pääsin 4.7.08 vuoden asepalveluksen jälkeen vihdoin kotiin.
Välillä kyllä ärsytti mutta näin jälkikäteen aika on kullannut muistot ja nyt niitä muistelee jo ihan hyvällä mielellä.
Sain myös paljon hyötyä. Sain siviiliin E-kortin ja johtajakoulutuksen. Armeijassa minusta tuli myös sosiaalisempi pakostakin kun vuoden ajan on koko ajan tekemisissisä ihmisten kanssa aamusta iltaan. Ennen armeijaa olin huomattavasti hiljaisempi ja ujompi, nyt olen rohkeampi. Lisäksi armeijasta tuli paljon uusia kavereita, osasta jopa mahdollisesti elinikäisiä ystäviä.
Fyysisesti ainakaan oma koulutukseni ei ollut juurikaan raskasta.
Asevelvollisuuden suorittaminen ei herättänyt minussa ennen armeijaa juurikaan ajatuksia, ja nyt kuukausi kotiinpääsyn jälkeen koko laitos alkaa painua unholaan. Minusta ei tullut armeijassa mitään sairasta tappajanatsia, eikä syrjäänvetäytynyttä masennuksesta kärsivää hylkiötä mitä nämä tämän palstan vakiokirjoittajat
krusader, df ja rp koko ajan täällä toitottavat. Pidän itseäni myös suhteellisen empaattisena ja tunteikkaana mieheenä.
Asevelvollisuus oli minulle velvollisuus siinä missä oppivelvollisuuskin. Valtio asettaa kansalaisilleen tiettyjä velvollisuuksia ja ne on hoidettava. Vastineeksi valtio myös antaa meille paljon.
En voi käsittää näitä puheita mitä krusader, df ja rp täällä kirjoittavat, että armeijan suorittaminen saisi nuoret miehet itsemurhan partaalle. Lisäksi huvittaa että monet sivarit ovat tietävinään laitoksesta kaiken ja kuvittelevat sen olevan pelkkää simputtamista, kiduttamista ja tappamisen opiskelua ilman että ovat itse siellä olleet päivääkään. Lisäksi armeijassa saa miettiä paljon omilla aivoillaan ainakin jos on itse johtajana
Kuten jo sanoin itselleni jäin ainakin erittäin hyvät muistot ja positiivinen kuva laitoksesta. Väliin tietysti vitutti mutta kyllä sen kesti, ja silläkin vitutuksella oli jokin tarkoitus lopulta. Minua ei simputettua ja olen nyt paljon vahvempi ja itsevarmempi kuin ennen armeijaa. fyysinen kuntoki on kiitettävä nykyään.
En usko että voisin itse tappaa välttämättä ketään, enkä edes miettinyt sitä kun ammun rynkyllä että jes nyt tapetaan! ei ampuminen herättänyt oikeastaan mitään tunteita, paitsi että uusi kokemus sekin. Mitään isänmaallista propagandaa en myöskään kuullut ja kouluttajat olivat muutenkin mielestäni iha asiallisia tyyppejä tj:n lähestyessä nollaa osa heistä oli jo melkein kavereita.
Kaikenkaikkiaan hyvä kokemus josta ei ainakaan haittaa elämässä tule olemaan ja suosittelen kaikille!
Välillä kyllä ärsytti mutta näin jälkikäteen aika on kullannut muistot ja nyt niitä muistelee jo ihan hyvällä mielellä.
Sain myös paljon hyötyä. Sain siviiliin E-kortin ja johtajakoulutuksen. Armeijassa minusta tuli myös sosiaalisempi pakostakin kun vuoden ajan on koko ajan tekemisissisä ihmisten kanssa aamusta iltaan. Ennen armeijaa olin huomattavasti hiljaisempi ja ujompi, nyt olen rohkeampi. Lisäksi armeijasta tuli paljon uusia kavereita, osasta jopa mahdollisesti elinikäisiä ystäviä.
Fyysisesti ainakaan oma koulutukseni ei ollut juurikaan raskasta.
Asevelvollisuuden suorittaminen ei herättänyt minussa ennen armeijaa juurikaan ajatuksia, ja nyt kuukausi kotiinpääsyn jälkeen koko laitos alkaa painua unholaan. Minusta ei tullut armeijassa mitään sairasta tappajanatsia, eikä syrjäänvetäytynyttä masennuksesta kärsivää hylkiötä mitä nämä tämän palstan vakiokirjoittajat
krusader, df ja rp koko ajan täällä toitottavat. Pidän itseäni myös suhteellisen empaattisena ja tunteikkaana mieheenä.
Asevelvollisuus oli minulle velvollisuus siinä missä oppivelvollisuuskin. Valtio asettaa kansalaisilleen tiettyjä velvollisuuksia ja ne on hoidettava. Vastineeksi valtio myös antaa meille paljon.
En voi käsittää näitä puheita mitä krusader, df ja rp täällä kirjoittavat, että armeijan suorittaminen saisi nuoret miehet itsemurhan partaalle. Lisäksi huvittaa että monet sivarit ovat tietävinään laitoksesta kaiken ja kuvittelevat sen olevan pelkkää simputtamista, kiduttamista ja tappamisen opiskelua ilman että ovat itse siellä olleet päivääkään. Lisäksi armeijassa saa miettiä paljon omilla aivoillaan ainakin jos on itse johtajana
Kuten jo sanoin itselleni jäin ainakin erittäin hyvät muistot ja positiivinen kuva laitoksesta. Väliin tietysti vitutti mutta kyllä sen kesti, ja silläkin vitutuksella oli jokin tarkoitus lopulta. Minua ei simputettua ja olen nyt paljon vahvempi ja itsevarmempi kuin ennen armeijaa. fyysinen kuntoki on kiitettävä nykyään.
En usko että voisin itse tappaa välttämättä ketään, enkä edes miettinyt sitä kun ammun rynkyllä että jes nyt tapetaan! ei ampuminen herättänyt oikeastaan mitään tunteita, paitsi että uusi kokemus sekin. Mitään isänmaallista propagandaa en myöskään kuullut ja kouluttajat olivat muutenkin mielestäni iha asiallisia tyyppejä tj:n lähestyessä nollaa osa heistä oli jo melkein kavereita.
Kaikenkaikkiaan hyvä kokemus josta ei ainakaan haittaa elämässä tule olemaan ja suosittelen kaikille!
Vastaukset 3
Vanhimmat
ropagandaministeri HÄKÄPÖNTTÖ siellä kirjoittelee?
Itse kärsin armeijassa olostani koko sen 6 kk jonka jouduin siellä olemaan, johtuen mm. siitä, että minua kiusattiin melko rankasti muutaman varusmies"toverin" taholta. Vihasin koko armeija-aikaani ja sinne lähteminen aiheutti sunnuntai-iltaisin usein lähes fyysistä pahoinvointia. Olisin keskeyttänyt, mutta sukulaiset painostivat jatkamaan.(myös naiset joilla ei ole tätä ns. "kansalaisvelvollisuutta", ei siis voi verrata oppivelvollisuuteen, joka tosiaan koskee kaikkia kansalaisia).
Itsemurhaa en vakavissani harkinnut, mutta ymmärrän kyllä sen, että joillakin asiat voivat mennä niinkin synkiksi, ja itsemurhia myös tapahtuu armeijassa/armeijan takia. Kyseessä ei ole mikään DF:n ja kumppaneiden keksimä väite, vaan psykiatrit, sosiaalikuraattorit yms. tietävät kyllä että näitä tapahtuu. Ja että monille muille armeija aiheuttaa masennusta ja henkistä pahoinvointia, vaikka ei itsemurhaan johtaisikaan.
Hyvä jos itsellesi kyseessä oli positiivinen kokemus, mutta kaikille se ei sitä ole. Kaikki meistä eivät ole vahvoja voittajayksilöitä, ja henkisesti ihan normaalillekin ihmiselle on kovaa, jos joutuu syystä tai toisesta silmätikuksi armeijan kaltaisessa suljetussa yhteisössä. Kiusatun kannalta kyseessä ei ole mikään "hassunhauska huumori" jolle voi jälkikäteen naureskella tai jonka voi tuosta vain unohtaa. Aivan kuten koulukiusaaminen, myös armeijakiusaaminen voi jäädä vaivaamaan vuosiksi, jopa vuosikymmeniksi, ainakin vastenmielisinä muistoina.
Mielestäni olisi madallettava kynnystä armeijan keskeyttämiselle ilman yhteisön painostusta. Se että sinulla sujui hyvin ei tarkoita, että kaikilla muilla kävisi samoin. DF ja RP ehkä liioittelevat mutta niin liioittelet sinäkin, jos väität, että henkilökohtaiset kokemuksesi olisivat yleistettävissä, ja että kaikilla tai edes suurella osalla varusmiehistä olisi mahdollisuuksia noin hyvin sujuvaan palvelukseen, ja etteivät DF/RP:n kertomukset joidenkin kohdalla myös pitäisi paikkaansa.
Itselleni armeijasta oli haittaa ihan saatanan paljon enkä suosittele sitä edes pahimalla vihamiehelleni.
Asiateksti, kerrankin. Onnittelut hyvin suoritetusta palveluksesta ja saamistasi kokemuksista! Kerrankin totuudenmukainen kuvaus palveluksesta. Eihän se toki kaikille ole ns. "oikea paikka", monilla ei palvelus suju ihan ongelmitta, mutta siihenkin voi vaikuttaa niin paljon itse.
Niin paljon täällä porukka jaksaa haukkua sivarit maan rakoon ja aina ollaan karkottamassa maasta, kieltämässä kansalaisoikeudet, viemässä ladon taakse ja ties vielä mitä paskaa. Tuollainen on minun mielestä ihan naurettavaa käyttäytymistä. Samoja mulkkuja me kaikki ollaan oli sitten käyty intti tahi sivari :D Hyvää kesän/syksyn jatkoa!