Rauhaa Jeesuksessa!
Tämän aiheen käsittely pitää aloittaa siitä, minkälainen oli apostolisen ajan sosiaalilainsäädäntö.
Se oli aika tyly. Köyhät eivät saaneet avustusta yhteiskunnalta. Ja mm. lesket saattoivat kuolla
jopa nälkään ilman auttavia omaisia tai läheisiä. Kaduilla kerjääminen olikin sinä aikana tavallista.
Sellainen on ihmisarvoa alentavaa.
Israel oli Rooman vallan alaisena sidoksissa sen lakiin. Juutalaista lakia tosin noudatettiin sen rinnalla.
Pakanallishellenistinen Rooman valtakunta saneli ehdot kristinuskon synnyttyä myös uskoville.
Paavalin opetukset alamaisuudesta esivallalle tarkoittivat siis pakanallista esivaltaa. Mm. Room. 13.
Kun Israeliin tuli nälänhätä Klaudiuksen aikana ( Apt. 11:27-30), alkoivat kristityt kaikkialla
kerätä avustuksia Jerusalemin pyhille. Sosiaalihuoltoa ei siis ollut.
Tähän avustusasiaan viittaa mm. usein väärinkäytetyt Room.15:25-33; 1 Kor.16:1-4 ja 2 Kor.8 ja 9 luvut.
Jerusalemin alkuseurakunnan köyhäinhoito järjestettiin uskovien keskuudessa tapahtuvalla
varojen keräyksellä. Tästä kertoo Apt. 6 luku.
Siitä syntyi seurakuntaan diakonian virka. (Diakon = seurakuntapalvelija). Room. 16:1.
Meidän aikanamme, jolloin Länsimaissa on pitkälle kehittynyt sosiaalijärjestelmä, ei köyhien
auttaminen enää ole samoilla lähtöviivoilla.
Suomen sosiaalijärjestelmä on koko maailmassa huippuluokkaa vähimmäistulorajoineen.
Tämän lainsäädäntöosan mukaisesti saavat kaikki Suomen kansalaiset perustoimeentulon, jolla
kukin tulee toimeen. Se kuitenkin sulkee osittain ulkopuolelleen itse aiheutetun köyhyyden.
Sitäkin osa-aluetta on jo yritetty korjailla ns. kansalaispalkan aloitteella. Aloitteen teki aikanaan Väyrynen.
Se tarkoittaisi, että jokainen täysi-ikäinen kansalainen saisi "palkkana" Suomen kansalaisuudesta
määrätyn summan kuukaudessa; kävi töissä tai ei. Työssä käyville se olisi saman suuruinen ja
olisi siis ansiopalkan lisänä tuleva veroton ansio. - - - Mielestäni kehityskelpoinen idea.
Siis!!!
Alkuseurakunnassa seurakunta hoiti jäsentensä auttamisen ilman ulkopuolista apua. Ehkä tähän
viittaa 3 Joh. kirje / 7.
Alamaisuus esivallalle tarkoittaa sosiaalijärjestelmän hyväksymistä myös uskovia koskevaksi.
Eli siis uskovakin, joka jää esim. työttömäksi tai tulot muuten jäävät alle lainsäädännön, voi
mennä sosiaalihuoltoon hakemaan toimeentulotukea. Tämä on esivallan meille suoma oikeus,
koska olemme Suomen kansalaisia.
Meillä on siis kansalaisina velvollisuudet, mutta myös oikeudet.
Kaikenlaiset lain säätämät asuntotuet ja lapsilisät kuuluvat meillekin.
Köyhien avustamiseen kuuluu eräänä tärkeänä tekijänä neuvominen sekä asennekasvatus.
Tätä ei seurakunnassa sovi unohtaa. On nimittäin ihmisiä, jotka käsittävät Raamatun
opetukset antamisesta niin päin, että heille kuuluu antaa, eikä sillä tavalla, kuin Raamattu sen
tarkoittaa, että heidän kuuluu antaa.
Köyhänkin uskovan päämäärä on se, että hän pääsee irti avun tarpeestaan ja voi alkaa auttaa
muitakin.
"Autuaampi on antaa kuin ottaa!"
Jumala tahtoo jokaisen uskossa olevan kokevan siunausta, josta mainitaan Snl.11:25:
"Hyvää tekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu!"
Paavali antoi esimerkillään hyvän opetuksen:
"En minä ole halunnut kenenkään hopeata tai kultaa tai vaatteita;
te tiedätte itse, että nämä minun käteni ovat työllänsä hankkineet, mitä minä ja seuralaiseni
olemme tarvinneet.
Kaikessa minä olen osoittanut teille, että näin työtä tehden tulee huolehtia heikoista ja muistaa
nämä Herran Jeesuksen sanat, jotka hän itse sanoi: 'Autuaampi on antaa kuin ottaa.'"
Apt. 20:33-35.
________________
http://www.Jeesus-on-Herra.com
Tämän aiheen käsittely pitää aloittaa siitä, minkälainen oli apostolisen ajan sosiaalilainsäädäntö.
Se oli aika tyly. Köyhät eivät saaneet avustusta yhteiskunnalta. Ja mm. lesket saattoivat kuolla
jopa nälkään ilman auttavia omaisia tai läheisiä. Kaduilla kerjääminen olikin sinä aikana tavallista.
Sellainen on ihmisarvoa alentavaa.
Israel oli Rooman vallan alaisena sidoksissa sen lakiin. Juutalaista lakia tosin noudatettiin sen rinnalla.
Pakanallishellenistinen Rooman valtakunta saneli ehdot kristinuskon synnyttyä myös uskoville.
Paavalin opetukset alamaisuudesta esivallalle tarkoittivat siis pakanallista esivaltaa. Mm. Room. 13.
Kun Israeliin tuli nälänhätä Klaudiuksen aikana ( Apt. 11:27-30), alkoivat kristityt kaikkialla
kerätä avustuksia Jerusalemin pyhille. Sosiaalihuoltoa ei siis ollut.
Tähän avustusasiaan viittaa mm. usein väärinkäytetyt Room.15:25-33; 1 Kor.16:1-4 ja 2 Kor.8 ja 9 luvut.
Jerusalemin alkuseurakunnan köyhäinhoito järjestettiin uskovien keskuudessa tapahtuvalla
varojen keräyksellä. Tästä kertoo Apt. 6 luku.
Siitä syntyi seurakuntaan diakonian virka. (Diakon = seurakuntapalvelija). Room. 16:1.
Meidän aikanamme, jolloin Länsimaissa on pitkälle kehittynyt sosiaalijärjestelmä, ei köyhien
auttaminen enää ole samoilla lähtöviivoilla.
Suomen sosiaalijärjestelmä on koko maailmassa huippuluokkaa vähimmäistulorajoineen.
Tämän lainsäädäntöosan mukaisesti saavat kaikki Suomen kansalaiset perustoimeentulon, jolla
kukin tulee toimeen. Se kuitenkin sulkee osittain ulkopuolelleen itse aiheutetun köyhyyden.
Sitäkin osa-aluetta on jo yritetty korjailla ns. kansalaispalkan aloitteella. Aloitteen teki aikanaan Väyrynen.
Se tarkoittaisi, että jokainen täysi-ikäinen kansalainen saisi "palkkana" Suomen kansalaisuudesta
määrätyn summan kuukaudessa; kävi töissä tai ei. Työssä käyville se olisi saman suuruinen ja
olisi siis ansiopalkan lisänä tuleva veroton ansio. - - - Mielestäni kehityskelpoinen idea.
Siis!!!
Alkuseurakunnassa seurakunta hoiti jäsentensä auttamisen ilman ulkopuolista apua. Ehkä tähän
viittaa 3 Joh. kirje / 7.
Alamaisuus esivallalle tarkoittaa sosiaalijärjestelmän hyväksymistä myös uskovia koskevaksi.
Eli siis uskovakin, joka jää esim. työttömäksi tai tulot muuten jäävät alle lainsäädännön, voi
mennä sosiaalihuoltoon hakemaan toimeentulotukea. Tämä on esivallan meille suoma oikeus,
koska olemme Suomen kansalaisia.
Meillä on siis kansalaisina velvollisuudet, mutta myös oikeudet.
Kaikenlaiset lain säätämät asuntotuet ja lapsilisät kuuluvat meillekin.
Köyhien avustamiseen kuuluu eräänä tärkeänä tekijänä neuvominen sekä asennekasvatus.
Tätä ei seurakunnassa sovi unohtaa. On nimittäin ihmisiä, jotka käsittävät Raamatun
opetukset antamisesta niin päin, että heille kuuluu antaa, eikä sillä tavalla, kuin Raamattu sen
tarkoittaa, että heidän kuuluu antaa.
Köyhänkin uskovan päämäärä on se, että hän pääsee irti avun tarpeestaan ja voi alkaa auttaa
muitakin.
"Autuaampi on antaa kuin ottaa!"
Jumala tahtoo jokaisen uskossa olevan kokevan siunausta, josta mainitaan Snl.11:25:
"Hyvää tekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu!"
Paavali antoi esimerkillään hyvän opetuksen:
"En minä ole halunnut kenenkään hopeata tai kultaa tai vaatteita;
te tiedätte itse, että nämä minun käteni ovat työllänsä hankkineet, mitä minä ja seuralaiseni
olemme tarvinneet.
Kaikessa minä olen osoittanut teille, että näin työtä tehden tulee huolehtia heikoista ja muistaa
nämä Herran Jeesuksen sanat, jotka hän itse sanoi: 'Autuaampi on antaa kuin ottaa.'"
Apt. 20:33-35.
________________
http://www.Jeesus-on-Herra.com
Vastaukset 2
Vanhimmat
Totta joka sana!
ne suoraan jollekkin apua tarvitsevalle,niin ne ei mene välikäsien kautta ja ovat siten suoraan Jumalan tarkoittamaan apuun.Sen lisäksi jokainen maksaa ansioistaan ihan tavalliset verot jotka sitten menevät valtion kautta jakoon ja yleiseen hyvinvointiin.