Jotkut varmaan muistaa kun kirjoitin isästäni, joka kuoli 3viikkoa sitten. Alustavana kuolinsyynä sydämen vajaatoiminta ja maksan ylikuormittuminen. Osa tuloksista on edelleen tulematta. Eikä täten oikeen tietoa asioista, mitä konkreettisesti tapahtui...
Olin kevään ajan pelännyt, että jotain tapahtuu ja nyt kun kuolema sitten kohtasi, niin en osaa käsitellä tätä. Itku ei tuu mutta ikävä on... En ikään kuin osaa surra.
Luulin, että tunteet nousisi pintaan, kun sairaalan kappelissa näin isäni, mutta näin isäni vain "nukkumassa" enkä osannut ajatella hänen kuolleen. Ajattelin mielessäni, että pääsen varmaan hautajaisissa surutyöni alkuun, mutta sekään ei saanut minua tajuamaan vielä tätä asiaa. Olenko vielä jonkinlaisessa "shokissa", jota alitajunta ei ole ottanut käsiteltäväkseen? Voiko se tulla yhtäkkiä kahta kauheampana?
Enkö osaa surra kenties sen takia vielä, että isälläni oli narsistisia piirteitä, jonka osalta elämä oli vaikeaa aika usein?
Olin kevään ajan pelännyt, että jotain tapahtuu ja nyt kun kuolema sitten kohtasi, niin en osaa käsitellä tätä. Itku ei tuu mutta ikävä on... En ikään kuin osaa surra.
Luulin, että tunteet nousisi pintaan, kun sairaalan kappelissa näin isäni, mutta näin isäni vain "nukkumassa" enkä osannut ajatella hänen kuolleen. Ajattelin mielessäni, että pääsen varmaan hautajaisissa surutyöni alkuun, mutta sekään ei saanut minua tajuamaan vielä tätä asiaa. Olenko vielä jonkinlaisessa "shokissa", jota alitajunta ei ole ottanut käsiteltäväkseen? Voiko se tulla yhtäkkiä kahta kauheampana?
Enkö osaa surra kenties sen takia vielä, että isälläni oli narsistisia piirteitä, jonka osalta elämä oli vaikeaa aika usein?
Vastaukset 8
Vanhimmat
olet vielä shokissa minulla kesti omaiseni kuoleman jälkeen pari kuukautta ennenkuin suru tuli esiin,suru on kuin aaltoliikettä,on hyviä ja sitten nnitä huonoja päiviä.vieläkin vaikka kuolemasta on jo 9kk niin suren,ikäänkuin suru asuisi minussa vaikka ei se ulospäin aina näy.olette kuitenkin saaneet alustavan kuolinsyyn mikä on hyvä koska virallisen kuolinsyyn saaminen voi kestää,meillä kesti 8kk.voimia sinulle.
Pitääkö kuolinsyytodistus erikseen tilata kun potilas on kuollut sairaalaan?
Kotiin menehtyneille luonnollisesti tehdään ruumiinavaus ja siitähän tulikin automaattisesti postia kotiin, mutta sairaalaan leikkauspöydälle menehtyneestä en mitään dokumenttia ole saanut.
tehdään käsittääkseni aina oikeuslääketieteellinen ruuminavaus, koska halutaan sulkea pois hoitovirhe. Ruumiinavauksesta tulee raportti postissa lähiomaiselle. Eli usein siis vaimolle.
minun äitini kuoli 6kk ja nyt luen näitä viestejä haluaisin jutella muiden saman kokeneiden kanssa..jos siitä olisi apua. haluaisin tietää miten surusta voi selviytyä kun tuntuu ettei siitä yksin pääse vaikka aikaakin on jo kulunut
Yllättävä kuolema käynnistää myös rikostutkinnan automaattisesti.
Vaimoni kohdalla toimittiin näin, ilmeisesti ruumiinavaus tulee sitä kautta.
Anna itsellesi aikaa käsitellä kaikkia tunteita. Myös niitä ikävämpiä tunteita jotka liittyvät isäsi käytökseen. Ja shokkia joka voi kestää aikansa. Itse olen kokenut, että surun seassa on paljon muutakin: pettymystä, vihaa, kaipausta, hetkittäistä tyhjyyden tunnetta. Vaikka vuosia kuluu, silloin tällöin joku niistä surun mukana ponnahtaa pintaan.
Minä menetin kummatkin vanhempani alle vuoden aikana.Nyt kun on kulunut isän poismenosta 3v ja äidin 2v,niin elämä maistuu jo paremmalta.Minulla meni yli 2v kun hyväksyin heidän poismenonsa.
Vieläkin on niin, että isäni kuoleman hyväksyn koska hän sairastui keuhkosyöpää ja sairasti 2kk,sitten menehtyi.Mutta äitini poismeno on vielä paha juttu, koska hän kuoli hoitovirheen vuoksi, eli leikkauksen jälkeen 2vkoa.
Minä en nähnyt 2v sivuille ja olin surullinen ja allapäin, mutta nyt olen jo pääsyt jaloilleni, mutta työtä se vaatii.
Puhu isästäsi ja itke kun itkettää ja anna surulle aikaa.
Isäni äkillisestä kuolemasta on kulunut 2 vuotta. Itsellä tunteet jäässä monien muiden kriisien takia. Olin hoidossakin, eikä asioita päästy kunnolla purkamaan akuutin kriisin takia. Käyn terapiassa, 45 min/kahessa viikossa ei riitä. Yritän päästä päiväsairaalaan ja ehkä johonkin vertaisryhmään tai sururyhmään. Tosi asiassa minun on pitänyt VAATIA hoitoa, koska kukaan ei päältä päin tiedä, mitä tunnen ja koen!