Jos uskovaiset olisivat varmoja "pelastumisestaan", ei heidän tarvitsisi joka jumalanpalveluksessa hoilata sitä typerää "Armahda Herra" -biisiä.
Joten kaikki uskovaisten puheet "ihanasta pelastusvarmuudesta" ja "Jeesuksen vapauttavasta rakkaudesta" ovat puppua. Jäytävää synnintuskaa ja tuskaisaa pelkoahan tuo uskovaisen arki näyttää olevan. Joka hetki joutuvat pohtimaan sitä, että tulikohan taas tehtyä syntiä ja armahtaakohan Herra enää tämän jälkeen...
Kaiken kaikkiaan on vaikea löytää neuroottisempaa ihmistä kuin uskovainen. Ja tänne ateistipalstallekin he sitten tulevat purkamaan pahaa oloaan. Milloin solvaten, milloin ylvästellen, milloin alentuvasti paasaten, milloin sekavia höpöttäen...
Joten kaikki uskovaisten puheet "ihanasta pelastusvarmuudesta" ja "Jeesuksen vapauttavasta rakkaudesta" ovat puppua. Jäytävää synnintuskaa ja tuskaisaa pelkoahan tuo uskovaisen arki näyttää olevan. Joka hetki joutuvat pohtimaan sitä, että tulikohan taas tehtyä syntiä ja armahtaakohan Herra enää tämän jälkeen...
Kaiken kaikkiaan on vaikea löytää neuroottisempaa ihmistä kuin uskovainen. Ja tänne ateistipalstallekin he sitten tulevat purkamaan pahaa oloaan. Milloin solvaten, milloin ylvästellen, milloin alentuvasti paasaten, milloin sekavia höpöttäen...
Vastaukset 2
Vanhimmat
on vähän ikävää kieltämättä.
Armahtaa voi monella muullakin tapaa kuin pelastuksessa.
Itselläni on pelastusvarmuus,kelepaan tälläisenä vajavaisena armahdettuna vaeltajana ja hyvä niin.
Ja pelkokin on vähentynyt kun on Joku johon turvata.
Enkä minä ainakaan pohdi joka hetki että "tulikohan tehtyä syntiä ja armahtaakojhan Herra",tiedän että armahtaa..:)
Ja itse olen saanut uskoontuloni myötä ehetyä esim.neuroottisuuksista,vaikka ei niitä paljo ole ollutkkaan koskaan.
Ja hyvä on muistaa että provoojia liikku joka palstalla ja sätissä netissä.Ja että yleistäminen ei ole rakentavaa.