…ovat kristillisyyden irvikuva. Esim. oppi siitä, miten suhtautua poislähteneisiin. Kuinkahan monessa TERVEESSÄ seurakuntayhteisössä pelotellaan seurakuntalaisia riivaajien valtaan joutumisella, jos on yhteydessä poislähteneisiin?
2. Tes 3:6 "Mutta Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä me käskemme teitä veljet, vetäytymään pois jokaisesta veljestä, joka vaeltaa kurittomasti eikä sen opetuksen mukaan, jonka olette meiltä saaneet. Tuo on konsernijohtajan lempijaen, kun hän perustelee yhteyksien katkaisemista lähteneisiin.
Konsernijohtaja siis asettaa itsensä Paavalin asemaan, eli oppi jonka mukaan pitäisi vaeltaa on hänen konsernioppinsa eikä Paavalin oppi Raamatusta . Onko pikkasen havaittavissa hengellistä ylpeyttä, kun rohkenee moiseen. Johtajan tarviis varmaan tehdä parannusta ja näyrtyä.
Itse ainakin rohkenen väittää vaeltavani vähintään yhtä paljon Raamatun opin mukaan, kun sisällä konsernissa olevat. Joten kysymys konsernilaisille, mikä on perusteenne olla pitämättä yhteyttä ja jopa olla moikkaamatta, jos satumme näkemään ohimennen? Olemme veljiänne ja sisarianne, jotka vaeltavat Raamatun opin mukaan.
Valitettavasti mukanaolevien omatunto on onnistuttu tukahduttamaan niin, etteivät he itse kykene näkemään sitä, missä konserniopit menevät ohi Raamatun.
Hassua on myös se, että sisällä olevat ajattelevat automaattisesti poislähteneiden olevan katkeria. Katkeria mistä? Siitäkö, että on PÄÄSSYT pois sairaasta yhteisöstä terveeseen uskovien yhteyteen. Siitäkö, että Jumalan armo on avautunut kaiken armottomuuden, pelottelun, uhkailujen ja manipuloinnin jälkeen. Siitäkö, että hengellisesti kuivien vuosien jälkeen on päässyt virvoittavien vetten äärelle. Siitäkö, että Jumala on ottanut vajavaisen syntisen käyttöönsä? Konsernilaiset, mistä ajattelette meidän poislähteneiden olevan katkeria?
2. Tes 3:6 "Mutta Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä me käskemme teitä veljet, vetäytymään pois jokaisesta veljestä, joka vaeltaa kurittomasti eikä sen opetuksen mukaan, jonka olette meiltä saaneet. Tuo on konsernijohtajan lempijaen, kun hän perustelee yhteyksien katkaisemista lähteneisiin.
Konsernijohtaja siis asettaa itsensä Paavalin asemaan, eli oppi jonka mukaan pitäisi vaeltaa on hänen konsernioppinsa eikä Paavalin oppi Raamatusta . Onko pikkasen havaittavissa hengellistä ylpeyttä, kun rohkenee moiseen. Johtajan tarviis varmaan tehdä parannusta ja näyrtyä.
Itse ainakin rohkenen väittää vaeltavani vähintään yhtä paljon Raamatun opin mukaan, kun sisällä konsernissa olevat. Joten kysymys konsernilaisille, mikä on perusteenne olla pitämättä yhteyttä ja jopa olla moikkaamatta, jos satumme näkemään ohimennen? Olemme veljiänne ja sisarianne, jotka vaeltavat Raamatun opin mukaan.
Valitettavasti mukanaolevien omatunto on onnistuttu tukahduttamaan niin, etteivät he itse kykene näkemään sitä, missä konserniopit menevät ohi Raamatun.
Hassua on myös se, että sisällä olevat ajattelevat automaattisesti poislähteneiden olevan katkeria. Katkeria mistä? Siitäkö, että on PÄÄSSYT pois sairaasta yhteisöstä terveeseen uskovien yhteyteen. Siitäkö, että Jumalan armo on avautunut kaiken armottomuuden, pelottelun, uhkailujen ja manipuloinnin jälkeen. Siitäkö, että hengellisesti kuivien vuosien jälkeen on päässyt virvoittavien vetten äärelle. Siitäkö, että Jumala on ottanut vajavaisen syntisen käyttöönsä? Konsernilaiset, mistä ajattelette meidän poislähteneiden olevan katkeria?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ainoa asia, mikä itsessäni herättää harmitusta, on se, että tuo sisällä olevien kavereiden/ystävien hengelliseen asuun naamioitu pahoinpitely saa jatkua. Muutamista sisälläolevista, joihin on törmännyt, näkee jo kauas, etteivät he voi hyvin. Eräänkin lääkäriperheen isä näytti niin sairaalta ja ilottomalta, että pahaa teki. Kuinka sairasta, että hänkin on antanut kävellä omantuntonsa ja lääkärin etiikkansa yli, että on suostunut moiseen sairaanloiseen laihduttamiseen.
Hyvä kysymys lienee myös se, että kuka haluaa kuulla tämän porukan evankeliumia? "Hei, tee parannus vielä tosta, tosta ja tosta synnistä, niin sit sä saatat kelvata Jumalalle ja meidän konsernijohtajalle, niin että hän ottaa sut käyttöönsä ja manipuloitavaksi. Sit tee viel selvää sukukirouksista, niin sullekin saattaa taivaalliset aueta, jos vielä pyhityt tarpeeksi"
Minun riittämiseni Jumalan edessä on ainakin hoidettu ristillä. Ihmiselle minun ei tarvitse edes yrittää kelvata, kun olemme kaikki samalla viivalla. Hän vaikuttaa Henkensä kautta synnintunnon ja halun mielen/sydämen ja käytöksen muutokseen. Ei parannuksentekoon tarvita välineitä, koska tuolloinhan kunnia parannuksenteosta menisi ihmiselle itselleen tyyliin "olinpas minä nyt hyvä, kun pääsi painoindeksiin, jonka konsernijohtaja on asettanut". Jumala ei kunniaansa tekemistään teoista jakele ihmiselle.
Jumalaa meidän tulee pelätä, ei ihmistä, ei ketään ihmistä eikä heidän ajatuksiaan meitä kohtaan.
Konsernilaiset! Rakkaus, ilo, rauha odottavat teitä. Tulkaa jo pois sieltä ahdistusten ja pelkojen puutarhasta, pimeiden ja synkkien näköalojen tornista, riittämättömyyden ja rakkaudettomuuden piiristä! Tulkaa ystävät tulkaa!
Rukoilemme puolestanne totuuden valkenemista ja vaijennetun omantunnon heräämistä!
Mua piti aikanaan sisällä se pelko (joka oli vuosien mittaan syötetty korvien väliin) että elämäni putoo ihan tyhjyyteen kun lähden, että Jumala on lähempänä konsernissa tai jotain, että hän käyttää mua ainoastaan siellä sisällä, että menettäisin jonkun eritysaseman lähdettyäni. Mutta kun lopulta pääsin ulos, tajusin todella pian että se oli vain hämäystä. Vain säälittävän vallanhalun sokaiseman johtajan halu uhkailemalla omistaa ihmissieluja. Eihän siellä sisällä mitään saa aikaseksi. Mitkään "tuotenäyt" eivät lopulta läpäise seulaa vaikka tekisit toistakymmentä vuotta tai kolmattakymmentä vuotta parannusta ja kykkisit muistiinpanoinesi joka kokouksessa ja antaisit kokosydämisesti koko sydämesi ja molemmat aivopuoliskosi sekä mahdollisimman monta työtuntiasi lahkolle. Niitä muutamaa lastenkasettia ja yhtä musiikki-cd:tä on myyty vuosikaudet, eikä muuta.(ja myyntihän oli puolipakollista toimintaa jossa piti käyttää häikäilemättä kontaktejaan hyväksi) Iso osa niiden tekijöistä on jo jättänyt lahkon. Loput odottavat "läpimurtoa" hamaan tuomiopäivään saakka.
On niin ihmeellistä, että on saanut elämänsä takaisin ja päässyt avaraan Jumalan maailmaan. On niin ihmeellistä, käsittämätöntä armoa saada tuntea mitä evankeliumi on. Että Jumalan kasvot ovat niin perin toisenlaiset kuin siellä. Maitobaarin evankeliumi on itseyrittämisen evankeliumi. Siellä tutustuu paremmin riivaajien ulosheittämiseen kuin armon ja evankeliumin nauttimiseen, paremmin syyllisyyden ainaisesti kytevään helvettiin kuin syntien anteeksisaamisen vapauteen.
Sitä suren, että monen monta naista, miestä ja lasta elää edelleen sidottuina ja ohjelmoituina harhaisiin oppeihin. Kuukaudet ja vuodet vierivät, ei tule läpimurtoa, ei tule Jumalan voimaa, ei tule paloa sydämeen, ei tule täydellistä pyhyyttä pyhityksen portaikossa. Excel-taulukot täyttyvät synneistä ja tyynyt kastuvat kyynelistä, mutta Jeesuksen kertakaikkinen uhri ja sovitus ei pääse koskettamaan. Unelmat, jopa todelliset hengelliset näyt, tallotaan ja mitätöidään. Vain se kelpaa, mikä edistää johtajan näkyjä. Maailma pienenee käsittämään vain ne samanmieliset, jotka on piesty ja pakotettu samanmielisiksi.
Jumalalla on teille jotain paljon parempaa, konsernilaiset! On jumalaton ajatus, että olisitte kenenkään omaisuutta, että joku muu kuin Kristus olisi Kuninkaamme. Jumala rakastaa teitä ja odottaa kuin tuhlaajapojan isä, että astutte ulos ja palaatte hänen luokseen. Jumalan valtakunnassa on paikka jokaiselle joka tulee kipeänä ja tarvitsevana hänen luokseen. Niin minäkin tulin, tyhjänä ja runneltuna. Ja tiedän, että sellaisena kelpaan hänelle, koska Jumalan poika kuoli puolestani, niin, siihen ei yhtä ainutta parannuspuristuspäätöstä tarvita. Ei ole tarkoitus että Jumalan lapsi elää sellaisessa epävarmuudessa ja jatkuvassa paineessa ja kontrollissa. Missä on Herran Henki, siellä on VAPAUS!!!
Mahtavia ja niin totuudenmukaisia kommentteja tässä edellä. Ihan kylmät väreet menivät lävitseni - niin ytimeen osuttiin! Voi Herra suothan, että moni konsernilainen saisi vielä löytää tiensä ulos Jumalan lasten vapauteen!
Sen verran tuosta katkeruusasiasta, että lähdön jälkeen varmasti yksi ja toinen käy mennyttä läpi ja siinä saa ja pitääkin tulla monenlaisia vaiheita vastaan - kullakin omassa tahdissaan ja oman tiensä mukaan. Siinä prosessissa saa tuntea vihaakin siitä, että suostui moiseen häikäilemättömään riistoon, että myi itsensä ja sen minkä Raamatun edessä tiesi oikeaksi; että kenties Herran oikeasti sydämelle antamat asiat/näyt jäivät konsernivuosina toteutumatta; että suostui itse olemaan osa manipulaatio-syyllistämis-hylkäämiskoneistoa; että menetti vuosia, jotka olisi voinut palvella terveessä Jumalan seurakunnassa... Kaikkiin kysymyksiin emme tässä ajassa varmasti saa vastausta - miksi Jumala salli tämän kaiken, kun vilpittömästi halusimme Hänen tahtoaan etsiä? Ajan kanssa Jeesuksen hellässä huomassa tapahtuu paranemista ja toipumista ja näistäkin tunteista pääsee eteenpäin -katkeruuteen ei tarvitse jäädä.
Mielestäni on turha pöyristellä jotain yksittäistä henkilöä (ei muuten välttämättä ihan korrektia kun aika moni tunnistaa viestistä kenestä puhutaan) että kuinka koulutettu ihminen voi joutua harhaan. Tuskinpa moni olisi, jos Maitobaarissa olisi heti ensimmäisessä kokouksessa sanottu,mitä on edessä. Kyseinen lääkärikin on kaikin voimin halunnut tehdä Jumalan tahdon, siinä on vaan se pikku juttu, että väärä profeetta on toimivinaan Jumalan äänitorvena. Sudet tulevat lammasten vaatteissa eli on oikeasti VAIKEA erottaa oikea väärästä ja totuus valheesta. Luste kasvaa pitkän aikaa vehnän seassa, eikä sitä erota kuin vasta syksyllä, että sepä olikin kelvotonta rikkaruohoa. Nyt vasta monille on tullut näkyväksi, että konserni rehottaa lustetta. Jos ei omaa hyvää kristillistä kasvatusta ja vankkaa itsetuntoa, ei konsernin opetuksesta ole pystynyt välttämättä erottamaan, mistä on kysymys. Kun opettaja opettaa älykkäästi,jopa huumorintajuisesti ja sattuvin sanakääntein, vakuuttaa rakastavansa Jeesusta, on saattanut ihmisiä uskoon, peräänkuuluttaa Sanan auktoriteettia ja sattuu olemaan itsevarma, kiehtova ja pelonsekaisen kunnioituksen ympäröimä persoona - siihen on langennut niin pastori kuin insinööri, lääkäri ja opettajakin. ITsekin tässä mietin, olinko epätavallisen typerä oltuani mukana tuollaisessa. Ehkä olinkin, mutta halusin olla vilpitön ja tosissani. Jouduin vain väärään porukkaan ja hullusti kävi.
Tuo kyseinen lääkäriperhe on monelle rakas ja varsinkin Jumalalle, älkäämme puhuko heistä tällä palstalla vaan kauhistelkaamme mieluummin sitä tuhoisaa eksytystä, joka on nyt nähtävänä.
Seppo Juntunen kirjoittaa hienosti ja tähäkin aiheeseen osuvasti elokuun rukouskirjeessään:
”Olisi aika päästä eroon pahasta paimenesta” kirjoittaa
Harri Nykänen Kirkko ja kaupunki lehdessä (8.2.2006)
ja ihmettelee miksi seurakuntalaisten silmät eivät aukene.
*) Jos turvallisuus ja hengellinen elämä ovat kiinnittyneet
johonkin hengelliseen johtajaan tai yhteisöön, kysymys
totuudesta usein ohitetaan. Helpoin tapa olla ottamatta
kantaa hengellisen johtajan tekemiin vääryyksiin on antaa
hänelle anteeksi. Se tuntuu ylevältäkin. Näin vaikeat
asiat voidaan sivuuttaa, ja väärintekijä voi jatkaa toimintaansa
uskonnollisen naamion takaa. Ja jos hän jää kiinni
hänet armahdetaan uudestaan, loputtomasti. Toiminta voi
jatkua vuosikymmeniä. Fiktion ja faktan täyttämä näennäinen
raamatullinen opetus markkinoidaan syvempänä
hengellisenä tietona tai profetiana. Mitä pitäisi ajatella
opettajasta, jonka ennustukset vuosikymmenien ajan ovat
olleet niin vääriä? Ihmiset eivät ehdi vääryyksiin paljoakaan
perehtyä, kun kokoajan pukkaa uusia entistä mielenkiintoisempia
profetioita ja tulevaisuuden uhkakuvia. Myös
karismaattisuus ihmeparantumisineen antaa mahdollisuuden
todellisten tapahtumien vääristämiselle. Parantumisia
liioitellaan tai niitä ei ole edes tapahtunutkaan. Näin
Jeesus voidaan valjastaa hengelliseen liiketoimintaan ja
omanvoitonpyyntiin.
Mutta miten nämä vielä lahkossa olevat saadaan käsittämään tämä kuvio?
Yleensähän tällaiset pienet lahkot kuvittelevat itsestään kovin suuria. Vastustus ja huono maine nähdään vainona, joka ajallaan loppuu ja saavutetaan jonkinlainen läpimurto ja voitto. Voiko tällainen yhteisö kauankin elää suuruuskuvitelmiensa varassa ja siinä toivossa, että jonakin päivänä jotakin suurta tapahtuu juuri tämän ryhmän kautta?
On surullista, jos moni hukkaa parhaat vuotensa tällaiseen.