Jehovan todistajien tulkinta rakkaudesta ja sen osoittamisesta jakaa mielipiteitä. Luultavasti useat Jehovan todistajat puoltavat tai ymmärtävät rakkauden eritavoin, kuin muut.
Jehovan todistajat pitävät auktoriteettinaan raamattua - vai pitävätkö? On totta, että monet tulkitsevat raamattua väärin ja tulkintani voi siis olla sen mukaista. Koska asialla on niin suuri merkitys minulle ja monille muille ihmisille, haluaisin sanoa ensin ymmärtäväni sellaisen kannan entisenä järjestöön kuuluvana Jehovan todistajana, että joissakin tilanteissa ja asioissa yhteyden katkaiseminen tai etäisyyden otto johonkin henkilöön voi olla tarpeellista, mutta ei kuitenkaan silloin, kun joku erotetaan/eroaa järjestöstänne.
Ajattelin kuitenkin vedota raamattuun asiassani ja nykyiseen näkemykseeni erotettuihin suhtautumisessanne, josta monet “ulkopuoliset” ovat kokemusteni perusteella samaa mieltä kanssani.
Karttamissääntö erotettuja kohtaan entisten ystävien taholta tai jopa verisukulaisten taholta saa monet “kiinnostuneista” vierastamaan Jehovan todistajia. Me ja he eivät voi ymmärtää monia tutuksi tulleita tapauksia, joissa vanhemmat tai muut lähiomaiset eivät puhu lapsilleen jopa vuosiin. Juuri tällainen voimakas painostukselta tuntuva asia saa monet meidät entiset todistajat omaksumaan jyrkän vastustavan kannan teihin. Eikö käänteinen taktiikka voisi monien vuosien jälkeen tulla kokeiluun ja katsoa nöyrästi, mitä sellainen saisi aikaan?
Mielestäni raamatulla asian perusteleminen olisi helppoa, sillä 1. kor. 13 sanoo seuraavasti rakkaudesta
3 Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
4 Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, [1. Piet. 4:8]
5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, [Room. 13:10; 1. Kor. 10:24,33; Fil. 2:4]
6 ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. [2. Joh. 4; 3. Joh. 4]
7 Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Ei siis ole mitään syntiä, jota rakkaus ei peitä ja oikeuttaisi rakkauden nimissä katkaisemaan jonkin synnin tähden siteet kehenkään lopullisesti. Sellainen käytös osoittaa päinvastoin vihaa!
Raamattu myös varoittaa siitä jos ei osoita rakkautta
Jaak. 2:8
Jos te noudatatte lain kuningaskäskyä niin kuin se Raamatussa on: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi", te teette oikein. [3. Moos. 19:18; Matt. 19:19 ]
1. Joh. 3:10
Tästä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan, ketkä Paholaisen lapsia: se, joka ei tee Jumalan tahtoa, ei ole Jumalasta, ei siis myöskään se, joka ei rakasta veljeään. [Matt. 13:38; 1. Joh. 2:29]
1. Joh. 3:14
Me rakastamme veljiämme, ja siitä me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään. Joka ei rakasta, pysyy kuoleman vallassa.
1. Joh. 4:8
Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.
1. Joh. 4:20
Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän valehtelee. Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt. [Ef. 4:31; Jaak. 3:14]
Jeesuksen kuvaus tuhlaajapojasta on myös tuttu, jossa Jeesus kertoo Jehovan näkemyksen virheitä tehneestä pojastaan. Jos Isä olisi “viitannut kintaalla” pojalleen, millainen reaktio olisi ollut seurauksena? Eikö olisi hienoa jos voisimme ottaa Jehovan ja Jeesuksen esimerkistä mallia Paavalin tavoin olla jokaiselle jotakin ja pelastaa kaikin keinoin muutamia?
No olipa kantanne ja kirjeeni vaikutus mikä hyvänsä, niin olen ainakin yrittänyt parhaani. Ymmärrän hyvin, että te ette voi tehdä Suomen haaratoimistossa paljonkaan virheellisen rakkaustulkintanne muuttamiseksi maailmanlaajuisesti oikeaksi, mutta jos vaikka joku huomattavistanne veisi viestini päätoimistoonne. Se olisi todella nöyrää ja jaloa todella Kristuksen jäljittelyä, joka aina kuunteli pientä ihmistä, jonka valheelliset uskonnonharjoittajat hylkäsivät. Sellainen saisi jopa minut syntisen ihmisen miettimään uudelleen suhdettani järjestöönne.
Siitä voimme olla kuitenkin varmoja, että Jumala ei toimi epävanhurskaasti ja tulemme tekemään lopulta Hänelle tilin tekemisistämme.
Jehovan todistajat pitävät auktoriteettinaan raamattua - vai pitävätkö? On totta, että monet tulkitsevat raamattua väärin ja tulkintani voi siis olla sen mukaista. Koska asialla on niin suuri merkitys minulle ja monille muille ihmisille, haluaisin sanoa ensin ymmärtäväni sellaisen kannan entisenä järjestöön kuuluvana Jehovan todistajana, että joissakin tilanteissa ja asioissa yhteyden katkaiseminen tai etäisyyden otto johonkin henkilöön voi olla tarpeellista, mutta ei kuitenkaan silloin, kun joku erotetaan/eroaa järjestöstänne.
Ajattelin kuitenkin vedota raamattuun asiassani ja nykyiseen näkemykseeni erotettuihin suhtautumisessanne, josta monet “ulkopuoliset” ovat kokemusteni perusteella samaa mieltä kanssani.
Karttamissääntö erotettuja kohtaan entisten ystävien taholta tai jopa verisukulaisten taholta saa monet “kiinnostuneista” vierastamaan Jehovan todistajia. Me ja he eivät voi ymmärtää monia tutuksi tulleita tapauksia, joissa vanhemmat tai muut lähiomaiset eivät puhu lapsilleen jopa vuosiin. Juuri tällainen voimakas painostukselta tuntuva asia saa monet meidät entiset todistajat omaksumaan jyrkän vastustavan kannan teihin. Eikö käänteinen taktiikka voisi monien vuosien jälkeen tulla kokeiluun ja katsoa nöyrästi, mitä sellainen saisi aikaan?
Mielestäni raamatulla asian perusteleminen olisi helppoa, sillä 1. kor. 13 sanoo seuraavasti rakkaudesta
3 Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
4 Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, [1. Piet. 4:8]
5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, [Room. 13:10; 1. Kor. 10:24,33; Fil. 2:4]
6 ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. [2. Joh. 4; 3. Joh. 4]
7 Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Ei siis ole mitään syntiä, jota rakkaus ei peitä ja oikeuttaisi rakkauden nimissä katkaisemaan jonkin synnin tähden siteet kehenkään lopullisesti. Sellainen käytös osoittaa päinvastoin vihaa!
Raamattu myös varoittaa siitä jos ei osoita rakkautta
Jaak. 2:8
Jos te noudatatte lain kuningaskäskyä niin kuin se Raamatussa on: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi", te teette oikein. [3. Moos. 19:18; Matt. 19:19 ]
1. Joh. 3:10
Tästä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan, ketkä Paholaisen lapsia: se, joka ei tee Jumalan tahtoa, ei ole Jumalasta, ei siis myöskään se, joka ei rakasta veljeään. [Matt. 13:38; 1. Joh. 2:29]
1. Joh. 3:14
Me rakastamme veljiämme, ja siitä me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään. Joka ei rakasta, pysyy kuoleman vallassa.
1. Joh. 4:8
Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.
1. Joh. 4:20
Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän valehtelee. Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt. [Ef. 4:31; Jaak. 3:14]
Jeesuksen kuvaus tuhlaajapojasta on myös tuttu, jossa Jeesus kertoo Jehovan näkemyksen virheitä tehneestä pojastaan. Jos Isä olisi “viitannut kintaalla” pojalleen, millainen reaktio olisi ollut seurauksena? Eikö olisi hienoa jos voisimme ottaa Jehovan ja Jeesuksen esimerkistä mallia Paavalin tavoin olla jokaiselle jotakin ja pelastaa kaikin keinoin muutamia?
No olipa kantanne ja kirjeeni vaikutus mikä hyvänsä, niin olen ainakin yrittänyt parhaani. Ymmärrän hyvin, että te ette voi tehdä Suomen haaratoimistossa paljonkaan virheellisen rakkaustulkintanne muuttamiseksi maailmanlaajuisesti oikeaksi, mutta jos vaikka joku huomattavistanne veisi viestini päätoimistoonne. Se olisi todella nöyrää ja jaloa todella Kristuksen jäljittelyä, joka aina kuunteli pientä ihmistä, jonka valheelliset uskonnonharjoittajat hylkäsivät. Sellainen saisi jopa minut syntisen ihmisen miettimään uudelleen suhdettani järjestöönne.
Siitä voimme olla kuitenkin varmoja, että Jumala ei toimi epävanhurskaasti ja tulemme tekemään lopulta Hänelle tilin tekemisistämme.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Beteliin kaikkein isokenkäisimmälle, siis Jukka Ropposelle? Jos haluat, ota yhteyttä, niin annan hänen sähköpostiosoitteensa sinulle.
[email protected]
Vieläkö sinulla on tallella sähköposti osoitteeni? No panen sen vielä tähän.
[email protected]
Sinun kirjoituksesi Arskavain on syvältä otettuja.
Ajatuksiisi on helppo yhtyä, puet sanoiksi asioita jehovantodistajuudesta joita moni varmasti haluaisi sanoa. Kiperiä-kipeitä asioita joihin joskus toivoisi jonkun löysäyksen tulevan kaikkien osapuolten eduksi!
Sinun pohdintasi ja kirjoituksesi "Arskavain" on syvältä otettuja!
Ajatuksiisi on helppo yhtyä, puet sanoiksi asioita jehovantodistajuudesta, joita moni varmasti haluaisi sanoa.
Kiperiä-kipeitä asioita joiden toivoisi joskus löysäävän kaikkien osapuolten eduksi!
>>>Ei siis ole mitään syntiä, jota rakkaus ei peitä
>>Mitäs teologiaa tuokin on. Jatkuva tietoinen synnin harjoittaminen syö jopa lunastuksenkin. Lueppa huviksesi, niin ei tarvitse tyhjiä kirjoitella. >"Hepr. 10:26:sta : ”Jos me tahallamme harjoitamme syntiä saatuamme täsmällisen totuuden tuntemuksen, ei ole enää olemassa uhria syntien edestä.”>"29 Mutta se, joka rienaa pyhää henkeä, ei saa ikinä anteeksi, vaan on syyllinen ikuiseen syntiin.” >Sitten taas sellainen kaiffari joka ei usko Jeesuksen opetuksiin on kartettava hemmo myös raamatun mukaan. >"Jos joku tulee luoksenne eikä tuo tätä opetusta, niin älkää koskaan ottako häntä vastaan kotiinne tai sanoko hänelle tervehdystä. 11 Sillä se, joka sanoo hänelle tervehdyksen, on osallinen hänen pahoihin tekoihinsa." >Tämä taas sopii tähän yhteyteen.
"6 Älköön kukaan pettäkö teitä tyhjillä sanoilla, sillä edellä mainittujen seikkojen vuoksi Jumalan vihastus kohtaa tottelemattomuuden poikia. 7 Älkää sen tähden tulko osallisiksi heidän kanssaan," >Korinttissa pistettiin pihalle moraaliton mies ja seurakunta ei ollut tekemisissä hänen kanssaan. Mies jonkin ajan kuluttua katui ja Paavali pyysi seurakuntaa uudistamaan suhteensa mieheen. Mies oli katunut aiemmin, koskapa viestit silloin kulkivat hitaanlaisesti ja takainsin ottamisesta kirjeitse keskusteltiin. Mies ei siis noin vain kaduttuaan tipahtannut seurakuntaan takaisin, vaan siihen kului hieman aikaa.
Pistikö arska pojalle sormen suuhun? Läträätkö indexiä ja koitat miettiä arskalle vastausta? Ei se arska aivan tietämätön ole vai kuinka?
"hän ei ole murehduttanut minua, vaan jossakin määrin — jotten olisi liian kova siinä mitä sanon — TEITÄ KAIKKIA."
Korintin seurakunta oli moniongelmainen. Heillä oli vakavia riitoja keskenään ja kävivät oikeutta maallisissa tuomioistumissa toisiaan vastaan. En näkisi mitään syytä ottaa ohjenuoraksi sitä, mitä mahdollisesti seurakunnan vähemmistö erotus asiasta ajatteli.
Kun seuraava Paavalin kirje tuli puolen vuoden jälkeen, siitä käy ilmi, että mies oli hukkumaisillaan suruunsa. Katumus oli siis tapahtunut reilusti aikaisemmin ellei jo alkuvuodesta, koska mitään pikaviestintää silloin ei tehty. Paavalin sanamuoto "jottei sellaisen miehen liiallinen murhe vain nielaisisi häntä" kertoo ajallisesti pidemmästä tapahtumasta.
Tämä kertoo sen, että seurakuntaan ei otettu takaisin saman tien miehen niin halutessa, vaan katumuksen tuli olla ilmeinen.
Samoista jakeista voimme päätellä toisenkin asian. Seurakunta katkaisi välinsä erotettuun. Paavali totesi, että hänet tuli luovuttaa Saatanalle. No, tarkoittiko Paavali, että erottamisen jälkeen seurakunnan pitäisi kaveerata Saatanalle luovutetun kanssa kuin ei mitään olisi tapahtunut? Missä logiikka?
*************
>>>Teologiasta en tiedä, mutta kuka meistä voi sanoa jos joku tietoisesti tekee syntiä?Sitten taas sellainen kaiffari joka ei usko Jeesuksen opetuksiin on kartettava hemmo myös raamatun mukaan. >>Mutta kun minä uskon Jeesuksen opetuksiin
>>Korintin seurakunta oli moniongelmainen. Heillä oli vakavia riitoja keskenään ja kävivät oikeutta maallisissa tuomioistumissa toisiaan vastaan. En näkisi mitään syytä ottaa ohjenuoraksi sitä, mitä mahdollisesti seurakunnan vähemmistö erotus asiasta ajatteli.
Kun seuraava Paavalin kirje tuli puolen vuoden jälkeen, siitä käy ilmi, että mies oli hukkumaisillaan suruunsa. Katumus oli siis tapahtunut reilusti aikaisemmin ellei jo alkuvuodesta, koska mitään pikaviestintää silloin ei tehty. Paavalin sanamuoto "jottei sellaisen miehen liiallinen murhe vain nielaisisi häntä" kertoo ajallisesti pidemmästä tapahtumasta.
Tämä kertoo sen, että seurakuntaan ei otettu takaisin saman tien miehen niin halutessa, vaan katumuksen tuli olla ilmeinen.
Samoista jakeista voimme päätellä toisenkin asian. Seurakunta katkaisi välinsä erotettuun. Paavali totesi, että hänet tuli luovuttaa Saatanalle. No, tarkoittiko Paavali, että erottamisen jälkeen seurakunnan pitäisi kaveerata Saatanalle luovutetun kanssa kuin ei mitään olisi tapahtunut? Missä logiikka? >Anteeksiantamattoman synnin määrittelyhän ei meille kuulukaan. >Sivuutat asian puhumalla täysin marginaalisesta ryhmästä. Enemmistö joka on eronnut, on erittäin kriittisiä raamatun suhteen. Se murto-osa joka uskoo, näyttää kallistuneen omiin sekoituksiinsa, jossa raamattua tulkitaan siltä osin kuin se parhaiten omaa etua palvelee. Mitä sinuun tulee, pyysit että sinun luonasi käydään ja niin tapahtuukin. Mitä tämä kertoo sinulle?
Olet siis yhtä mieltä siitä, että jae koskee valta osaa VS sivuilla kirjoittavia?