Venäläisillä sotilailla oli kummallisia myyttejä Talvisodan aikana ja sen jälkeen. Yksi oli tietysti käet, puissa kykkivät suomalaiset tarkka-ampujat. Todellisuudessa suomalaista tarkka-ampujaa ei olisi saanut puuhun istumaan kirveelläkään, koska suoja oli olematon ja ensimmäisen laukauksen jälkeen olisi tullut noutaja. Tätä myyttiä opetettiin joukoille jo ennen sotaa ainakin Petroskoissa. Yksi myytti on suomalaisen ratsuväen osallistuminen Kannaksen taisteluihin. Kolmas on myytti siitä, että suomalaisten bunkkerit oli päällystetty kumilla, josta tykin ammukset sinkosivat pois. Suomi-konepistooli oli sekin myyttinen, sillä Talvisodassahan kyseistä asetta oli vain vähän rintamajoukoilla ja takalinjojen miehillä sitäkin vähemmän, olisiko ennen sotaa ehditty valmistaa parisen tuhatta kappaletta. Onko vastaan tullut muita naapurin kummallisia myyttejä tuosta sodasta? En tarkoita mitään Mainilan laukauksia tai poliittisia juttuja, vaan rintamamiesten keskuudessa liikkuneita outoja käsityksiä ja uskomuksia.
talvisodan venäläismyytit
lets keskustellaan
492972
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Ainakin elokuvassa "etulinjan edessä" kuvataan veli venäläisen tarkk´amppujan ampumassa suomalainen vartiomies hirvilaverista. Joten olisiko siinä kyse suomalaisesta myytistä?
Paitsi että antautuminen oli kielletty muutenkin, neuvostojoukoille opetettiin myös, että suomalaiset eivät ota sotavankeja, vaan kiduttavat ja tappavat jokaisen elävänä kiinni saamansa.
Tämähän ei varsinaisesti ole mikään sotilaiden keskuudessa kiertänyt myytti, vaan taistelutahdon kohottamiseksi levitettyä virallista propagandaa, mutta kuitenkin.
No eikös niitä sitten muutama tapettukin.
Venäläiset itse oli aika raakoja sotavankeja kohtaan ja niin oli myös Saksalaiset, ilmeisesti ne ajatteli Suomalaisten toimivan samoin.
Iso-isäni sanoi aikanaan, että Venäläisellä sotavangilla meni yleensä päivä tai pari, ennenkuin se tajusi ja uskoi, ettei sille mitään tehdä.
Se oli tämän alkuajan hyvin vaarallinen, koska saattoi tehdä esim. itsemurhan käsikranaatilla, jos oli onnistunut sellaisen piilottamaan itselleen.
No etpäs sitten kovin vanha olekaan, jos isoisäsi on ollut sodassa. Vai Turkin sodassako hän oli (1878)?
Kyllä talvisodassa sotavankeja ammuttiin molemmin puolin, mutta varsin vähän ja yleensä vain pakottavissa tapauksissa, joissa vankia ei voinut raahata mukana.
Yleisesti ottaen etenkin talvisodan venäläisiä sotilaita kohdeltiin sotavankeudessa paljon paremmin kuin heitä oli kohdeltu yksiköissään.
Molemmat isoisäni olivat sekä talvi- että jakosodassa. :-DD Olivat syntyneet 1912 ja 1915. Talvisodassa miolemmat olivat rintamalla, jatkosodassa toinen oli autokuskina.
Yksi varsin yleinen myytti oli, että Suomalaisilla on näissä kaukopartio ja tiedusteluosastoissa mukana noitia, jotka opastavat osastoja ja tekevät taikojaan metsissä.
Konepistooleja oli muuten noin 4100.
Eräs vankka uskomus oli, että oli erikseen suojeluskuntajoukkoja ja armeijan joukkoja.Nämä sitten tappelivat keskenään. Samoin lotista kierteli hurjia juttuja mm. että he hiipivät linjojen takana ja surmasivat haavoittuneiat kenttäsairaaloissa. Juttu eli myös Jatkosodassa.
Eräs tarina oli, että joukkojen mukana kulki hurmostilassa olevia naisia, jotka tanssivat lumessa innostaen hyökkääviä joukkoja. Miten tämä olisi käytännössä onnistunut, jäi selvittämättä.
Konepistooleja oli siis tuo 4100. Ei kovin paljoa sekään siis.
Tästä suojeluskunta- ja armeijan joukkojen erostahan puhui jo Voroshilov. En tähän hätään muista, mistä kirjasta sen luin, mutta lausunnossa hän rinnasti sk-joukot ikäänkuin NKVD:n joukkoihin.
Siis Suomen porvarilliselle johdolle fanaattisen uskollista porukkaa, nimenomaan poliittisessa ei sotilaallisessa johdossa. Yhtenä tehtävänä oli pitää armeija taistelemassa - keinolla millä hyvänsä.
Tossa Paraatimarssi Suomeen kirjassa yks neukkuveteraani muisteli kuinka suomalainen sissiosasto oli iskenyt huoltojoukkoon ja jälki oli ollut pahaa. "Myöhemmin saimme kuulla, että asialaa olivat olleet tällaisiin tihutöihin erityisesti koulutetut erikoisjoukot suojeluskuntalaiset".
Suomalaiset kommunistit saivat Neuvostoliiton johdon uskomaan, että suomalaiset ottavat puna-armeijan "vapauttajana" vastaan.
Vastustelusta huolimatta Puna-armeija vapautti suomalaiset fasismin ikeestä ja Saksan liekasta.
Tässä on yksi merkillinen myytti sotia koskien. Useissa keskusteluissa esiintyy väitteitä siitä, että Suomess oli fasistinen hallitus ja että neuvostojoukot vapauttivat kansan. Ilmeisesti näiden väitteiden esittäjät ovat sen verran nuoria ettei heillä ole mitään kosketusta lähimenneisyyteen sukulaistensa kautta tai muuten. Mielenkiintoinen myytti tämäkin. Nettiaikana syntynyt myytti varmaankin, kun ei ole mitään lähdekritiikkiä.
Saksa ja NL olivat Talvisodan aikaan liitossa. Saksa suhtautui Suomeen vihamielisesti. Miten Suomi siis oli Saksan lieassa? Milloin Suomi on mahtanut siirtyä fasismiin? Historian tutkimus ei tunne tällaista tapahtumaa.
kiinnitti taannoin huomioat kolumnissaan Turun Sanomissa ( Katso Agridolan uutis- ja keskustelufoorumi). Jatkuvasti väitetään Suomen olleen fasistinen ja puna-armeijan tuoneen vapauden ja demokratian.Asia on kuitenkin historin tutkijoille täysin tuntematon. Itse olen niin vanha, että tiedän omasta kokemuksestani, ettei Suomessa ikinä mitään fasismia ole ollut. Äärioikeistoa oli jonkin verran, mutta se oli puhtaasti kansallinen porukka. Ei se ollut sen enmpää fasistinen kuin natsistinenkaan.
oikein ajoikaan? Olikos venäläisillä sormensa siinäkin pelissä.
...vuosilta 1918-1944. Joskaan Suomessa ei virallisesti ollut fasistista hallintoa, niin fasistien ulkoparlamenttaariset toimet pitivät kansan jatkuvan terrorin alaisena. Eikä virallisella vallalla ollut mitään halua puuttua tähän touhuun.
Väinö Tanner oli tunnetusti natsimielinen; samoin Kokoomus puolue.
No nyt ymmärrän pikkuhiljaa tuon myytin dynamiikan. Jos Suomen sosialidemokraattinen puolue oli natsimielinen, niin tästä näkökulmasta voi toki kuvitella vaikka mitä. Muuten mitä lehtiä?? Tuskin kuitenkaan muita kuin kommunistien, vai kuinka?
70-luvulla tutustuin kaveriin (ei mikään luotettava tietolähde), joka kertoi sodan aikana olleensa tannerilainen ja "kuuluttiin Hitler jungiin". En tunne historiaa tältä osin, mutta olettaisin pikkupoikien itse määritelleen pakkaansa ajan virrassa. Vai oliko Hitler jugendilla suomessa virallista tai puolivirallista toimintaa?
Tää oli aika hyvä myytti. Näin ne syntyy kai. Suomessa ei ollu Hitler Jugendia eikä suomalaisia siihen olis otettukaan. Siihen kelpasivat vain puhtaat germaanit, joita suomalaiset ei siis ollu. Kaveris on voinu tarkottaa suojeluskuntien sotilaspoikajärjestöjä ja sanonu sitä jugediks. Veikkailen.
Ei tullut silloin kyseltyä. Jäi vain mieleen kun oli niin outo väite.
Lähes kaikki porvarilliset lehdet olivat täynnä fasistista uhoa.
Kommunistiset lehdet olivat kiellettyjä "demokraattisessa" Suomessa.
Miks ne oli kiellettyjä? Miks kommunistit oli maan alla? Oisko sillä ollu jotakin tekemistä asian kanssa, et Otto Wille Kuusisen johdolla Moskovasta käsin ohjailtiin sen liikkeen toimintaa Suomessa. Esim. Turussa tapahtui useita sabotaaseja, yllytettiin kansaa uuteen kapinaan jne. Neuvostoliitossahan, kommunistien ykkösvaltiossahan oli melkein kaikki kielletty jo alusta asti. Oppositiosta ja kirkosta lähtien.
Outoa, että tästäkin asiasta valehdellaan yhä näin räikeästi!
Ennen Talvisotaa aluevaihdoksista neuvoteltiin kolmasti ja Suomi oletti, että neljäs kertakin tulee… Suomi oli valmis siirtämään rajaa Kannaksella Inoon saakka ja lupasi Venäjälle puolikkaan Suursaaresta. Kantona kaskessa oli neukun vaatimus maatukikohdasta Suomessa Hankoniemellä ja siihen Suomi, viisaasti kyllä, ei suostunut! Asiassa olisi ehkä päästy eteenpäin, mutta Stalin katkaisi neuvottelut ja sanoi irti hyökkäämättömyyssopimuksen ja hyökkäsi ilman sodanjulistusta! Hän oli liikaa kuunnellut Moskovan suomalaisia kommunistiemigrantteja, jotka vakuuttivat, että paikallinen väestö ottaa hyökkäävän Puna-armeijan vastaan kukkapuskien kera. Niinpä puna-armeija ylitti rajan sinellit päällä ja lähtivät metrisessä umpihangessa kahlaamaan kohti suomalaisasemia, joista Maxim-konekiväärit nakuttivat! Stallari ei tunnu pääsevän eroon helmasynnistään, jonka mukaan oli pikkuvaltion ’oma vika’, että rauhantahtoisen Stalinin oli ”ihan pakko” hyökätä maahan! Sota kesti lopulta yli kolme kuukautta ja tuli kovin tyyriiksi Stalinille!
Enemmänkin olisi Suomi-KP:a tarvittu 1939 ja sen jälkeenkin:
http://www.joensuu.fi/mekri/sotahistoria/suomikp.htm
>Talvisotaan Suomi marssi mahdollisuuksiin nähden kehnosti varustautuneena, myös konepistoolien osalta. Niitä oli joukoille jakaa vain n. 5000 kpl ja niistäkin oli n. n. 1800 kpl jo ammoin suojeluskunnille hankittuja Bergman-konepistooleita. Määrävahvuuksien mukaan neliryhmäiseen joukkueeseen kuului kaksi konepistoolia ja kaksi pikakivääriä, yksi ryhmää kohden jaettuna. Lähimainkaan tätä määrää ei joukoille voitu jakaa vaan puuttuvat konepistoolit oli pyrittävä korvaamaan kivääreillä m/91. Talvisodan aikana valmistui uusia konepistooleja n. 700 kpl mutta lisäys joukoissa oli vähäinen, koska taisteluissa jäi viholliselle sotasaaliiksi, tuhoutui tai katosi Karjalan korpiin lähes 500 asetta.<
http://www.joensuu.fi/mekri/sotahistoria/suomikp.htm
SUOMALAINEN SUOMI - KP/-31:N HISTORIA osat 1-5:
http://guns.connect.fi/gow/suomikp1.html
http://guns.connect.fi/gow/suomikp2.html
http://guns.connect.fi/gow/suomikp3.html
http://guns.connect.fi/gow/suomikp4.html
http://guns.connect.fi/gow/suomikp5.html
Tarkkaa ja hyvää asetta ei saatu tehtyä yhtä vauhdikkaasti kuin venäläiset omia vähän krouvimpia konepistoolejaan. Nehän välttivät hyvin siihen päätarkoitukseen, paskaiseen sotaan.
Heppoisatpa ovat tietosi ratsuväen taisteluista Talvisodassa.
Kyllä sekä URR, että HRR aloittivat Talvisodan kannaksella, kunnes ne siirrettiin tammikussa 1940 Laatokan karjalan mottitaisteluihin.
Molemmat joukko-osastot olivat mukana myös jatkosodassa, mutta eivät siellä eivätkä talvisodassa tehneet suinkaan ratsuväen hyökkäyksiä. Puolalaiset taisivat tehdä saksalaisia vastaan ja menestys oli odotetunlainen: täys teurastus. Tästä oli kyse. Tuskin itsekään kuvittelet noiden tehneen ratsurynnäköitä neuvostojoukkoja vastaan.
että lotilta ei saanut helposti latua.
ratsuväen hyökkäys saksalaisia panssareita vastaan. Asia on oikein erikseen tutkittu.
Suomalainen ratsuväki jätti Talvisodassa hevoset Lappeenrantaan juuri Kannakselta Pohjois-Karjalaan siirtyessään. Jatkosotaan mentiin ratsastaen, mutta taistelut käytiin jalan. Hevoset luovutettiin jälleen muistaakseni -42 talvella.
Sivu 141:"Miehiä on kavunnut harjun puihin,joista he ampuvat hyökkääjiä ja heittävät käsikranaatteja.Viholliset eivät heitä hämärässä huomaa.Siltä varalta,että heihin osuisi kuolettavasti,muutamat miehet ovat sitoneet itsensä köydenpätkällä kiinni puuhun,etteivät he putoamisellaan paljastaisi toisia ja asemiamme."
Sivu 143:"Yksi kuollut havaitaan vielä ylhäällä puussa.Köysi irroitetaan miehen ympäriltä,ja hänet otetaan kevätyössä alas puusta niinkuin ristiltä."
Tämä ei ole mitään hevosmiesten tietotoimiston juttuja,koska Hosia taisteli Talvisodassa Taipaleessa ja Vuoksella.
Ensimmäinen suomalaiskertomus puissa kykkivistä miehistä. Muistatko mikä oli joukko-osasto ja missä taisteli? Simo Häyhä ampui oman kertomansa mukaan aina puoli-istuvasta asennosta maasta, koska oli niin pieni ja asento oli tukeva (lyhyt haastattelu löytyy tuolta amerikkalaiselta asehullujen sivulta, muistaakseni Sniper tai Nagan Moisin tms.). Ei myöskään käyttänyt kiikaritähtäintä, koska se meni huuruun ja saattoi välähtää.
tieto kertoo,että Hosia oli sijoitettu JR61/2.P.
JR61/2.P siirrettiin Taipaleeseen 21.1.1940 josta sodan loppupuolella Vuosalmelle.
Tämä puista-ampuminen tapahtuu Nimenomaan Vuosalmella jossa Vuoksen jyrkät ja korkeat rantatörmät peittivät ampuma-alan rantaviivalle.
Tilanne vaati poikkeuksellisia menetelmiä.
Mistähän sodasta Hosia kertoo. Jos on puista ammuttu, niin erittäin harvinainen tapahtuma on kyseessä.
Ok. Oli varmaan aika poikkeuksellista, koska neukuthan nimenomaan ampui räjähtäviä kranaatteja puhin näiden käkien pelossa. Monen neukkuveteraanin muistelmissa tulitetaan puita ennen kuin lähdetään liikkeelle. Ja kuten tuli jo aikaisemmin todettua, en muista muiden suomalaisveteraanien kertoneen näistä puihin kiipeämisistä ainakaan yleisesti. Tilanne saneli varmaan keinot Vuosalmella. Kiintoisa pointti on sekin, että neukuille kerrottiin käkimyytistä jo ennen sotaa ja tämä tapahtui vasta Vuosalmella sodan loppuvaiheessa.
Taipaleen joella vihollisen partiota jälestettäessä, Suvantojärven pohjoispuolella.
Vihollinen perääntyy metsän suojassa Suvannon jäätä kohti.." mutta hiljaa kuin yökyöpelit ovat miehemme päässeet heidän selkäpuolelleen ja avaavat sieltä nyt murhaavan konepistooli- ja pikakivääritulen. Muutamat heistä ovat kavunneet puihinkin ja ampuvat sieltä. ....... Kohtaamme vanhojen puiden alta joitakin miehiä jotka ammutaan tai lyödään käsikähmässä maahan. Joitakin miehistämme on yhä puissa josta he ampuvat tai TYÖNTÄVÄT PISTIMEN ohikulkevaan viholliseen......
vaikuttaa tehneen tehtävänsä. Takana voi tietysti olla tositapauskin.
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Täällä tuliholvin alla/HS20051205SI1KU01dh4
Tuliholvin alla -kirjasta ilmestyi uusi painos marraskuussa 2005 Eino Hosian syntymän 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Uudessa painoksessa on nyt mukana luku vangitun venäläisen luutnantin päiväkirjasta, josta ilmenee puna-armeijan kehno johto ja summittainen strategia. Tätä lukua ei otettu mukaan vuonna 1940 ilmestyneeseen kirjan ensimmäiseen painokseen sen silloisen poliittisen arkaluontoisuuden takia.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eino_Hosia
Tämä Eino Hosia oli nuori maanviljelijä,jolla oli kirjallisia taipumuksia.Hän on niitä harvoja,jotka taistelivat Talvisodan etulinjoilla sodan pahimpina hetkinä,ja selvisi siitä niin ehjänä,että kykeni kertomaan kokemansa romaani-muodossa.
Hän kuoli sittemmin Jatko-sodassa ensimmäisten joukossa venäläisen tarkka-ampujan luotiin suorittaessaan tiedustelutehtävää.
Annan kyllä aivan toisen paino-arvon Hosian taistelu-kuvauksille kuin näille joka joulun markkinoille sotaromaanejaan tehtaileville
Autenttista kertomaa.
No jos ei muuta niin tuo vaikuttaa jo hieman legendalta. Puun latvasta on pikkuisen vaikea työnnellä pistimillä ketään. Ehkä tämä on samaa sarjaa kuin se kuuluisa tankin päälle kapuaminen, luukkuun koputtaminen ja kranaatin sisään paiskaaminen. En tiedä. Oudolta vaikuttaa.
tositapahtuma. Silloinen nuori alikersantti Einari Schadevitz muistaakseni Summan taistelun alkuvaiheessa.Hän todella kiipesi vaunun päälle. koputti käsikranaatilla luukkuun ja karjaisi:Avvoo Iivana, kuolema kolkuttaa! Iivana avasi, Einari sujautti kranaatin sisään ja sulki luukun.
GUNNAR HÖCKERT
Helsinki 12.2.1910 KAATUI SUMMAN TAISTELUISSA 11.2.1940
Ruotsalaisen kauppakorkeakoulun oppilas. Berliinin olympialaisten 5000 metrin kultamitallisti.
Gunnar Höckert osallistui talvisodan Summan taisteluihin 5.JR/10 joukkueenjohtajajana, joissa kunnostautui erityistä rohkeutta osoittaen tuhoten vihollisen tankkeja.
Kerran tuli täysosuma hänen joukkueensa telttaan hänen itsensä ollessa teltan ulkopuolella. Höckert lähetti oitis hakemaan ahkioita ja sanitäärejä. Itse hän ryhtyi antamaan ensiapua haavoittuneille. Samassa telttaan osui toinen kranaatti joka haavoitti vielä uudelleen jo kertaalleen haavoittuneita sotilaita, lisäksi moni kuoli. Kuin ihmeen kaupalla Höckert ei saanut naarmuakaan. Häntä pidettiin tarmokkaana ja aloiterikkaana upseerina. Erityisesti hän kunnostautui tuhotessaan tankkeja helmikuun 9.päivänä.Hän juoksi oman juoksuhautansa etumaastoon hyppäsi tankin päälle ampui tähystysaukosta sisään, ja venäläisten tullessa katsomaan luukusta mitä siellä ulkopuolella tapahtuu hän heitti kasapanoksen luukusta sisään. Siten hänen onnistui tuhota kolme vihollisen tankkia samana päivänä. Seuraavana päivänä vihollisen tankki jäi asemien eteen akkuvian vuoksi ja miehistö lähti siirtymään ryömien läheiseen toiseen vaunuunsa. Nyt Höckert yhdessä asealiupseeri Österholmin kanssa juoksivat tuohon tankkiin. Höckert käänsi tankin konekivääri venäläisiä kohti ja teki heistä selvää. Samaan aikaan oli suomalaisosasto tulossa puhdistamasta erästä metsikköä ja joutui vihollisen konekiväärin tulen kohteeksi. Nyt Höckert käänsi vallatusta tankista konekivääritulen tuota venäläistä konekivääriä kohti ja vaiensi sen. Näitten urotekojen vuoksi Höckerttiä alettiin kutsumaan ”tankintappajaksi”.
Seuraavana päivänä Höckert kaatui Karhulan kylän Kinnassaaren lähettyvillä kranaatin osuessa pk.pesäkkeeseen..
Höckert osoitti rohkeudellaan että on mahdollista liikkua maastossa tankkien hallitessa tienoota voimakkaalla kone-ja pikatykki tulellaan.
Höckertille oli kunnia-asia, ettei puolustus horjunut hänen kaistallaan.
Lähde Isänmaan puolesta. Talvisodassa 1939-1940 kaatuneiden upseerien elämäkerrasto.
Nyt alkaa sa tosiasia vaikuttaa,että kaikki kyseisiin rientoihin osallistuneet ovat kuolleet.
Jälkimaailma tietää (virallisten rekisterien ohella) vain sen minkä he ovat muistiin kirjanneet.Suullinen perimätieto on kohtuulliseen luotettavaa vain silloin kun kaikki viittaa samaan johtopäätökseen.
Olettaisin että totuus löytyy sieltä puolitiestä.
Vai onko teistä mahdoton ajatus se,että kaoottisissa taistelutilanteissa yöllä saattaisi saada etua kiipeämällä puuhun?
Sankaritarua tuo kertomus tarkka-ampujan uhrina kuolemisesta. Tässä tulee totuus tuostakin. Eino Hosia kuoli Jatkosodan alussa heti Hosian joukko-osaston 1. hyökkäyksen tukemiseen ammutun tykistökeskityksen osuessa omien niskaan.
Talvisodan sankarikirjailija Eino Hosia kaatui, heti Jatkosodan alussa, ensimäisessä hyökkäyksessään.
Oma tykistö rojautti keskityksen komppanian ryhmitykseen ja ainakin 12 kaatui heti, useiden kymmenien haavoittuessa. Kirjassa Ässät jyllää, Stadin kundit Jatkosodassa on pitkä kuvaus tapahtuneesta ja mm. Niilo Tarvajärvi oli samassa tilanteessa mukana. Hänkin sai osansa keskityksestä ja haavoittuneena yritti väittää ryssän ampuneen. Se väite tyrmättiin heti.
Luku Suokumaan haudat s. 53-60 kertoo tapauksesta ja mm. Hosia kuoleman.
Eihän sotasankarin sopinut kuolla omaan tuleen:
"Hosia osallistui Helsingissä muodostetussa JR26:ssa eli Ässärykmentissä, koska hän ei halunnut liittyä tiedotuskomppaniaan tk-mieheksi. Alikersantti Hosia kaatui rykmentin ensimmäisissä taisteluissa Joutsenossa tiedustelutehtävän aikana, kun venäläisen tarkka-ampujan luoti osui häntä päähän."
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Eino_HosiaÄssät jyllää!
Ässät jyllää, Stadin kundit Jatkosodassa
Jarmo Nieminen , Erkki Nordberg
Teos perustuu eversti Erkki Nordbergin (1946–2012) käsikirjoitukseen, jonka on toimittanut tietokirjailija, everstiluutnantti evp. Jarmo Nieminen. Tekstiä kuvittavat autenttiset valokuvat elämästä rintamalla sekä yksityiskohtaiset kartat Ässän sotatiestä. Teos sisältää henkilömatrikkelin Ässä-rykmentissä menehtyneistä.
"Helsingistä lähti Jatkosotaan enemmän miehiä kuin mistään muusta Suomen kaupungista.
Talvisodassa kunnostautunut, pääosin helsinkiläisistä koostunut JR 11 oli saanut lisänimen Ässärykmentti. Kun Jatkosota alkoi, jatkui myös Ässien sotatie, nyt jalkaväkirykmentti 26:na.
Ässärykmentti tunnettiin joukkona, jota kuljetettiin ympäri rintamia vaikeisiin tilanteisiin. Se osallistui Petroskoin valtaukseen ja siirrettiin sieltä Karhumäen taisteluihin. Sen jälkeen se kieltäytyi jatkamasta raskaissa taisteluissa. Kirja kertoo sen tarinan Jatkosodan alusta kieltäytymistä seuranneisiin tapahtumiin."
Stadin kundi Nordberg kertoo paitsi sodan johdosta ja miesten rintamakokemuksista, myös 30- ja 40-lukujen Helsingistä, jossa suojeluskuntalaisia oli suhteellisen vähän ja työväestöä paljon.
Teoksen nimi Ässät jyllää! on rykmentin taisteluhuuto. Tämä kirja on ensimmäinen kattava kuvaus Ässärykmentin Jatkosodasta.
Löysin tuosta Paraatimarssi Suomeen -kirjasta yhden mainninnan suomalaisesta naispataljoonasta Kannaksella. Melkoinen myytti sekin.
http://www.guns.connect.fi/gow/historia1.html
Siinä oli muutamia myyttejä. Toi oli aika hyvä, että "suomalaiset ottivat puhin nousseilta tarkka-ampujilta saappaat pois etteivät he päässeet pakoon".