Henkisyydellä tarkoitetaan ennenkaikkea rehellisyyttä ja oikeamielisyyttä. Voiko älyllisesti rehellinen ihminen sulkea esimerkiksi sielun ja henkiolentojen olemassaolon - mahdollisuudenkin - pois?
Ateistinen asenteellisuus ilmenee muunmuassa siten, että ollaan ateistisesti vahvasti sitä mieltä, että Jumalaa, jumalolentoja ja sielua ei ole olemassa, mutta mielipidettä ei tarkemmin edes pyritä perustelemaan. Maailmankatsomuksesta on tullut itsetarkoitus ja monille jonkinlainen pakkomiellekin. Asenteellinen ihminen ei siten ole ensisijaisesti kiinnostunut tosiasioista ja todellisuudesta - ja TOTUUDESTA. Hän puolustaa vain omia jyrkkiä asenteitaan, käsityksiään, maailmankuvaansa yms - ja OMAA ETUAAN (ainakin omasta mielestään).
Voimakkaasti asenteellinen ihminen on korostuneen itsekeskeinen ja ahdasmielinen. Häneltä puuttuu sellainen kyky tai tahto, joka rehellisillä ja henkisyyteen suuntautuneilla ihmisillä on, eli nöyryys ja oman pienuuden ja tietämättömyyden tiedostaminen ja tunnustaminen. Maailmankaikkeus on valtavan suuri ja monimutkainen kokonaisuus ja harva voi sanoa tietävänsä maailmankaikkeudessa vaikuttavista voimista kovinkaan paljoa.
Useimmat uskovatkaan ihmiset eivät perustele uskomuksiaan ja käsityksiään. Heidän mielestään Jumala on olemassa ja "Jumala tietää ja näkee kaiken", mutta uskomusta ei yleensä perustella muulla tavoin kuin Raamatun lauseilla. Monet uskovat ihmiset eivät halua ajatellakaan henkisiä hierarkioita ja tätä maailmaa korkeampia maailmoja ja kehittyneempiä sivilisaatioita, vaikka on täysin selvää, että jos uskonnollisuudessa totuutta mukana on - ja onhan siinä - niin henkiset hierarkiat ovat ainoa järkeenkäypä selitys Raamatunkin mainitsemille "Taivaallisille joukoille". Jumala ei voi olla kaiken tiedon tavoittamattomissa, eikä "Taivas" ei voi olla jokin sellainen mystinen paikka josta ei tiedetä yhtään mitään. "Taivaalliset" maailmat ovat korkeimpien olentojen asuttamia maailmoja joissa ihmisen todellisella olemuksellakin (=sielu-henki) on sijansa - ainakin väliaikaisesti.
Voisiko hyvinkin suuria henkiolentoja ja jumalolentoja olla olemassa? Ihmisen mielikuvitushan ei riitä hahmottamaan avaruudellisia välimatkojakaan kuin hyvin suppeassa mielessä. Valovuodet ovat jo vaikeasti hahmotettavissa ja kuviteltavissa. Maailmankaikkeudessa maaplaneetta vastaa kenties yhtä hiekanjyvästä Saharan autiomassa - kuten jokus sanotaan. Miksi ei voisi olla olemassa sellaisia hyvin suuria henkiolentoja joiden kuvitteleminenkin on mahdotonta rajalliselle ihmismielelle?
Älyllisesti rehellinen ihminen ei voi väittää TIETÄVÄNSÄ, että jumalolentoja-, sielua ja kuoleman jälkeistä elämää ei ole - eikä voi ollakaan - olemassa. Jyrkkä ateismi perustuu niin ollen älylliseen epärehellisyyteen jossa mukana tosin voi olla tietämättömyyttä ja ymmärtämättömyyttä - eikä siis välttämättä tietoista älyllistä epärehellisyyttä. Kummallista on, että miksi kukaan ihminen HALUAA USKOA siihen, että hänellä - ja kanssaihmisilläkään - ei ole sielua - ja jyrkimmilläänhän ateismissa kielletään sielun olemassaolon mahdollisuuskin. MIKSI?
Tosiasialllisesti jyrkkä ateistinen ajattelu ja mm ihmisen esineellistävä materialismi ylläpitää mustavalkoista vastakkainasettelua - ja myös TIETÄMÄTTÖMYYTTÄ. Uskonnoissa on puutteensa ja niitä tulee aiheestakin kritisoida, mutta ateismi ei ole vakavasti otettavaa uskontokritiikkiä. Se ei ole kritiikkiä oikeastaan lainkaan, vaan älylliseen epärehellisyyteen perustuvaa negatiivista käänteisuskonnollisuutta.
Ihmiset jotka katsovat, että kaikenlaisia mielipiteitä ja maailmankatsomuksia täytyy kunnioittaa ja suvaita, pitävät myöskin yllä vastakkainasetettelua ja tietämättömyyttä, koska on olemassa paljonkin asioita joista on olemassa vain yksi TOTUUS. Ateismin epäloogisuus ja valheellisuus on helposti osoitettavissa. Ideologisesti sokea ei halua totuutta kuitenkaan useinkaan nähdä. Joillekin ihmisille mitkään todisteet esimerkiksi kuolemanrajakokemuksista eivät riitä. Lopussa on linkki kirjoitukseen jossa kerrotaan Portugalissa tapahtuneesta uskonnollisia piirteitä sisältäneestä oudosta tapahtumasta mutta sekään tuskin jyrkimpiä ateisteja saa muuttamaan ahdasmielistä suhtaumistaan uskonnollisuuteen ja henkisyyteen.
Mikä ihmisistä tekee ideologisesti niin sokeita, että normaali terve järki ja älyllinen rehellisyys saavat väistyä? Ideologiseen sokeuteen liittyvä ahdasmielisyys saa monet fundamentalistiuskovat uskomaan moniin järjettömyyksiin, kuten noin 6 000 vuoden ikäiseen maapalloon - päinvastaisista todisteista huolimatta. Ideologisesta sokeudesta ja fundamentalismista on kyse myös monien ateistien uskomuksissa ja ääriasenteisssa.
Älyllisesti rehellinen ja oikeamielinen ihminen pyrkii katsomaan asioita sellaisena kuin ne ovat - ja näkemään totuuden. Se ei ole aina helppoa koska ihmiset ovat altistuneet ideologioilla, aatteille ja suurelle määrälle virheellistä ja manipuloitua tietoa nuoruusiästään lähtien. Joskus on vaikea muuttaa maailmankatsomustaan
ja ajatteluaan jos on pitkään ajatellut toisella tavalla. Jos ihminen ei ole korostuneen itsekeskeinen ja egoonsa samaistunut niin hän yleensä kykenee kyseenalaistamaan oman mielensä sisältöään (muunmuassa uskomuksiaan, käsityksiään ja asenteitaan). Rehelliseen itsetukiskeluun - oman maailmankatsomuksensakin suhteen - kykenevät sellaiset ihmiset jotka eivät ole voimakkaasti itsekeskeisiä (nöyryyteen kykenemättömiä tai haluttomia).
Oikeamielisyyteen perustuvien arvojen pohjana on aina rehellisyys. Ei ole älyllisesti rehellistä sulkea pois henkisen todellisuuden olemassaoloa. Henkisen todellisuuden olemassaoloon uskovat - tai sen olemassaolon tiedostavat - tuntevat suurta vastuutta teoistaan ja valinnoistaan. Oikeamielisyyteen ja rehellisyyteen perustuvien arvojen puuttumisesta kertoo maailmanhistoria karua kieltään:
http://www.netikka.net/mpeltonen/darwinismi.htm
Tietoisesti toteutettujen julmuuksien ja hirmutekojen yhteys materialistiseen ja ateistiseen maailmankatsomukseen on selvää, vaikka monien sellaisiin tekoihin syyllistyneiden henkilöiden tausta onkin "uskovainen" . Uskovina ja hengellisinä esiintyvät eivät aina edusta aitoa henkisyyttä ja oikeamielisyyttä. Raakojen väkivallan tekojen syitä selitetään usein puutteellisesti ja pinnallisesti - tai ei lainkaan. Syitä on tietysti monia, mutta arvopohjaa ja maailmankatsomusta harvoin tuodaan esille. Eilisen Ilta-Sanomat-lehden lööpissä tosin luki, että: "Harras kristitty tappoi..." Tulevaisuudessa mainitaan toivottavasti myös ateististen rikollisten maailmankatsomus.
Monet ateistit näkevät kaiken uskonnollisuuden ainoastaan hölynpölynä, mutta ihmeitä todellakin tapahtuu elävässä elämässä. Fatiman ilmestystä todisti eräässä vaiheessaan noin 70 000 ihmistä. Voisiko siis uskonnollisuudessa - puutteistaan huolimatta - olla mukana totuuttakin? Fatiman tapaus on huomattava tapaus jota todellisuudesta ja totuudesta aidosti kiinnostuneet ateistitkaan eivät voi sivuuttaa, vaikka eivät ns. yliluonnolliseen ja uskonnollisiin ihmeisiin uskoisikaan:
http://www.netikka.net/mpeltonen/fatima2.htm
Jumalan olemassaoloa Fatiman tapaus ei suoraan selitä ja todista, mutta se todistaa sen, että on olemassa korkeampia voimia joilla on yhteyttä uskonnollisuuteen. Monet ateistithan rinnastavat jumalolennoiksi - joiden olemassaoloon he siis eivät usko tai joiden olemassaolon mahdollisuuden he kokonaan kieltävät - kaikki "yliluonnolliset" olennot, kuten henkiolennot ja enkelit.
Ps. tämän kirjoittaja ei ole "uskovainen" sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta luonnollisesti
hyväksyy uskonnoista ja uskonnollisuudesta sen mikä niissä on TOTTA ja HYVÄÄ.
Ateistinen asenteellisuus ilmenee muunmuassa siten, että ollaan ateistisesti vahvasti sitä mieltä, että Jumalaa, jumalolentoja ja sielua ei ole olemassa, mutta mielipidettä ei tarkemmin edes pyritä perustelemaan. Maailmankatsomuksesta on tullut itsetarkoitus ja monille jonkinlainen pakkomiellekin. Asenteellinen ihminen ei siten ole ensisijaisesti kiinnostunut tosiasioista ja todellisuudesta - ja TOTUUDESTA. Hän puolustaa vain omia jyrkkiä asenteitaan, käsityksiään, maailmankuvaansa yms - ja OMAA ETUAAN (ainakin omasta mielestään).
Voimakkaasti asenteellinen ihminen on korostuneen itsekeskeinen ja ahdasmielinen. Häneltä puuttuu sellainen kyky tai tahto, joka rehellisillä ja henkisyyteen suuntautuneilla ihmisillä on, eli nöyryys ja oman pienuuden ja tietämättömyyden tiedostaminen ja tunnustaminen. Maailmankaikkeus on valtavan suuri ja monimutkainen kokonaisuus ja harva voi sanoa tietävänsä maailmankaikkeudessa vaikuttavista voimista kovinkaan paljoa.
Useimmat uskovatkaan ihmiset eivät perustele uskomuksiaan ja käsityksiään. Heidän mielestään Jumala on olemassa ja "Jumala tietää ja näkee kaiken", mutta uskomusta ei yleensä perustella muulla tavoin kuin Raamatun lauseilla. Monet uskovat ihmiset eivät halua ajatellakaan henkisiä hierarkioita ja tätä maailmaa korkeampia maailmoja ja kehittyneempiä sivilisaatioita, vaikka on täysin selvää, että jos uskonnollisuudessa totuutta mukana on - ja onhan siinä - niin henkiset hierarkiat ovat ainoa järkeenkäypä selitys Raamatunkin mainitsemille "Taivaallisille joukoille". Jumala ei voi olla kaiken tiedon tavoittamattomissa, eikä "Taivas" ei voi olla jokin sellainen mystinen paikka josta ei tiedetä yhtään mitään. "Taivaalliset" maailmat ovat korkeimpien olentojen asuttamia maailmoja joissa ihmisen todellisella olemuksellakin (=sielu-henki) on sijansa - ainakin väliaikaisesti.
Voisiko hyvinkin suuria henkiolentoja ja jumalolentoja olla olemassa? Ihmisen mielikuvitushan ei riitä hahmottamaan avaruudellisia välimatkojakaan kuin hyvin suppeassa mielessä. Valovuodet ovat jo vaikeasti hahmotettavissa ja kuviteltavissa. Maailmankaikkeudessa maaplaneetta vastaa kenties yhtä hiekanjyvästä Saharan autiomassa - kuten jokus sanotaan. Miksi ei voisi olla olemassa sellaisia hyvin suuria henkiolentoja joiden kuvitteleminenkin on mahdotonta rajalliselle ihmismielelle?
Älyllisesti rehellinen ihminen ei voi väittää TIETÄVÄNSÄ, että jumalolentoja-, sielua ja kuoleman jälkeistä elämää ei ole - eikä voi ollakaan - olemassa. Jyrkkä ateismi perustuu niin ollen älylliseen epärehellisyyteen jossa mukana tosin voi olla tietämättömyyttä ja ymmärtämättömyyttä - eikä siis välttämättä tietoista älyllistä epärehellisyyttä. Kummallista on, että miksi kukaan ihminen HALUAA USKOA siihen, että hänellä - ja kanssaihmisilläkään - ei ole sielua - ja jyrkimmilläänhän ateismissa kielletään sielun olemassaolon mahdollisuuskin. MIKSI?
Tosiasialllisesti jyrkkä ateistinen ajattelu ja mm ihmisen esineellistävä materialismi ylläpitää mustavalkoista vastakkainasettelua - ja myös TIETÄMÄTTÖMYYTTÄ. Uskonnoissa on puutteensa ja niitä tulee aiheestakin kritisoida, mutta ateismi ei ole vakavasti otettavaa uskontokritiikkiä. Se ei ole kritiikkiä oikeastaan lainkaan, vaan älylliseen epärehellisyyteen perustuvaa negatiivista käänteisuskonnollisuutta.
Ihmiset jotka katsovat, että kaikenlaisia mielipiteitä ja maailmankatsomuksia täytyy kunnioittaa ja suvaita, pitävät myöskin yllä vastakkainasetettelua ja tietämättömyyttä, koska on olemassa paljonkin asioita joista on olemassa vain yksi TOTUUS. Ateismin epäloogisuus ja valheellisuus on helposti osoitettavissa. Ideologisesti sokea ei halua totuutta kuitenkaan useinkaan nähdä. Joillekin ihmisille mitkään todisteet esimerkiksi kuolemanrajakokemuksista eivät riitä. Lopussa on linkki kirjoitukseen jossa kerrotaan Portugalissa tapahtuneesta uskonnollisia piirteitä sisältäneestä oudosta tapahtumasta mutta sekään tuskin jyrkimpiä ateisteja saa muuttamaan ahdasmielistä suhtaumistaan uskonnollisuuteen ja henkisyyteen.
Mikä ihmisistä tekee ideologisesti niin sokeita, että normaali terve järki ja älyllinen rehellisyys saavat väistyä? Ideologiseen sokeuteen liittyvä ahdasmielisyys saa monet fundamentalistiuskovat uskomaan moniin järjettömyyksiin, kuten noin 6 000 vuoden ikäiseen maapalloon - päinvastaisista todisteista huolimatta. Ideologisesta sokeudesta ja fundamentalismista on kyse myös monien ateistien uskomuksissa ja ääriasenteisssa.
Älyllisesti rehellinen ja oikeamielinen ihminen pyrkii katsomaan asioita sellaisena kuin ne ovat - ja näkemään totuuden. Se ei ole aina helppoa koska ihmiset ovat altistuneet ideologioilla, aatteille ja suurelle määrälle virheellistä ja manipuloitua tietoa nuoruusiästään lähtien. Joskus on vaikea muuttaa maailmankatsomustaan
ja ajatteluaan jos on pitkään ajatellut toisella tavalla. Jos ihminen ei ole korostuneen itsekeskeinen ja egoonsa samaistunut niin hän yleensä kykenee kyseenalaistamaan oman mielensä sisältöään (muunmuassa uskomuksiaan, käsityksiään ja asenteitaan). Rehelliseen itsetukiskeluun - oman maailmankatsomuksensakin suhteen - kykenevät sellaiset ihmiset jotka eivät ole voimakkaasti itsekeskeisiä (nöyryyteen kykenemättömiä tai haluttomia).
Oikeamielisyyteen perustuvien arvojen pohjana on aina rehellisyys. Ei ole älyllisesti rehellistä sulkea pois henkisen todellisuuden olemassaoloa. Henkisen todellisuuden olemassaoloon uskovat - tai sen olemassaolon tiedostavat - tuntevat suurta vastuutta teoistaan ja valinnoistaan. Oikeamielisyyteen ja rehellisyyteen perustuvien arvojen puuttumisesta kertoo maailmanhistoria karua kieltään:
http://www.netikka.net/mpeltonen/darwinismi.htm
Tietoisesti toteutettujen julmuuksien ja hirmutekojen yhteys materialistiseen ja ateistiseen maailmankatsomukseen on selvää, vaikka monien sellaisiin tekoihin syyllistyneiden henkilöiden tausta onkin "uskovainen" . Uskovina ja hengellisinä esiintyvät eivät aina edusta aitoa henkisyyttä ja oikeamielisyyttä. Raakojen väkivallan tekojen syitä selitetään usein puutteellisesti ja pinnallisesti - tai ei lainkaan. Syitä on tietysti monia, mutta arvopohjaa ja maailmankatsomusta harvoin tuodaan esille. Eilisen Ilta-Sanomat-lehden lööpissä tosin luki, että: "Harras kristitty tappoi..." Tulevaisuudessa mainitaan toivottavasti myös ateististen rikollisten maailmankatsomus.
Monet ateistit näkevät kaiken uskonnollisuuden ainoastaan hölynpölynä, mutta ihmeitä todellakin tapahtuu elävässä elämässä. Fatiman ilmestystä todisti eräässä vaiheessaan noin 70 000 ihmistä. Voisiko siis uskonnollisuudessa - puutteistaan huolimatta - olla mukana totuuttakin? Fatiman tapaus on huomattava tapaus jota todellisuudesta ja totuudesta aidosti kiinnostuneet ateistitkaan eivät voi sivuuttaa, vaikka eivät ns. yliluonnolliseen ja uskonnollisiin ihmeisiin uskoisikaan:
http://www.netikka.net/mpeltonen/fatima2.htm
Jumalan olemassaoloa Fatiman tapaus ei suoraan selitä ja todista, mutta se todistaa sen, että on olemassa korkeampia voimia joilla on yhteyttä uskonnollisuuteen. Monet ateistithan rinnastavat jumalolennoiksi - joiden olemassaoloon he siis eivät usko tai joiden olemassaolon mahdollisuuden he kokonaan kieltävät - kaikki "yliluonnolliset" olennot, kuten henkiolennot ja enkelit.
Ps. tämän kirjoittaja ei ole "uskovainen" sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta luonnollisesti
hyväksyy uskonnoista ja uskonnollisuudesta sen mikä niissä on TOTTA ja HYVÄÄ.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Lainaus: "Voimakkaasti asenteellinen ihminen on korostuneen itsekeskeinen ja ahdasmielinen. Häneltä puuttuu sellainen kyky tai tahto, joka rehellisillä ja henkisyyteen suuntautuneilla ihmisillä on, eli nöyryys ja oman pienuuden ja tietämättömyyden tiedostaminen ja tunnustaminen. Maailmankaikkeus on valtavan suuri ja monimutkainen kokonaisuus ja harva voi sanoa tietävänsä maailmankaikkeudessa vaikuttavista voimista kovinkaan paljoa."
Olen varsin ääriateisti (nykyään) mutta se ei tarkoita ettenkö ymmärtäisi omaa tarkoitustani ja olemassaoloani varsin surkeaksi. Olen kärpäsenkakka tässä maailmankaikkeudessa, jos edes sitä.
Lainaus: " Asenteellinen ihminen ei siten ole ensisijaisesti kiinnostunut tosiasioista ja todellisuudesta - ja TOTUUDESTA."
Olen kiinnostunut totuudesta, niiltä osin kuin se voidaan tänä päivänä määritellä. Voisinkin vastavuoroisesti kysyä sinulta, miksi uskontoja nimenomaan kutsutaan "Uskonnoiksi" eikä esim tieteeksi?
Lainaus: "Voisiko hyvinkin suuria henkiolentoja ja jumalolentoja olla olemassa?"
Tjaah, paha sanoa. Mutta ennenkuin sellaisen näen, miksi pohtisin sitä? Mielestäni on tärkeämpää keskittyä pitämään tämä oma pallo puhtaana.
Lainaus: "Se ei ole kritiikkiä oikeastaan lainkaan, vaan älylliseen epärehellisyyteen perustuvaa negatiivista käänteisuskonnollisuutta."
Siis tuo oli ehkä viikon paras. Miksi minun pitäisi olla koko ajan kritisoimassa kaikkia uskontoja? Eihän minulla riitä aika siihen kaikkeen. Lähden siitä, että yksikään uskonto ei ole tosi ennenkuin toisin todistetaan. SIKSI USKONTOJA KUTSUTAAN ___USKONNOIKSI__ koska niihin uskotaan. Samalla tavalla kuin joulupukkiin.
Lainaus: " Lopussa on linkki kirjoitukseen jossa kerrotaan Portugalissa tapahtuneesta uskonnollisia piirteitä sisältäneestä oudosta tapahtumasta mutta sekään tuskin jyrkimpiä ateisteja..."
Siis ihanko portugalissa joku kameralla kuvasi uskonnollisen tapahtuman? Kerron sinulle salaisuuden. Minäkin voin sellaisen kuvata, ihan tuolla meidän digikameralla. Uskoisitko jos sen tekisin ja siinä ilmestyisi jumala joka sanoisi etä olet dorka?
Lainaus: "hyväksyy uskonnoista ja uskonnollisuudesta sen mikä niissä on TOTTA ja HYVÄÄ."
Uskonnoissa (joissain) on paljonkin hyvää. Ei ne siitä uskonnosta kuitenkaan totta tee? Eiu vaikka joku kameralla olisikin jotain siellä portugalissa kuvannut?
Summasummarum, puhuit paljon, asiaa sinulla ei tainnut olla kuitenkaan?
On se kätevä asia kyllä, tässä se taas nähdään. Kun moraali on ulkoistettu ja anteeksiantoautomaatti pelaa, voi tähän tyyliin valehdella suut ja silmät täyteen täysin tuntemattomien ihmisten ajatusmaailmasta. Monesko käsky pyhässä kirjassasi paneutuikaan väärän todistuksen antamiseen? Entäs itsensä ylentäminen ja muiden alentaminen, kuulostaako tutulta? Sitten oli vielä niitä ehdotelmia lähimmäisten rakastamisesta ja ikäviä kommentteja sydämen kovuudesta.
Mutta voit pyytää taas luojaltasi anteeksi nukkumaan mennessäsi niin kaikkihan on jees.
Ateistina sitä kantaa vastuun itse omista teoistaan ja hyvittää vääryydet niiden kohteille.
Alentuvaisuutta, ylemmyydentuntoa, ahdasmielisyyttä, suvaitsemattomuutta, joukkopsykoosin ylistystä, pseudotieteilyä, syyttämistä . . .
Tosi hyvä hihhulipostaus tyypiltä, joka kirjoittaa olevansa ei uskovainen. Hyvä kuitenkin, ettet ole ateisti. ;)
...välttelevien yksi temppu on syyllistäminen ja leimaaminen. Se, että ateismista kirjoitetaan joskus hieman tavanomaista perusteellisemmin ja syvällisemmin tälläkin pallstalla on mukamas ahdasmielisyyttä, ylimielisyyttä tms. Tuo on temppu johon monet turvautuvat kun haluavat välttää itse asiaa.
"...välttelevien yksi temppu on syyllistäminen ja leimaaminen.
Siinäpä olet tasan oikeassa. Avauksessa tuli niin paljon paskaa silmille yhdellä kertaa, ettei vanha jaksa enää tuhannetta kertaa puolustautua muutoin kuin luettelemalla alkuperäisen tekstin "pieniä" puutteita. ;)
"Voiko älyllisesti rehellinen ihminen sulkea esimerkiksi sielun ja henkiolentojen olemassaolon - mahdollisuudenkin - pois?"
Ei. Kuten ei myöskään voi poissulkea sitä mahdollisuutta, että naapurin auton takaluukussa asuu näkymätön, minipossun kokoinen vaaleanpunainen yksisarvinen. Kumpaakaan asiaa ei tosin mielestäni ole kovinkaan järkevää olettaa todeksi ilman minkäänlaisia todisteita asian tiimoilta.
"Ateistinen asenteellisuus ilmenee muunmuassa siten, että ollaan ateistisesti vahvasti sitä mieltä, että Jumalaa, jumalolentoja ja sielua ei ole olemassa, mutta mielipidettä ei tarkemmin edes pyritä perustelemaan."
Ei sitä tarvitse mitenkään perustella. Todistustaakka on väitteen esittäjällä, ei sen kieltäjällä.
"Miksi ei voisi olla olemassa sellaisia hyvin suuria henkiolentoja joiden kuvitteleminenkin on mahdotonta rajalliselle ihmismielelle?"
Lähestyt asiaa täysin väärästä suunnasta. Pitää kysyä, että miksi pitäisi olettaa jonkin sellaisen olemassaoloa jota ei pystytä mitenkään havannoimaan. Muutenhan joutuisimme olettamaan olevaksi kaiken maailman mielikuvitusolennot hammaskeijusta joulupukkiin.
"Jyrkkä ateismi perustuu niin ollen älylliseen epärehellisyyteen"
Väärin. Ateismi perustuu naturalistiseen maailmankuvaan. Jos selaat hetken tätä palstaa niin huomaat kyllä "kumpi puoli" siihen epärehellisyyteen jatkuvasti turvautuu.
"Kummallista on, että miksi kukaan ihminen HALUAA USKOA siihen, että hänellä - ja kanssaihmisilläkään - ei ole sielua - ja jyrkimmilläänhän ateismissa kielletään sielun olemassaolon mahdollisuuskin. MIKSI?"
Mitä kummallista on siinä, ettei joku usko asioihin joista ei ole mitään näyttöä?
"Ateismin epäloogisuus ja valheellisuus on helposti osoitettavissa."
Jos asia on näin, niin miksei kukaan ole sitä tehnyt?
"Joillekin ihmisille mitkään todisteet esimerkiksi kuolemanrajakokemuksista eivät riitä."
Ei tietenkään. Nuo ovat täysin subjektiivisia kokemuksia joita ei pystytä todentamaan millään tapaa. Johan sen nyt pitäisi pikkulapsenkin tietää, että "silminnäkijä" on huonoin mahdollinen todiste jollekin asialle.
"Älyllisesti rehellinen ja oikeamielinen ihminen pyrkii katsomaan asioita sellaisena kuin ne ovat - ja näkemään totuuden."
Kyllä. Samainen ihminen ymmärtää myös, että totuus ei ole sama kuin uskonto.
"Ei ole älyllisesti rehellistä sulkea pois henkisen todellisuuden olemassaoloa."
Ei, vaan ei ole älyllisesti rehellistä (mitä se nyt sitten ikinä tarkoittaakaan) olettaa moisen olemassaoloa ilman että yksikään havaintomme tukisi tuota asiaa.
"Tietoisesti toteutettujen julmuuksien ja hirmutekojen yhteys materialistiseen ja ateistiseen maailmankatsomukseen on selvää, vaikka monien sellaisiin tekoihin syyllistyneiden henkilöiden tausta onkin "uskovainen" . Uskovina ja hengellisinä esiintyvät eivät aina edusta aitoa henkisyyttä ja oikeamielisyyttä."
Ja taas tämä kätevä käsien pesu kaikesta uskontojen aiheuttamista kärsimyksistä: "Eihän ne ollut oikeita uskovaisia!"
No, tätä peliä voi pelata kaksikin. Yksikään ateistisen maailmankatsomuksen omaava henkilö ei ole koskaan tehnyt mitään rikollista. Ja jos onkin, niin ei se silloin ollut mikään oikea ateisti, mikälie uskis valeasussa lienee ollut.
"Jumalan olemassaoloa Fatiman tapaus ei suoraan selitä ja todista, mutta se todistaa sen, että on olemassa korkeampia voimia joilla on yhteyttä uskonnollisuuteen."
Ei se todista yhtään mitään, paitsi sen, että uskonnollinen indoktrinaatio nuorille lapsille näyttäisi aiheuttavan mielenterveydellisiä ongelmia.
Olet esittänyt tuon täsmälleen saman kirjoituksen täällä jo toistakymmentä kertaa.
Ja sorry vaan - kertaus ei tuo asialle mitään lisäarvoa, vaan ne keisarin vaatteet ovat edelleenkin täydellisen näkymättömiä ja keisari edelleenkin säälittävän alasti. Aina vaan. Jankuttaminen ja inttäminen ei asiaa muuta.
Palataan asiaan kun joskus keksit sellaista.
Tyhjän inttäminen tyhjästä on täydellisen tyhjää.
ihme jutut ja sun muut jutu tapahtui silloin kuin niitö ei voitu tallentaa. sitte ku kamerat keksittiin niin mitää ei tapahtunu. no ohhoh ku teknologia pikkusen kehittyy niin taas tapahtuu ihmeitä! halleluuuja!
pyrkii haastamaan Porin urvelon ja sen toisen.
Nää ilmeisesti itse uskovat että hissi kulkee ylös asti?
Älylliseen epäsehellisyyteen voidaan ajautua kaikessa fundamentalismissa, kun droppia tulee liikaa, mitä lääkäri määrää olipa se uskontoa tai ateismia, tai hammastahnan liikakäyttöä, helposti muututaan asenteelliseksi, missä vähempi ei enää riitä.
Henkisyys ei ole jyrkkää asenteellisuutta ja liikakäyttöä, vaan kohtuullistamista, missä uskalletaan ottaa rohkeasti askelia tuntemattomaan. Rehellisesti älykäs ihminen tutkii
ja punnitsee mahdollisuuksia, esim. Jumalan olemassaoloa., Korkeimpiin hierarkioihin uskominen maailmankaikkeudessa on jopa loogisesta helpompaa. Jos taas tuntemattoman kieltämisestä tulee päätarkoitus, muttuu ihmisen persoonallisuuskin helposti kieltäjäksi, mikä taas synnyttää vihaa. Tunnetusti vihassa ja skeptisyydessä henkisyys ei voi kasvaa samassa mitassa kuin luovuudessa ja futuristisuudessa,
Tästähän meillä on taiteessa paljon esimerkkejä. Jyrkässä ateismissa on pohjalla viha kaikkea uskonnollisuutta kohtaan ja viha vetää ainoastaan samanhenkisiä yhteen kuin magneetti
ja kuluttaa valtavat määrät turhaa energiaa.
Ateismin ääriainekset haluavat kuvia, tai nähdä jumalolentoja. Mieluummin takakontissa. Siitäkään huolimatta asenteellisuus ei muuttuisi, vaikka tämä onnistuisikin. Ihminen kun on mitä syö.
>>Jyrkässä ateismissa on pohjalla viha kaikkea uskonnollisuutta kohtaan ja viha vetää ainoastaan samanhenkisiä yhteen kuin magneetti ja kuluttaa valtavat määrät turhaa energiaa>>
Totta, ateistit tuntevat vihaa kaikkea uskonnollisuutta kohtaan ja lisäksi mukana on usein yhteiskunnallista luokkavihaa, koska uskonnollisuus liitetään yleensä oikeistoon ja porvaristoon. Ateismiin liittynee usein myös itsekunnioituksen puutetta - ja oman itsensäkin (alitajuista) vihaamista - koska ateistithan eivät halua nähdä itseään sielullisina olentoina.
>> Ateismiin liittynee usein myös itsekunnioituksen puutetta - ja oman itsensäkin (alitajuista) vihaamista
>>Kun lueskelee paljon henkistä kirjallisuutta ja kokee asioita positiivisesti, niillä on aina paljon vahvempi lataus ja vaikutus kuin kielteisellä. Se ei ole oikeistolaisuutta vaan oikeamielisyyttä>>
Aivan, henkisyys ja oikeamielisyys ovat kaikkien ideologioiden ja aatteiden tuolla puolen, vaikka ne voivat sisältyä joihinkin ideologioihinkin.
>>Kun lueskelee paljon henkistä kirjallisuutta ja kokee asioita positiivisesti, niillä on aina paljon vahvempi lataus ja vaikutus kuin kielteisellä. Se ei ole oikeistolaisuutta vaan oikeamielisyyttä>>
Aivan, henkisyys ja oikeamielisyys ovat kaikkien ideologioiden ja aatteiden tuolla puolen, vaikka ne saattavat liittyä joihinkin ideologioihinkin.
ennakkoluuloistasi kirjoituksessasi. Ei se mitään, tiedän että noita ylläpidetään ja ruokitaan uskonnollisissa yhteisöissä.
En tunne yhtäkään ateistia, joka olisi ateismiin päätynyt noin vain. Asia on aina pohdittu loppuun asti ja jumalien olemassaoloa harkittu. Ateismi on siis tuntemissani tapauksissa aina harkittu, perusteltu lopputulos.
Tuntemani uskovaiset taas joko on kasvatettu uskomaan, ei kyseenalaistamaan ja pohtimaan, tai sitten pari sellaista, jotka vain päättivät uskoa - se oli helpompi vaihtoehto kun kysymyksiä oli liikaa. Jokainen tuo esiin helvetinpelon, jos asiasta keskustellaan. Sellaisen varmuuden vuoksi -tyylisen uskomisen.
Nämä ovat kuitenkin vain minun tuttavapiiristäni; ei voi yleistää kaikkiin ateisteihin eikä kaikkiin uskovaisiin. Kuten ei tuota sinun ennakkoluuloasikaan.
>> että noita ylläpidetään ja ruokitaan uskonnollisissa yhteisöissä.
"Kyse ei ole siis hihhuloinnista, vaan ihmisten erilaisesta herkkyydestä."
Väärin. Kyse on nimenomaan hihhuloinnista, ja ehkä myös jonkin sortin psyykkisestä häiriöstä tai sairaudesta.
Subjektiiviset kokemukset ovat todisteena Jumalasta samanarvoisia kuin läjä kuivunutta koiranpaskaa New Yorkin pörssissä. Ei yhtään minkään.
Henkisyys on sana jota käytetään turhankin usein nykyään kun ei haluta esittää itseään minkään tietyn uskonnollisen ryhmän kannattajaksi eikä haluta tulla luulluksi ateistiksi.
Ateisti on aivan yhtä rehellinen ja oikeamielinen kuin kukatahansa muukin. Vai olisko parempi jos ateistit vain esittäisivät olevansa jotakin muuta kuin ateisteja?
Minun olisi epärehellistä väittää uskovani johonkin henkiseen taikka kuolemanjälkeiseen olemassaoloon kun todellisuudessa en sellaiseen usko.
>> Voiko älyllisesti rehellinen ihminen sulkea esimerkiksi sielun ja henkiolentojen olemassaolon - mahdollisuudenkin - pois? > Voimakkaasti asenteellinen ihminen on korostuneen itsekeskeinen ja ahdasmielinen. > ....eli nöyryys ja oman pienuuden ja tietämättömyyden tiedostaminen ja tunnustaminen.> Voisiko hyvinkin suuria henkiolentoja ja jumalolentoja olla olemassa? Ihmisen mielikuvitushan ei riitä hahmottamaan avaruudellisia välimatkojakaan kuin hyvin suppeassa mielessä. > Se ei ole kritiikkiä oikeastaan lainkaan, vaan älylliseen epärehellisyyteen perustuvaa negatiivista käänteisuskonnollisuutta. > Ateismin epäloogisuus ja valheellisuus on helposti osoitettavissa. > Tietoisesti toteutettujen julmuuksien ja hirmutekojen yhteys materialistiseen ja ateistiseen maailmankatsomukseen on selvää, vaikka monien sellaisiin tekoihin syyllistyneiden henkilöiden tausta onkin "uskovainen" .
Miksi olet rasisti?