatkosodassa. Sen sijaan yya-vuodet olivat ja ovat vieläkin turmiollisempia kuin nuo sodat olivat yhteensä. Tämän vuoksi Suomenkin tulee liittyä välittömästi natoon, jotta avaajan kuvailemalta pohjattomalta perseennuolennalta vältyttäisiin edes tulevaisuudessa.

    Äänestä

  • Venäjää on kirjoitti:

    vahva ja peräänantamaton armeija. Myös politiikan tulee perustua samaan ajattelutapaan (politiikan vahvuushan perustuu armeijan vahvuuteen). Näin on käynyt kaikkina kertoina, eli talvi- ja jatkosodassa. Sen sijaan yya-vuodet olivat ja ovat vieläkin turmiollisempia kuin nuo sodat olivat yhteensä. Tämän vuoksi Suomenkin tulee liittyä välittömästi natoon, jotta avaajan kuvailemalta pohjattomalta perseennuolennalta vältyttäisiin edes tulevaisuudessa.

    Ennen toista maailmansotaa suomalaisten enemmistö eli siinä vaarallisessa harhaluulossa, että maan itsenäisyys oli saavutettu pelkästään omin voimin, ja että suomalaiset voisivat säilyttää puolueettomuutensa pelkästään omiin aseisiinsa turvaamalla. Sotavuosina saatiin sitten lukea katkera läksy maailmanpolitiikan kovista tosiasioista ja omien voimien rajallisuudesta. Toivottavasti sitä ei enää tällä vuosisadalla jouduta laiskanläksynä kertaamaan. Paasikiven-Kekkosen linja kunniaan.

    Äänestä

  • Että Stalin oli mm suuri Virolaisten ystävä siirtämällä Viron ylijäämä väiestön siperiaan. Suuri Puolan pelastaja jättämällä Warsovan kapinan 1944 kukistamisen SS joukoille ja murhaamalla yli 10000 Puolalaisupseeria katynin metsissä. Kekkonen olisi voinut myös muistuttaa Stalinin suuresta kasvatus ja puhdistus työstä äiti venäjällä jolla on epäilemättä ollut jopa evoluutiollinen vaikutus, kun jopa 40 miljoonaa ihmistä kuoli väkivaltaisesti Stalinin valtakaudella.

    Äänestä

Pitää vissiin näille poliitikoille, välillä heittää faktojakin sekaan ...

Suomen tilanne, muuttui oleellisesti, kun Venäjä teki Pietarista pääkaupungin, eli siirsi pääkaupunkinsa Itämeren rannalle.

Ruotsin hartiat oli liian kapeat, pitään rajaa alle 100 kilometrin päässä Venäjän pääkaupungista.
Niimpä raja siirtyi, pikkuhiljaa sota sodalta kohti länttä.

Suomalaiset tajusi jo 1700 luvulla, että Suomen asema oli muuttunut ja tämä johtaisi ennenpitkää Ruotsin vetäytymiseen, syntyi Anjalan liittoa ja Spenportenia, sekä muita, jotka operoivat näillä asioilla, ei Suomalaiset aateliset mitään tyhmiä olleet.

Tosiasia on, että Venäjä katseli asiaa enempi turvallisuuspoliittisista lähtökohdista, Itämerellä Ruotsin korvasi Saksa, uhkana.

Suomalaiset on aina osanneet hyödyntää tilanteen, ne neuvotteli itselle autonomian, kun maa oli miehitetty, autonomiasta seurasi oma valtiollinen asema, itseasiassa valtio syntyi jo silloin kun Suomi sai autonomian, sillä silloin Suomi sai suuriruhtinaskunnan statuksen myös käytännössä.

Maailmansodat, kääntyi Suomen eduksi, vaikka tukijamme Saksa hävisikin, nytkin kyse oli Suomalaisten omasta kyvystä luovia huonojen aikojen läpi.

Lenin ei "antanut" Suomelle itsenäisyyttä, kyse oli bolsevikkien sotastrategista, jossa kaikille alueille annettiin itsenäisyys, jotta valkoisten eli kansallisten voimat saatiin hajotettua kahtia, eli nationalisteihin kansallismielisiin ja yhteistä keisarikuntaa kannattaviin.
Homma toimi, kuten oli suunniteltu, näissä pikkuvaltioissa järjestettiin sitten omia kapinoita ja kansannousuja, joita Venäläiset sotilaat tukivat.

Toinen maailmansota oli vaarallinen, Talvisodassa naapurimme uskoivat että päivämme ovat sinetöity, näin ei kumminkaan käynyt, ansio tästä kuulluu vain ja ainoastaan meidän omille asevoimille.

Jatkosodassa, N-liito tosissaan yritti Suomen valtausta, mutta Suomalaisten viisas sodanjohto ja sotiminen, oli säästänyt armeijamme, niin että se oli taistelukykyinen siloin kun käytiin ratkaisutaisteluja.
Tämä voima yllätti N-liiton ja sen takia Suomi jäi valtaamatta, ei sen takia että joku olisi tuntenut meitä kohtaan myötätuntoa ...

Suomen asema on Suomalaisten omissa käsissä, kuten se on aina ollut.

Äänestä
  • Näin totesi mm. Paasikivi jälkeenpäin. Suomen raja tuli lähes kivenheiton päähän Leningradin miljoonakaupungista, Neuvosto-Venäjän henkireiästä Itämerelle. Ei tiedetty, käyttäisikö vieras hyökkääjävaltio Suomea tukialueenaan neuvostovaltiota vastaan (ja 1941 näin todella tapahtuikin).

    Suomen olisi jo Tarton neuvotteluissa pitänyt vaihtaa Kannaksen eteläosa suurempaan alueeseen Itä-Karjalassa, ja tehdä myös jonkinlainen sitova turvallisuussopimus venäläisten kanssa myöhemmän YYA-sopimuksen tapaan. Tämä olisi jo sinänsa saattanut ehkäistä talvisodan. Maamme politiikkaa ei kuitenkaan itsenäistymisen jälkeisessä kiihkossa ohjannut järki vaan tunne.

    Äänestä

  • K-linja kirjoitti:

    Näin totesi mm. Paasikivi jälkeenpäin. Suomen raja tuli lähes kivenheiton päähän Leningradin miljoonakaupungista, Neuvosto-Venäjän henkireiästä Itämerelle. Ei tiedetty, käyttäisikö vieras hyökkääjävaltio Suomea tukialueenaan neuvostovaltiota vastaan (ja 1941 näin todella tapahtuikin).

    Suomen olisi jo Tarton neuvotteluissa pitänyt vaihtaa Kannaksen eteläosa suurempaan alueeseen Itä-Karjalassa, ja tehdä myös jonkinlainen sitova turvallisuussopimus venäläisten kanssa myöhemmän YYA-sopimuksen tapaan. Tämä olisi jo sinänsa saattanut ehkäistä talvisodan. Maamme politiikkaa ei kuitenkaan itsenäistymisen jälkeisessä kiihkossa ohjannut järki vaan tunne.

    Kannanottosi oli todella hyvä.
    Löytyisikö tästä Paasikiven kannanotosta jotain linkkiä?

    Äänestä

  • K-linja kirjoitti:

    Näin totesi mm. Paasikivi jälkeenpäin. Suomen raja tuli lähes kivenheiton päähän Leningradin miljoonakaupungista, Neuvosto-Venäjän henkireiästä Itämerelle. Ei tiedetty, käyttäisikö vieras hyökkääjävaltio Suomea tukialueenaan neuvostovaltiota vastaan (ja 1941 näin todella tapahtuikin).

    Suomen olisi jo Tarton neuvotteluissa pitänyt vaihtaa Kannaksen eteläosa suurempaan alueeseen Itä-Karjalassa, ja tehdä myös jonkinlainen sitova turvallisuussopimus venäläisten kanssa myöhemmän YYA-sopimuksen tapaan. Tämä olisi jo sinänsa saattanut ehkäistä talvisodan. Maamme politiikkaa ei kuitenkaan itsenäistymisen jälkeisessä kiihkossa ohjannut järki vaan tunne.

    ja solmi vielä hyökkäämättömyyssopimuksen 1932. Suomi ei uhannut Leningradia millään tavalla. Ainoa uhka oli NL:n oma sotapolitiikka.Mutta sitähän eivät stallarimme koskaan voi myöntää.

    Äänestä

  • K-linja kirjoitti:

    Näin totesi mm. Paasikivi jälkeenpäin. Suomen raja tuli lähes kivenheiton päähän Leningradin miljoonakaupungista, Neuvosto-Venäjän henkireiästä Itämerelle. Ei tiedetty, käyttäisikö vieras hyökkääjävaltio Suomea tukialueenaan neuvostovaltiota vastaan (ja 1941 näin todella tapahtuikin).

    Suomen olisi jo Tarton neuvotteluissa pitänyt vaihtaa Kannaksen eteläosa suurempaan alueeseen Itä-Karjalassa, ja tehdä myös jonkinlainen sitova turvallisuussopimus venäläisten kanssa myöhemmän YYA-sopimuksen tapaan. Tämä olisi jo sinänsa saattanut ehkäistä talvisodan. Maamme politiikkaa ei kuitenkaan itsenäistymisen jälkeisessä kiihkossa ohjannut järki vaan tunne.

    Onko olemassa mitään varmaa tietoa Leninin ja Saksan tekemästä sopimuksesta?. Sveitsissä majaileva Leninhän oli vihollismaan kansalainen, tosin maanpaossa.

    Historian tulkinnoissa esiintyy tietoja joiden mukaan Lenin olisi lupautunut lopettamaan sodan Saksaa vastaan,jos onnistuu kaappaamaan vallan Venäjällä.

    Löytykö asiasta jotain muuta kuin olettamuksia?

    Äänestä

  • Harvinaista täällä kirjoitti:

    Kannanottosi oli todella hyvä.
    Löytyisikö tästä Paasikiven kannanotosta jotain linkkiä?

    Muistaakseni Paasikiven lause kuului: "Tarton rauhan raja oli liian hyvä ollakseen pysyvä." Samaa mieltä oli myös Mannerheim. Rauha solmittiin hetkellä jolloin Venäjä oli sisällissodan ja nälänhädän kurimuksessa, eli hyvin poikkeuksellisissa oloissa, vähän kuin Brest-Litovskin pakkorauha 1918 Saksan ja bolshevikkien välillä. Suomalaisten olisi suorastaan tullut valmistautua henkisesti siihen, että Neuvostoliitto jossain vaiheessa ahdottaisi tarpeellisia rajan tarkistuksia. Kutsu Moskovan neuvotteluihin 1939 oli Suomen kansalle järkytys, koska ainoastaan kaukonäköisimmät valtiomiehistämme olivat tätä mahdollisuutta harkinneet.

    Äänestä

  • hyväksyi rajan kirjoitti:

    ja solmi vielä hyökkäämättömyyssopimuksen 1932. Suomi ei uhannut Leningradia millään tavalla. Ainoa uhka oli NL:n oma sotapolitiikka.Mutta sitähän eivät stallarimme koskaan voi myöntää.

    "Suomi ei uhannut Leningradia millään tavalla."

    Kuten jo totesin: ei Suomi, vaan jokin kolmas hyökkääjävaltio. Vuonna 1932 natsit eivät olleet vielä tulleet valtaan Saksassa eikä sen jälleenvarustautuminen ollut alkanut. Kun näin tapahtui ja Hitler alkoi kiristyksellä, uhkailulla ja terrorilla laajentamaan Saksan mahtialuetta, alkoi Moskova ymmärrettävistä syistä huolestua rajojensa turvallisuudesta ja Saksan pyrkimyksestä yliherruuteen Manner-Euroopassa.

    "Ainoa uhka oli NL:n oma sotapolitiikka."

    Tarkoitat kai Hitlerin Saksaa?

    Äänestä

  • K-linja kirjoitti:

    "Suomi ei uhannut Leningradia millään tavalla."

    Kuten jo totesin: ei Suomi, vaan jokin kolmas hyökkääjävaltio. Vuonna 1932 natsit eivät olleet vielä tulleet valtaan Saksassa eikä sen jälleenvarustautuminen ollut alkanut. Kun näin tapahtui ja Hitler alkoi kiristyksellä, uhkailulla ja terrorilla laajentamaan Saksan mahtialuetta, alkoi Moskova ymmärrettävistä syistä huolestua rajojensa turvallisuudesta ja Saksan pyrkimyksestä yliherruuteen Manner-Euroopassa.

    "Ainoa uhka oli NL:n oma sotapolitiikka."

    Tarkoitat kai Hitlerin Saksaa?

    johti sen liittoon natsien kanssa ja sotiin kaikkia naapureitaan vastaan. Aikanaan se sai maistaa omaa lääkettään. Sitä saa, mitä tilaa.Ilman sotaseikkalujaan NL olisi voinut elää rauhassa naapureidensa kanssa kenenkään uhkaamatta.

    Äänestä

  • sopimus ? kirjoitti:

    Onko olemassa mitään varmaa tietoa Leninin ja Saksan tekemästä sopimuksesta?. Sveitsissä majaileva Leninhän oli vihollismaan kansalainen, tosin maanpaossa.

    Historian tulkinnoissa esiintyy tietoja joiden mukaan Lenin olisi lupautunut lopettamaan sodan Saksaa vastaan,jos onnistuu kaappaamaan vallan Venäjällä.

    Löytykö asiasta jotain muuta kuin olettamuksia?

    rautatievaunussa saksalaisten upseerien saattamana Haaparantaan hänen tehtyään Saksan päämajan kanssa sopimuksen Venäjän irroittamisesta sodasta.Kyllä paperit löytyvät Saksan arkistoista.Lenin piti lupauksensa.Hän saattoi alkaa harjoittaa omaa politiikkaansa vasta Saksan hävittyä maailmansodan.

    Äänestä

  • K-linja kirjoitti:

    Näin totesi mm. Paasikivi jälkeenpäin. Suomen raja tuli lähes kivenheiton päähän Leningradin miljoonakaupungista, Neuvosto-Venäjän henkireiästä Itämerelle. Ei tiedetty, käyttäisikö vieras hyökkääjävaltio Suomea tukialueenaan neuvostovaltiota vastaan (ja 1941 näin todella tapahtuikin).

    Suomen olisi jo Tarton neuvotteluissa pitänyt vaihtaa Kannaksen eteläosa suurempaan alueeseen Itä-Karjalassa, ja tehdä myös jonkinlainen sitova turvallisuussopimus venäläisten kanssa myöhemmän YYA-sopimuksen tapaan. Tämä olisi jo sinänsa saattanut ehkäistä talvisodan. Maamme politiikkaa ei kuitenkaan itsenäistymisen jälkeisessä kiihkossa ohjannut järki vaan tunne.

    Jo 1800-luvun alkupuolella Pietarissa keskusteltiin Suomen ja Venäjän edustajien välillä vanhojen "riitamaiden" eli Kivennavan ja Uudenkirkon liittämisestä Venäjään. Rüdiger von der Goltz esitti samaa 1918.

    Äänestä

  • K-linja kirjoitti:

    Näin totesi mm. Paasikivi jälkeenpäin. Suomen raja tuli lähes kivenheiton päähän Leningradin miljoonakaupungista, Neuvosto-Venäjän henkireiästä Itämerelle. Ei tiedetty, käyttäisikö vieras hyökkääjävaltio Suomea tukialueenaan neuvostovaltiota vastaan (ja 1941 näin todella tapahtuikin).

    Suomen olisi jo Tarton neuvotteluissa pitänyt vaihtaa Kannaksen eteläosa suurempaan alueeseen Itä-Karjalassa, ja tehdä myös jonkinlainen sitova turvallisuussopimus venäläisten kanssa myöhemmän YYA-sopimuksen tapaan. Tämä olisi jo sinänsa saattanut ehkäistä talvisodan. Maamme politiikkaa ei kuitenkaan itsenäistymisen jälkeisessä kiihkossa ohjannut järki vaan tunne.

    Ehkä niinkin, tosin kansainvälinen käytäntö, ei kyllä tunne tuollaista naapurin etujen katsomista, mistä se olisi Suomeenkaan tullut.

    Voidan tietenkin väittää, että raja oli liian lähellä Lenigradia, koska sinne voitiin tykeillä ampua Suomen puolelta, tosin tykkien kantomatka kasvoi niin paljon, että toisen maailmansodan kynnyksellä raja olisi jälleen ollut liian lähellä kaupunkia ja nykyaseilla se pitäisi kai siirtää samalla logiikalla jo Torniojoen tuntumaan asti ...

    Berliinistä, on noin 70 kilometriä Puolan rajalle, Jerusalemissa raja taitaa kulkea kaupungin läpi, molemmat on pääkaupunkeja, Leningrad ei ollut sitä.

    Itse en usko, että mitkään toimenpiteet olisi estäneet Suomen sotaan joutumista, syynä pidän sukupolvea joka Venäjällä oli vallassa.
    Stalin ja kumppanit teki vallankumouksen Venäjällä, niiden tavoite oli aloittaa maailmanvallankumous ja tähän logiikkaan ei kuulu, jonkin pienen Suomen jääminen tapahtumien ulkopuolelle.

    Stalin olisi myös käynnistänyt "maailmanvallankumouksensa", koska halusi jäädä historiaan suurempana miehenä kuin Lenin, Stalin itse vertasi itseä Aleksanteriin, joka eteni joukkoineen aina Pariisiin asti, kun kukisti Napoleonia.

    Se mikä Stalinin pysäytti, oli USA:n atomipommi, N-liitolla meni oman pommin kehittämisessä sen verran aikaa, että joku ehti salamurhata Stalinin.

    Äänestä

  • K-linja kirjoitti:

    Näin totesi mm. Paasikivi jälkeenpäin. Suomen raja tuli lähes kivenheiton päähän Leningradin miljoonakaupungista, Neuvosto-Venäjän henkireiästä Itämerelle. Ei tiedetty, käyttäisikö vieras hyökkääjävaltio Suomea tukialueenaan neuvostovaltiota vastaan (ja 1941 näin todella tapahtuikin).

    Suomen olisi jo Tarton neuvotteluissa pitänyt vaihtaa Kannaksen eteläosa suurempaan alueeseen Itä-Karjalassa, ja tehdä myös jonkinlainen sitova turvallisuussopimus venäläisten kanssa myöhemmän YYA-sopimuksen tapaan. Tämä olisi jo sinänsa saattanut ehkäistä talvisodan. Maamme politiikkaa ei kuitenkaan itsenäistymisen jälkeisessä kiihkossa ohjannut järki vaan tunne.

    honkajoen rukouksessa varjele noita suomen herroja etteivät toista kertaa löisi päätänsä karjalan mäntyyn

    Äänestä

  • Vaka Vanha kirjoitti:

    Ehkä niinkin, tosin kansainvälinen käytäntö, ei kyllä tunne tuollaista naapurin etujen katsomista, mistä se olisi Suomeenkaan tullut.

    Voidan tietenkin väittää, että raja oli liian lähellä Lenigradia, koska sinne voitiin tykeillä ampua Suomen puolelta, tosin tykkien kantomatka kasvoi niin paljon, että toisen maailmansodan kynnyksellä raja olisi jälleen ollut liian lähellä kaupunkia ja nykyaseilla se pitäisi kai siirtää samalla logiikalla jo Torniojoen tuntumaan asti ...

    Berliinistä, on noin 70 kilometriä Puolan rajalle, Jerusalemissa raja taitaa kulkea kaupungin läpi, molemmat on pääkaupunkeja, Leningrad ei ollut sitä.

    Itse en usko, että mitkään toimenpiteet olisi estäneet Suomen sotaan joutumista, syynä pidän sukupolvea joka Venäjällä oli vallassa.
    Stalin ja kumppanit teki vallankumouksen Venäjällä, niiden tavoite oli aloittaa maailmanvallankumous ja tähän logiikkaan ei kuulu, jonkin pienen Suomen jääminen tapahtumien ulkopuolelle.

    Stalin olisi myös käynnistänyt "maailmanvallankumouksensa", koska halusi jäädä historiaan suurempana miehenä kuin Lenin, Stalin itse vertasi itseä Aleksanteriin, joka eteni joukkoineen aina Pariisiin asti, kun kukisti Napoleonia.

    Se mikä Stalinin pysäytti, oli USA:n atomipommi, N-liitolla meni oman pommin kehittämisessä sen verran aikaa, että joku ehti salamurhata Stalinin.

    että sillä olisi ollut vaikutusta. Mutta järjetöntä itsepäisyyttä se kuitenkin osoittaa maan johdolta. Nää on meien maita ja siitä lähretään. Tuus hakee nii katotaan.

    1939 Suomen sotahenkisin kunta oli isoisäni kunta metsäpirtti Taipaleen joella. Rajakunnassa oli 4000 asukasta ja sen suojeluskuntaan kuului käytännössä kaikki miehet 500 henkeä. Suojeluskunnalla oli mm. paljon tykkejä joilla se harjoitteli tulevaan taistelu maastoon. Eli henki oli sellainen että "i am prebared".

    Äänestä

  • K-linja kirjoitti:

    Muistaakseni Paasikiven lause kuului: "Tarton rauhan raja oli liian hyvä ollakseen pysyvä." Samaa mieltä oli myös Mannerheim. Rauha solmittiin hetkellä jolloin Venäjä oli sisällissodan ja nälänhädän kurimuksessa, eli hyvin poikkeuksellisissa oloissa, vähän kuin Brest-Litovskin pakkorauha 1918 Saksan ja bolshevikkien välillä. Suomalaisten olisi suorastaan tullut valmistautua henkisesti siihen, että Neuvostoliitto jossain vaiheessa ahdottaisi tarpeellisia rajan tarkistuksia. Kutsu Moskovan neuvotteluihin 1939 oli Suomen kansalle järkytys, koska ainoastaan kaukonäköisimmät valtiomiehistämme olivat tätä mahdollisuutta harkinneet.

    Suomi solmi YYA-sopimusta vastaavan sopimuksen Neuvostoliiton kanssa paria vuotta itsenäisyyden jälkeen. Sitten vuonna 1931 solmittiin hyökkäämättömyyssopimus, jonka Neuvostoliitto irtisanoi 29.11.1939. Joten eivät ne sopimukset mitään turvaa tuo - ainoastaan pyssyt! (Kuinka monta divisioonaa on Paavilla, kysyi Stalin, kun häntä varoitettiin katolisen kirkon voimasta).
    Tarton rauha koettiin Suomessa yleisesti "häpeärauhaksi", koska siihen aikaan vielä täysin karjalaisten asuttama Itä-Karjala jätettiin bolshevikkien orjuuteen.
    Porajärvi ja Repola julistautuivat Suomeen kuuluviksi pitäjiksi, mutta Suomi ei niitä auttanut, vaan käänsi niille selkänsä. Näitä pitäjiä Neuvostoliitto "tarjosi" Suomelle myöhemmin vaihdoksi rajansiirrosta Karjalan Kannaksella vuonna 1939, mutta Suomi ei voinut tähän suostua, sillä rajaa olisi pitänyt siirtää kiinteiden puolustuslinnoitusten länsipuolelle, mikä olisi avannut Neuvostoliitolle vapaan väylän panssareilla helposti ajettavaa kannasta myöten aina Helsinkiin asti.

    Äänestä

noilla sanoillaa Stalinia Kekkoslandian suurta ystävää. Tuolla räkä-valtiollahan ei Suomen kanssa ollut mitään tekemistä.. muuta kuin että valitettavasti koko paska sijaitsi samoilla alueille kuin Suomikin..

Äänestä
  • Tsekkossloviakian kansan nousun aikaan kekkosslovakialla meni sitävastoin hyvin Hrutzevia saunottaessa

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


1953 kirjoitti:

Kun Urho Kekkonen muistopuheessaan nimitti Stalinia "suureksi Suomen ystäväksi", arvelen tietäväni tarkalleen mihin Kekkonen tällöin viittasi. Rivien välistä saattoi lukea, että Kekkonen kiitti Stalinia siitä, ettei tämä miehittänyt Suomea 1944 (tai 1945-1948), kun maa oli Neuvostoliiton armoilla. Eli jos Lenin oli itsenäisyytemme perustaja, voidaan Stalinia pitää sen toisena perustajana.

Ruotsin suurvalta-aseman romahtamisesta saakka Suomen kohtalo on ollut Venäjän käsissä. Kehittymisemme omaksi valtiokokonaisuudeksi ja itsenäiseksi maaksi on ollut mahdollista ainoastaan säilyttämällä hyvät suhteet venäläisiin. Aina silloin kun suhteet ovat huonontuneet, myös itsenäisyytemme, jopa olemassaolomme, on ollut kuolemanvaarassa. Nykyaikanakin kannattaisi pitää mielessä tämä kansakunnan "suuri linja" Snellmannista Yrjö-Koskiseen, Paasikivestä Kekkoseen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu