Neuvostoliiton hajoamiseen saakka Suomen valtiollisen TV-kanavan välityksellä Tehtaankadulle uskolliset lakeijat syytivät hirvittävää propagandaa ja disinformaatiota kansan keskuuteen.
Milloin tällaisia rikoksia kansaa kohtaan aletaan tutkia ja syylliset pannaan tuomiolle?
Älä seriffi heti poista tätä kirjoitusta. Kyllä tästä aiheesta on voitava vaihtaa muutama kannanotto. Kysymyshän on totuuden tuomisesta julki. Historian tutkimus perustuu totuuden etsintään, siksi se on tiede.
Milloin tällaisia rikoksia kansaa kohtaan aletaan tutkia ja syylliset pannaan tuomiolle?
Älä seriffi heti poista tätä kirjoitusta. Kyllä tästä aiheesta on voitava vaihtaa muutama kannanotto. Kysymyshän on totuuden tuomisesta julki. Historian tutkimus perustuu totuuden etsintään, siksi se on tiede.
Vastaukset 37
Vanhimmat
ei uskonut Repovision juttuihin. Äärivasemmisto uskoi ja se usko heijastuu koko ajan näilläkin palstoilla.
"Milloin tällaisia rikoksia kansaa kohtaan aletaan tutkia ja syylliset pannaan tuomiolle?"
Varmaan heti sen jälkeen, kun 30-luvun oikeistolaisten rotuopit ja muut natsimielisyydet mediassa on ensin tuomittu. Mennään aikajärjestyksessä, jooko?
1930-luvun propagandistit ovat jo Luftwaffessa. Levätköön rauhassa.
Sitäpaitsi ymmärsin aloittajan käsitelleen TV-lähetyksiä mediana, ja niitä ei vielä 1930-luvulla tietääkseni Suomessa ollut.
Toisaalta 70-luvulla ei ollut vielä internet-lähetyksiä mediana, joten ehkäpä se vapauttaa heidät vastuusta ja annetaan heidän levätä.
Natsismi ON JO tuomittu ja syylisiä rangaistu Nurnbergia myöten. Totalitarismin rikoksia ei ole millään tavalla käsitelty.
Suomen natsimentaliteettia ei ole tuomittu Nurnbergissä. Myöskään länsimaiden rikoksia, orjakauppaa, siirtomaasotia jne. ei ole virallisesti juristeroitu, joten käsitellään ne ensin, jooko?
Ei sellaista ole ollut koskaan. Koko juttu on stallarien keksintöä, jotta voidaan isänmaallisia ihmisiä mollata natseiksi ja fasisteiksi ja omat synnit isänmaan petturuuksineen jäisivät huomaamatta. Ei onnistu!
väkivallanteot ja vainot. Niitä ei ole koskaan tutkittu tai tunnustettu.
Näiden vainojen seurauksena suomalaisia kuoli satamäärin Neuvostoliiton leireillä ja teloituksissa.
Miten natsisimi niihin liittyy?
toimia, niin ne kyllä tutkitiin ja tuomiot annettiin. Miten NL:n teloitukset todistavat Suomen fasismista?
Lapualaisten jäljiltä on vieläkin selvittämättömiä henkirikoksia. "Ei vanhene koskaan", sanotaan, mutta nämä on ilmeisesti päätetty painaa villaisella. Vähän eri meininki kuin 70-luvun punaisten toiminta, jossa ei tehty ainuttakaan rikosta.
Ei löydy ainuttakaan! Oma sosiaalifasistinen ymmärryksesi kaipaisi kyllä hieman päivitystä jossain pönttölässä, moisen paskanjauhamisen sijaan!
Menehän mulkku muualle reuhaamaan, kun et näköjään tiedä edes perusasioita:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Onni_Happonen
Happosen tappoi punakaartilainen, joka oli saanut viiden vuoden vankeustuomion 1918. Mitä lienee vanhoja kalavelkoja!
Oma murheellinen piirteensä SKP:n sotilaslinjan toiminnassa liittyi linjan sisäisiin »leikkauksiin» eli puoluemurhiin, joiden tekijöinä olivat usein juuri suomalaiset punaupseerit. Murhat oli poikkeuksetta perusteellisesti suunniteltu ja pantu täytäntöön ammattimaisesti. Ne olivat yksi GPU:n vastavakoilulta omaksuttu toimintamuoto Suomessa.
Murhat tehtiin SKP:n puoluepäätöksillä ja luvan »leikkaukselle» saattoi antaa Suomessa ollut linjan yliorganisaattori. Tekojen motiivina oli poistaa rivistä EK:n (Valpon) yhteysmiehiksi epäillyt. Joissain tapauksissa kyseessä olivat myös puhtaat kostomurhat.
että parasta mitä suomen työtä tekevälle kansanosalle on sattunut, on se kun valkoiset voittivat kansalaissodan.
http://uhreja.onego.ru/
Parasta mitä Suomen työtätekevälle kansanosalle tapahtui, oli se kun natsit hävisivät II maailmansodan.
http://uhreja.auschwitz.de
Muuten hyvä teoria, paitsi että mikään lähde ei tue tuota.
Oliko hänkin vanhoja kalavelkoja?:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Erik_Mättö
rikollinen liike. Esimerkiksi monet ammattiosastot ja työhuonekunnat olivat taistolaisten diktatuurin alla. Jos joku ei hyväksynyt taistolaisuutta, tai ei niellyt NL:n ylivertaisuutta, järjestettiin lakkoja, joilla petturi saatiin työelämän ulkopuolelle. Rakennusliitto oli pahin.
Suomi ei ole tehnyt tiliä menneisyytensä kanssa toisin kuin Saksa. Ei voi kuvitella että Saksa juhlisi Hitleriä ja Keitelia kuten Suomi juhlii Rytiä ja Mannerheimia.
LEHDISTÖPYKÄLÄ:
Kolumni 12.9.2004
Zyskowicz sohaisi
ampiaispesään
Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ben Zyskowicz sohaisi viime tiistaina eduskunnassa ampiaispesään puhuessaan Yleisradion suomettuneesta roolista 1960- ja 70-luvulla.
Zyskowiczin mukaan Yleisradion Moskovan kirjeenvaihtajat valehtelivat Suomen kansalle kertoessaan sosialismin saavutuksista ja pimittäessään tietoisesti epäkohtia.
Zyskowicz piti tärkeänä, että Yleisradio tekee tiliä menneisyytensä kanssa ja tuo suomettumisen ajan epäkohdat esiin. Sen julkisen palvelun laitos on hänen mielestään velkaa Suomen kansalle.
Zyskowiczin vaatimuksella on toki puolensa. Yleisradiohan meni ystävyyssuhteiden vaalimisessa pidemmälle kuin esimerkiksi sanomalehdet. Ylen lähetti kanaviltaan Naapurineljännestä ja muita kiiltokuvaohjelmia.
Yle oli linjassaan esimerkiksi Helsingin Sanomia, Uutta Suomea ja Suomen Sosialidemokraattia sekä osin myös Kansan Uutisia neuvostomyönteisempi.
Tosin lehtien linja pehmeni varsinkin 70-luvulla, kun Neuvostoliitto kiristi otettaan Suomesta ja puuttui yhä hanakammin sisäpolitiikkamme.
Arvostellessaan Yleä Zyskowicz unohti kokonaan sen historiallisen taustan ja ne olosuhteet, joissa Yleisradio ja muut suomalaiset tiedotusvälineet tuolloin toimivat.
Yleisradio toimi eduskunnan alaisuudessa, ja sen tuli noudattaa omistajansa linjaa.
Omistajan linja kristallisoitui vuonna 1973, kun Keijo Korhonen Suomen edustajana allekirjoitti yya-juhlan loppukommunikean, jossa lehdistöpykälällä kahlittiin suomalaisen median kädet.
Kriittisenä aikana syntynyt lehdistöpykälä valjasti yksiselitteisesti Suomalaiset mediat, ei vain ylläpitämään, vaan nimenomaan edistämään maittemme välisiä suhteita.
Lehdistöpykälä meni lävitse olankohautuksin, vaikka se soti jyrkästi vastaan esimerkiksi Neuvostoliiton Etyk-pöydässä hyväksymää päätösasiakirjaa, jonka kolmannessa korissa oli maininta lehdistövapaudesta lähes länsimaisen mallin mukaan.
Sen, minkä itäinen naapuri salli kansainvälisesti, se ei sallinut Suomelle. Ja Neuvostoliitto vahti lehdistöpykälän noudattamista pilkuntarkasti. Kuvaavaa oli, että Neuvostoliitosta lähti heti lehdistöpykälän allekirjoituksen jälkeen Suomen suurlähetystöön valitus, jonka mukaan 11 lehteä oli kirjoittanut neuvostovastaisesti. Lisäksi Urho Kekkonen sai Kremlistä lisäevästyksen opastaa Uuden Suomen, Suomen Sosialidemokraatin ja muutamat muut asian yli potkineet lehdet neuvostomyönteisen linjan taakse.
UKK teki työtä käskettyä. Hän muun muassa kutsui kaikki sanomalehtien päätoimittajat luokseen vaatien sovitun linjan noudattamista. Jos viesti ei mennyt perille, lähti toimitukseen vihainen myllykirje. Jos sekään ei auttanut, oli toimittajan, päätoimittajan tai molempien työsuhde katkolla.
Muun muassa Suomen Sosiaalidemokraatin kolumnisti Simo Juntunen irtisanottiin neuvostovastaisen kirjoittelun takia suuren kohun saattelemana.
Keijo Korhonen on myöhemmin todennut, että lehdistöpykälä kirjoitettiin Neuvostoliiton ankaran painostuksen alla. Sen hyväksyminen oli nimenomaan korkeimman poliittisen johtomme tahto.
Myymällä lehdistövapauden Suomi sai Korhosen mukaan vastalahjaksi muuta. Käsitykset vastalahjan sisällöstä vaihtelevat arvioijan mukaan. Yksiselitteistä vastausta ei ole.
Kekkoselle sopimus oli eduksi kahdellakin tapaa. Hän vahvisti omaa erityisasemaansa Kremliin nähden, ja hän sai toivomansa niskalenkin kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien päälehdistä.
Luottamus Kekkoseen ei ollut sataprosenttista neuvostojohdossa. Muun muassa Jukka Seppinen valottaa tuoreessa kirjassaan, että varsinkin DDR:n arkistoista löytyy useita Kekkosta epäileviä selvityksiä.
Epäilyksiä Kekkosen vilpittömistä pyrkimyksistä neuvostosuhteiden vaalimiseen lisäsi sekin, että Kekkonen ajoi voimakkaasti EEC-vapaakauppasopimuksen hyväksymistä ja Suomen suhteiden lujittamista myös länteen.
Arvoitukseksi jää, miten paljon tiedotusvälineiden kahlitseminen palveli kauppapoliittisia päämääriä. Ainakin punaiset vuorineuvokset olivat hyvillään siitä, että Kekkonen vaali hyvä suhteita itään jopa demokraattisia perusoikeuksia polkemalla.
Zyskowiczin puhe oli yksipuolisuudestaan huolimatta tervetullut herätys. Poliittisesta lähimenneisyydestämme ei näet ole tehty tiliä riittävän syvältä ja laajalta.
Tilintekoa on haitannut erityisesti se, että suomettuminen reunailmiöineen oli maan tapa. Synnittömiä löytyy kovin vähän; kokoomuksesta kommunisteihin tehtiin toistuvia ylilyöntejä.
Ajan hengestä antaa hyvän kuvan se, että Suomi oli ainoa länsimaa, jossa puolueet laidasta laitaan olivat ryhtyneet tai ryhtymässä yhteistyöhön Neuvostoliiton kommunistipuolueen kanssa, tai niin kuin lännessä nähtiin, syömään Nkp:n kädestä.
Suomen menneisyyttä ja tiedotusvälineiden roolia pitää tarkastella maan omaksuman peruslinja kautta. Yksittäisten tapausten tikunnokkaan nostaminen ei tee oikeutta kenellekään ja hämärtää helposti sen, mistä itse asiassa olikaan kyse.
Lehdistöpykälä oli ilman muuta rasitus Suomen puolueettomuudelle ja uskottavuudelle, ja se hyväksyttiin ilman keskusteluja. Olisiko vähempikin hinta riittänyt suhteiden säilymiseen ja kaupan sujumiseen?
Zyskowiczin mielestä kyllä. Moni muu on epäilevämpi.
PAULI UUSI-KILPONEN
Kirjoittaja on Länsi-Suomen vastaava päätoimittaja.
[email protected]
Jota torstaisin kello 18.00 alkaen paasasi Moskovasta sitä miten heillä on nuo asiat paljon paremmin kuin lännessä. Kyllä peloitti kuunnella kun kertoivat että heidän ei tarvitse kuin nappia painaa niin jenkkilän isot kaupungit on vain muisto.
Toiselta kanavalta olisi tullut lastenradio mutta tällä peloiteltiin ja tukkapystyssä kuuntelin.
Leena Pakkanen on nykyään Aaamu-tv päällikkö ja siinä aamutuimiin on kiellettyä mainita mm. vapaussota, jääkäriliike, Kullervo Mannerin diktatuuri jne... mutta sallitua on solidaarisuus vasemmistoliitto Yrjö Sirola jne...!
"Näkemyksesi ei valitettavasti ole enää tästä ajasta. Nykyään lähes koko mediakenttä on kokoomuslaisten hallussa, lukuunottamatta kepulaisia maakuntalehtiä ja pienlehtiä.
Ylen johtokin on kokoomuslaisten hallussa. Jopa Ylen politiikan toimituksen päällikkö on kokoomuslainen."
http://jussi.ehdolla.fi/blogi/2007/12/04/92
Eihän yle ole tehnyt tiliä nykyisyytensäkään kanssa. N-liitosta ei enää jutun juureksi ole mutta nyt se suoltaa propagandaa ilmastonmuutoksesta ja maahanmuutosta.
Vai mistä natsien vastaisesta propagandasta?
Valkoisten rikokset työväkeä vastaan ovat tuomitsematta. Miksi huutaa olemattomista kun raa'at rikokset ovat tuomitsematta ja rankaisematta ?
Reporadio puhui kiellettyjä totuuksia, siitä raivo. Mitään kerrottua ei ole voitu osoittaa faktoin valeeksi.
” Valkoisten rikokset työväkeä vastaan ovat tuomitsematta. ”
Tosin ne on ”rikoksia” vain Tarkkispojan sepittäminä!
”Reporadio puhui kiellettyjä totuuksia, siitä raivo. ”
Itse asiassa yksipuolista äärivasemmiston propagandaa!
”Mitään kerrottua ei ole voitu osoittaa faktoin valeeksi.”
Vuoden 1991 romahduksen jälkeen ne kaikki osoittautui valeeksi!
Työväki ja punakaarti ovat kaksi eri asiaa. Myös valkoisen armeijan enemmistö oli työmiehiä.
Punakaarti syyllistyi kokonaisuudessaan joko maanpetokseen tai sen avustamiseen. Silti selvisivät lievillä tuomioilla, suurin osa oli vapaita jo vuonna 1918.
------Vuoden 1991 romahduksen jälkeen ne kaikki osoittautui valeeksi!----
Tuota samaa yleisen tason huutoa vaan mikä ei kuitenkaan tarkoita yhtään mitään. Anna edes yksi konkreettinen esimerkki jos sinulla niitä on.
Stallari voisi antaa yhden esimerkin "valkoisten" rikoksista.
Samalla voisi tuomita Stalinin rikokset punaisia pakolaisia kohtaan ja punikkien Suomessa tekemät rikokset NL:n hyväksi Suomen valtiota vastaan.
Kerrotaan yksi tyypillinen.
Ennen romahdusta stallarit esittovät, että N-Liitto oli ainoa maa maailmassa, jossa ympäristöongelmat on ratkIstu eikä ole etnisiä ongelmia. Kumpikin väite oli valheellinen!
N-liitossa ei ollut ympäristöongelmaa koska siellä kaikki kierrätettiin. Vasta Venäjällä ongelmat alkoivat.
Ei ollut myöskään etnisiä ongelmia, kerro esimerkkejäsi.
-----Stallari voisi antaa yhden esimerkin "valkoisten" rikoksista.----
Hyvä, et siis kyennyt vastaamaan huutoosi ja antamaan esimerkkejä joita sinulta kysyttiin.
-----Samalla voisi tuomita Stalinin rikokset punaisia pakolaisia kohtaan----
Stalinin rikokset on tuomittu jo 1956 mutta tiedollisten puutteittesi takia sitäkään et tiennyt.
--- ja punikkien Suomessa tekemät rikokset NL:n hyväksi Suomen valtiota vastaan.----
Saisikos tollolta esimerkkejä niin sitten minä ne heti tuomitsen ? Mutta kun niitä on vain lahtarien märissä unissa.
-----Stallari voisi antaa yhden esimerkin "valkoisten" rikoksista.----
Hyvä, et siis kyennyt vastaamaan huutoosi ja antamaan esimerkkejä joita sinulta kysyttiin.
-----Samalla voisi tuomita Stalinin rikokset punaisia pakolaisia kohtaan----
Stalinin rikokset on tuomittu jo 1956 mutta tiedollisten puutteittesi takia sitäkään et tiennyt.
--- ja punikkien Suomessa tekemät rikokset NL:n hyväksi Suomen valtiota vastaan.----
Saisikos tollolta esimerkkejä niin sitten minä ne heti tuomitsen ? Mutta kun niitä on vain lahtarien märissä unissa.
----Samalla voisi tuomita Stalinin rikokset punaisia pakolaisia kohtaan----
"Stalinin rikokset on tuomittu jo 1956 mutta tiedollisten puutteittesi takia sitäkään et tiennyt."
Hrutshev toki tuomitsi, mutta moniko punikki saman teki Suomessa! Tiettävästi kun neukuista toimitettiin Suomeen aineistoa Stalinin vaainoissa kuolleista suomalaisista niin Suomen puolella 'osallistuttiin' asiaan sen verran, että aineisto katosi:-D
--- ja punikkien Suomessa tekemät rikokset NL:n hyväksi Suomen valtiota vastaan.----
"Saisikos tollolta esimerkkejä niin sitten minä ne heti tuomitsen ? Mutta kun niitä on vain lahtarien märissä unissa."
Että et ole edes kuullut?
Sotaväen rikoslain (71/1919) 67 §:ssä säädettiin vakoilusta rangaistukseksi kuolema tai elinkautinen kuritushuonerangaistus. Saman lain 53 §:ssä säädettiin sotapetoksesta rangaistukseksi kuolema, elinkautinen kuritushuonerangaistus tai määräaikainen kuritushuonerangaistus (4−12 vuotta).
Suomeen pudotetuista desanteista todennäköisesti suurin osa jäi hyvin nopeasti kiinni ja lähes aina siviilipukuiset desantit teloitettiin vakoojina, elleivät he ehtineet tehdä itsemurhaa. Monet naispuoliset desantit tuomittiin sen sijaan vankeuteen, tunnetuin heistä lienee Kerttu Nuorteva. Virallisten asiakirjojen mukaan Suomessa teloitettiin, kuoli tai tuomittiin elinkautiseen vankeuteen talvisodan ja jatkosodan aikana yhteensä 785 desanttia, mutta todellinen lukumäärä lienee lähellä tuhatta.
Kuusi talvisodassa kuolemanrangaistukseen tuomittua armahdettiin rauhan tultua, yksi kuoli ennen teloitusta ja viisi kuoli vankilassa venäläisten pommituksissa. Myös välirauhan aikana tuomittiin ainakin 59 vakoilijaa, mutta ketään ei teloitettu.
Jatkosodan aikana vuonna 1942 kaksi kuolemaan tuomittua desanttia teki itsemurhan ennen teloittamista, yksi karkasi, kaksi armahdettiin ja kolme kuoli kiinni otettaessa saamiinsa vammoihin. Vuonna 1943 armahdettiin kuusi kuolemaan tuomittua desanttia, yksi teki itsemurhan ja yksi teloitus on epävarma. Vuonna 1944 kolme Lapin sodan aikaista vakoilijaa sai elinkautiset, yksi teki itsemurhan ja yksi armahdettiin.
Tuomiot annettiin usein kenttäoikeuksissa, mutta myös Sotaylioikeus käsitteli niitä varsinkin kenttäoikeuksien tuomioista tehtyjen valitusten takia. Se muutti melko usein vakoilusta kenttäoikeudessa annetun kuritushuonerangaistuksen kuolemanrangaistukseksi tai päinvastoin. Kaikissa tapauksissa valituslupaa ei kuitenkaan annettu. Kenttäoikeuden antamat teloitustuomiot pantiin yleensä käytäntöön heti. Alaikäiset tuomittiin usein 12 vuoden vankeuteen mutta myös lyhyempiin rangaistuksiin, ainakin yksi 16-vuotias sai vain 10 vuotta vankeutta. Desantteja avustaneet siviilit saivat myös tätä lyhyempiä rangaistuksia. Rangaistuksiin vaikutti myös vakoilijan halukkuus yhteistyöhön, muutama desantti vaihtoi puolta tai jätettiin kokonaan tuomitsematta. Jotkut vangitut desantit jätettiin jatkosodan perääntymisvaiheessa vankilaan sotatoimialueelle, toiset vapautettiin rauhan tultua suomalaisvankiloista. Osa sai tuomion sotapetoksesta tai yhdistettyjä rangaistuksia vakoilusta ja sotapetoksesta tai sellaisen yrityksistä. Jos desantilla oli venäläinen asepuku, hänet katsottiin tiedustelijaksi ja hänestä tuli sotavanki, mutta tuomioiden linja ei ollut pukeutumisen suhteen yhtenäinen.