magneetit ja röntgenit ja mitä vielä

ei fysioterapeutin.

......................... kirjoitti:

ei fysioterapeutin.

Mitä hän voi tehdä, tyhmä kun olen , en tunne näitä kiemuroita. valistakaa.

ap kysyyy kirjoitti:

Mitä hän voi tehdä, tyhmä kun olen , en tunne näitä kiemuroita. valistakaa.

molempien konsultaatio paikallaan. Parast aikaa makaan toisen lonkan alla kylmäpakkaus, toisen lonkan alla kuumapakkaus. Lisäksi magneettipatja lihaskipujen hillitsemiseksi

Tuo on ihan hyvä vinkki, että tarkistuttaa tilanteen vielä fysioterapeutilla tai vastaavalla. Tuki- ja liikuntaelinvaivaisena olen monesti mennyt suoraan fysioterapeutin juttusille, jos on ollut jotain vaivaa. Se on heidän erikoisalaansa, lääkärit etsivät elinvaurioita ym. asioita, vaikka vika voi olla pelkästään toiminnallinenkin.

Parikyppisenä minulta kipeytyi toinen lonkka. Tuska oli tosi kova ja kävely vaikeaa. Otettiin röntgen pariin kertaan tulehdusarvot ja reumakokeet. Lopulta kirjoitettiin ahdistuslääkettä, kun ei muuta keksitty. Olin siinä kovan paikan edessä, kun kävely oli lähes mahdotonta, mutta lääkärit ei ottaneet todesta. Tuli sitten itselleni mieleen, että voisikohan kyse olla jalkojen pituuserosta. Kävin jälleen lääkärin luona, joka näki ihan silmämääräisesti, että pituuseroa on. Röntgenkuva todisti asian ja sain määräyksen suutarille korotusten laittoa varten. Kivut loppuivat siihen. Pyysin myöhemmin kopion sairauskertomuksestani. Kuten olin arvannutkin, siinä luki: "tutkitaan vielä pituuseron mahdollisuus". Ei niin, että "potilas pyysi vielä tutkimaan". Ensin pidetään luulosairaana ja sitten kun itse keksii oikean diagnoosin, lääkäri ottaa siitä kunnian. Grrr...

tästä elämästä kirjoitti:

Tuo on ihan hyvä vinkki, että tarkistuttaa tilanteen vielä fysioterapeutilla tai vastaavalla. Tuki- ja liikuntaelinvaivaisena olen monesti mennyt suoraan fysioterapeutin juttusille, jos on ollut jotain vaivaa. Se on heidän erikoisalaansa, lääkärit etsivät elinvaurioita ym. asioita, vaikka vika voi olla pelkästään toiminnallinenkin.

Parikyppisenä minulta kipeytyi toinen lonkka. Tuska oli tosi kova ja kävely vaikeaa. Otettiin röntgen pariin kertaan tulehdusarvot ja reumakokeet. Lopulta kirjoitettiin ahdistuslääkettä, kun ei muuta keksitty. Olin siinä kovan paikan edessä, kun kävely oli lähes mahdotonta, mutta lääkärit ei ottaneet todesta. Tuli sitten itselleni mieleen, että voisikohan kyse olla jalkojen pituuserosta. Kävin jälleen lääkärin luona, joka näki ihan silmämääräisesti, että pituuseroa on. Röntgenkuva todisti asian ja sain määräyksen suutarille korotusten laittoa varten. Kivut loppuivat siihen. Pyysin myöhemmin kopion sairauskertomuksestani. Kuten olin arvannutkin, siinä luki: "tutkitaan vielä pituuseron mahdollisuus". Ei niin, että "potilas pyysi vielä tutkimaan". Ensin pidetään luulosairaana ja sitten kun itse keksii oikean diagnoosin, lääkäri ottaa siitä kunnian. Grrr...

voi olla kyseessä mikä tahansa sairaus. Mikä tässä lääkärisysteemissä on mennyt pieleen, kun aina vaan hoidetaan oiretta, mutta ei etsitä SYYTÄ? Ja usein käy juuri noin eli potilas itse esittää sen syyn, ja kunnian ottaa joku muu. Pahinta kaikessa on juuri tuo luulotautiseksi leimaantuminen ja juuri erityisesti niissä kivuissa, joita on ja joiden syytä ei löydetä.

tarina ja kirjoitti:

voi olla kyseessä mikä tahansa sairaus. Mikä tässä lääkärisysteemissä on mennyt pieleen, kun aina vaan hoidetaan oiretta, mutta ei etsitä SYYTÄ? Ja usein käy juuri noin eli potilas itse esittää sen syyn, ja kunnian ottaa joku muu. Pahinta kaikessa on juuri tuo luulotautiseksi leimaantuminen ja juuri erityisesti niissä kivuissa, joita on ja joiden syytä ei löydetä.

Minulla on ollut useita kuukausia lonkanseudun kipuja ja kakasi hoitavaa lääkäriä ovat eri mieltä hoidosta, toinen käskee syödä Lyricaa ja toinen käskee lopettamaan sen.
Hoitovastuuta pompotellaan toinen toiselle ja tässä välissä minä en tiedä mikä on oikea ratkaisu, kumman mukaan toimia. Kivut kuitenkin ovat ja pysyvät ainakin näin hoidettuna.

Mitäs teet?