Niinpä. Tulipa näitä viimeaikaisia keskusteluja seuratessani mieleen.
Kuuluuko valehtelu uskontoon.
Onko valehtelu niin oleellinen osa uskontoja, että ilman sitä, uskontoja ei edes olisi?
Minkälainen olisi minkä tahansa uskonnon oppirakennelma, jos siihen sisällytettäisiin ainoastaan, tunnettuja, tiedettyjä tosiasioita?
Eikä sitten vastauksia tyyliin "mitä voimme varmasti tietää".
Kuuluuko valehtelu uskontoon.
Onko valehtelu niin oleellinen osa uskontoja, että ilman sitä, uskontoja ei edes olisi?
Minkälainen olisi minkä tahansa uskonnon oppirakennelma, jos siihen sisällytettäisiin ainoastaan, tunnettuja, tiedettyjä tosiasioita?
Eikä sitten vastauksia tyyliin "mitä voimme varmasti tietää".
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihmisen ehkä tärkein asia olisi oppia todellisuuden näkemistä, joka tarkoittaa 100% sitä että emme tiedä jumalasta yhtään mitään ei yhtään sen enempää nekään, jotka on kirjoituksiaan tehneet ja raamatuksi jotkut koonneet.
Miksi ihmisiä sitten kokoontuu mitä ihmeellisimpien uskomuksien alle.
Vastaus on erittäin helppo, tai niitä on ehkä useampiakin
1: Huono itsetunto,epäonnistuminen elämässä
2: Halu kuulua erityiseen ihmisryhmään (pelastus, joka kuuluisi vain määrätyille)
3: On keskittynyt vain materiaalisen elämään ja jättänyt henkisen kehittymisen.(ei tarkoita uskomusten kehittämistä)
aika pitkälle narsistien epärealistisella maailmankuvalla, hehän ovat ihmisiä jotka ovat mielestään aina oikeassa.
Jos narsistisesta luonnehäiriöstä kärsivä sattuu omaamaan karismaa, jolla saa ihmiset uskomaan puheitaan, uskonto on valmis. Uskomuksilla ei tarvitse olla päätä eikä häntää, tosin edes vähän järkeä sisältäviä on helpompi uskoa.
Toisaalta kaikkein järjettömillä uskomuksilla on kaikkein fanaattisimmat kannattajat. Tämä johtuu siitä, että uskoakseen nämä ihmiset ovat joutuneet luopumaan suuremmasta määrästä tervettä epäilyä.