"Yhtenäinen karjala on epähistoriallinen käsite"
"Idea laajasta karjalaisen kansan asuttamasta maasta ja ikimuistoisesta kulttuurista syntyi 1800-luvun jälkipuolella kansallisuusaatteen ja erityisesti kansallisromanttisen karelianismin tuotteena. Taustalla vaikutti heräävän kansallistunteen synnyttämä tarve etsiä alkuperäistä "suurta Suomen valtaa", ja tällöin Karjala viimeisten eeppisten Kalevala-runojen maana sai aivan oman symboliarvon: itärajan takaisista korvista lähdettiin etsimään sitä aitoa ja vanhaa suomalaista kulttuuria ja hengenmaisemaa, jota ei enää voitu tavoittaa läntisen Suomen heimojen asuinsijoilta, ei edes suomen puoleisesta Karjalasta."
http://www.tieteessatapahtuu.fi/0704/kaukiainen.pdfhttp://www.tieteessatapahtuu.fi/0704/kaukiainen.pdf
”Karjalainen” on nimitys, jonka käyttö on menneinä vuosisatoina poikennut nykyisestä. On kiintoisaa, että vaikka historiallisiin dokumentteihin ilmestyy mainintoja ”karjalaisista” (Korela, Kirjala) jo keskiajalla, [2] myöhemmin paikan päällä Karjalassa niissä dokumenteissa, joissa jollakin tavoin kuvastuu oman ajan paikallinen terminologia, ei karjalaisia juurikaan näy. Ilmari Mannisen mukaan Ruotsin hallinnon dokumenteissa 1600-luvulla karjalaisiksi kutsuttiin vain Viipurin läänin asukkaita eli Pähkinäsaaren rauhasta lähtien Ruotsin valtapiiriin kuulunutta väestöä. Sen sijaan ortodoksiset karjalaiset – esimerkiksi Stolbovan rauhan tuomilla voittomailla 1600-luvulla – olivat asiakirjoissa venäläisiä. [3]
http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/viewFile/256/229
"Kansallisuusaate ja sen synnyttämät kansallisvaltiot ovat varmasti saaneet paljon myönteistä kehitystä aikaan, mutta valitettavasti suvaitsevaisuus ei ole useinkaan kuulunut niiden periaatteisiin. Viime aikoina on esitetty näkemyksiä, joiden mukaan imperiumeilla on ollut vähemmistöryhmien kannalta hyviä puolia kansallisuusvaltioihin verrattuna. Pitää varmasti paikkansa, että monikansallisissa imperiumeissa ihmiset tottuvat siihen, että eletään yhdessä kielen, kulttuurin ja uskonnon suhteen erilaisten ihmisten kanssa. Lähiajan historia on kuitenkin osoittanut, että hajoava imperiumi voi olla vähemmistöille tuhoisa, jos hallitseva ryhmä yrittää pitää valtakuntaa koossa kansalliskiihkon voimalla."
"Idea laajasta karjalaisen kansan asuttamasta maasta ja ikimuistoisesta kulttuurista syntyi 1800-luvun jälkipuolella kansallisuusaatteen ja erityisesti kansallisromanttisen karelianismin tuotteena. Taustalla vaikutti heräävän kansallistunteen synnyttämä tarve etsiä alkuperäistä "suurta Suomen valtaa", ja tällöin Karjala viimeisten eeppisten Kalevala-runojen maana sai aivan oman symboliarvon: itärajan takaisista korvista lähdettiin etsimään sitä aitoa ja vanhaa suomalaista kulttuuria ja hengenmaisemaa, jota ei enää voitu tavoittaa läntisen Suomen heimojen asuinsijoilta, ei edes suomen puoleisesta Karjalasta."
http://www.tieteessatapahtuu.fi/0704/kaukiainen.pdfhttp://www.tieteessatapahtuu.fi/0704/kaukiainen.pdf
”Karjalainen” on nimitys, jonka käyttö on menneinä vuosisatoina poikennut nykyisestä. On kiintoisaa, että vaikka historiallisiin dokumentteihin ilmestyy mainintoja ”karjalaisista” (Korela, Kirjala) jo keskiajalla, [2] myöhemmin paikan päällä Karjalassa niissä dokumenteissa, joissa jollakin tavoin kuvastuu oman ajan paikallinen terminologia, ei karjalaisia juurikaan näy. Ilmari Mannisen mukaan Ruotsin hallinnon dokumenteissa 1600-luvulla karjalaisiksi kutsuttiin vain Viipurin läänin asukkaita eli Pähkinäsaaren rauhasta lähtien Ruotsin valtapiiriin kuulunutta väestöä. Sen sijaan ortodoksiset karjalaiset – esimerkiksi Stolbovan rauhan tuomilla voittomailla 1600-luvulla – olivat asiakirjoissa venäläisiä. [3]
http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/viewFile/256/229
"Kansallisuusaate ja sen synnyttämät kansallisvaltiot ovat varmasti saaneet paljon myönteistä kehitystä aikaan, mutta valitettavasti suvaitsevaisuus ei ole useinkaan kuulunut niiden periaatteisiin. Viime aikoina on esitetty näkemyksiä, joiden mukaan imperiumeilla on ollut vähemmistöryhmien kannalta hyviä puolia kansallisuusvaltioihin verrattuna. Pitää varmasti paikkansa, että monikansallisissa imperiumeissa ihmiset tottuvat siihen, että eletään yhdessä kielen, kulttuurin ja uskonnon suhteen erilaisten ihmisten kanssa. Lähiajan historia on kuitenkin osoittanut, että hajoava imperiumi voi olla vähemmistöille tuhoisa, jos hallitseva ryhmä yrittää pitää valtakuntaa koossa kansalliskiihkon voimalla."
Vastaukset 4
Vanhimmat
Yritätkö saada ns. Vanhan Suomen vanhaksi venäläiaten asuttamaksi alueeksi?
Pähkinäsaaren rauhassa ei Ruotsille annettu Karjalasta kuin Viipuri, Lappeenranta ja kapea soiro Kannasta.
Jos Stolbovan rauhan rajojen jälkeen kutsuttiin uusia Ruotsin asukkeja "venäläisiksi", se johtui vain Ruotsin herrojen tietämättömyydestä. Saattaapa hyvinkin olla, että juuri tällaisista väärinkäsityksistä johtuen Stolbovan rauhan rajojen piirtämisen jälkeen valtaosa karjalaisista pakeni Novgorodiin ja Tveriiin. Karjalaisia jäi paikoilleen vain itäisimpiin osiin vuoden 1617 rajoja, lähinnä Suojärven ja Salmin pitäjiin. Näissä pitäjissä asukit kutsuivat aina vuoteen 1939 asti luterilaisia ihmisiä "ruottsheiksi". Läntisemmät osat "uudesta Ruotsin Karjalasta" asutettiin luterilaisten savolaisten toimesta. Jostain syystä Kannaksella ei Ruotsi sortanut uusia kansalaisiaan niin paljon, että näiden olisi ollut pakko lähteä karkuun. Syynä saattoi olla inkeroisten luterilainen uskonto. Kannakselaisethan olivat vielä ennen viime sotia eräänlaisia suomalaistuneita inkerikkoja, niinkui vielä tänäkin päivänä ovat parikkalalaiset ja simpeleläiset.
..tuo sinun lapsellinen höpötyksesi!
Ei ansaitse edes kommenttia...
ja mitä olivat sitten vienan karjalaiset,aunuksen karjalaiset ja metsäsaamelaiset.