kekkaloi kuin edeltäjänsä esikuva Mannerheim? Olisi viihdettä montapäivää-lehdistölle mattien ja tanjojen ja mervien oheksi?
Miksi nykyinen
kenraalikunta ei
14326
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Marskin vastenmielisyys suomalaisen "talonpoikaisarmeijan" upseerikunnan vanhasta aatelisetiketistä ja hovitavoista piittaamatonta epähienostuneisuutta kohtaan oli tunnettu asia. Rivimiehet olivat sitten asia erikseen, heitä saattoi kiitellä ja ylistää kaukaa Päämajan etäisyydestä. Mannerheim oli tyypillinen ensimmäisen maailmansodan kenraali, tottunut johtamaan takaa, mukavasti erossa rintamasotilaiden verisestä arjesta, joka Mannerheimin kaltaiselle komentajalle merkitsi vain lippuja kartalla ja anonyymejä tappiolukuja. Mutta päiväkäskyissä heitäkin muistettiin.
Mannerheim sai rintamakokemuksensa etulinjasta jo Japanin sodassa. 1.MS:ssa hän oli kolme vuotta rintamakomentaja.Hän tiesi ja tunsi erittäin hyvin rintaman arjen.
Tappiot Mannerheim erityisen huolellisesti kävi läpi peräti kolmasti päivässä. Jos jonkin rykmentin tappiot olivat muita suuremmat hän vaati tiukan selvityksen. Erityisesti asemasodan aikana hänen tappioiden välttämislinjansa jopa vähensi aktiivista toimintaa.
Ylipäällikön paikka on esikunnassaan. Mannerheim teki 12-16 tunnin työpäiviä ja perehtyi kaikkiin asioihin pikkutarkasti. Hän kävi tarkastusmatkoilla oman harkintansa mukaan.
"Ylipäällikön paikka on esikunnassaan. Mannerheim teki 12-16 tunnin työpäiviä ja perehtyi kaikkiin asioihin pikkutarkasti. Hän kävi tarkastusmatkoilla oman harkintansa mukaan."
Ehkä virallisissa papereissa noin lukee, mutta kyllä päämajan henkilöstö tiesi että Airo ja Heinrichs hoitivat koko jalkatyön. Marsalkka poseerasi kuvissa ja piti puheita huonolla suomenkielellä.
Mannerheim piti kaikki langat käsissään. Itse asiassa aivan liikaakin. Hän halusi olla kaikesta selvillä ja päättää itse kaikesta. Heinrichs oli varamies, mutta lähinnä "ulkoministeri" ja kirjelmien laatija, ei oikea yleisesikuntapäällikkö. Airo laati operaatiokäskyt Marskin päätösten perusteella. Hänellä eikä kellään muuuallakaan ei ollut mitään itsenäistä päätösvaltaa.Tämä on kaikkien tutkijoiden yhteinen näkemys.Sen todistabvat myös Päämajan henkilöstön lausunnot.
Ajat ja tavat muuttuvat. Omat iso-isovanhempasi olivat mielestäsi varmasti naurettavia pellejä silloisissa kuteissaan ja tavoissaan.
tavoiltaan mitenkään kummallisia, mutta Mannerheim heidän joukossaan olisi ollut.
1500 luvulta
Mannerheim oli saanut 1800-luvun loppupuolen aatelispojan sekä upseerin ja hovimiehen kasvatuksen. Hänellä oli laaja kokemus kansainvälisitä seurapiireistä.Hän ei milloinkaan "kekkaloinut", vaan käyttäytyi ainas ylimysmäisesti ja useimmin hillityn arvokkaasti ja kaikkia hyviä seuratapoja noudattaen.
Nykykenraalit ovat syntyneet viime vuosisadan puolivälin jälkeen. Suurin osa on keskiluokasta. He ovat saaneet suomalaisen koti- ja upseerikasvatuksen. Useilla on kansainvälistä kokemusta. He käyttäytyvät sen mukaisesti, asiallisesti ja ehkä hieman "virkamiesmäisesti", mutta aina hyviä tapoja noudattaen. Juorupalstoille heillä ei ole tarvetta eikä haluja.
Nykyisen presidenttimme puhuessa joka toinen sana on "niinku". Ja sitten nämä kaikki faux pasit, Bushin kravatinkorjaamiset, hassut hatut, tuulitakki-look ja muu rahvaanomaisuus... Oi aikoja oi tapoja. Sitä kaipaa jopa Kekkosen hieman äijämäisen karkeita, mutta kuitenkin säädyllisiä otteita.
Hyvä niin, että pysyttelevät tiukasti erillään Iltalehdistä ja muista juorutoimituksista. Niillä sivuilla ei maanpuolusasioita hoideta.
Ja vielä kun entisetkin kenraalit antaisivat julkisuudessa 'arvokkaasti' vain varovaisia asiantuntijalausuntoja maanpuolustukseen liittyen ja pysyttelisivät irrallaan erilaisista revansistisista puhtaasti propagandasistisesti toimivista 'agitatsioonijärjestöistä'.
Heidän toimintansa näissä hämäräjärjestöissä ei varmastikaan jää huomaamatta tarkkaavaisissa piireissä - meillä ja muualla.
Totuus on nimittäin se, että Suomen nykyisellä armeijalla ei maata puolusteta mitään hyökkääjää vastaan, varsinkaan sitä ainoaa joka todella tänne voisi hyökätä. Mitä helvetin järkeä on 2000-luvulla ylläpitää maailmansotien ajan tyyppistä massa-armeijaa, kun nykysodat ratkaisee aseistus ja teknologia eikä se kuinka monta ukkoa juoksee pusikoissa kiväärit käsissä?
"..nykysodat ratkaisee aseistus ja teknologia .."
Eipä ole ratkennut Irakin sotakaan, eikä edes Afganistanin sota.
Jo USA:n varustelumenot olivat 2003 vähintäänkin satakertaiset Irakin diktaattori Saddam Husseinin varustautumiseen, eikä se ole alkuunkaan saanut maata hallintaansa eikä sen öljyvaroja näin hyödynnetyksi itsensä lihottamiseen.
Päinvastoin USA, Britannia ja muut Nato-maat kokevat juuri nyt ehkä pahinta kriisiään taloudessa ja politiikassa sitten 1930-luvun laman.
Nato-maat - ja Suomi pienenä 'tirriäisenä' mukana - ovat siirtämässä lisää joukkoja ja varoja myös Afganistanin kapinallisten kukistamiseksi. Kataisen valtion meno- ja talousarviossa ensi vuodeksi siirretään jopa ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroja (!) Afganistanin sotilaille.
Tämä on tietenkin yksi näkökanta ja tästä asiasta varmasti väännetään kättä armeijan sisälläkin, eli siitä mihin pitäisi panostaa ja mihin rahat laittaa.
Huippuarmeija, ammattimiehineen, sopii hyvin esim. Briteille, maa on pieni, saari Atlantilla, ei sitä niin vain millään massa-armeijalla vallata.
Puolustajalla on aina aikaa ryhmittyä ja suunnitella vastatoimensa, huippuaseilla ja tegnologialla saadaan iskukykyä, tulivoimaa, ulottuvuutta ja tarkkuutta.
Suomen tilanne on toinen, olemme pinta-alla mitaten aika laaja alue, eikä jonkin pienen alan valtaaminen mitään vielä ratkaise.
Mutta iso maa tarvitsee paljon yksiköitä, koska raja on pitkä ja omien joukkojen siirrot ei sota-aikana ehkä onnistu tarvittavan nopeasti, tai ne on jo kiinni taisteluissa.
Toisaalta, Venäjää tuskin voietaan missään sodassa viikossa tai kahdessa, mikä on tälläisen huipputegnologia armeijan käyttöaika, koska aseet yksinkertaisesti loppuvat varastoista ja sota siirtyy takaisin perinteisille aseille.
Esim. Suomella on Hornetteja noin 68 kpl:tta, Hornetin pääaseistus on Ahram ohjukset ( voin muista nimen väärin ), joita Suomen armeijalla on noin 700 kpl:tta.
Yhdellä latauksella, koneeseen menee noin 12 ohjusta ( tämäkin voi olla toisin ), eli ohjuksemme riittävät siihen, että kaikki koneet kerran ladataan.
Se tarkoittaa yhtä, ehkä kahta taistelulentoa konetta kohden.
Sen jälkeen koneemme ovat poissa pelistä, koska niihin ei ole ohjuksia eikä niitä ilman ohjuksia kannata ilmaan lähettää.
Entinen puolusvoimien komentaja totesikin, että pystymme pitämään ilmaherruutta noin 24 tuntia, eli sota pitää ratkaista tämän yhden vuorokauden aikana, mikäli haluaa sen huippuaseilla hoitaa.
Näitä ohjuksia on kyllä muillakin Nato-mailla asevarastoissa, mutta niillä on myös sopimus, asevarastojen jaosta, mikäli sota syttyy, eikä Suomi Naton ulkopuolisena maana ole mukana tässä jaossa ...
Pelkästään huippuaseisiin perustuva puolustus, on riskivalinta, kukan ei voi taata, että Venäjä olisi lyötynä päivssä tai viikossa, kuten Israel on toiminut arabinaapureidensa kanssa.
Venäjä on liian kokenut suurvalta, ei se romahda noin vain, eikä tämä ole ensimmänen sota mihin se osallistuu, ei sitä kannata aliarvioida koskaan, muuten käy niinkuin kävi Aatulle omien huippuaseidens kanssa ...
Ne loppui kesken, ennenkin N-liitto romahti.
No, miten kävi Serbialle Kosovon sodassa. Niin vain nostivat kätensä pystyyn, ennen kuin Natolta ohjukset loppuivat.
Jos Suomeen hyökkäävä olisi Venäjä, joka käyttäisi samaa taktiikkaa, niin veikkaan Suomen antautuvan samalla lailla.
maailmansotien aikaista massa-armeijaa. On hyvin aseistettuja joukkoja, kuten meri- ja ilmavoimat ja valmiusprikaatit. Sitten on hieman heikommin aseistettuja rajoitettuihin tehtäviin ja lopuksi paikallisjoukkoja kotiseudun puolustukseen.Aseistus ja teknologia on sen mukaan kun rahat riittävät.