Millaista on historian opiskeleminen? Mihin siitä voi valmistua?
Jos on kiinnostunut historiasta niin kannattaako sitä opiskella ihan oman mielenkiinnon vuoksi vaikka ei olisi aikeita valmistua esim, historian opettajaksi yms.
Onko historia vaikea ala opiskella? Pitääkö olla neropatti muistaakseen kaikki vuosiluvut ja sensellaiset? Riittääkö tavalliset aivot?
Kertokaapa.
Jos on kiinnostunut historiasta niin kannattaako sitä opiskella ihan oman mielenkiinnon vuoksi vaikka ei olisi aikeita valmistua esim, historian opettajaksi yms.
Onko historia vaikea ala opiskella? Pitääkö olla neropatti muistaakseen kaikki vuosiluvut ja sensellaiset? Riittääkö tavalliset aivot?
Kertokaapa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kai se oli tarkoituksesikin.
Tekisi mieli esittää vastakysymyksiä, esim.:
Uskallatko rakastua historiaan?
"Uskallatko rakastua historiaan?"
Myöhäistä se on useimmille ellei rakkaus jo lapsena ala. Historiaharrastus pitää aloittaa samassa iässä kuin musiikkiopinnot. Ensimmäinen ei-lastenkirja jonka luin käsitteli historiaa. Minulle historia on aina ollut itsestäänselvyys, vesi jossa ajatteluni ui. Joskus on vaikea eläytyä 99% ihmisistä joilla näin ei ole.
Onko taipumus historiaan vähän kuin musikaalisuus tai hyvä piirrustustaito? Meillä se on ainakin periytynyt suvussa jo kolmanteen polveen minun kohdallani.
Näin lienee monen kohdalla. Ympärilleen katselemista "aikajanalla" - eikä koskaan voi olla ihan varma näkemästään!
"Millaista on historian opiskeleminen?"
Kuivaa puuhaa unettavassa seurassa. Ja naisia ei tahdo saada sitten millään, ovat muutenkin yleensä joko rumia tai frigidejä tai kumpiakin.
"Mihin siitä voi valmistua?"
Kouluopettajaksi tai yliopisto-opettajaksi tai tutkijaksi. Muita työllistymisvaihtoehtoja ei ole. Minä en ole leipääni historialla tienannut.
"Jos on kiinnostunut historiasta niin kannattaako sitä opiskella ihan oman mielenkiinnon vuoksi vaikka ei olisi aikeita valmistua esim, historian opettajaksi yms."
Tärkein asia mitä oppii on alkuperäislähteiden ja lähdeviitteiden oikea käyttö. Kun sen osaa, voi kirjoittaa pätevästi vaikka minkä tahansa asian historiasta.
"Onko historia vaikea ala opiskella? Pitääkö olla neropatti muistaakseen kaikki vuosiluvut ja sensellaiset? Riittääkö tavalliset aivot?"
Ei kovin välkky tarvitse olla, tyhmempikin pärjää jos on hyvä muisti. Vuosilukujen opettelussa ei ole mitään oikotietä, ne joille kaikki vuosiluvut jäävät mieleen jo lapsena päätyvät lopulta historiaa opiskelemaan.
Ei ole montaa vuosilukua, jotka on hyvä (ei pakko) muistaa ulkoa. Joskus riittää vuosisata, joskus vuosikymmen! Jos kirjoittaa tieteellistä tai muuta tunnolliseksi tarkoitettua tekstiä, tottakai normaali puuhailija tarkistaa ja varmistaa nippelitiedon.
"Jos kirjoittaa tieteellistä tai muuta tunnolliseksi tarkoitettua tekstiä, tottakai normaali puuhailija tarkistaa ja varmistaa nippelitiedon."
Kyllä kunnon historiaihmisellä pitää olla melkoinen vuosilukujen varasto mielessään. Kyllähän sitä välillä pitää karttaakin katsoa, mutta hyvä jos muistaa maaston pääkohdat ulkoa. Ja epätarkkoja ajoituksia ei tenttivastauksissa pitäisi koskaan hyväksyä.
Kuinka monen kuukauden tarkkuudella pitää vasarakirveskulttuurin katoaminen ilmoittaa?
"'Mihin siitä voi valmistua?'
Kouluopettajaksi tai yliopisto-opettajaksi tai tutkijaksi. Muita työllistymisvaihtoehtoja ei ole. Minä en ole leipääni historialla tienannut."
Kirjoitit itsesi pahasti pussiin, sillä viimeisen lauseesi perusteella et ole opettaja tai tutkija. Olet siis työllistynyt muualle!
Lyhytnäköinen hyötyajattelu vallitsee koulutuskeskusteluissa. "Mitä hyötyä siitä on?", kysellään monen (varsinkin humanistisen) alan yhteydessä. Eikö sivistys riitä enää mihinkään, kun kaiken pitää palvella lyhytaikaista hyötyä?
Olen itsekin historiaa opiskellut ja työllistynyt muualle kuin opettajaksi tai tutkijaksi. Tiesin jo paljon ennen opintojeni alkua, etten halua opettaa tai tutkia työkseni. Silti valitsi historian, sillä uskoin sen sivistävän vaikutuksen avittavan minua työelämässä. Niin on tehnyt.
maisterit pääsevät työskentelemään kauppojen kassoille tai siivousfirmoihin.
Katoaako heidän kiinnostuksensa historiaan ja yhteiskuntatieteisiin sen takia?
orjahommissa samalla palkalla kuin suoraan peruskoulusta tullut. Menot on tosin suuremmat. Jos tahdot kadottaa tulevaisuutesi ja haaskata parhaan oppimisikäsi, opiskele historiaa. laman aikana historian ja humanistisen alan opiskelijamääriä lisättiin, seurauksena runsaat määrät historiaa enemmän tai vähemmän opiskelleita. ainoat ns. työpaikat ovat työkkärin harjoittelupaaikat, jotka 100 % varmuudella eivät johda mihinkään. Jos järkeä on vähääkään päässäsi, opiskele alaa, jolla on työtä ja kohtuullinen palkkataso. Silloin voit harrastaa historiaa.
harrastaneena suosittelisin. Sinällänsä harrastus on kiva silloin kun sinulla on vaikkapa tuhannen kirjan dokumenttiaineisto kotikirjahyllyssä jostain muiden mielestä täysin tarpeettomasta historian osa-alueesta. Tunnet ja koet, että sinä hallitset sen asian joka ei millään lailla levennä leipääsi Eli kaiketi tarkoitan, että hanki ammatti joka tuo leivän ja harrasta meitä kaikkia kiinnostavaa historiaa vapaa-aikanasi.
Historiasta toteaisin seuraavaa, että historiasta tai sen tuntemisesta ei ole oikein mitään hyötyä, mutta sillä on valtavasti merkitystä jokaiselle.
Jokainen meistä hakee jonkinlaista totuutta, selitystä, yrittää ymmärtää tapahtumia ja niiden taustoja.
Tosiasia vain on, ettei siitä ole oikein mitään varsinaista hyötyä ...
työstä se käy jos on kiinnostunut aiheesta. Itse olisin päässyt melkein varmasti opiskelemaan alaa, mutta lähin di hohhoijaa...
Jos olisin historian opettaja niin 2-3kk lomien lisäksi saisi höpöttää pennoille tarinoita kaiket päivät, eikä tarvitsisi kirjoittaa täsää. Työn palkkaus on hyvä suomessa. Ainut miinus on että historian opettajaa lukuunottamatta tittelillä on hankala saada muita virkoja. Tiedän kuitenkin, että esim että vankilan johtaja on historian maisteri, eli titteli mahdollistaa muitakin virkoja.
Historian opiskelu vapaa-ajalla ja "omaksi iloksi" kohdistuu aika paljon historian TUTKIMUKSEN tuotoksiin, jotka syntyvät akateemisessa maailmassa.
Varsinkin viime sotiin kohdistuvaa amatöörimäistä tiedonetsintää harjoitetaan myös lukemalla aiheen ympärille syntynyttä kaunokirjallisuutta. Jos hyvin käy, sotaromaanien ja muistelmien lukeminen innostaa sitten lukemaan ns. tieteellistä alan kirjallisuutta.
Yhtä kaikki: historiasta kiinnostuneet ovat oivaltaneet, että "elettiin sitä ennenkin, vaik' ojan takaa oltiin".
Helsingin avoimessa yliopistossa voi lukea historiaa , joka on yleissivistävä aine, omaksi ilokseen perusopintoja 35 opintoviikkoa, koulutuksesta ja iästä riippumatta kestoltaan n. 1 vuoden, luentoja kerran, kaksi korkeintaan viikossa.Onnistuu hyvin esim. työn ohessa.