Espoossa tapahtunut naisparin vihkiminen paljasti mikä kirkossa on vialla ja mihin suuntaan yhteiskunnan ja kirkon suhteen on mentävä.
Vikaa ei ole niinkään siunaamisessa, se on hieno ele, jota voisi harjoittaa enemmänkin.
Vika on siinä, että yhteiskunta on hairahtunut antamaan kirkolle oikeuden vihkiä ihmisiä juridisesti pätevään avioliittoon. Moni ei häähumussa tätä tajua, sillä monelle häät ovat vain yhdet kivat pippalot.
Sen sijaan kirkolla tai papilla ei ole oikeutta julistaa avioeroa, vaan sen tekee maallinen oikeusistuin. "Minkä Jumala on yhdistänyt..." - ei voi erottaa kuin käräjäoikeus!
Koska moinen vastuutehtävä on kirkolle annettu, kysyy moni, eikö ole samantekevää että se sen tekee yhtä hyvin kuin maallinenkin viranomainen?
Maallisen oikeuden näkökulmasta kirkon toiminta on kestämätöntä, sillä kirkko ei yritäkään kohdella ihmisiä tasapuolisesti. Vaikka se on saanut valtiolta vihkimäoikeuden,se suostuu vihkimään vain heteropareja - se siis laiminlyö sille annettua luottamustehtävää.
Selvintä olisi, että kirkolta otettaisiin pois oikeus toimia heteroparisuhteiden virallisena rekisteröijänä.
Sen jälkeen kirkko siunatkoon niin miehiä kuin naisiakin, molempia tai ei kumpiakaan. Siunatkoon vihkimisen jälkeen.
Vikaa ei ole niinkään siunaamisessa, se on hieno ele, jota voisi harjoittaa enemmänkin.
Vika on siinä, että yhteiskunta on hairahtunut antamaan kirkolle oikeuden vihkiä ihmisiä juridisesti pätevään avioliittoon. Moni ei häähumussa tätä tajua, sillä monelle häät ovat vain yhdet kivat pippalot.
Sen sijaan kirkolla tai papilla ei ole oikeutta julistaa avioeroa, vaan sen tekee maallinen oikeusistuin. "Minkä Jumala on yhdistänyt..." - ei voi erottaa kuin käräjäoikeus!
Koska moinen vastuutehtävä on kirkolle annettu, kysyy moni, eikö ole samantekevää että se sen tekee yhtä hyvin kuin maallinenkin viranomainen?
Maallisen oikeuden näkökulmasta kirkon toiminta on kestämätöntä, sillä kirkko ei yritäkään kohdella ihmisiä tasapuolisesti. Vaikka se on saanut valtiolta vihkimäoikeuden,se suostuu vihkimään vain heteropareja - se siis laiminlyö sille annettua luottamustehtävää.
Selvintä olisi, että kirkolta otettaisiin pois oikeus toimia heteroparisuhteiden virallisena rekisteröijänä.
Sen jälkeen kirkko siunatkoon niin miehiä kuin naisiakin, molempia tai ei kumpiakaan. Siunatkoon vihkimisen jälkeen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
että vihkimisoikeuden pitäisi vain ja ainoastaan olla maistraatilla.
Sitä palvelua voisi kyllä laajentaa koskemaan myös virka-ajan ulkopuolella tapahtuvaksi ja siten, että vihkiminen voidaan suorittaa myös muualla, esim. juhlapaikalla. Se tietääkseni on jo nyt mahdollista. Vai onko?
En ymmärrä miksi uskontoja sekoitetaan lakiteknisiin asioihin. Kuten esim. lapsen liittäminen kirkkoon. Aivan kummallista.
Mitä tulee siihen, että homopareja ei voi vihkiä avioliittoon, niin en ymmärrä sitäkään. On "vain" rekisteröity parisuhde. Kummallista eriarvoisuutta.
Kyllä ihmiset osaavat elää parisuhteessa ihan ilman vihkimistä. Kyllä on kirkko saanut taottua ihmisten päähän kummallisia rituaaleja.
on juridinen toimenpide. Siitä on erinäisiä seuraamuksia. Sekä velvoitteita, että oikeuksia.
Toki ihmiset osaavat elää yhdessä ilman avioliittoakin, mutta se antaa kyllä turvaa puolison kuoleman varalta ja myös mahdollisen eron varalta.
Perinnönjaossa on pienemmät verot kuin jos avopuoliso kuolee. Mikä kamala sana, AVOpuoliso. Kuka senkin on keksinyt.
Ihminen ei tosiaan tarvitse kirkkoa mihinkään koko elinaikanaan, vaikka jotkut niin luulevatkin.
Mitä varten homojen, lesbojen ja muidenkin perverssien pitää ängetä kirkkoon "vihkimään" sairaita liittojaan. Raamattu tuomitsee moiset luonnottomat "liitot". Pysyisivät omissa piireissään ja antaisivat kirkon hoitaa raamatun sanomaa. Mikä kumma siinä on että pitää saada kirkon hyväksyntä, vaikka tekevät raamatun vastaisesti.
"Mitä varten homojen, lesbojen ja muidenkin perverssien pitää ängetä kirkkoon "vihkimään" sairaita liittojaan."
Samaa mieltä siihen asti, että kirkossa ei pitäisi minun mielestäni vihkiä ketään, vaan avioliittoon juridisesti vihkiminen tulisi aina tapahtua valtiollisen oikeusviranomaisen kautta.
Kirkko voisi tämän jälkeen siunata parin - tai olla siunaamatta ja tapella siitä keskenään.
Eli: (avioliittoon) vihkimisoikeus pois kirkolta!
Tämän lisäksihän kirkko tuntee mm. papiksi vihkimisen, mutta se olkoonkin kirkon sisäinen asia.
homoja ja lesboja perversseiksi. Sitten lisäät lauseeseesi "ja muidenkin perverssien..." Keitä tarkoitat?
Miksi ihmeessä sinä ja muut uskonnon sairastuttamat "hurahtaneet" eivät hakeudu psykiatriseen hoitoon?
Tarkkaan ottaen valtiokaan ei suostu vihkimään samaa sukupuolta olevia avioliittoon, heidän parisuhteensa ainoastaan rekisteröidään. Rekisteröity parisuhde on juridisesti eri asia kuin avioliitto. Rekisteröimisoikeus taas on vain maistraateilla, ei kirkolla. Kirkko ei siis halutessaankaan voisi vihkiä homo- ja lesbopareja, eikä papilla ole juridista oikeutta rekisteröidä parisuhdetta.
käytännössä on avioliitolla ja rekisteröidyllä parisuhteella? Osaatko sanoa?
Avioliitto tuo mukanaan oikeuksia, joita rekisteröity parisuhde ei tuo. Esimerkiksi adoptio-oikeus on tällainen. Rekisteröidystä parisuhteesta leskeksi jäänyt ei saa leskeneläkettä, kun taas vaimo saa sitä miehensä kuoleman jälkeen. Rekisteröidyssä parisuhteessa ei voi automaattisesti ottaa puolisonsa sukunimeä, kuten avioliittoa solmittaessa. Käytännössä maistraatti hyväksyy rekisteröidyn parisuhteen sukunimen muuton perusteeksi, mutta sitä pitää erikseen anoa ja se maksaa.
Käytännössä erot ovat kylläkin aika pienet. Lähinnä tuntuu "kiusanteolta" erilisen oikeustoimen luominen homo- ja lesbopareille.
sitäpä juuri. Homojen pitää kulkea askeleen verran "normaalien ihmisten" takana. Ja se on myös loukkaavaa.
Tuota leskeneläkejuttua en tosiaan tiennytkään. Aika kummallista.
Avioliitossa nykyään myös mies saa leskeneläkettä vaimon kuoleman jälkeen. On siitä jo aikaa, kun se tuli voimaan. Vai olenko väärässä?
Kaiken kaikkiaan minä ihmettelen ihmisten erottelua seksuaalisen suuntautumisen takia. Ja ihmettelen myös sitä, että homoseksuaalit ovat jaksaneet tämän halveksunnan keskellä taistella oikeuksiensa puolesta.
"Rekisteröity parisuhde on juridisesti eri asia kuin avioliitto."
Olet tavallaan oikeassa. Periaatteessa näiden oikeudellisen sisällön pitäisi olla sama, mutta valtio kakistelee yhä mm. adoptio-oikeuden antamiseen homoparille. Keskinäinen perintöoikeus jo tiettävästi toimii.
Minäkin olen ymmärtänyt, että nykyään leskeneläkettä saa joko mies tai nainen, se kumpi jää henkiin puolison kuoleman jälkeen.
Rekisteröidystä parisuhteesta toisen kuollessa ei ole leskeneläkettä, koska leskeksi voi jäädä vain avioliitosta, joka taas tarkoittaa miehen ja naisen välistä liittoa.
Kuitenkin perintöoikeus ja sen verotus on samanlainen kuin avioliitossakin.
Tuo epäkohta olisi aivan pikkuhomma korjata, enkä tajua miksi sitä ei tehdä.
"Rekisteröidystä parisuhteesta toisen kuollessa ei ole leskeneläkettä, koska leskeksi voi jäädä vain avioliitosta, joka taas tarkoittaa miehen ja naisen välistä liittoa. "
Tämä on ilmeinen epäkohta, johon tultaneen lainsäätäjien keskuudessa puuttumaan pikimmiten. Rekisteröidyn avioparin sortamiselle tässä kysymyksessä ei ole mitään juridisia perusteita.
mutta turha kuvitella, että se nopeasti käy. Uskiksille on niin tärkeää, että homoseksuaalit eivät saisi samoja oikeuksia heterot. Aina pitää olla jotain, jossa heterot ovat ainakin vähän paremmassa asemassa.
On se kummallista, että Matti ja Kalle ovat olleet rekisteröidyssä parisuhteessa 10 vuotta, samoin Reino ja Maija ja sitten molemmista pereista toinen kuolee. Toinen leski saa eläkkeen, toinen ei.
Kai siihenkin on joku oma sanansa, jos homoseksuaalien rekisteröidystä parisuhteesta toinen kuolee. Mikähän se mahtaa olla virallisissa asiakirjoissa? Ei kai sentään leski. Joku erotteleva sanahirviö varmaan.
Minua on vuosikausia nyppinyt tämä touhu. Enkä tajua muuta syytä tällaiseen syrjintään, kuin kristinuskovaiset eduskunnassa.
Valtiokin vihkii vain heteropareja avioliittoon. Suomessa ei ole homoavioliittoja. On vain rekisteröityjä parisuhteita samaa sukupuolta oleville.
Periaatteessa sekä vihkimisen että rekisteröimisen juridisen sisällön tulisi olla sama.
Näin ei kuitenkaan vielä täysin ole esim. juuri leskeneläkkeen saamisen ja adoptio-oikeuden kohdalla.
Uskonpa silti olevan vain ajan kysymys, milloin rekisteröidyn parisuhteen ja aviovihkimyksen juridiset sisällöt ovat identtiset.
Silloin ajankohtaiseksi käy kysymys, miksi kirkko suostuu toimimaan rekisteriviranomaisena vain osalle vihittävistä.
miksi pitää olla kaksi toisistaan eroavaa sanamuotoa riippuen seksuaalisesta suuntautumisesta. Avioliiton solmiminen on juridiikkaa ja sellaisena sen pitäisi koskea kaikkia.
Mutta tämä on tätä kristillisten piirien viivytystaistelua, vaikka he ennenpitkää tulevat tämän asian häviämään.
Eikä kirkolla pitäisi olla mitään tekemistä tämän asian kanssa. Onhan Ranskassakin siviilivihkimys se ainoa virallinen vihkimys. Jälkeenpäin sitten mennään kirkkoon siunattavaksi, jos siltä tuntuu.
Ei olisi kellään rutisemista.
Monilla kymmenillä uskonnollisilla yhdistyksillä on myös vihkimisoikeus. myös MAP- kirkolla. Me uskomme, että siellä se tehdään todellisella pappeuden valtuudella, Jumalan valtuudella. Ei muualla. Mutta jokainen uskoo mihin uskoo.
Jos otetaan vihkimisoikeus pois joltakin, sopii kysyä, kenellä se voi sitten olla? Avioliitto on Jumalan asettama ja pyhä asia.
on tietenkin juridinen asia, joten on valtion tehtävä hoitaa se. Ja vihkimiset suorittaa siis maistraatti.
Älä sotke juridiikkaa ja jumalolentoja.
Onko mormonipapilla sitten myös juridinen oikeus päättää kahden mormonin avioerosta?
Ellei ole, on juttusi puhdasta löpinää.
Avioliitto on juridinen sopimus jolla on juridisia seuraamuksia mm. perintöoikeuteen, leskeneläkkeeseen, lasten elatusvelvollisuuteen jne.
Näiden toteutumista valvovat valtion viranomaiset, vaikka pappi tai poppamies olisi parin vihkaissutkin.
Avioliitto on ikuinen Jumalan silmissä, se on säädetty ikuiseksi liitoksi. Ei sellaista voi rikkoa oikean papin toimesta (mormonipapilla eli siis tarkoitan MAP- kirkon papilla, lahkoista en halua mitään sanoa) ON Jumalalta saatu valtuus toimia hänen nimissään, ei minkään muun kirkon ns. papilla). Juuri siksi rikkominen suoritetaankin maallisen tuomarin nuijan pamautuksella. Jos siis liitto pitää saada rikki. Juttuni ei ole löpinää. Avioero ei ole suotava.
Jos todellakin olet mormoni, niin tiedät varmaan, että MAP-kirkon opetuksen mukaan vain temppelissä solmittu tai siellä vahvistettu avioliitto on voimassa "iankaikkisesti". Tämä taas on maallisesti tunnustetusta avioliitosta erillinen liitto, vaikka temppelissä vahvistettavan liiton edellytetäänkin olevan voimassa myös maan lakien mukaan (siis siviiliavioliitto voidaan vahvistaa, mutta avoliittoa ei).
Mikä vielä tärkeämpää, temppelissä solmittu ikuinen aviolittokin voidaan myös MAP-kirkon käsityksen mukaan purkaa. Kirkon yleisauktoriteeteilla on oikeus mitätöidä temppelissä solmittu iankaikkinen avioliitto. Kirkon mukaan he käyttävät tässä pappeuteen kuuluvaa valtaa "sitoa ja päästää".
Näin ollen ei siis ole MAP-kirkonkaan oppien mukaan oikein sanoa, että avioliittoa ei "voi rikkoa oikean papin toimesta". Nimenomaan oikean pappeuden haltijoilla on kirkon mukaan oikeus tehdä tämä.
sovi yhteen Suomen lakien kanssa, eli kyllä mormonienkin avioeroon tarvitaan oikeuden päätös.
Aivan varmasti mormonikirkon avioliittovihkimys tehdään Jumalan valtuutuksella, siellähän hyväksytään moniavioisuuskin!
Aikaisemmin tehdyt sinetöinnit ajaksi ja iankaikkisuudeksi ovat voimassa. uusia ei tehdä, sillä Jumala antoi asiasta ilmoituksen jo 1800- luvulla ja moniavioisuus lopetettiin. Aviorikos on meillä murhan ja pyhän hengen pilkan jälkeen suurin rikos. Olemme yhden puolison kansaa. Se on hyvä. Minunkaan ei vähäisimmässäkään määrin edes tee mieli ketään toista naista. Vaikka se olisi sallittua, ei tekisi mieli enkä menisi siihen sotkuun.
Moniavioisuus on iankaikkinen periaate, jota ei sovelleta tällä hetkellä, piste.
Miksi ette paapata muslimien moniavioisuudesta ja siirry sille palstalle, sillä monissa maissa monivaimoisuus on edelleen käytössä ja Tiibetissä samalla naisella on usein monia aviomiehiä. Heitä on paljon, ja he tekevät sitä nykyaikana.
mutta takerrutte MAP- kirkon muinaiseen moniavioisuuteen, koska kirkkomme edustaa Jumalan totuuksia ja pelastus on kipeä asia teille. Ennen muinoin kirkkomme jäseniä kivitettiin ja pyöritettiin tervassa ja höyhenissä, koska ihmiset tiesivät sisimmässään että olemme oikeassa ja he eivät ole ja he purkivat oman turhautumansa auheuttamaa kiukkua pelastuksen puutteestaan meihin. Siksi tekin jauhatte MAP- kirkon moniavioisuutta, vaikka se on historiaa.
Tuommoinen kiihkoilija on takuulla trolli eikä aito.
"Tuo ei kyllä sovi yhteen Suomen lakien kanssa, eli kyllä mormonienkin avioeroon tarvitaan oikeuden päätös."
Tässä onkin erotettava kaksi eri asiaa, eli se, koska ihminen on naimisissa Suomen lakien mukaan ja koska kirkon lakien mukaan. Luterilaisella kirkolla asiassa ei ole eroa, koska sillä ei ole omaa avioliittolakia. Esim. MAP-kirkolla on temppeliavioliittoja koskien (vaikkei sitä yleensä kutsutakaan tällä nimellä), samoin katolisella kirkolla.
Katolilaisuushan ei tunnusta avioeroa missään olosuhteissa, joten ainoa mahdollisuus päästä eroon epämieluisasta puolisosta on puolison kuolema tai avioliiton julistaminen mitättömäksi. Siis jos katolinen neiti X menee naimisiin katolisen herra A:n kanssa kirkossa (myös katolisella kirkolla on valtion tunnustama vihkioikeus), heidän liittonsa on avioliitto sekä kirkon että valtion silmissä. Jos samainen, nyttemmin rouva X ottaa avioeron maallisessa oikeusistuimessa, hän ei enää ole naimisissa valtion silmissä, mutta kylläkin kirkon silmissä. Täten hänellä on valtion lakien mukaan oikeus mennä naimisiin herra B:n kanssa, mutta katolisen kirkon oman lain mukaan (jos A siis ei ole tällä välin kuollut) hän syyllistyy vakavaan syntiin, elämiseen pysyvässä aviorikoksen tilassa, ja hänet erotetaan kirkon sakramenttiyhteydestä.
Jottei liian helpoksi menisi, niin toisinpäinkin voi olla. Jos neiti X menee herra A:n kanssa (joista kumpikin siis oli katolilainen) naimisiin maistraatissa, he ovat kylläkin naimisissa valtion silmissä, mutta eivät kirkon silmissä, koska katolinen kirkko edellyttää katolisen papin läsnäoloa kahden katolilaisen häissä. Tällöin ei ole mitään estettä sille, että X hankkii avioeron A:sta ja menee kirkollisesti naimisiin B:n kanssa, X ja A:han eivät kirkon mukaan koskaan olleetkaan avioliitossa.
Yksinkertaista ja simppeliä, eikö vain?
haluan tietää kaikista tällaisista asioista. Ne ovat kovin mielenkiintoisia ja kertovat ihmisen rajattomasta mielikuvituksesta.
Muistan ihmetelleeni aikoinaan Monacon prinsessa Carolinen pika-avioliiton päättymisprosessia. Ajattelin silloin, että onpa kovin kieroa touhua, kun pari oli sentään kaksi vuotta naimisissa ja erosi, mutta kirkon mielestä se ei ollut avioero, koska erota ei voi. Joten Caroline ei sittemmin voinut mennä naimisiin uudelleen, ennen kuin kirkko mitätöi edellisen liiton.
Siis avioeroa ei myönnetä, mutta juttu järjestyy kätsysti mitätöinnillä!
Muuten, eikö Ranskassa ole ainoa virallinen vihkiminen siviilivihkiminen, vai olenko ymmärtänyt väärin? Sen jälkeen sitten voidaan lisäksi pitää kirkkohäät.
ihme meininkiä kun jokaisen sanan merkitys pitää raiskata:
"Tässä onkin erotettava kaksi eri asiaa, eli se, koska ihminen on naimisissa Suomen lakien mukaan ja koska kirkon lakien mukaan."
Ihan aito olen ja niin on vaimonikin. lapsemmekin ovat MAP- kirkossa. Kohta saan kastaa ensimmäisen kun hän täyttää 8 vuotta. Hän odottaa sitä kovasti, syystäkin.
En ole mikään kiihkoilija. kerron vain, mikä on totuus ja evankeliumin mukainen elämä. Nautin suuresti saadessani palvella kaikkia ihmisiä joita minulla on mahdollisuus auttaa, ei ole velvollisuutta palvella vain MAP- kirkon uskollisia jäseniä. Oppi ja Liitot sanoo, että kun olet lähimmäisesi palveluksessa, olet pelkästään Kristuksen palveluksessa. Pyrin tosissani tähän. En ole täydellinen, mutta yritän niin hyvin kuin pystyn noudattaa liittoja. Tiedän, että tämä on ainoa tie Selestiseen valtakuntaan. Myöhemmin monet ihmiset tulevat suremaan, miksi he eivät ottaneet totuutta vastaan silloin kun se oli mahdollista. Suurin osa Suomalaisistakin menee Telestiseen valtakuntaan eli himmeimpään kirkkauteen. parempaa on tarjolla, vaikka onhan Telestinen valtakuntakin Jumalan tekemä ja on kirkkauden valtakunta. Sieltä ei voi enää edetä ylemmäs, eikä siellä voi lisääntyä. telestisessä ja terrestrisessä ylösnousemusruumiissa ei ole lisääntymiselimiä. Tätäkin kannattaisi miettiä.
Olisin kaikkein iloisin, jos tekisitte parannuksen ja tulisitte kasteelle. Suurin ilo on siitä, jos veljet ja sisaret pelastuvat, ja olen voinut toimia apuvälineenä Herramme käytössä sitä varten. Suurin ilo tulee Herramme palvelemisesta.
"Muistan ihmetelleeni aikoinaan Monacon prinsessa Carolinen pika-avioliiton päättymisprosessia. Ajattelin silloin, että onpa kovin kieroa touhua, kun pari oli sentään kaksi vuotta naimisissa ja erosi, mutta kirkon mielestä se ei ollut avioero, koska erota ei voi. Joten Caroline ei sittemmin voinut mennä naimisiin uudelleen, ennen kuin kirkko mitätöi edellisen liiton."
Itse asiassa Caroline ei vieläkään ole katolisen kirkon silmissä naimisissa. Hänen ensimmäinen avioliittonsa Philippe Junot'n kanssa mitätöitiin, mutta vasta kaksi vuotta Carolinen toisen aviomiehen, Stefano Casiraghin, kuoleman jälkeen. Nykyään Caroline on maallisen lain mukaan naimisissa saksalaisen Hannoverin prinssin Ernst Augustin kanssa. Katolisen kirkon silmissä hän ei kuitenkaan ole naimisissa, koska Ernst Augustin ensimmäinen aviovaimo on vielä elossa.
Summa summarum, jos prinsessa Caroline eroaa Ernst Augustista ja solmii kirkollisen avioliiton, hän menee maallisen lain mukaan neljännen kerran naimisiin. Katolisen kirkon lain mukaan hän menee kuitenkin naimisiin ensimmäistä kertaa, koska Carolinen ensimmäinen avioliitto julistettiin mitättömäksi ja toinen sekä kolmas ovat kirkon silmissä olleet alusta alkaen mitättömiä.
"Siis avioeroa ei myönnetä, mutta juttu järjestyy kätsysti mitätöinnillä!"
Teoriassa on tietysti ero. Mitätöinti tarkoittaa sitä, että avioliitto katsotaan alusta alkaen pätemättömäksi, siis se, mikä on avioliitoksi luultu, ei ole sitä ollutkaan. Sen sijaan avioero on olemassa olevan liiton päättäminen. Sitä paitsi on tilanteita, joissa jo maalaisjärki sanoo avioliiton olevan mitätön, jos esimerkiksi joku pakotetaan liittoon väkivallalla uhaten tai liiton solminut on esim. pieni lapsi.
Käytännössä olet toki oikeassa, eli mitätöinti on todellisuudessa usein avioero.
"Muuten, eikö Ranskassa ole ainoa virallinen vihkiminen siviilivihkiminen, vai olenko ymmärtänyt väärin? Sen jälkeen sitten voidaan lisäksi pitää kirkkohäät."
Joo, juuri näin. Sama koskee esim. Saksaa. Ymmärtääkseni ketjun aloittaja haluaisi samanlaisen lain Suomeenkin, eli että pätevä avioliitto solmittaisiin siviilivihkisenä, ja sen voisi sen jälkeen siunata kirkollisesti.
En minä tässä näe sen suurempaa sananraiskausta kuin sen toteamisessa, että eri valtioissa on erilainen avioliittolaki, ja sen mukaan yhdessä maassa pätevä liitto voi olla toisessa maassa pätemätön. Niinpä minä voisin solmia Kanadassa pätevän avioliiton miehen kanssa, mutta Suomessa se tunnustettaisiin vain rekisteröidyksi parisuhteeksi ja Venäjällä sitä ei tunnustettaisi ollenkaan.
"Ymmärtääkseni ketjun aloittaja haluaisi samanlaisen lain Suomeenkin, eli että pätevä avioliitto solmittaisiin siviilivihkisenä, ja sen voisi sen jälkeen siunata kirkollisesti."
- Tätä minäkin haluan. Koska avioliiton solmiminen on juridinen juttu, niin kyllä sen nimenomaan pitäisi olla silloin valtion virkamiesten tehtävä.
Voisi sanoa näin, että valtiolta laillisuus, kirkolta seremoniat, jos joku niitä haluaa. Minä en halunnut. Maistraatissa vihille ja kavereitten kanssa hauska illanvietto. Se oli hieno päivä.
siitähän tuossa on kyse.
Käyttää sanoja toisessa kontekstissa kuin mihin ne kuuluvat, luodakseen sille toiminnalle oikeutuksen ja harhauttaakseen sivullisia.
Jos luulet tekeväsi hyvää lähetystyötä mormonismin hyväksi, niin voinpa vain valittaa. Vaikutat todella fanaattiselta lahkolaiselta. Suomessa ei noin pääsääntöisesti ihmiset tykkää tuommoisesta.
"Voisi sanoa näin, että valtiolta laillisuus, kirkolta seremoniat, jos joku niitä haluaa."
Itse asiassa tämä vastaisi aika hyvin ensimmäisen vuosituhannen avioliittokäytäntöä. Avioliittohan miellettiin pitkään siviilioikeudelliseksi sopimukseksi. Sulhasen ja morsiamen suvut tekivät avioliittosopimuksen, johon liitto perustui, ja avioliitto oli se, mikä yhteiskunnassa sellaiseksi määriteltiin. Kirkon tehtävänä oli puolestaan siunata solmittu liitto ja rukoilla sen puolesta. Vasta sydänkeskiajalla tuli vaatimus siitä, että kristillinen avioliitto on pätevä vasta, jos liittoa solmittaessa on ollut paikalla pappi. Tällöinkin vaatimus koski vain läsnäoloa, pappi voi siis istua vaikka häähuoneen nurkassa, ja tarkoituksena oli ensi sijassa hankkia todistaja, joka voisi vahvistaa avioliiton todella solmituksi.
Luther olisi itse mielellään irrottanut avioliiton kokonaan kirkon määräysvallasta ja tehnyt siitä siviilipuolen asian. Käytännössä luterilaisuudessa kirkollinen vihkiminen kuitenkin säilyi, ja nimenomaan käytännön syistä. Koska kirkko ja valtio olivat yhtä ja kirkko hoiti väestökirjanpitoa, toimi vihkivä pappi tavallaan rekisteriviranomaisena. Käytännössähän sellaista maallista virkamiestä, joka olisi voinut toimittaa vihkimisen, ei esimerkiksi 1500-luvun suomalaisella maaseudulla ollut ollenkaan.
Tässä mielessä kuvattu malli ei olisi mitenkään mahdoton, eikä edes erityisen radikaali.
Osuitpa todella naulan kantaan! Kirkolta pitäisi ehdottomasti ottaa vihkimisoikeus pois koska se kohtelee ihmisiä epätasa-arvoisesti.