Voiko tää olla niin tätä. Uskooko joku vieläkin, että uskoontullut ihminen voisi jotenkin olla synnitön, ongelmaton ja kaikinpuolin täydellinen? Ei kai??
Sain karsean sähköpostin uskovalta ihmiseltä. Siinä oli liite rammasta pojasta, joka oli kaikesta huolimatta iloinen. Ei siinä mitään, hyvä kyseiselle pojalle. Uskovan ihmisen viesti mua pisti vihaks, "syitä olla negatiivinen? ota oppia, kuinka kurjaa toisilla on ja muutu positiivisemmaksi"
Sain karsean sähköpostin uskovalta ihmiseltä. Siinä oli liite rammasta pojasta, joka oli kaikesta huolimatta iloinen. Ei siinä mitään, hyvä kyseiselle pojalle. Uskovan ihmisen viesti mua pisti vihaks, "syitä olla negatiivinen? ota oppia, kuinka kurjaa toisilla on ja muutu positiivisemmaksi"
Vastaukset 16
Vanhimmat
Todella uskovan ihmisen elämä/arki ei ole ongelmatonta.Mutta suurin ero uskovan ja uskomattoman ihmisen mielessä/psyykkeessä on se, että uskovaisella ihmisellä on suurempi ongelmien sietokyky.
Siis hän kestää enemmän arjessa olevia vastoinkäymisiä (kielteisten mielikuvien kehitys) niiden vaikuttamatta mielenlaatuun.
Itseäni harmittaa nyky ihmisessä se kun ihmisellä on alhainen ongelmien sietokyky.Monasti pienet asiat mahdollistavat ongelmoittamaan ihmisen ja tämä näkyy juuri ihmisen mielentilassa.Ihmisen eläminen tulee raskaaksi.Varmaan tiedätkin, miten pian on kansan tautina masennus, joka juuri liittyy tähän asiaan.
Niin, ihmisen mielikuvilla on todella suuri merkitys mielentilaan ja elämän raskauteen.Pitkäkestoinen masentunut mieli aktivoi jopa monmia sairauksia ja rasittaa muutenkin ihmisen kehoa.Sydäntä eniten.
Siis hän kestää enemmän arjessa olevia vastoinkäymisiä (kielteisten mielikuvien kehitys) niiden vaikuttamatta mielenlaatuun.
------
Parempi ilmaisu lienee, ettei Jumalaan uskova/luottava ihminen reagoi arjen kielteisiin asioihin niin herkästi.Juuri reagoimistaso eli miten herkästi ihminen reagoi johonkin asiaan/tapahtumaan/mielikuvaan, ilmentää ihmisen sisäisen tilan ja vahvuuden.
Esim. Monasti ihmisen mielen katkeroittaa vahvasti, jos hän reagoi voimakkaasti kokiessaan epäoikeuden mukaisuutta tai jopa vääryyttä.Tässä tilanteessa uskova ihmnen luottaa Jumalan tietämykseen, mutta uskomaton ihminen pyrkii hoitamaan asian itse, väsyttäen itsensä ja mielensä.
Kipu tulee vasta huomenna sormeen. NÄINKÖ ????????????
"....suurin ero uskovan ja uskomattoman ihmisen mielessä/psyykkeessä on se, että uskovaisella ihmisellä on suurempi ongelmien sietokyky."
Uskovat heittävät murheensa Jeesuksen helmaan.
Uskomattoman täytyy itse ratkaista murheensa, mikä on ihan oikein koska silloin kehittyy myös ymmärtämystä toisia murehtijoita kohtaan ja oppii tuntemaan itseään paremmin, koska joutuu funtsii asioita syvemmin.
No, todellisuudessa KAIKKI ihmiset joutuvat kohtaamaan arjen asiat ja pohtimaan niitä.Mutta uskovaisilla ihmisillä on se "etuoikeus" , että heillä on ikään kuin käsikirjoitus valmiina edestä asioissa.
Tämä käsikirjoitus; " Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun teilläni".
Toisaalta tästä Pyhän Hengen opetuksesta ja sen ohjauksesta olisi paljon kerrottavaa.Tasolla, jota ei ns. maailman psykologit tiedosta/näe.
Oleppa rehellinen ja näe.Jos ihminen itse voisi kehitellä ratkaisumallinsa ja ratkaista arjen/elämän ongelmiin liittyvät asiansa, niin miksi ihmeessä esim. Suomessa syvenee ja laajenee ihmisten mielen ongelmat.Voi mieltää jopa uusavuttomista tälläkin rintamalla.
Uhoajia on paljon, mutta todellisuus ei toimi.Ymmärtänet , ettei kukaan ihminen halua elämäänsä ratkaisemattomai ongelmia ja siten mielen ongelmoitumista, mutta miksi sitten täm,ä sektori todellisuudessa laajenee.Samoin ihmisen tänä aikana on vaikea elää pitkäkestoista parisuhdetta.
Jos ihmisellä olisi elämään liittyvät asiat niin helppoja kuin ne annetaan ymmärtää, niin miksi ihmeessä ihmiset eivät hoida asioitaan.Tahallaanko he sairastuvat tai ongelmoittavat mielensä ja jopa kehonsa sairauksilla.
Ihmisen arjessa lienee todellisia kipuja tuottavia tekijöitä kuin "vasaralla iskeminen sormeensa".
Reagoimistason muuttumista kertonee paremmin tämä esimerkki.
Kun ihmisen reagoimistaso muuttuu,niin hänen kohdatessaan esim. vaikea ihminen käyttäytymiseltään, niin hän reagoi häneen sillä tasolla kuin kohde olisi pieni lapsi.
Harva (vain sairas) aikuinen huutaa/ylireagoi pienelle lapselle, koska tiedostaa, ettei lapsi ymmärrä tilannetta kokonaisuudessaan.
Siis sisäisesti kasvanut ihminen ei ylireagoi vaikeissa tilanteissa ja tämä mahdollistaa hyvän mielen säilymisen pitkäkestoisesti.
Esim. Väkivaltarikollisen suurin ongelma onkin ylireagoiminen lähes kaikkeen, johon hän puolustautuu agressivisella käyttäytymisellään.
Uskomattoman täytyy itse ratkaista murheensa, mikä on ihan oikein koska silloin kehittyy myös ymmärtämystä toisia murehtijoita kohtaan ja oppii tuntemaan itseään paremmin, koska joutuu funtsii asioita syvemmin.
------
Muuten uskotko, miten ihmisen mielikuvien syntyä ja asioiden suunnittelua ja niiden ratkaisemista ohjaa mielihyvä, himot, halut jne..., eli jokin ratkaisu voi olla todella lyhytkestoisesti mielihyvää tuottavaa, mutta pitkäkestoisesti nähden vie kohden syvempää ongelmoitumista.
Saman suuntainen mielikuva kuin alkoholisoituminen.Ei kukaan alkoholisti olisi uskonut, miten humalahakuisuus johti hänet alkoholistiksi.
En sanoisi uskovaisen ja ei-uskovan psyyken/mielen suurimmaksi eroksi ongelmien sietokykyä.
Ongelmien sietokyky on monista syistä johtuen eri ihmisillä erilainen. Eivät kaikki uskovatkaan ole erityisen sietokykyisiä. Uskonnolliset keskustelupalstat ovat oiva osoitus siitä.
Toki Hengen hedelmänä voi kypsyä sietokykyä ja pitkämielisyyttä, mutta se taas ei ole varsinaisesti riippuvainen ihmisen psyykestä, vaan Jumalan Pyhän Hengen vaikutuksesta.
Minusta ongelmia ei ole ehdottomasti pakko liian kauan sietääkään. Ne pitää pyrkiä ratkaisemaan tavalla tai toisella.
Ratkaisu voi löytyä aktiivisella puuttumisella ongelmaan. Toinen tapa on muuttaa omaa asennoitumistaan siihen ts. siedättää itseään. Jälkimmäinen tapa vaatii mainitsemaasi syvempää ajattelemista ja/tai pitkäjännitteistä rukousta. Se vie ehkä kauemmin aikaa, mutta voi johtaa parempaan tulokseen.
Tetenkin ihmisen mieleen vaikuttaa monet asiat.Menneisyys ja erikoisesti geneettisyys eli miten ihminen mahdollistuu käsittelemään kohtaamiaan asioita.
Mutta yleisesti voi ajatella, miten uudestisyntyminen laajantaa ihmisen ymmärryskykyä käsitellä asioitaan ja siten se vaikuttaa positiivisesti ongelmien sietokykyyn.Siis lähtökohtakin tulee huomioida.
" Suomessa syvenee ja laajenee ihmisten mielen ongelmat."
-niistä puhutaan
-helppo saada huumeita ja alkoholia
-moraali löystynyt
-ihmisiä ahdistaa työpaikan pysyvyys, sen hankkiminen,
- nuoret eivät pääse opinahjoihin
Oletko koskaan ajatellut miten hoidettiin Suomessa sodan jälkeen traumatisoituneet rintamalla olevat miehet? ja kuinka heitä tuettiin, kun olivat jääneet amfetaniini koukkuun.
Ei Jeesus ole ratkaisu laajeneviin ihmismielen ongelmiin ainakaan kaikkien, toiset ratkaisevat toisella tapaa murheelliset asiat. Mutta tärkein on kodin ja vanhempien tuki.
Muistatko miten hoidettiin 1900-luvun alussa sosiaalihuolto vaikka jalainen kävi kirkossa kuuntelemassa Jumalan Sanaa.
minä taasen lisäisin tuohon sinun listaasi järjen käytön, tuossa listassa on vain tunnepuolen asiat.
(mielihyvä, himo,halut..)
Miksi?
Ihmisen persoona/luonne/tempperamentti vaikuttvat mielenongelmiin. Ei uskova ihminen ole automaattisesti hyvä pohtimaan ja poistamaan mielenmurheita. Uskova rukoilee apua mielmurheisiin.
Sehän tarkoittaa sitä, että murhe yritetään poistaa ulkopuolisin voimin.
Mutta ihmisen mielen ongelmoitumisessa on kaikkein tärkein tekijä ymmärtää miten langennut/lihallinen ihminen ongelmoittaa elämän ja tämä tekijä lie kaikkein vaikein.
"Ihmisen persoona/luonne/tempperamentti vaikuttvat mielenongelmiin." kuten toteat.
No, itselläni on mahdollisuus verrata molempia aikoja, - aika jolloin en ollut uskossa ja tämä aika kun olen ja todellisuudessa asioiden tietämys ihmisen käyttäytymisessä on ero kuin yöllä ja päivällä.
On totta, miten ihminen voi paeta arkeaan mitä ihmeellisimpiin asioihin tai torjua toisen ihjmisen kohtaaminen mitä ihmeellisemmin, aina alkoholista rukoukseen.
Monastihan tilanne on tämä kun ihmnen yrittää kertoa asioitaan seurakunnassa, niin vastaus on "rukoillaan asiasi puolesta", vaikka pitäisi paneutua mistä on kysymys.
Rukoileminen on erittäin arvokas asia, mutta monasti rukous johtaa ihmisten mieliä näkemään asian ja siten ymmärryskyky laajentuu asian omaisilla.
Mutta, todellisuudessa ihmisen mielentilam kohentaminen pysyvästi on erittäin monitahoinen asia.Se on todella vaikea alue.
Jos tämä alue olisi helppo tai edes mahdollinen, niin mieleltään sairaita ihmisiä ei olisi tai kukaan ei masentuisi mieleltään edes lyhytkestoisesti.
Jos ihminen ei tiedosta "käsikirjoitusta" miten pyrkiä elämään "Yli kaiken varottavan, varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee", niin ihminen huomaamattaan ohjaa alitajunnan ristiriitaan ja ylirasittuneeksi, näkyen juuri erilaisina oireikuna mielessä ja jopa kehossa.
Siis sillä on jo tavattoman suuri merkitys, mitä asioita me hyväksymme tai kiellämme tahto tilassa.Tämäkin ohjaa jo ihmisen mieltä ja mielialoja.
""rukoillaan asiasi puolesta", vaikka pitäisi paneutua mistä on kysymys.""
kyllä,aina pitää paneutua siihen mistä on kysymys eikä jättää asiaa pelkän rukouksen alle.
kuinka monta uskovaa on tälläkin hetkellä murhemielellä YKSIN ongelmiensa kanssa, ei siinä lihallisessa ihmisessä Jeesus auta, jos konkreettinen apu ei tule ajoissa. Uskova tarvitsee myös apua mielenasioihin aivan samoin kuin ei-uskovakin, mutta kuinka seurakuntalaiset sitten tähän suhtautuvat? rukoilevat vain? vai?
Niin kuin toteat ihmisen mielentila on erittäin monitahoinen ja monimutkainen ja erittäin vaikea alue. Minulla on kotikasvatuksena helluntailainen koti (jos et nyt sitä vielä sattuisi tietämään)
olen käynyt läpi mielenmutoksen suhteessa uskonasioihin, prosessi joka kestää läpi elämän. Jos en olisi helluntailaisesta kodista kotosin olisin mielestäni paljon tietämättömämpi ihmisen psyyken kulusta.
Mutta niin vain on, että vanhempien esimerkki (kunhan ei konkreetisella eikä henkisellä nyrkillö nujereta) säilyy läpi elämän.
Lapsesta aikuisuuteen käydään kova prosessi, jos aikoo 'murtautua' ulos ahtaasta uskon piiristä.
Minulla ei ole mahdollisuus verrata aikaa jolloin en ole ollut uskossa tai olen ollut uskossa, koska koskaan en ole ollut uskossa niin kuin helluntailaiset sen määrittelevät.
No joo, mistäs tämä juttu nyt lähtikään liikkeelle.
no enivei, ihmisen persoona on jännä juttu. Joku kaipaa niin hurjasti pelastusta ja jollekulle se on kuin ei mitään, ehkä minä olen läpisavustettu uskolla, koska en kaipaa uskoa. Mutta jos taas joku kaipaa, hän pyrkiköön sitä kohden.
Nyt lähti ajatus vipatamaan sinne sun tänne, ja punainen anka hävisi.
tapaamisiin ja God Vilja myös sinne päin-
"Siis sillä on jo tavattoman suuri merkitys, mitä asioita me hyväksymme tai kiellämme tahto tilassa."
Mielenkiintoinen ajatuskokelma. En ole itsessäni huomannut "tahtotilaa" ainakaan kovin voimakkaana, että olisi pitänyt jonkun asian kanssa painiskella kovinkaan rankasti, sillä me kaikki olemme vain ihmsisiä ja ihmisenä meidän pitää olla armollinen myös itsellemme kuin myös toisillemme.
ihmisen ymmärryskykyä käsitellä asiota?
Mutta uudestisyntyneen oppikirjahan on raamattu.
Millä tavalla uudestisyntynyt pystyy kohtaaamaan narkomaanin, prostitioidun, alkoholistin tai jonkun muun sellaisen vieraan elementin jonka kanssa ei ole koskaan joutunut tekemisiin.
Mistä tulee se laajempi ymmärrys mm. siihen että prostit myyvät itseään?
Noh, jos on elänyt vaikeiden asioiden kanssa ennen uudstisyntymää, niin voi ymmärtää, mutta koko ikänsä tai nuoruudessaan uudestisyntynyt ei ole tutustunut ollenkaan laitakaupugin varjoihin.