Miten käy lespo -ja homoparien?

Tule kolostasi ja seuraa aikaasi!

nämä kuuluivat vanhaan liittoon, uuden liiton tultua ne menettivät merkityksensä. Ihmistä ei vanhurskauteta lain täyttämisen perusteella, vaan uskostaJeesukseen. Uusi Testamenti on uuden liiton ohjekirja, lue sitä ja viisastu.

Wau mitä puhetta. Tälläkö tasolla ollaan kun puhutaan homoista ja lesboista. Siinä onkin miettimistä jos Jumala hyväksyykin sinut sellaisenaan homona tai lesbona ja saurakunnassa ollaan asian tiimoilta aivan lähtöruudussa. On siinä sielunhoitajalle työsarkaa lähinnä itsensä kanssa, että osaa suhtautua asioihin, niinkuin ne ovat. Eikö se vieläkään armo käy kaiken edellä. Kauan sitä täytyy vielä odottaa. En jaksanut itse Hellunatiseurakunnassa sitä odottaa, vaan lähdin pois ja löysin elämän ja armon.

Noppa kirjoitti:

Wau mitä puhetta. Tälläkö tasolla ollaan kun puhutaan homoista ja lesboista. Siinä onkin miettimistä jos Jumala hyväksyykin sinut sellaisenaan homona tai lesbona ja saurakunnassa ollaan asian tiimoilta aivan lähtöruudussa. On siinä sielunhoitajalle työsarkaa lähinnä itsensä kanssa, että osaa suhtautua asioihin, niinkuin ne ovat. Eikö se vieläkään armo käy kaiken edellä. Kauan sitä täytyy vielä odottaa. En jaksanut itse Hellunatiseurakunnassa sitä odottaa, vaan lähdin pois ja löysin elämän ja armon.

Sielunhoitajaa yleensä tarvitaan silloin kun maailma heittää ympärillä vähän liian suurilla kierroksilla ja tarvitaan hengellistä ohjausta johonkin elämäntilanteeseen. Juuri tuo että seurakunnissa hyväksytään kaikki inhimillisellä tasolla on mielestäni oikea tapa suhtautua muihin Jumalan palvelijoihin olipa hän mitä suuntaa edustava hyvänsä. "Mikä sinä olet arvostelemaan toisen palvelijaa" oli Paavalin teksteistä ehkä juuri tuo joka jysähti joskus aikanaan oikein herkkupatukkana eteeni ja antoi täydellisen vapauden. Jumala näkee kyllä jokaisen sydämeen.

Ihan oikeesti kyllä kun Jumalan pyhyys koskettaa ihmistä se näyttää ihmisen oman saastaisuuden heteroudesta riippumatta ja silloin on hyvä toimia Jumalan mielen mukaisella tavalla. :-)

Sitte yks kysymys. Oletan tekstistäsi että olet homo tai lesbo? Suhteesi Jeesukseen toimii? Ymmärrykseni lisäämiseksi tätä utelen, sillä tämä asia on vielä meillä Suomessa kovin uutta ja uutta minullekin. Olet Jumalan palvelija ja työskentelet Jumalan armoittamana ihmisten keskuudessa?

Tuttan kirjoitti:

Sielunhoitajaa yleensä tarvitaan silloin kun maailma heittää ympärillä vähän liian suurilla kierroksilla ja tarvitaan hengellistä ohjausta johonkin elämäntilanteeseen. Juuri tuo että seurakunnissa hyväksytään kaikki inhimillisellä tasolla on mielestäni oikea tapa suhtautua muihin Jumalan palvelijoihin olipa hän mitä suuntaa edustava hyvänsä. "Mikä sinä olet arvostelemaan toisen palvelijaa" oli Paavalin teksteistä ehkä juuri tuo joka jysähti joskus aikanaan oikein herkkupatukkana eteeni ja antoi täydellisen vapauden. Jumala näkee kyllä jokaisen sydämeen.

Ihan oikeesti kyllä kun Jumalan pyhyys koskettaa ihmistä se näyttää ihmisen oman saastaisuuden heteroudesta riippumatta ja silloin on hyvä toimia Jumalan mielen mukaisella tavalla. :-)

Sitte yks kysymys. Oletan tekstistäsi että olet homo tai lesbo? Suhteesi Jeesukseen toimii? Ymmärrykseni lisäämiseksi tätä utelen, sillä tämä asia on vielä meillä Suomessa kovin uutta ja uutta minullekin. Olet Jumalan palvelija ja työskentelet Jumalan armoittamana ihmisten keskuudessa?

En ole seurakunnan palveluksessa. Olen vain tavallinen ihminen ja ei ole tarkeää mikä olen itse, hetero, lesbo, homo tai joku siltä väliltä.
Olen vain itse elänyt tämän prosessin läpi, hakenut apua omiin kysymyksiini ja löytänyt niihin vastauksen hyväksymällä itseni sellaisena kuin olen ja yllätyksekseni olen huomannut, kuinka paljon ennemmin on jo Jumala, Jeesuksen kautta minut jo hyväksynyt.
On vain tosi vaikeaa meidän hyväksyä itseämme sellaisena kuin olemme. Uskomatonta se vaan on, mikä vapautus on olla se mikä on. Ei enää kukaan ihminen voi minua tuomita, jos elänkin jonkun mielestä väärin ja teen jopa syntiä muitten mielestä.
Ihmettelen itsekkin, miksi raamatussa ei muistaakseni ole Jeesuksen sanomana mitään homouteen liittyää. Jos olen väärässä, oikaiskaa ihmeessä minua.

Se on aika vaikea juttu monelle, että on ikänsä tuntenut olevansa lesbo tai homo ('poikkeava' sana on tosi hirvitys) ja se on niin kokonaisvaltainen osa minuutta ja sitten tullaan sanomaan että olet syntinen ja lopeta tuollainen, parannu, eheydy, jätä se synti pois. Jotenkin sama kuin sanoisi että, muuta silmiesi väri, sillä tuo väri ei ole se oikea ja yleisisti hyväksytty ja se on syntiä katsella tuonvärisillä silmillä.

Arvaa vai kuinka monta itkua ja rukousta olen aikoinaan rukoillut ja pyytänyt, että Jumala muutaisi minut. Mutta nyt uskon että Jumala ei muuta ja kadu sitä, miksi Hän on minut luonut ja siksi ei ole kuulut tätä rukoustani.

Suhteeni Jumalaan ja Jeesukseen on se, että Hänen on valta tehdä minun suhteen mitä vain, tässä elämässä ja tuonpuoleisessa ja joka sekuntti on armoa jonka saan elää täällä.

En halua väitellä näistä asioista, mitkä tiedän elämäni kokemuksen perustella oikeaksi kohdallani ja en ketään käännytä mihinkään suuntaa. Ainoastaan kehoitan jokaista olemaan rehellinen itselleen ja kunnioittamaan lähimmäistä ihmiseä.

Noppa kirjoitti:

En ole seurakunnan palveluksessa. Olen vain tavallinen ihminen ja ei ole tarkeää mikä olen itse, hetero, lesbo, homo tai joku siltä väliltä.
Olen vain itse elänyt tämän prosessin läpi, hakenut apua omiin kysymyksiini ja löytänyt niihin vastauksen hyväksymällä itseni sellaisena kuin olen ja yllätyksekseni olen huomannut, kuinka paljon ennemmin on jo Jumala, Jeesuksen kautta minut jo hyväksynyt.
On vain tosi vaikeaa meidän hyväksyä itseämme sellaisena kuin olemme. Uskomatonta se vaan on, mikä vapautus on olla se mikä on. Ei enää kukaan ihminen voi minua tuomita, jos elänkin jonkun mielestä väärin ja teen jopa syntiä muitten mielestä.
Ihmettelen itsekkin, miksi raamatussa ei muistaakseni ole Jeesuksen sanomana mitään homouteen liittyää. Jos olen väärässä, oikaiskaa ihmeessä minua.

Se on aika vaikea juttu monelle, että on ikänsä tuntenut olevansa lesbo tai homo ('poikkeava' sana on tosi hirvitys) ja se on niin kokonaisvaltainen osa minuutta ja sitten tullaan sanomaan että olet syntinen ja lopeta tuollainen, parannu, eheydy, jätä se synti pois. Jotenkin sama kuin sanoisi että, muuta silmiesi väri, sillä tuo väri ei ole se oikea ja yleisisti hyväksytty ja se on syntiä katsella tuonvärisillä silmillä.

Arvaa vai kuinka monta itkua ja rukousta olen aikoinaan rukoillut ja pyytänyt, että Jumala muutaisi minut. Mutta nyt uskon että Jumala ei muuta ja kadu sitä, miksi Hän on minut luonut ja siksi ei ole kuulut tätä rukoustani.

Suhteeni Jumalaan ja Jeesukseen on se, että Hänen on valta tehdä minun suhteen mitä vain, tässä elämässä ja tuonpuoleisessa ja joka sekuntti on armoa jonka saan elää täällä.

En halua väitellä näistä asioista, mitkä tiedän elämäni kokemuksen perustella oikeaksi kohdallani ja en ketään käännytä mihinkään suuntaa. Ainoastaan kehoitan jokaista olemaan rehellinen itselleen ja kunnioittamaan lähimmäistä ihmiseä.

Jeesus sanoo saman kuin Paavalikin tästä homous /lespoudesta, Paavalin julistama evankeliumi on Jeesuksen Kristuksen evankeliumi, jonka Paavali sai Herraltaan.

Eihän Jumala paranna monista muistakaan sairauksista vaikka monet ovat rukoilleet yötäpäivää. Evankeliumissa ei ole tärkeintä se, mitä saamme Jumalalta joka koskee ruumistamme, tai kehoamme, tärkeintä on sielun pelastus, ja se, että ihminen ottaa vastaan Jeesuksen jonka Jumala rakkaudessaan antoi ihmiskunnalle.
Suurin ja tuhoisin synti on ihmiselle se, että hän hylkää Jeesuksen, se loukkaa Jumalaa syvältä, ja se kerran tulevaisuudessa sytyttää Jumalan vihan.

Kyllä minä uskon, että olet uskossa, mutta sinun tulisi tuomita syntisyys lihassasi, eikä hyväksyä sitä, siihen saakka kunnes pääset siitä irti, ettei se enää teetä sinulla Jumalan vastaista toimintaa ruumiisi himon ja halun tyydyttämiseksi.

Kristuksessa on jo sovitettu kaikki synnit, ja siksi Jumala hyväksyy meidät. Mieli vaan pitää olla halu parannukseen helmasynteihinkin nähden, ne pitää tuomita itsessänsä, niin on toivoa joskus niistä vapautuakin, sama pätee tupakoitsijoihin, siis uskovaisiin tupruttelijoihin, sekä paljon viinin ja jopa oluen ja viinan kanssa eläviin.

Ketään en tuomitse, sillä "älkää tuomitko, niin teitäkään ei tuomita."
Jos lausutte kadotustuomion jonkun ylle, silloin olette itse helvetin lapsi".

Mutta , me voimme opastaa toinen toistamme Hengen sävyisyydessä ja rakkaudessa parannukseen ja sitä kautta aivan uusiin ulottuvuuksiin taivaallisissa siunauksissa.

Siinä olen samaa mieltä, että ihmisten mieliksi korjata elämäänsä on lihan aikaan saamaa pyhitystä, eikä se kestä Jumalan edessä, parannuksen, eli mielenmuutos täytyy tulla ylhäältä taivaasta Kristuksen sydämeltä joka sitten vaikuttaa tahtomista ja tekemistä.

Jos pelkästään moraalisista syistä tehdään parannusta ihmisen lihallisen mielen tyydyttämiseksi, on melkein, että kieltää Kristuksen. kaskun Jumala ei koskaan hyväksy kuin Kristuksen ja Hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat armahdetut ihmiset.

Hebrealaisilla oli tämä sama ongelma. Hebrealaiskirjeen kirjoittaja on useiden Raamatun tutkijoiden mukaan Paavalin kirjoittama.
Paavali oli juutalainen, ja tässä hän kirjoittaa juutalaisille: " Jos joku hylkää Kristuksen ja polkee jalkoihinsa Hänen verensä, ei ole enää mahdolliata saada anteeksi antoa, sillä hän on luopunut armosta ja langennut uudestaan lainkirjaimen tekoihin lihan tyydyttämiseksi."

Näin ankara on Jumalan pyhyyden halventaminen, jos pyrkii omilla ansioillaan ja tekemisillään Jumalan yhteyteen, hyljäten armon Kristuksessa, Jumalan itsensä valmistamassa pelastuksessa.

Yllä mainittu Raamatun kohta ei siis ole kirjoitettu tuomioksi ns. luopioille, jotka jostakin syystä ovat joutuneet eroon Jeesuksen rakkaudesta. Heillä on avoin syli odottamassa tuhlaaja poikaa ja tyttöä takaisin Jeesuksen luokse.
Itseasiassa eivät useinkaan ole varsinaisesti luopioita, he vain elävät lankeemuksessaan, luopio on se, joka tietoisesti kieltää Jumalan ja tunnustautuu saatanan seuraajaksi.

Kuka voi eroittaa Kristuksen rakkaudesta?

Olevainen kirjoitti:

Jeesus sanoo saman kuin Paavalikin tästä homous /lespoudesta, Paavalin julistama evankeliumi on Jeesuksen Kristuksen evankeliumi, jonka Paavali sai Herraltaan.

Eihän Jumala paranna monista muistakaan sairauksista vaikka monet ovat rukoilleet yötäpäivää. Evankeliumissa ei ole tärkeintä se, mitä saamme Jumalalta joka koskee ruumistamme, tai kehoamme, tärkeintä on sielun pelastus, ja se, että ihminen ottaa vastaan Jeesuksen jonka Jumala rakkaudessaan antoi ihmiskunnalle.
Suurin ja tuhoisin synti on ihmiselle se, että hän hylkää Jeesuksen, se loukkaa Jumalaa syvältä, ja se kerran tulevaisuudessa sytyttää Jumalan vihan.

Kyllä minä uskon, että olet uskossa, mutta sinun tulisi tuomita syntisyys lihassasi, eikä hyväksyä sitä, siihen saakka kunnes pääset siitä irti, ettei se enää teetä sinulla Jumalan vastaista toimintaa ruumiisi himon ja halun tyydyttämiseksi.

Kristuksessa on jo sovitettu kaikki synnit, ja siksi Jumala hyväksyy meidät. Mieli vaan pitää olla halu parannukseen helmasynteihinkin nähden, ne pitää tuomita itsessänsä, niin on toivoa joskus niistä vapautuakin, sama pätee tupakoitsijoihin, siis uskovaisiin tupruttelijoihin, sekä paljon viinin ja jopa oluen ja viinan kanssa eläviin.

Ketään en tuomitse, sillä "älkää tuomitko, niin teitäkään ei tuomita."
Jos lausutte kadotustuomion jonkun ylle, silloin olette itse helvetin lapsi".

Mutta , me voimme opastaa toinen toistamme Hengen sävyisyydessä ja rakkaudessa parannukseen ja sitä kautta aivan uusiin ulottuvuuksiin taivaallisissa siunauksissa.

Siinä olen samaa mieltä, että ihmisten mieliksi korjata elämäänsä on lihan aikaan saamaa pyhitystä, eikä se kestä Jumalan edessä, parannuksen, eli mielenmuutos täytyy tulla ylhäältä taivaasta Kristuksen sydämeltä joka sitten vaikuttaa tahtomista ja tekemistä.

Jos pelkästään moraalisista syistä tehdään parannusta ihmisen lihallisen mielen tyydyttämiseksi, on melkein, että kieltää Kristuksen. kaskun Jumala ei koskaan hyväksy kuin Kristuksen ja Hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat armahdetut ihmiset.

Hebrealaisilla oli tämä sama ongelma. Hebrealaiskirjeen kirjoittaja on useiden Raamatun tutkijoiden mukaan Paavalin kirjoittama.
Paavali oli juutalainen, ja tässä hän kirjoittaa juutalaisille: " Jos joku hylkää Kristuksen ja polkee jalkoihinsa Hänen verensä, ei ole enää mahdolliata saada anteeksi antoa, sillä hän on luopunut armosta ja langennut uudestaan lainkirjaimen tekoihin lihan tyydyttämiseksi."

Näin ankara on Jumalan pyhyyden halventaminen, jos pyrkii omilla ansioillaan ja tekemisillään Jumalan yhteyteen, hyljäten armon Kristuksessa, Jumalan itsensä valmistamassa pelastuksessa.

Yllä mainittu Raamatun kohta ei siis ole kirjoitettu tuomioksi ns. luopioille, jotka jostakin syystä ovat joutuneet eroon Jeesuksen rakkaudesta. Heillä on avoin syli odottamassa tuhlaaja poikaa ja tyttöä takaisin Jeesuksen luokse.
Itseasiassa eivät useinkaan ole varsinaisesti luopioita, he vain elävät lankeemuksessaan, luopio on se, joka tietoisesti kieltää Jumalan ja tunnustautuu saatanan seuraajaksi.

Kuka voi eroittaa Kristuksen rakkaudesta?

Joitain tarkennuksia asiaan.

"Jeesus sanoo saman kuin Paavalikin tästä homous /lespoudesta, Paavalin julistama evankeliumi on Jeesuksen Kristuksen evankeliumi, jonka Paavali sai Herraltaan."
--- Mitä Jeesuksen sanoja löytyy asiasta? Ei Paavalin sanoja.


"Eihän Jumala paranna monista muistakaan
sairauksista vaikka monet ovat rukoilleet yötäpäivää."
---En ole sairas ja siksi en ole rukoillut parantumista, vaan että Jumala muutaisi minut heteroksi.

"Kyllä minä uskon, että olet uskossa (=en lue itseäni uskovaiseksi), mutta sinun tulisi tuomita syntisyys(= siis persoonani) lihassasi, eikä hyväksyä sitä (=siis,itseäni), siihen saakka kunnes pääset siitä(=peroonastani) irti, ettei se(= mikä, minäkö, seksuaalisuuteniko?) enää teetä sinulla Jumalan vastaista toimintaa (=tunnetta rakastaa ja tuntea läheisyyden riemua ja hellyyttä) ruumiisi himon ja halun (=seksuaalisuuen) tyydyttämiseksi."
---Tääsäpä se onkin aikamoinen eroavaisuus katsontakannoissa.


"Kristuksessa on jo sovitettu kaikki synnit, ja siksi Jumala hyväksyy meidät. Mieli vaan pitää olla halu parannukseen helmasynteihinkin nähden, ne pitää tuomita itsessänsä, niin on toivoa joskus niistä vapautuakin, sama pätee tupakoitsijoihin, siis uskovaisiin tupruttelijoihin, sekä paljon viinin ja jopa oluen ja viinan kanssa eläviin."
---Hienoa Jumala hyväksyy minut. No ehto jo tulikin sitten heti perään. Pitää tehdä sitä ja tätä, puristaa itsestään sellaista mielestäni tekoja jo tarvitaan minun puolelta.
En voi verrata tuputteluun ja juopotteluun sellaista aisaa, kuin osaa persoonaani,


"Siinä olen samaa mieltä, että ihmisten mieliksi korjata elämäänsä on lihan aikaan saamaa pyhitystä, eikä se kestä Jumalan edessä, parannuksen, eli mielenmuutos täytyy tulla ylhäältä taivaasta Kristuksen sydämeltä joka sitten vaikuttaa tahtomista ja tekemistä.

Jos pelkästään moraalisista syistä tehdään parannusta ihmisen lihallisen mielen tyydyttämiseksi, on melkein, että kieltää Kristuksen. kaskun Jumala ei koskaan hyväksy kuin Kristuksen ja Hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat armahdetut ihmiset."
---Ei tulis kuulonkaan muiden tähden, oman itseni tähden kaiken teen.

"Näin ankara on Jumalan pyhyyden halventaminen, jos pyrkii omilla ansioillaan ja tekemisillään Jumalan yhteyteen, hyljäten armon Kristuksessa, Jumalan itsensä valmistamassa pelastuksessa
---Armon saan kun lakkaan olemasta oma itseni, niinkö.

"Yllä mainittu Raamatun kohta ei siis ole kirjoitettu tuomioksi ns. luopioille, jotka jostakin syystä ovat joutuneet eroon Jeesuksen rakkaudesta. Heillä on avoin syli odottamassa tuhlaaja poikaa ja tyttöä takaisin Jeesuksen luokse.
Itseasiassa eivät useinkaan ole varsinaisesti luopioita, he vain elävät lankeemuksessaan, luopio on se, joka tietoisesti kieltää Jumalan ja tunnustautuu saatanan seuraajaksi."
--- Niin minun pitäisi siis olla aivan jotain muuta. En saa tällaisena mitään toivoa. En pysty muttumaan, koska en tunne synniksi sitä, että tunnen hellyyttä ja rakkautta samaan sukupuoleen, en voi sille mitään. Ei ole muuta tietä kuin elää ja rakastaa niinkuin itse kykenen.

Olevainen, hyvin kaukana olet noiden kirjoitustesi takana. Tuon tunsin jo saurakunnassa vahvasti. Ei ihmistä toisen lähellä, vaan yksinäisyyttä ja orpoutta.

Noppa kirjoitti:

Joitain tarkennuksia asiaan.

"Jeesus sanoo saman kuin Paavalikin tästä homous /lespoudesta, Paavalin julistama evankeliumi on Jeesuksen Kristuksen evankeliumi, jonka Paavali sai Herraltaan."
--- Mitä Jeesuksen sanoja löytyy asiasta? Ei Paavalin sanoja.


"Eihän Jumala paranna monista muistakaan
sairauksista vaikka monet ovat rukoilleet yötäpäivää."
---En ole sairas ja siksi en ole rukoillut parantumista, vaan että Jumala muutaisi minut heteroksi.

"Kyllä minä uskon, että olet uskossa (=en lue itseäni uskovaiseksi), mutta sinun tulisi tuomita syntisyys(= siis persoonani) lihassasi, eikä hyväksyä sitä (=siis,itseäni), siihen saakka kunnes pääset siitä(=peroonastani) irti, ettei se(= mikä, minäkö, seksuaalisuuteniko?) enää teetä sinulla Jumalan vastaista toimintaa (=tunnetta rakastaa ja tuntea läheisyyden riemua ja hellyyttä) ruumiisi himon ja halun (=seksuaalisuuen) tyydyttämiseksi."
---Tääsäpä se onkin aikamoinen eroavaisuus katsontakannoissa.


"Kristuksessa on jo sovitettu kaikki synnit, ja siksi Jumala hyväksyy meidät. Mieli vaan pitää olla halu parannukseen helmasynteihinkin nähden, ne pitää tuomita itsessänsä, niin on toivoa joskus niistä vapautuakin, sama pätee tupakoitsijoihin, siis uskovaisiin tupruttelijoihin, sekä paljon viinin ja jopa oluen ja viinan kanssa eläviin."
---Hienoa Jumala hyväksyy minut. No ehto jo tulikin sitten heti perään. Pitää tehdä sitä ja tätä, puristaa itsestään sellaista mielestäni tekoja jo tarvitaan minun puolelta.
En voi verrata tuputteluun ja juopotteluun sellaista aisaa, kuin osaa persoonaani,


"Siinä olen samaa mieltä, että ihmisten mieliksi korjata elämäänsä on lihan aikaan saamaa pyhitystä, eikä se kestä Jumalan edessä, parannuksen, eli mielenmuutos täytyy tulla ylhäältä taivaasta Kristuksen sydämeltä joka sitten vaikuttaa tahtomista ja tekemistä.

Jos pelkästään moraalisista syistä tehdään parannusta ihmisen lihallisen mielen tyydyttämiseksi, on melkein, että kieltää Kristuksen. kaskun Jumala ei koskaan hyväksy kuin Kristuksen ja Hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat armahdetut ihmiset."
---Ei tulis kuulonkaan muiden tähden, oman itseni tähden kaiken teen.

"Näin ankara on Jumalan pyhyyden halventaminen, jos pyrkii omilla ansioillaan ja tekemisillään Jumalan yhteyteen, hyljäten armon Kristuksessa, Jumalan itsensä valmistamassa pelastuksessa
---Armon saan kun lakkaan olemasta oma itseni, niinkö.

"Yllä mainittu Raamatun kohta ei siis ole kirjoitettu tuomioksi ns. luopioille, jotka jostakin syystä ovat joutuneet eroon Jeesuksen rakkaudesta. Heillä on avoin syli odottamassa tuhlaaja poikaa ja tyttöä takaisin Jeesuksen luokse.
Itseasiassa eivät useinkaan ole varsinaisesti luopioita, he vain elävät lankeemuksessaan, luopio on se, joka tietoisesti kieltää Jumalan ja tunnustautuu saatanan seuraajaksi."
--- Niin minun pitäisi siis olla aivan jotain muuta. En saa tällaisena mitään toivoa. En pysty muttumaan, koska en tunne synniksi sitä, että tunnen hellyyttä ja rakkautta samaan sukupuoleen, en voi sille mitään. Ei ole muuta tietä kuin elää ja rakastaa niinkuin itse kykenen.

Olevainen, hyvin kaukana olet noiden kirjoitustesi takana. Tuon tunsin jo saurakunnassa vahvasti. Ei ihmistä toisen lähellä, vaan yksinäisyyttä ja orpoutta.

selvitti koko jutun, puhut sekavia, olet seurakunnassa, et ole kuitenkaan uskossa, rukoilet kuitenkin JUMALAA TEKEMÄÄN IHMETTÄ JA MUUTTAMAAN SINUT HETEROKSI?
Jumala ei kuule kunniaansa toiselle anna, eikä Jumala ole sinusta homoa/lespoa luonut, se on lankeemuksen myötä tullut sairaus joka on yhteydessä syntisyytesi kanssa, koska olet synnissä siitetty ja synnissä syntynyt, etkä ole ottanut vastaan pelastusta Jeesuksessa, että saisit armahduksen syntisyydestäsi.

Kyllä sinä minun puolestani saat olla homo / lespo, ihmisenä kuitenkin olet yhtä arvokas Jumalalle Kristuksen tähden kuin kuka muu hyvänsä.
Siksi sinulla on oikeus tulla Kristukse tykö parannettavaksi, syntisyydestäsi ja miksei potemastasi sairaudestakin.

Kun nyt et ole kerran uskossakaan, niin minkä ihmeen takia sinä tällä "helluntailaiset" palstalla yleensäkkään olet toitottamassa erilaisuuttasi, ei se nyt kuitenkaan mikään hyve ole?

Olevainen kirjoitti:

selvitti koko jutun, puhut sekavia, olet seurakunnassa, et ole kuitenkaan uskossa, rukoilet kuitenkin JUMALAA TEKEMÄÄN IHMETTÄ JA MUUTTAMAAN SINUT HETEROKSI?
Jumala ei kuule kunniaansa toiselle anna, eikä Jumala ole sinusta homoa/lespoa luonut, se on lankeemuksen myötä tullut sairaus joka on yhteydessä syntisyytesi kanssa, koska olet synnissä siitetty ja synnissä syntynyt, etkä ole ottanut vastaan pelastusta Jeesuksessa, että saisit armahduksen syntisyydestäsi.

Kyllä sinä minun puolestani saat olla homo / lespo, ihmisenä kuitenkin olet yhtä arvokas Jumalalle Kristuksen tähden kuin kuka muu hyvänsä.
Siksi sinulla on oikeus tulla Kristukse tykö parannettavaksi, syntisyydestäsi ja miksei potemastasi sairaudestakin.

Kun nyt et ole kerran uskossakaan, niin minkä ihmeen takia sinä tällä "helluntailaiset" palstalla yleensäkkään olet toitottamassa erilaisuuttasi, ei se nyt kuitenkaan mikään hyve ole?

Kun liityin Hellutaiseurakuntaan, tunnustin pastorille syntini kaikella tahdollani, mitä itsestäni irti sain ennen kasteelle menoa, että olen homo ja syntinen ihminen. Siihen pastori sanoi: "Lopeta ne touhut, mutta älä puhu asiasta todistaessasi uskostasi muille, koska asia on niin arkaluontoinen". Niin mielestäni pappikaan ei uskonut minun "parantuvan". En uskaltanut puhua asiasta vaikka tahdoin uskoa että Jumala muutta minut, sitä rukoilin ja toivoin. Olen kai niin huono ihminen etten ole kevollinen edes katumukseenkaan. Onneksi minun Jumalani kaiken yläpuolella, jopa raamatunkäännös tulkintojenkin.

Noppa kirjoitti:

Kun liityin Hellutaiseurakuntaan, tunnustin pastorille syntini kaikella tahdollani, mitä itsestäni irti sain ennen kasteelle menoa, että olen homo ja syntinen ihminen. Siihen pastori sanoi: "Lopeta ne touhut, mutta älä puhu asiasta todistaessasi uskostasi muille, koska asia on niin arkaluontoinen". Niin mielestäni pappikaan ei uskonut minun "parantuvan". En uskaltanut puhua asiasta vaikka tahdoin uskoa että Jumala muutta minut, sitä rukoilin ja toivoin. Olen kai niin huono ihminen etten ole kevollinen edes katumukseenkaan. Onneksi minun Jumalani kaiken yläpuolella, jopa raamatunkäännös tulkintojenkin.

tuntee itsensä, sen suuremmin Jumala ottaa vastaan, tunnethan tuhlaajapojan tarinan Raamatusta?
Emmä nyt tiedä tarttisko kaikkea niin saarnajallekaan kertoa, tärkeintä on, että kertoo Jeesukselle nöyrin mielin kaiken mikä painaa tai on sellaista josta haluaa puhua, ja kiitoksen kanssa viedä asiansa Jumalalalle teittäväksi.

Voihan ne saarnaajat auttaa jos heillä on sellainen armoitus, ei ne ihmisenä ole sen kummempia kuin muutkaan, ei se virka niistä tee yhtään ihmeellisemmäksi kuin on tavallinen seurakuntalainen.
Kannatta muuten seurakunnassakin tarkoin valita kenelle avautuu, eikä se aina ole välttämättä saarnaaja, jos pyytää Jumalalta , että Hän osoittaisi henkilön jolle voi puhua, uskon, että Jumala antaa siihen avun, niin , että hoksaa kenelle voi puhua.

Minusta se saarnaaja ei tehnyt oikein kun kielsi sinua puhumasta erilaisuudestasi.
Ihmettelen ylipäätänsä, että pyysi todistamaan ?

Oletko kokenut oikein uudestisyntymän, ettet vaan oleta olevasi uudestisyntynyt, en tätä pahalla. vaan sinun parhaaksesi, sillä sehän on vain itsepetosta, jos ei ole varma , onko uskossa vaiko ei.
Sen kyllä tietää ja kokee jos on aidosti uudestisyntynyt, muutenkin kuin vain pään tiedon perusteella. Kyllä tunteet tulee ennemmin tai myöhemmin, jos ei juuri sillä hetkellä kun ratkaisun on tehnyt, ei edes kasteelle meno ole mikään tae, että on todella uudestisyntynyt.
Koettele itseäsi, oletko uskossa vaiko et?

Olevainen kirjoitti:

tuntee itsensä, sen suuremmin Jumala ottaa vastaan, tunnethan tuhlaajapojan tarinan Raamatusta?
Emmä nyt tiedä tarttisko kaikkea niin saarnajallekaan kertoa, tärkeintä on, että kertoo Jeesukselle nöyrin mielin kaiken mikä painaa tai on sellaista josta haluaa puhua, ja kiitoksen kanssa viedä asiansa Jumalalalle teittäväksi.

Voihan ne saarnaajat auttaa jos heillä on sellainen armoitus, ei ne ihmisenä ole sen kummempia kuin muutkaan, ei se virka niistä tee yhtään ihmeellisemmäksi kuin on tavallinen seurakuntalainen.
Kannatta muuten seurakunnassakin tarkoin valita kenelle avautuu, eikä se aina ole välttämättä saarnaaja, jos pyytää Jumalalta , että Hän osoittaisi henkilön jolle voi puhua, uskon, että Jumala antaa siihen avun, niin , että hoksaa kenelle voi puhua.

Minusta se saarnaaja ei tehnyt oikein kun kielsi sinua puhumasta erilaisuudestasi.
Ihmettelen ylipäätänsä, että pyysi todistamaan ?

Oletko kokenut oikein uudestisyntymän, ettet vaan oleta olevasi uudestisyntynyt, en tätä pahalla. vaan sinun parhaaksesi, sillä sehän on vain itsepetosta, jos ei ole varma , onko uskossa vaiko ei.
Sen kyllä tietää ja kokee jos on aidosti uudestisyntynyt, muutenkin kuin vain pään tiedon perusteella. Kyllä tunteet tulee ennemmin tai myöhemmin, jos ei juuri sillä hetkellä kun ratkaisun on tehnyt, ei edes kasteelle meno ole mikään tae, että on todella uudestisyntynyt.
Koettele itseäsi, oletko uskossa vaiko et?

Olen kokenut uudestisyntymisen sen mukaan mitä ihminen voi, vilpittömässä uskossa, täydestä tahdosta ja tunteissakin.
Mutta kun ei voi puhua, siitä mikä on itselleen tärkeää, ei voi olla kokosydämisesti mukana niinkuin haluaisi.
Mutta karrikoidusti sanottuna lensin ulos seurakunta yhteydestä kuitenkaan uskoani menettämättä, mielestäni sen takia etten osallistunut tarpeeksi kokouksiin.
Toisin sanoen, tunsin että olen rumistus ja liian huono ihminen heidän joukossaan,koska en pystynyt muuttumaan, enkä voinut olla omana itseni heidän keskellään.
Sen jälkeen oli kova kamppailu päästä henkisesti eroon koko helluntalaisuuden painolastista, jona koin se itseni tähden, en niitten ihmisten tähden, en syytä ketään.
Vasta vuosien päästä sain niin paljon voimaa, että uskalsin hyväksyä itseni tällaisena kun olen ja jotenkin sain sellaisen rauhan sisälleni ja varmuuden siitä, että kelpaan Jumalalle juuri niin "sairaana" "poikkeavava" "erilaisena" (joidenkin mielestä, ei kaikken), kuin olen. Ei ole helppoa hyväksyä itseään, mutta kun saa uskon ettei tarvitse muuttua miksikään, ja että Jumalakaan ei minua tuomitse, vaikka tunnen halua ja vetoa samaan sukupuoleen ja toteutankin sitä hellyyden ehdoilla.

Mielestäni nämä asiat vaan eivät ole vielä tulleen ajankohtaiseksi saurakunnissa, siinä syvällisessä mielessä, mitä niin monet seurakuntalaisetkin kaipaisivat, ollessaan itsekkin poikkeavia seksuaalisesti.
Ihmisten pelko on se suurin este. Pelatään ottaa asia puheeksi, koska on pelko siitä, että joku voisi jopa huomata että jotakuta asia askarruttaa sisimmässään ja miksiköhän. Niinhän mainitsit ettei kaikkea tarvitse tunnustaa tai mainita.
Älkää olko ihmisten orjia vaan vapaita.

Siksi ei kannattas mennä erottelemaan homo-tai lesbopareja lyömällä raamatun lauseet päin naamaa, vaikka uksoon tulevatkin.
Kannatta kuunnella heitä ja yrittää asettua heidän asemaan ja elämäänsä, tässä tuomitsevassa yhteiskunnassa jossa on meidä pakko oppia luovimaan, että pysymme jotenkin tayspäisinä ja saamme olla rauhassa, niinkuin muuutkin Jumalan luomat ihmiset.

Ei nämä asiat hoidu peittelemällä ja painamalla asiat sivuun.

Noppa kirjoitti:

Wau mitä puhetta. Tälläkö tasolla ollaan kun puhutaan homoista ja lesboista. Siinä onkin miettimistä jos Jumala hyväksyykin sinut sellaisenaan homona tai lesbona ja saurakunnassa ollaan asian tiimoilta aivan lähtöruudussa. On siinä sielunhoitajalle työsarkaa lähinnä itsensä kanssa, että osaa suhtautua asioihin, niinkuin ne ovat. Eikö se vieläkään armo käy kaiken edellä. Kauan sitä täytyy vielä odottaa. En jaksanut itse Hellunatiseurakunnassa sitä odottaa, vaan lähdin pois ja löysin elämän ja armon.

Älä väärin opeta. Kerro missä Uudessa Testamentissa hyväksytään homous? Päinvastoin siellä kielletään moinen touhu joka on Jumalan silmissä iljetystä.
Jos vaivaudut lukemaan UT:n läpi ajatuksella niin huomaat ettei se ole Jumalan silmissä hyväksyttävää. Ei armo tarkoita sitä että voidaan elää Jumalan lakien vastaisesti päivästä toiseen omia himoja seuraten. Totta kai Jumala rakastaa homoja mutta ei tuota syntiä.

Noppa kirjoitti:

Olen kokenut uudestisyntymisen sen mukaan mitä ihminen voi, vilpittömässä uskossa, täydestä tahdosta ja tunteissakin.
Mutta kun ei voi puhua, siitä mikä on itselleen tärkeää, ei voi olla kokosydämisesti mukana niinkuin haluaisi.
Mutta karrikoidusti sanottuna lensin ulos seurakunta yhteydestä kuitenkaan uskoani menettämättä, mielestäni sen takia etten osallistunut tarpeeksi kokouksiin.
Toisin sanoen, tunsin että olen rumistus ja liian huono ihminen heidän joukossaan,koska en pystynyt muuttumaan, enkä voinut olla omana itseni heidän keskellään.
Sen jälkeen oli kova kamppailu päästä henkisesti eroon koko helluntalaisuuden painolastista, jona koin se itseni tähden, en niitten ihmisten tähden, en syytä ketään.
Vasta vuosien päästä sain niin paljon voimaa, että uskalsin hyväksyä itseni tällaisena kun olen ja jotenkin sain sellaisen rauhan sisälleni ja varmuuden siitä, että kelpaan Jumalalle juuri niin "sairaana" "poikkeavava" "erilaisena" (joidenkin mielestä, ei kaikken), kuin olen. Ei ole helppoa hyväksyä itseään, mutta kun saa uskon ettei tarvitse muuttua miksikään, ja että Jumalakaan ei minua tuomitse, vaikka tunnen halua ja vetoa samaan sukupuoleen ja toteutankin sitä hellyyden ehdoilla.

Mielestäni nämä asiat vaan eivät ole vielä tulleen ajankohtaiseksi saurakunnissa, siinä syvällisessä mielessä, mitä niin monet seurakuntalaisetkin kaipaisivat, ollessaan itsekkin poikkeavia seksuaalisesti.
Ihmisten pelko on se suurin este. Pelatään ottaa asia puheeksi, koska on pelko siitä, että joku voisi jopa huomata että jotakuta asia askarruttaa sisimmässään ja miksiköhän. Niinhän mainitsit ettei kaikkea tarvitse tunnustaa tai mainita.
Älkää olko ihmisten orjia vaan vapaita.

Siksi ei kannattas mennä erottelemaan homo-tai lesbopareja lyömällä raamatun lauseet päin naamaa, vaikka uksoon tulevatkin.
Kannatta kuunnella heitä ja yrittää asettua heidän asemaan ja elämäänsä, tässä tuomitsevassa yhteiskunnassa jossa on meidä pakko oppia luovimaan, että pysymme jotenkin tayspäisinä ja saamme olla rauhassa, niinkuin muuutkin Jumalan luomat ihmiset.

Ei nämä asiat hoidu peittelemällä ja painamalla asiat sivuun.

Ei homous estä simua olemasta täyspainoisesti seurakunta työssä mukana, sinun vaan ei tule harrastaa homoutta, se ei ole vielä synti, että on homo, vasta kun sitä harrastaa, pätee se tuolla aikismmin siteerattu Paavalin saarna. Pyydä Jumalaa täyttämään sinut Pyhällä Hengellä, saat voiman voittaa kiusauksen viettiisi, ettei tarvitse sitä harrastaa, seiitä kieltäytyminen ei vahingoita sinua mitenkään, ei fyysisesti eikä henkisesti, eikä hengellisesti. Sinusta, kieltäytyessäsi homouden harjoittamisesta kasvaa hengellisesti vahva ja tasapainoinen Herran palvelija ! Käytä sitä hyödyksesi, älä vaan lankea siihen, niin kaikki on aivan loistavasti. Varo välittämästä ihmisten sanomisista, seurakunnassakaan ei olla enkeleitä, ruusujen seassa on aina pikkejäkin. Rakasta vaan Jeesusta puhtaasti, ja Hän on rakastanut sinua ensin.

Totuuksia kirjoitti:

Älä väärin opeta. Kerro missä Uudessa Testamentissa hyväksytään homous? Päinvastoin siellä kielletään moinen touhu joka on Jumalan silmissä iljetystä.
Jos vaivaudut lukemaan UT:n läpi ajatuksella niin huomaat ettei se ole Jumalan silmissä hyväksyttävää. Ei armo tarkoita sitä että voidaan elää Jumalan lakien vastaisesti päivästä toiseen omia himoja seuraten. Totta kai Jumala rakastaa homoja mutta ei tuota syntiä.

* Älä sinkään opeta väärin. Homus ei itsessään ole synti, homouden harjoittaminen on. Siksi homo voi olla seurakunnassa täysivaltainen jäsen, kunhan vaan ei harrasta viettiään, siitä pitää elää kieltäymyksessä, niin on yhtä puhdas kuin kuka muu hyvänsä !

Tässä kunnon puhetta.
Miesten kanssa makaavat miehet? Jo helpottaa.
Näin Jeesus puhuu. Saat olla homo, lesbo tai siltä väliltä. Makaaminen on se juttu joka on kielletty ja halveksittavaa. Makaamisella ymmärrärretään yhdyntää. Hellyys, kiintymys, rakastaminen, välittäminen ei ole syntiä samaa sukupuolta kohtaan.
Sivettömyys on kyllä tulkinnallinen juttu, ja siveetöntä on jo toisen tahaton käyttäytyminen toisen mielestä. Itsessään jokainen vetää sen rajan, mikä on siveetöntä ja mikä ei ja raamattua apuna käyttäen voi itselleen saada opastusta.
Silmäsi jos viettelee..jne..

Noppa kirjoitti:

Tässä kunnon puhetta.
Miesten kanssa makaavat miehet? Jo helpottaa.
Näin Jeesus puhuu. Saat olla homo, lesbo tai siltä väliltä. Makaaminen on se juttu joka on kielletty ja halveksittavaa. Makaamisella ymmärrärretään yhdyntää. Hellyys, kiintymys, rakastaminen, välittäminen ei ole syntiä samaa sukupuolta kohtaan.
Sivettömyys on kyllä tulkinnallinen juttu, ja siveetöntä on jo toisen tahaton käyttäytyminen toisen mielestä. Itsessään jokainen vetää sen rajan, mikä on siveetöntä ja mikä ei ja raamattua apuna käyttäen voi itselleen saada opastusta.
Silmäsi jos viettelee..jne..

* Kunhan siinä oikein läheisessä "rakastamisessa" ei ole seksuaalista kiintymystä samaan sukupuoleen, siinä tekee silloin sydämessään huorin. Parempi on elää yksin, kuin " rakastamansa" miehen kanssa, jo seurakunnankin vuoksi. Se on itsepetosta, tuo ajatuksesi !

Noppa kirjoitti:

Tässä kunnon puhetta.
Miesten kanssa makaavat miehet? Jo helpottaa.
Näin Jeesus puhuu. Saat olla homo, lesbo tai siltä väliltä. Makaaminen on se juttu joka on kielletty ja halveksittavaa. Makaamisella ymmärrärretään yhdyntää. Hellyys, kiintymys, rakastaminen, välittäminen ei ole syntiä samaa sukupuolta kohtaan.
Sivettömyys on kyllä tulkinnallinen juttu, ja siveetöntä on jo toisen tahaton käyttäytyminen toisen mielestä. Itsessään jokainen vetää sen rajan, mikä on siveetöntä ja mikä ei ja raamattua apuna käyttäen voi itselleen saada opastusta.
Silmäsi jos viettelee..jne..

Se mitä on sydämessä on tärkeintä.