Epätoivo valtaa ja kuristaa

ja just tuo, kun alkaa elämässä pienikin asia vaikka ahdistaa, johtaa mulla ahmimiseen ja ihan jumalattomaan syömiseen... en käsitä. en vaa maha mitään, on VAAN PAKKO saada. oon 3 vuotta melkee kärsiny tästä, välil aina yritän tavallaa unohtaa koko jutun, että oon iha ok, mut ku oon lihonu ihan sairaan paljon ja tää ylensyönti ahistaan kamalasti. Vaikka sillä yrittää tyydyttää himoja ruokaa kohtaan, se vaa pahentaa..

Meidän suvussa on aina syöty paljon(lihavia ei oo kummiskaa mun suvus) ja ruoka mon se asia mikä yhistää ihmisiä kun esim istuskellaan terassilm tai vierailla ni aina on sit pöydässä jotai herkkujaki. Ja otan sit aina, vaik en halua tai ei oo ees nälkä, mut aattelen että on epäkohteliasta olla maistamatta toisten herkkuja jotka on laitettu esille, ja viel ihan mua varten.
ja sit tulee vaa paskempi olo taas, ku lihoo ja lihoo vaan eikä maha sille mitää!!


oikeesti tää on taisteluu. pelkkää taisteluu, ja tätä kestää nii kauan ja tuntuu että en mä tod pääse tästä ikinä eroon, mutta vähän pakko koska pelkään ihan kauheesti, että lihoan ylipainoiseks. kiva kuolla 200 kilosena. BED johtaa yleensä aikamoiseen lihavuuteen ellei sitä kuriin saa.. nyt ite painan 57 kg, se on ehkä vähän mutta ei mulle, ku se on tullu niin nopeesti.. oon ollu aina ennen tosiii laiha ja terve, ala ja ylä asteel esim en ees syöny mitää.. mut en mitää anoreksiaa oo sairastanu kumminkaa tai mitään.

ait ku menin lukioon, (nyt oon menos kolmoselle, oon 17) ni oon lihonu jotain 15 kg kahessa vuodessa.. en kesä

tää on hirveetä. ruoka hallitsee mua!!!
vähä ku oisin mjuoppo, joka on koukus viinaan. en pääse eroon, ja tuntuu, että apua ei voi saada mistään. kyl niinku anorektikot saa apuu, mut ne, jotka sairastaa sellasta josta LIHOO eikä laihu, ei saa musta oikee mitään apuu. :( vaikka lihominen vaa lisääntyy maailmalla, ja siihen kuolee!! itse käyn psykologilla, ja oon hänelle sanonu tästä. ainoo melkee kelle tästä voin puhuu, mut se sano vaa että tää on normaalia mun ikää nähden ja menee ohi kun aikuistunja vartun.

tos vaihees teki mieli lyyä sen hampaat kurkkuun. miten se kehtaa ees, tää ei oo tod mitään normia.. ei sitä kiinnosta ees.

mikä auttaa? miten pääsen tästä riippuvuudesta EROON?? syön liikaa. pelkkii herkkuja. oon alkanu jättämään ruuat pois, ku aattelen, että ku syön niitä herkkuja niin paljon ni jos jätän jotain pois ni ei tuu nii paljoo kaloreita. ruuan oon jättäny pois, aamupalaakaa en oikee syö.. mut sit illal ahmin aina jotain herkkua.
ja lihon. inhottaa ees kattoo peilistä itteeni.

asun kotona vielä, ja sekin on ongelma, että meiän perhees syyään tosi rasvasta ruokaa yleensä. porukat ei liho, söis ne mitä tahansa ku ne liikkuu nii paljo ja tekee fyysistä työtä.. ne vaa laihtuu. :/ ja ostaa ainoostaan sitä rasvasta ruokaa, mitä ne ite syö. ne ei aattele yhtään, että mulle ei pidä ostaa sellasta ruokaa koska se vaan "ruokkii" tätä kaikkea!!!!



ja nyt, kunm kirjotin tätä, en huomannu et äiti oli hiippaillu mun taakse ja lukenu koko tän mitä oon kirjottanu. arvatkaa hävettääkö. se alko heti tapansa mukaisesti haukkumaan sa sano että mul ei oo järkee päässä ja oon hullu ja sairas paska ja mul on pahasti pääs vikaa. vitun horo oikee, painus vittuun. äiti yllyttää aina syömään ja syömään, mun syntymästä asti on ollu itsestäänselvyys äidille että pitää syyä, herkkuja varsinki sen mielest ne tekee hyvää.
mut jos niistä lihoo ja niihin jää koukkuun PAHASTI ja elämänlaatu kärsii, ni mitä hyvää siin muka on!!!!!!

pitkä teksti, mut ei tullu läheskää kaikki sanottuu.
sorry.