naistutkimuksen suns-lehdessä pitkä artikkeli :
http://www.nt-suns.org/files/Nt-lehti_KantolaNousiainen_22008.pdf
zzzz
Toisaalta sukupuolisyrjintä eroaa muista syrjintäperusteista myös siinä, että sukupuolierolla
on niin vahva, usein biologiseksi ymmärretty perusta. Esimerkiksi kansainvälisissä
ihmisoikeusasiakirjoissa oletetaan yleensä rotu puhtaaksi sosiaaliseksi konstruktioksi,
jonka vahingollisten vaikutusten torjuminen ei merkitse, että tunnustettaisiin rotujen olemassaolo. Sen sijaan sukupuolen olemassaoloa ei kiistetä ainakaan kokonaan. Esimerkiksi CEDAW-sopimus käsittelee sukupuolta yhtäältä biologisena, toisaalta kulttuuris-sosiaalisesti rakentuneena ominaisuutena
zzzzzz
näin siis naistutkimuskin myöntää biologisen sukupuolieron olemassaolon. :)
tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain yhdistäminen on ajankohtaista, sillä lakitekstit määrittelyineen ovat sekavia ja jättävät monet syrjinnän muodot lain suojan ulkopuolelle.
http://www.nt-suns.org/files/Nt-lehti_KantolaNousiainen_22008.pdf
zzzz
Toisaalta sukupuolisyrjintä eroaa muista syrjintäperusteista myös siinä, että sukupuolierolla
on niin vahva, usein biologiseksi ymmärretty perusta. Esimerkiksi kansainvälisissä
ihmisoikeusasiakirjoissa oletetaan yleensä rotu puhtaaksi sosiaaliseksi konstruktioksi,
jonka vahingollisten vaikutusten torjuminen ei merkitse, että tunnustettaisiin rotujen olemassaolo. Sen sijaan sukupuolen olemassaoloa ei kiistetä ainakaan kokonaan. Esimerkiksi CEDAW-sopimus käsittelee sukupuolta yhtäältä biologisena, toisaalta kulttuuris-sosiaalisesti rakentuneena ominaisuutena
zzzzzz
näin siis naistutkimuskin myöntää biologisen sukupuolieron olemassaolon. :)
tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain yhdistäminen on ajankohtaista, sillä lakitekstit määrittelyineen ovat sekavia ja jättävät monet syrjinnän muodot lain suojan ulkopuolelle.
Vastaukset 9
Vanhimmat
..uudistuksesta paistaa ainakin artikkelin perusteella kapitalismin tehokkuusvaatimus, julkista sektoria pitää pinentää ja virtaviivaistaa..
..toisaalta uudistus tarjoaisi mahdollisuuden puuttua syrjimisen suurimpaa muotoon nimittäin resurssien jaossa tapahtuvaan syrjimiseen, jonka perusta on yhteiskuntaluokan perusteella tapahtuvassa syrjimisessä..
..suurin syrjinnän kohde ovat nimittäin yhteiskunnan ulkopuoliset, työttömät, alkoholistit, pakolaiset yms, nimitettäköön tätä sitten vaikka syrjäytyneiden luokaksi, yhteiskuntaluokaksi sikäli, että tämäkin väestönosa yleensä asuu jossakin yhteiskunnassa, vaikka ei siihen ei juuri kuulukaan..
..sikäli mikäli uudistus saadaan selkeäksi ja oikeudenmukaiseksi, siitä hyötyvät kaikki, tasa-arvon ymmärtäminen vain naisasian edistämiseksi on suorastaan syrjintää jo sinänsä..
että tasa-arvosta muodostuu lakien selkeyttämisen jälkeen nykyistä laajempi käsite. tällä hetkellähän tasa-arvolain tarkoitus on estää biologiseen sukupuoleen perustuva syrjintä ja edistää biologisen naisen asemaa etenkin työelämässä. mikä on kieltämättä aika suppeaa tasa-arvoa.
Aika ei nyt riitä noin pitkän artikkelin lukemiseen. Naistutkimuksen artikkeleita on ylipäätään vähän raskas lukea.
Sukupuolten välisillä tasa-arvoasioilla on (liian) pitkään ollut valta-asema yhdenvertaisuusasioissa. Tästä osoituksena mm. tasa-arvovaltuutetun toimisto, jonka henkilöstössä ei nyt kyllä vallitse minkäänlainen (määrällinen) tasa-arvo. Kannatan lämpimästi sellaista, että tasa-arvovaltuutetun toimisto lakkautetaan ja sukupuolten tasa-arvokysymyksiä käsitellään jatkossa jonkin laajemman yhdenvertaisuuskysymyksiin erikoistuneen viraston osastolla. Näin sp:n tasa-arvokysymykset laskeutuvat nykyiseltä jalustaltaan lähemmäs muita yhdenvertaisuusasioita. Samalla voisi tasa-arvolaista jo vihdoin kumota nimenomaiset maininnat naisten aseman parantamisesta, koska eihän tasa-arvolaissa saisi sellaisia lausumia olla.
Kaiken kaikkiaan nämä yhdenvertaisuusasiat ovat varsin mielenkiintoisia. Kaikki ovat niistä periaatteessa yhtä mieltä. Niinpä ei ole ihme, että poliitikot ovat menneet hyväksymään suuren määrän erilaisia kainsainvälisiä sinänsä hyvää tarkoittavia yhdenvertaisuusjulistuksia ja -sopimuksia. Samalla on kuitenkin luotu melkoinen säädösviidakko, jota nyt on sitten ryhdytty perkaamaan.
uudistuksen yhteydessä eräs olennainen seikka on määritellä ja priorisoida syrjintäperusteet. sukupuolen asettamista tärkeimmäksi ja jopa oman lain alaisuuteen puolustaa se, että se koskee suurinta ryhmää. eli itse asiassa kaikkia, vaikka tuossa naistutkimuksen kannanotossa asia esitetään sanamuotoilulla hiukan tulkinnanvaraisesti.
Artikkelin luettuani mieleen tuli vielä seuraavia asioita:
Yhdenvertaisuus- ja syrjintäasiat ovat suosittuja erityisesti ihmisoikeusjuristien keskuudessa. Niitä koskeva lainsäädäntö on paisunut. Taustalla voi olla osin se, että ihmiset luontaisesti haluavat olla ainakin näennäisesti heikomman puolella, eikä siinä sinänsä mitään pahaa. Näihin asioihin ei näyttäisi liittyvän tulonjakokysymyksiä, joten poliittisestikin niistä on aika helppo olla yhtä mieltä, ainakin teoriassa.
Väitän, että puhtaat syrjintätapaukset eivät kuitenkaan todellisuudessa ole erityisen yleisiä. Konkretiaa kaivattaisiin tälläkin saralla. Aika usein näissä asioissa lopulta kuitenkin päädytään riitaan rahasta. Tietenkin myös todellista syrjintää esiintyy ja ikäväähän se on, jos kohdalle sattuu. Näin ollen en toki halua kokonaan romuttaa yhdenvertaisuuslainsäädäntöä.
Huolta kannetaan raskaana olevien naisten syrjinnästä työelämässä. Oikeastaan ajatuksenakin aika kummallista, että joku tieten tahtoen haluaisi syrjiä (haluaisi pahaa) raskaana olevaa naista? Kysymys on tietenkin vain siitä, että työnantajat pelkäävät raskaudesta mahdollisesti aiheutuvia kustannuksia ja muuta haittaa ja vaivaa omalle bisnekselleen. Feministien suosiman tasa-arvopainotuksen sijasta asiaa voisi ajatella yleisinhimillisemmin. Yhteiskunnan toimintojen kannalta on tärkeää, etä syntyy uusia kansalaisia ja ilman lapsia kuolisimme sukupuuttoon tältä pallolta. Raskaudesta johtuva poissaolo on syystäkin asetettava eri asemaan kuin esim. krapulasta johtuva. Työlainsäädäntö on aika pitkälti heikomman osapuolen eli työntekijän suojelua. Erityisesti suojellaan nuoria työntekijöitä. Samaan erityiskategoriaan on syytä laittaa myös raskaana olevat naiset. Voitaisiin puhua naisten syrjinnästä, jos raskaana olevat miehet(?) asetettaisiin parempaan asemaan kuin raskaana olevat naiset. Raskausproblematiikkaa ei siis tulisi suoraan rinnastaa naisten syrjintään, vaan suojata raskaana olevaa naista osana työntekijän suojelua. Näin ollen näitä asioita hyvin sopii käsitellä osana työlainsäädäntöä eikä välttämättä vaadita mitään tasa-arvohöpötystä. Toinen asia on, että naiset varmaankin tuntevat nämä raskauteen liittyvät työmarkkinakysymykset enemmän omikseen ja ovat niistä kiinnostuneempia kuin miehet.
Artikkelin lopussa nostetaan esille sukupuolittunut väkivalta. Parisuhteissa esiintyy toki valitettavan paljon väkivaltaa ja usein tekijänä on mies. Mutta ei Suomessa mitään yleistä "naishakkaamisbuumia" ole menossa. Naisia pahoinpidellään miehiä harvemmin esim. öisillä kaduilla, taksijonoissa, ravintoloissa jne. Eikä kysymys ole pelkästään siitä, että naiset miehiä harvemmin haastavat riitaa. Parisuhdeväkivalta liittyy runsaaseen yhdessäoloon ja viinan juontiin. Kumppani on useimmin (lyövän) käden ulottuvilla. Jos miehet olisivat yhtä paljon työkavereiden kanssa kuin vaimon kanssa ja joisivat näiden kanssa yhtä paljon viinaa kuin kotona, meillä puhuttaisiin "työtoveriväkivallasta" ihmisoikeusongelmana. Parisuhdeväkivaltatilanteet ja olosuhteet ovat tietenkin yksilöllisiä. Kymmeniä tapauksia havainnoineena tapausten määrää alentaisivat olennaisesti seuraavat asiat: naiset eivät hakeutuisi sellaisten miesten seuraan, joista muut jo kilometrin päähän näkevät, että ei hyvää seuraa, naiset todella tekisivät pahoinpitelyistä rikosilmoituksia eivätkä peruisi niitä, lähtisivät pois väkivaltaisen miehen luota. Yhteiskunta ei vain voi olla koko ajan kodeissa vahtimassa, ettei väkivaltaa esiinny. Perheväkivallan uhrin lakiin perustuvat oikeudet ovat osin jo nyt jopa paremmat kuin muiden väkivallan uhrien. Kaavaillut naisrauhapykälät, joilla perheväkivalta tehtäisiin kategorisesti ankarammin rangaistavaksi kuin muunlainen väkivalta, eivät istu suomalaiseen yhdenvertaisuusperinteeseen.
Edellä kuvatunkaltaiset asiat saavat minut pohtimaan, miksi feministit haluavat niin innokkaasti sukupuolittaa yhä useampia yhteiskunnallisia ongelmatilanteita, joita voitaisiin käsitellä myös yleisinhimillisemmillä perusteilla. Ehkä he haluavat näin pedata naistutkijoille ja muille feministeille paremmat asetelmat viranhauissa ja pelata ulos mieshakijat kilpailusta. Akateemisessa mailmassahan jo huolestuttavan lukuisa joukko virkoja on käytännössä osoitettu "sukupuolisuuntautuneille" hakijoille, joita virkoja toki miehetkin saavat hakea, mutta asetetuilla kriteereillä eivät ehkä ole "pätevimpien" hakijoiden joukossa.
Mutta kuten artikkelista ilmenee, kansainvälisten esikuvien mukaisesti myös Suomessa suuri laiva on yhdenvertaisuusasioissa kääntymässä! Ollaan pääsemässä eroon tunkkaisista feministien dominoimista oppirakennelmista, joita ovat leimanneet mm. alkeellinen lukumääriin ja prosenttiosuuksiin perustuva syrjivyysolettama ja -argumentointi sekä "positiivisen" erityiskohtelun kauheudet. Ollaan menossa kohti yleisinhimillisempää, yhdenvertaisista mahdollisuuksista lähtevää yhdenvertaisuusajattelua. Kuten artikkelista ilmenee, tämä muutos on tullut feministeille yllätyksenä ja heidän keskuudessaan vallitsee nyt pelon ilmapiiri, kun heille ei enää haluta antaa monopolia jollakin tavalla (myös) sukupuoleen kytkeytyvissä yhdenvertaisuusasioissa.
..yhdenvertaisuus ei suinkaan toteudu tarjoamalla kaikille samat mahdollisuudet, eli tässä kohtaa uudistus menee harhaan, sikäli mikäli uudistuksen perusfilosofia on tämä..
..tarvitaan konkreettisia toimenpiteitä, joilla eriarvoisuus saadaan poistetuksi..
..mahdollisuuksien tasa-arvohan on vain asioiden palauttamista tilaan, jossa sallitaan vain muodollinen mahdollisuus, ei konkreettista..
..esimerkiksi koulutukseenpääsy sallitaan kaikille, mutta koulutuspaikkoja ei silti järjestetä halukkaille, tai työntekeminen sallitaan kaikille, mutta työpaikkoja ei ole riittävästi jne..
..siksi olisi toivottavaa, että tuo ikiaikainen kapitalistinen laissez faire-filosofia lakkaisi kummittelemasta yhteiskuntapoliittisten päätösten taustalla..
yhdenvertaisuuslain tarkoitus on suojata yksilöä ominaisuuksiensa perusteella tapahtuvalta syrjinnältä. minimissään se tarkoittaa ihmisoikeusjulistuksen mukaisia oikeuksia toteuttaa olemassoloaan rotuun, uskontoon, sukupuoleen etc. katsomatta. lähtökohta eli olettamus siis on, että kaikilla on mahdollisuus.
tosiasiallisen yhdenvertaisuuden toteuttaminen vaatii sitten niitä aktiivisia toimia, joilla konkreettisesti haetaan ratkaisuja todettuihin yhdenvertaisuusvajeisiin. lain lähtökohta on oikeudellinen, sanktioiva. yhdenvertaisuuslakia valvovilla viranomaisilla on sitten velvoite edistää yhdenvertaisuutta toimessaan, kuten tasa-arvovaltuutettu tekee tasa-arvolaista tiedottaessaan tai hallitus omassa tasa-arvo-ohjelmassaan. nämä edistävät toimet ovat sitä tosiasialliseen yhdenvertaisuuteen tähtäävää konkretiaa.
työttömyys ei suoranaisesti ole henkilökohtainen ominaisuus, jota pystyttäisiin lailla suojaamaan syrjinnältä. mahdollisuuksien yhdenvertaisuuslaki ei siis itsessään velvoita valtiota työllistämään ketään työtöntä. ei edes siinäkään tapauksessa, että kyseinen työtön kuuluu etniseen tai muuhun vähemmistöön. sen sijaan viranomaisilla on velvollisuus edistää työllisyyttä, -itse asiassa ainakin aikaisemmin suomen perustuslain mukaan työvoima nautti valtion erityissuojelua. osittain lain muutoksen myötä asian tila on muuttunut, -schengen-sopimuksen aikana työvoimastakin on tullut liikkuvaa voimavaraa.
http://www.om.fi/Etusivu/Julkaisut/Komiteanmietintoja/Komiteanmietintojenarkisto/Komiteanmietintoja2008/1201510078928
tuon oikeusministeriön asettaman työryhmän toiminta-aikaa ollaan jatkamassa ja samalla ryhmää suurennetaan työmarkkinaosapuolten edustajilla sekä kansalaisjärjestöjen ryhmällä. viime mainittuun ryhmään luulisi sukupuolten tasa-arvoa edistämään valittavan jokin keskeinen naisjärjestö, kuten nytkis ry, vastapainoksi miessakit ry:lle. keskeisestä lainsäädännöstähän on kyse, jolla luodaan pohjaa tulevien vuosien poliittiselle päätöksenteolle. kansalaisjärjestöt ovat lisäksi avainasemassa edistämässä yhdenvertaisuutta ruohonjuuritasolla.
Siitä olemme varmaan yhtä mieltä, että yhdenvertaisuus (ja tasa-arvo) käsitteenä on tavattoman laaja ja monitahoinen. Määritelmät, käsitteen ulottuvuus, käytännön soveltamisongelmista puhumattakaan ovat kovasti vaikeita asioita lyhyehköön keskusteluun.
Kannatan lähtökohtana mahdollisuuksien yhdenvertaisuutta. En kuitenkaan tarkoita sitä, että apua tarvitsevalle voisi aina sanoa päin naamaa, että sinullakin on ollut yhtäläiset mahdollisuudet, joten älä valita. Kyllä tietyistä ihmisen elämän perustarpeista pitää huolehtia, vaikkei ao. henkilö olisikaan hyväksikäyttänyt kaikkia mahdollisuuksiaan. Hyväksyn myös tulonsiirrot verotuksella ym. tiettyyn rajaan asti. Mutta entäpä oikeus hyvään työ- tai opiskelupaikkaan.
Mielestäni ainakin yksityisen puolen työnantajalla tulee olla oikeus valita hakijoista haluamansa. En kannata sitä, että työntekijöitä ohjattaisiin jostain kiintiölistoista (rotu, etninen tausta, sukupuoli jne.). Lopulta listojen ulkopuolelta tulisivat vain keski-ikäiset, vaaleaihoiset, kokolihaa syövät heteromiehet.
Peruspointtini, jota olen näillä palstoilla aiemminkin painottanut, on se, että kollektiivista ja yksilötasoa ei pidä sekoittaa keskenään. Oikeudet ja vääryydet toteutuvat aina viime kädessä yksilötasolla ja yksilöitä vertaamalla. Lukumäärät ja prosenttiosuudet ovat kollektiivitason asioita, jotka eivät välttämättä kerro yksilötason syrjinnästä. Tietenkin asiaa on syytä tutkia, jos jossakin työyhteisössä johtajista miehiä on 90% ja naisia 10%. Kaipaan kuitenkin selkeää näyttöä konkreettisesta syrjinnästä ennen kuin olen edes valmis keskustelemaan kiintiöistä.
Yliopistoon hakemisesta/pääsemisestä. Ajatuksena aivan mahdoton toteuttaa, että kaikille taattaisiin haluamansa koulutuspaikka. Oma ahkeruus ja pääkopan resurssit lienevät ratkaisevassa asemassa pääsykokeissa. Ei kai kukaan väitä, että kokeiden tarkastajat syrjisivät hakijoita esim. näiden seksuaalisen suntautumisen takia. En kannata mitään kiintiöitä erilaisille vähemmistöryhmille. En kannata edes sitä, että valtio kustantaisi preppauskursseja vähemmistöille, jotta heitä pääsisi sisään yliopistoon heidän osuuttaan vastaava määrä. Sen voin hyväksyä, että maahanmuuttajalle annetaan suomenkielen opetusta, joka parantaa mahdollisuuksia pärjätä pääsykokeissa, tai että vammaiselle hakijalle korvataan vammasta aiheutuvat lisäkustannukset preppauskurssille osallistumisesta.
Oikeusministerimme kirjoitti Hesarissa 31.7 viharikoksista, siis rikoksista, joiden motiivina on viha tietynlaisia ihmisiä kohtaan. Hän näyttää kannattavan rikoslakia, jossa teon homofobinen motivaatio katsotaan rangaistusta määrättäessä raskauttavaksi tekijäksi. Ministeri mainitsee joitain esimerkkejä syrjinnästä muualla Euroopassa eikä edes väitä, että Suomessa olisi vastaavia ongelmia. Minunkaan tiedossani ei ole, että täällä Suomessa liikkuisi jotain skinhead yms. partioita järjestelmällisesti jahtaamassa seksuaalisia vähemmistöjä. Jos tilanne olisi Suomessa mennyt niin pahaksi, saattaisin minäkin kannattaa asian huomioimista rikoslaissa. Olennaista on huomata, että tällaiseen toimintaan suhtauduttaisiin ankarammin jo niillä yleisillä muutkin tilanteet huomioivilla perusteilla, että kyseessä olisi suurella joukolla tehty suunniteltu teko. On aika turha esim. valomerkin jälkeen humalapäissään tehtyjen pahoinpitelyjen osalta alkaa kuuluttamaan motiivin perään. Voihan väkivallan laukaisevana tekijänä olla uhrin ihonväri, mutta voi se olla tämän vaatetus, ruuminrakenne, pärstä ei vaan miellytä. Eihän pahoinpitelylle juuri koskaan voi olla mitään hyväksyttävää motiivia. Suomen rikoslaki on ollut siitä hyvä, että se on tasapuolsesti ottanut teot tekoina kiinnittämättä liikaa huomiota tekojen motiiveihin. Helpostihan siinä ilta kuluu, kun istunnossa asianajajat reilulla taksalla vänkäävät teon motiiveista ja itse teon laatu uhkaa jäädä sivuosaan. Kun pahoinpitelyitä aletaan jyvittämään motiivin mukaan, kylvetään samalla helposti epätasa-arvon siemen. Lisäksi palataan lainsäädännössä "vanhan kunnon" kasuismiin, eli ei ole vain yleistä ja yhtäläistä pahoinpitelysäännöstä, vaan omat renkiä, piikaa, mäkitupalaista ja kartanonisäntää koskevat erityissääntelynsä.
Ps. Tämä kirjoittelu alkaa tulla minulle kalliiksi. Eräänä aamuna näitä asioita pohtiessani ajatuksissani naarmutin autoani autokatoksen seinään. Ensimmäinen itse aiheutettu autovaurio, kustannusarvio 480 e ):.