Tapasin kuukausi sitten ihanan miehen. Ollaan tapailtu nyt lähes päivittäin, ja hyvältä tuntuu olla yhdessä. Mutta tuntuu todella pahalt kun ei osaa mitenkään nyt häntä lohduttaa kun hänen poikansa edellisestä suhteestä kuoli muutama päivä sitten, 4vuotias oli.. Hän ei halua puhua siitä, enkä mä uskalla kauheesti kyselläkään kun en osaa oikein tähän suhtautua, kun itse en ikinä poikaa ehtiny nähdä..
Jos tän lukee joku ketä on lapsensa menettänyt, niin kertokaa pliis miten te olisitte toivonut että ihmiset olisi käyttäytynyt? En halua olla liian päällekäyvä mutta en myöskään halua että hän kuvittelee etten yhtään välitä....
Jos tän lukee joku ketä on lapsensa menettänyt, niin kertokaa pliis miten te olisitte toivonut että ihmiset olisi käyttäytynyt? En halua olla liian päällekäyvä mutta en myöskään halua että hän kuvittelee etten yhtään välitä....
Vastaukset 2
Vanhimmat
ja toimit sen mukaan. Jos tunnet olevasi tyhmä ja osaamaton niin sitten olet. Ohjeeni siis, luota itseesi ja toimi sen mukaan.
Sinun ei tarvitse eikä kannata yrittää olla terapeutti, ole ystävä ja rakasta. On asioita joihin et voi vaikuttaa vaikka haluaisit, se on ihanan miehesi suhde 4vuotiaaseen poikaansa...
Ihmistä ei voi koitella pahemmin kuin ottamalla hänen lapsensa pois. Ei ole mitään keinoa lohduttaa tuollasita kipua. Se on kaiken inhimillisen rajan ulkopuolella. Voit olla vain läsnä.
Neljä vuotta ... se on aivan liian vähän. Mikä jumala sallii tuollaisen?