Oma murheellinen piirteensä SKP:n sotilaslinjan toiminnassa liittyi linjan sisäisiin »leikkauksiin» eli puoluemurhiin, joiden tekijöinä olivat usein juuri suomalaiset punaupseerit. Murhat oli poikkeuksetta perusteellisesti suunniteltu ja pantu täytäntöön ammattimaisesti. Ne olivat yksi GPU:n vastavakoilulta omaksuttu toimintamuoto Suomessa. Murhat tehtiin SKP:n puoluepäätöksillä ja luvan »leikkaukselle» saattoi antaa Suomessa ollut linjan yliorganisaattori. Tekojen motiivina oli poistaa rivistä EK:n (Valpon) yhteysmiehiksi epäillyt. Joissain tapauksissa kyseessä olivat myös puhtaat kostomurhat.
Ensimmäinen Suomen viranomaisten tietoon tullut »leikkaus» oli aiemmin mainittu Teodor Sädevirran murha Helsingissä 26. elokuuta 1920. Kostomurhiin lukeutui Pekka Pitkäsen murha Kuopiossa 25. syyskuuta 1921. Lokakuussa 1926 (tarkka päivä tuntematon) murhattiin Espoon saaristossa Kustaa Hakkarainen, jota epäiltiin »ohranan mieheksi». Kostomurhiin lukeutui myös Heikki Haukkalan murha Keuruulla 25. tammikuuta 1927. Tyypillisiin »leikkauksiin» lukeutuivat mm. Pauli Kukkosen murha Oulussa 10. syyskuuta 1932 ja Toivo Peltosen murha Keravalla 23. kesäkuuta 1933 jne. Tyypillisesti näiden murhien tekijät välttivät kiinni jäämisen ja siirtyivät etappiteitä Neuvostoliittoon.
SKP:n noudattama puoluekuri ja puoluemoraali perustuivat Venäjän bolshevikkien maanalaisuuden kauden esikuvaan. Se päti myös SKP:n suhteeseen terroria kohtaan. Terrori hyväksyttiin, »jos se on välttämätöntä porvariston vastarinnan tukahduttamiseksi». SKP:lle selkänsä kääntäneiden ymmärrettiin tavallaan astuneen samalla porvariston puolelle.
Käytettävissä olevat tiedot viittaavat siihen, että maanalaisen SKP:n piirissä olisi ollut suurempaakin halukkuutta raakoihin terroristisiin tekoihin, mutta puolue ei antanut niihin lupaa.
Ensimmäinen Suomen viranomaisten tietoon tullut »leikkaus» oli aiemmin mainittu Teodor Sädevirran murha Helsingissä 26. elokuuta 1920. Kostomurhiin lukeutui Pekka Pitkäsen murha Kuopiossa 25. syyskuuta 1921. Lokakuussa 1926 (tarkka päivä tuntematon) murhattiin Espoon saaristossa Kustaa Hakkarainen, jota epäiltiin »ohranan mieheksi». Kostomurhiin lukeutui myös Heikki Haukkalan murha Keuruulla 25. tammikuuta 1927. Tyypillisiin »leikkauksiin» lukeutuivat mm. Pauli Kukkosen murha Oulussa 10. syyskuuta 1932 ja Toivo Peltosen murha Keravalla 23. kesäkuuta 1933 jne. Tyypillisesti näiden murhien tekijät välttivät kiinni jäämisen ja siirtyivät etappiteitä Neuvostoliittoon.
SKP:n noudattama puoluekuri ja puoluemoraali perustuivat Venäjän bolshevikkien maanalaisuuden kauden esikuvaan. Se päti myös SKP:n suhteeseen terroria kohtaan. Terrori hyväksyttiin, »jos se on välttämätöntä porvariston vastarinnan tukahduttamiseksi». SKP:lle selkänsä kääntäneiden ymmärrettiin tavallaan astuneen samalla porvariston puolelle.
Käytettävissä olevat tiedot viittaavat siihen, että maanalaisen SKP:n piirissä olisi ollut suurempaakin halukkuutta raakoihin terroristisiin tekoihin, mutta puolue ei antanut niihin lupaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Useasti, kun Lapuan Liikkeestä ja IKL:stä puhutaan, sanotaan sen saaneen alkunsa saksalaisista ja italialaisista lähteistä. Kyllä nämä liikeet Pohjanmaalla saivat käyttövoimansa SKP:n maanlaisen toiminnan aktiivisesta vastustamisesta. Kun Suomi oli saatu tempastua irti kommunistisesta vallankumouksen tiestä suurin uhrauksin, pidettiin Pohjanmaalla välttämättömänä estää Leningradissa perustetun ja Suomessa illegaalisti toimivan ja soluttautuvan SKP:n toiminta.
Epäilemättä IKL ja Lapuan Liike eivät toimineet kansanvaltaisesti ja etsivät esikuvia totalitaarisista menettelyistä. Tosiasia kuitenkin on, että SKP toteutti Leningradista käsin, sieltä ohjattuna, rahoitettuna ja koulutettuna kansanvallan vastaista toimintaa ja toimintaa vieraan maan hyväksi Suomessa. IKL:n ja Lapuan Liikkeen nousua arvioitaessa harvoin tuodaan esille, että sen vastustama vastavoima, Neuvostoliitosta ohjattu ja rahoitettu SKP, oli tosiasiallisesti olemassa ja pyrki murtamaan saavutetun itsenäisen Suomen aseman ja jatkamaan vallankumousta Suomessa.
Entisen presidentin "muilutus". Miten se liittyy kommunismin vastustamiseen ?. Mäntsälän kapinan johtajien vaatimus: hallituksen on erottava. Oliko silloinen hallitus tai presidentti muualta johdettu?
Lapuanliike lopetettiin yhteiskunnan vastaisena, oikeuden päätöksellä. Suuri osa järjestöön kuuluneista siirtyi perustetun IKL:n riveihin.
Lapuanliikkeen ja IKL:n esikuvina olivat saksan ja italian vastaavat järjestöt. Siitä ei ole mitään epäilyjä.
Muilutus oli ääriteko, joka on yhdistetty Lapuan liikkeen kannattajiin. Muiluttajat veivät presidentin Neuvostoliiton rajoille ilmauksena tyytymättömyydestänsä siihen, että heidän mielestään presidentti ja hallitus katsoivat läpi sormien Neuvostoliitosta johdettua kommunistien solutus- ja kiihoitustoimintaa. Presidentti kyydittiin erään "soluttautumisikkunan" maastoon ja hallitusta vaadittiin eroamaan. Vaadittiin totalitaarisempia ja tiukempia otteita kommunistien soluttautumis- ja kiihoitustoimintaa vastaan.
Lapuan liikkeen mielestä pohjalaiset olivat antaneet korkean panoksen ja suuren uhrin maan vapauttamiseksi ja itsenäisyyden saavuttamiseksdi. Neuvostoliitosta johdettuun ja rahoitetun solutus- ja kiihoitustoimintaan lepsususti asennoitunut hallitusvalta vaaransi aikaansaadun tuloksen. Lapuanliikkeen saama kannatus oli selvästi yhteydessä ja vastareaktio kansalaissodan jälkeen neuvostoliitosta johdetulle illegaaliselle toiminnalle.
Kommunistien illegaalinen toiminta on ollut historiatietojen mukaan Suomessa huomattavan laajaa ja hyvin organisoitunutta jo 1920 -luvulla. Neuvostoliitto uhrasi siihen paljon varoja. Viimeistään talvisodassa Stalin joutui toteamaan, että se oli ollut lähes tuloksetonta. Toiminnan merkittävyydestä ja vaikutuksista oli ilmeisesti valehdeltu Stalinille. "Vapautusarmeijaa" ei heitelty ruusuilla eikä liljoilla.
SKP.n maanalaisen sotilasstrategian synnyn ajoittaminen on tulkinnanvarainen kysymys. SKP:n keskuskomitean alainen sotilasjaosto eli sotilasjärjestö syntyi, välittömästi SKP:n perustamisen jälkeen syyskuussa 1918.
Ensimmäisiä sotilasjärjestön toimintaohjeita välitettiin Suomessa jo vuonna 1919.
Ensimmäiset varsinaiset taisteluohjeet sisältyivät SKP:n sotilasjärjestön »keskuksen» ohjekirjaseen keinoista »suojeluskuntalahtarien pelotushommia vastaan», joka oli päivätty (Pietarissa) huhtikuussa 1920 eli samoihin
aikoihin, kun rauhantunnustelut Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä alkoivat.
Samaan ajankohtaan liittyy myös Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen (SSTP) julkisen toiminnan aloittaminen.
Sotilasjärjestön »keskus» julisti »kostoa ja tuhoa suojeluskuntalahta-reille». Tässä vaiheessa SKP suuntasi luokkavihansa pääsuunnan siis vielä suojeluskuntiin. Ohjekirjanen uhosi kansalaissodan loppuselvittelyjen
katkeroittamalla paatoksella: »Suojeluskuntalahtarit Suomessa ovat kaivaneet oman hautansa valmiiksi, johon koko saasta ennen pitkää maan päältä pannaan». Sotilasjärjestö vihjasi lisäksi, että »myös voi apua tulla
kumouksellisille ulkoa», jolla viitattiin maailmanvallankumoukseen.
Kokonaisuutena kirjasen 12 toimintaohjetta
henkivät enemmänkin suomalaisten punapakolaisten harrastelijamaisia, anarkistisia, syndikalistisia ja jopa terroristisia pyrkimyksiä kuin bolshevikkien strategiaa. Kuitenkin toimintaohjeiden muutamissa kohdissa (8, 10 ja
11)näkyi Vladimir Leninin metodin vaikutus.
SKP:n taktiikkana oli tässä vaiheessa vielä pitää kiinni Suomen vuoden 1918 rintamalinjoista ja viholliskuvista, joilla varmasti olikin vastakaikua entisissä punakaartilaisissa.
Taktiikan osana SKP:n sotilasjärjestö komensi Eino Rahjan aloitteesta huhtikuun 28. päivän jälkeen vuonna 1920 yhteensä 32 punaupseeria salaisesti Suomeen käynnistämään punakaartien toimintaa uudestaan, joiden kaikkien jäljille Etsivä keskuspoliisi pääsi varsin nopeasti. Heistä kahdeksan pidätettiin, kahdeksan selvisi takaisin Venäjälle, yksi kuoli, kaksi karkasi Ruotsiin, kolme jäi piileskelemään Suomeen ja loppujen kohtalosta ei ole tietoa.
Vasta Stalinin puhdistukset 1936-1938 rauhoittivat punapakolaisten maanpetoksellisen toiminnan Suomessa.