"Eettiset tekijät luovat ihmisen kohtalon ja muovaavat hänen elämänsä. Hän on paljon suuremmassa määrin eettisten normiensa kuin halujensa ja heikkouksiensa orja, vaikkei kukaan tahdo tunnustaa tätä. Emme vielä ole päässeet selvyyteen siitä, miten nuo normit syntyvät ja vaikuttavat. Voimme päätellä niiden laadun vain siitä millaiseksi ihmisen elämänkulku muodostuu."
- Henrik Parland: Muuttumisia, sivu 275.
Parlandin näkemys pitää epäilemättä paikkansa lukemattomista ihmisistä, jotka ovat noudattaneet omia normejaan, vaikka se on johtanut esim. sosiaaliseen ja aineelliseen ahdinkoon. Useimmat kuitenkin kuuntelevat halujaan ja heikkouksiaan enemmän kuin eettisten arvojen vaatimuksia. Elämä on silloin helpompaa.
Millaisia poliitikkoja me tarvitsemme luotsaamaan yhteistä kohtaloamme? Niitä "yhteistyökykyisiä", joille eettiset normit lienevät vähempiarvoisia, vai niitä, joille saalistaminen ja saaliinjako ei ole pääasia?
Onko mitään ristiriitaa olemassakaan?
- Henrik Parland: Muuttumisia, sivu 275.
Parlandin näkemys pitää epäilemättä paikkansa lukemattomista ihmisistä, jotka ovat noudattaneet omia normejaan, vaikka se on johtanut esim. sosiaaliseen ja aineelliseen ahdinkoon. Useimmat kuitenkin kuuntelevat halujaan ja heikkouksiaan enemmän kuin eettisten arvojen vaatimuksia. Elämä on silloin helpompaa.
Millaisia poliitikkoja me tarvitsemme luotsaamaan yhteistä kohtaloamme? Niitä "yhteistyökykyisiä", joille eettiset normit lienevät vähempiarvoisia, vai niitä, joille saalistaminen ja saaliinjako ei ole pääasia?
Onko mitään ristiriitaa olemassakaan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kun kaikki vielä kovasti asiaa pohtivat, ehdin listä korjauksen (se oli Oscar Parland) ja täsmennyksen (tarkoitin että normien noudattaminen on johtanut noudattajan itsensä ahdinkoon).
Lisään vielä: hyvien arvojen toteuttaminen voi johtaa myös yleisempään ahdinkoon, huonojen noudattamisesta puhumattakaan.
Kysymyksiä: Voiko jotakin hyvää syntyä myös pahoista asioista? Onko ihminen itse vastuussa siitä, mitä arvoja hän näkee, tunnustaa ja yrittää toteuttaa? Tai jos ei näe mitään?
Suomi on moniarvoinen maa, se eroaa siinä mielessä esimerkiksi Saudi-Arabiasta, Pohjois-Koreasta ja Vatikaanivaltiosta.
Joitakin arvoja mainitaan kyllä Suomen perustuslaissa. Muuten saavat kansalaiset varsin vapaasti omaksua arvopäämääriä taipumuksiensa mukaan.
Bruttokansatuotteen kasvattamista ei perustuslaissa mainita, mutta se näyttää olevan ylimpänä arvona myös kaikissa puolueissa, vai olenko erehtynyt? Eroaako se jotenkin siitä Mammonan palvomisesta, josta eivät enää edes saarnamiehet puhu? Onko rahan hankkiminen tavoite ja arvo sinänsä vai hankitaanko sitä johonkin tarkoitukseen? Mihin?
Mitä sanovat poliitikkomme?
Voiton maksimointi näyttää olevan päämäärä sinänsä, itseisarvo. Ei kysytä, mihin tarkoitukseen voitto käytetään, eikä kysytä onko voiton maksimointi ristiriidassa joidenkin toisten tärkeinä pidettyjen asioiden kanssa. Mitä isompi toimija, sitä vähemmän tarvitsee kysyä.
Esimerkiksi käy kaasupötin tapaus. Fortum ei missään vaiheessa tunnustanut, että pötti olisi aiheuttanut vaaraa ihmisille ja omaisuudelle. TUKES, valtion ylin teknisen turvallisuuden valvoja, todennäköisesti näki vaaran jo alussa, mutta ei uskaltanut asettua vastustamaan maan toiseksi suurinta yritystä.
Voiton maksimoinnin lyhytikäiset hyödyt aiheuttavat monessa tapauksessa pitkään kestäviä vahinkoja, joista joutuvat kärsimään ensisijaisesti muut kuin voiton tavoittelija itse.
Sopii kuin nenä päähän muutamiin viimeaikaisiin asuinrakennuskohteisiin (paljon puhuttu ojanperän tontti ei ole ainut):
"Voiton maksimoinnin lyhytikäiset hyödyt aiheuttavat monessa tapauksessa pitkään kestäviä vahinkoja, joista joutuvat kärsimään ensisijaisesti muut kuin voiton tavoittelija itse."
Päättäjät siellä Lapualla voisivat mennä peilin eteen sanomaan: "Kehitystä olemme olleet edistämässä".
Voiton maksimoinnin välttämättömyydestä tehdään kunnallisessa päätöksenteossa seuraavat johtopäätökset:
Halvin tarjous on aina valittava.
Se mikä maksimoi yrityksen voiton, saa kelvata / on paras ratkaisu myös kunnalle ja sen asukkaille.
Aikas yksisilimäästä ajattelua: "Se mikä maksimoi yrityksen voiton, saa kelvata / on paras ratkaisu myös kunnalle ja sen asukkaille."
Tämän syvällisen viisauden kirjoittaja ilmeisesti valvoo tarkkaan yrityksien etuja, toivottavasti vaan ei minun etujani.