Rustoluut

Kaunis kiitos selkokielistä ohjeestasi, tiedän kyllä jonkunverran( ihmisten )ravinto-opista, mutta juuri käytännön vinkkejä kaipasin.

Liikuntaa en pysty lisäämään, eli aamuisin juuri liikutaan n. 3h vaihtelevasssa maastossa, olen siitä onnellisessa asemassa, että asun metsän laidalla, ja sorakuopat ovat reilun kilometrin päässä. Ja olen liikunnnanohjaaja, joten rakastan liikkumista, enkä pelkää hikoilua ;)

Pari-kolme kertaa viikossa käydään vielä lenkkien päälle sorakuopilla, ongelma on että koira ei yksin kirmaile,, vaikka suurinosa lenkeistä koissukultani saa olla vapaana. Sorakuopillakin täytyy heittää namia alas rinteestä, jotta koira juoksee alas ja taas ylös.

Reilulta kuulostava paino selittyy osin sillä, että narttuni on isokokoinen ja lihakset ovat melko muhkeat, mutta tosin vyötärönseutu ei vetäydy kovinkaan ylös, että laihduttamiseen on kyllä syytä. Vaikka "me tytöt" liikutaan ja puuhastellaan paljon, niin isäntä rakastaa koiraa ruoalla, josta nämä ylimääräiset kalorit sitten jämähtävät.

Rustoluiden antamisesta päivittäin kysyin sen takia, että saadaan taas syksyllä reilu 50kg. sekalaisia hirvenluita, tällä hetkellä olen antanut koiralleni 1x vko sääriluun 1x rustoluun. Ajattelin rustoluiden lisäämistä sen takia, että kun on nyt pakko vähentää ruokamäärää, niin koissu saisi tehdä enemmän töitä, kun joutuu pureskelemaan rustoa, ja näin ruokahetkestä tulisi koiralle mielekkäämpää, kuin se että kupin pohjalla on säälittävän pieni määrä sapuskaa. Eli päivän toinen ruoka olisi liha kasvisherkku.

Ja sitten kun rustoluut ovat huonosti sulavaa verrattuna esim. kanansiipiin, niin miten tämä vaikuttaa käytännössä koiran ruoansulatukseen ?

Olen myös alkanut lisätä liotettuja pellavansiemeniä ruokaan, ajatuksena saada koiran kylläisyyden tunne säilymään pitempään, onko huono idea, vain onko fiksumpaa ehdotusta?

Tuosta lihan vähärasvaisuudesta, nyt ruokavalio koostuu:
2x vko raakaa kalaa, ahventa enimmäkseen
2x vko naudan mahaa
1x vko maksaa
1x vko sydäntä/kieltä
1x vko jauhelihaa
Onko näin hyvä, vai mitä muutoksia kannattaisi tehdä?

Luulen, että ylipaino johtuu hyvin pitkältä juuri, että annoskoot ovat liian suuret, mutta nyt kun olen nipistänyt annoksia, niin koira pureskelee "surullisen" näköisenä puruluutikkuja, mitä ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt, ole siinä sitten tiukkana!

Ja myös koulutushetket tietty lisäävät kalorimäärää, koira tuli meille vasta viime syksynä, oli periaatteessa täysin kouluttamaton, nyt rakastaa tehdä töitä, on oikea työnarkomaani, tarkoituksena on suorittaa BH-koe vielä vaikka koiralla jo ikää onkin.
Palkkana olen antanut makkaraa, nakkeja, lihapullia, juustoa...uuden asian opettamisessa käytän aika paljon sydäntä, mikä on koiran lempiherkku. Olisi hyviä vinkkejä vähäkalorisempaan palkkaan, joka olisi kumminkin pehmeä ja helposti nieltävä?
Ja tottahan toki yritän ottaa palkat huomioon aterioiden annoskoossa, niitä vähentäen.

Ja sitten on pakko kehua rottweiler-mamia, tämä oli eka kerta, kun kirjoitan palstalle,ja heti tuli mahtavat ohjeet ja opastukset, olen kyllä käynyt lukemassa viestejä, mutta on kyllä mahtavaa ja upeaa, että viitsit jakaa tietotaitoasi meille "noviiseille".

Rotskula kirjoitti:

Kaunis kiitos selkokielistä ohjeestasi, tiedän kyllä jonkunverran( ihmisten )ravinto-opista, mutta juuri käytännön vinkkejä kaipasin.

Liikuntaa en pysty lisäämään, eli aamuisin juuri liikutaan n. 3h vaihtelevasssa maastossa, olen siitä onnellisessa asemassa, että asun metsän laidalla, ja sorakuopat ovat reilun kilometrin päässä. Ja olen liikunnnanohjaaja, joten rakastan liikkumista, enkä pelkää hikoilua ;)

Pari-kolme kertaa viikossa käydään vielä lenkkien päälle sorakuopilla, ongelma on että koira ei yksin kirmaile,, vaikka suurinosa lenkeistä koissukultani saa olla vapaana. Sorakuopillakin täytyy heittää namia alas rinteestä, jotta koira juoksee alas ja taas ylös.

Reilulta kuulostava paino selittyy osin sillä, että narttuni on isokokoinen ja lihakset ovat melko muhkeat, mutta tosin vyötärönseutu ei vetäydy kovinkaan ylös, että laihduttamiseen on kyllä syytä. Vaikka "me tytöt" liikutaan ja puuhastellaan paljon, niin isäntä rakastaa koiraa ruoalla, josta nämä ylimääräiset kalorit sitten jämähtävät.

Rustoluiden antamisesta päivittäin kysyin sen takia, että saadaan taas syksyllä reilu 50kg. sekalaisia hirvenluita, tällä hetkellä olen antanut koiralleni 1x vko sääriluun 1x rustoluun. Ajattelin rustoluiden lisäämistä sen takia, että kun on nyt pakko vähentää ruokamäärää, niin koissu saisi tehdä enemmän töitä, kun joutuu pureskelemaan rustoa, ja näin ruokahetkestä tulisi koiralle mielekkäämpää, kuin se että kupin pohjalla on säälittävän pieni määrä sapuskaa. Eli päivän toinen ruoka olisi liha kasvisherkku.

Ja sitten kun rustoluut ovat huonosti sulavaa verrattuna esim. kanansiipiin, niin miten tämä vaikuttaa käytännössä koiran ruoansulatukseen ?

Olen myös alkanut lisätä liotettuja pellavansiemeniä ruokaan, ajatuksena saada koiran kylläisyyden tunne säilymään pitempään, onko huono idea, vain onko fiksumpaa ehdotusta?

Tuosta lihan vähärasvaisuudesta, nyt ruokavalio koostuu:
2x vko raakaa kalaa, ahventa enimmäkseen
2x vko naudan mahaa
1x vko maksaa
1x vko sydäntä/kieltä
1x vko jauhelihaa
Onko näin hyvä, vai mitä muutoksia kannattaisi tehdä?

Luulen, että ylipaino johtuu hyvin pitkältä juuri, että annoskoot ovat liian suuret, mutta nyt kun olen nipistänyt annoksia, niin koira pureskelee "surullisen" näköisenä puruluutikkuja, mitä ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt, ole siinä sitten tiukkana!

Ja myös koulutushetket tietty lisäävät kalorimäärää, koira tuli meille vasta viime syksynä, oli periaatteessa täysin kouluttamaton, nyt rakastaa tehdä töitä, on oikea työnarkomaani, tarkoituksena on suorittaa BH-koe vielä vaikka koiralla jo ikää onkin.
Palkkana olen antanut makkaraa, nakkeja, lihapullia, juustoa...uuden asian opettamisessa käytän aika paljon sydäntä, mikä on koiran lempiherkku. Olisi hyviä vinkkejä vähäkalorisempaan palkkaan, joka olisi kumminkin pehmeä ja helposti nieltävä?
Ja tottahan toki yritän ottaa palkat huomioon aterioiden annoskoossa, niitä vähentäen.

Ja sitten on pakko kehua rottweiler-mamia, tämä oli eka kerta, kun kirjoitan palstalle,ja heti tuli mahtavat ohjeet ja opastukset, olen kyllä käynyt lukemassa viestejä, mutta on kyllä mahtavaa ja upeaa, että viitsit jakaa tietotaitoasi meille "noviiseille".

Lue lisää

Kiitos kiitoksista. Pyrin aina antamaan selkeitä, perusteltuja ohjeita asiapohjalta. On kuitenkin syytä muistaa, että jokainen koira on yksilö eli on aina huomioitava yksilölliset piirteet mm. koulutuksissa.

Kirjoituksesi vaikuttaa hyvin kypsältä ja pohditulta, hyvin olet itsekin perillä siitä mitä pitäisi tehdä. Ja kuten totesinkin, niin sitä ylipainon määrää on mahdotonta sanoa kun en ole kertaakaan koiraasi tavannut. On totta, että on paljon ns. massiivisia narttuja, jotka jo säkäkorkeudeltaankin ovat miltei urosten tasoa. Tämä tulee tietenkin huomioida painossa.

Sorakuopilla juoksentelu on hyvää intervalli-treeniä. Enkä tarkoita, että sinun pitäisi juosta eeestaas koiran kanssa :) Vaan juuri niin, että heität koiralle lelun alamäkeen, koira hakee sen, juoksee luoksesi ja lelu lentää taas. Mutta ei sitten tuntitolkulla, vaan sillain, että koiralla on koko ajan hauskaa. Koska koirasi peruskunto lienee kohdillaan, niin liikunnan rasittavuudesta ei tarvitse olla huolissaan.

Voisiko se isäntä rakastaa koiraa joillakin hieman vähäkalorisimmilla herkuilla? Kasviksilla? Osa rotikoista on hulluna kurkkusuikaleisiin tai porkkanatikkuihin.

JOS rotikkasi ei ole tottunut niihin rustoluihin, niin kannattaa tarkkailla miten ne sulavat massussa. Joskus nimittäin rustojen kanssa käy niin, että koira syö ne hyvällä ruokahalulla, eikä malta pureskella kunnolla ja sitten ykii aamusella. Mutta tämän saat selville vain kokeilemalla. Eli sinänsä broiskun siivet sulavat helpommin.

Naudan putkiluista (esim. jokin ydinluu) riittää rotikankin kokoiselle koiralle pureskeltavaa useammalle päivälle. Koira tosiaan viihtyy sen putkiluun parissa ja saa siitä ihan pieniä paloja herkkuja puuhailun palkkioksi. Sitä voit kokeilla. Ja olkaa sitten niiden luiden kanssa varovaisia! Kun nälkäinen koira saa aidon luun, niin se mitä suuremmalla todennäköisyydellä myös suojelee luutaan. Itselläni on se periaate, että kunnioitan koirani ruokailuhetkiä. Kun olen kerran sen luun antanut, niin se on koiran. En ala säätämään ja ottamaan luuta pois, antamaan takaisin, ottamaan pois... Se kun on äärimmäisen epäreilua. Eli kun annat luita, niin kunnioita koirasi ruokarauhaa, anna sen syödä luuta rauhassa. Enpä nimittäin ihan kamalan paljoa hämmästyisi, jos koirasi ärähtäisi jos menet härkkimään kerran annettua herkkua kesken kaiken pois. (Oletkin jo antanut noita oikeita luita, eli tiedätkin tämän.)

On hyvä idea antaa koiralle jotakin mahantäytettä, koska se säälittävän pieni ruokamäärä siellä kipossa on todellakin säällittävän pieni... Pellavansiemenet, muussatut (keitetyt, raa'at) kasvikset (myös hiilaripitoiset kuten peruna), jne. Nyrkkisääntö koiran laihdutuksessa on se, että rasva pois, hiilareita tilalle: noin karkeasti sanottuna.

Tuo ruokalista näyttää todella monipuoliselta, enpä keksi korjailtavaa. Muuten kuin niin, että annoskoko pienemmäksi, ja sen oletkin jo tehnyt. Kun annat raakaa kalaa, niin muista madotukset! Kun niitä matoja saattaa sen kalan mukana tulla koiraankin.

Kun treenaat tavoitteellisesti, niin en alkaisi kyllä itse niistä palkkionameista tinkimään yhtään. Kun koira on innostunut, niin ylläpidä sitä intoa! Jos alat palkkaamaan sitä jollakin "ei-niin-herkulla", niin ihan varmasti se koirasi into treenaamiseen laimenee. Palkkio tehdyn työn mukaan! Eli en luopuisi palkkaamisessa koiran lempiherkuista, vaan huomioisin määrän normiruokailujen yhteydessä vähentämällä (!) sitä ruokaa.

JOS koirasi palkaantuu lelulla ja leikillä, niin voit toki palkata leikillä. Mutta tämä on sitten koirakohtaista: Olen nähnyt paljon rotikoita, joille lelu on se ainoa oikea palkka ja sellaisia, jotka kiipeävät vaikka puuhun saadakseen palan juustoa. Mikään ei tietenkään estä sinua kokeilemasta saalispalkkaa (jos et ole jo kokeillut). Siis palkkaa koiran leikittämällä sitä esim. koulutuspatukalla, saalisrätillä, vanhan farkun lahkeella, purutyynyllä jne. Jos vaikuttaa siltä, että koirasi palkaantuu (=ihan kunnolla palkkaantuu) siitä leikistä, niin voit jättää namit kokonaan pois. Tätä voit kokeilla treenissä.

rottweiler-mami kirjoitti:

Kiitos kiitoksista. Pyrin aina antamaan selkeitä, perusteltuja ohjeita asiapohjalta. On kuitenkin syytä muistaa, että jokainen koira on yksilö eli on aina huomioitava yksilölliset piirteet mm. koulutuksissa.

Kirjoituksesi vaikuttaa hyvin kypsältä ja pohditulta, hyvin olet itsekin perillä siitä mitä pitäisi tehdä. Ja kuten totesinkin, niin sitä ylipainon määrää on mahdotonta sanoa kun en ole kertaakaan koiraasi tavannut. On totta, että on paljon ns. massiivisia narttuja, jotka jo säkäkorkeudeltaankin ovat miltei urosten tasoa. Tämä tulee tietenkin huomioida painossa.

Sorakuopilla juoksentelu on hyvää intervalli-treeniä. Enkä tarkoita, että sinun pitäisi juosta eeestaas koiran kanssa :) Vaan juuri niin, että heität koiralle lelun alamäkeen, koira hakee sen, juoksee luoksesi ja lelu lentää taas. Mutta ei sitten tuntitolkulla, vaan sillain, että koiralla on koko ajan hauskaa. Koska koirasi peruskunto lienee kohdillaan, niin liikunnan rasittavuudesta ei tarvitse olla huolissaan.

Voisiko se isäntä rakastaa koiraa joillakin hieman vähäkalorisimmilla herkuilla? Kasviksilla? Osa rotikoista on hulluna kurkkusuikaleisiin tai porkkanatikkuihin.

JOS rotikkasi ei ole tottunut niihin rustoluihin, niin kannattaa tarkkailla miten ne sulavat massussa. Joskus nimittäin rustojen kanssa käy niin, että koira syö ne hyvällä ruokahalulla, eikä malta pureskella kunnolla ja sitten ykii aamusella. Mutta tämän saat selville vain kokeilemalla. Eli sinänsä broiskun siivet sulavat helpommin.

Naudan putkiluista (esim. jokin ydinluu) riittää rotikankin kokoiselle koiralle pureskeltavaa useammalle päivälle. Koira tosiaan viihtyy sen putkiluun parissa ja saa siitä ihan pieniä paloja herkkuja puuhailun palkkioksi. Sitä voit kokeilla. Ja olkaa sitten niiden luiden kanssa varovaisia! Kun nälkäinen koira saa aidon luun, niin se mitä suuremmalla todennäköisyydellä myös suojelee luutaan. Itselläni on se periaate, että kunnioitan koirani ruokailuhetkiä. Kun olen kerran sen luun antanut, niin se on koiran. En ala säätämään ja ottamaan luuta pois, antamaan takaisin, ottamaan pois... Se kun on äärimmäisen epäreilua. Eli kun annat luita, niin kunnioita koirasi ruokarauhaa, anna sen syödä luuta rauhassa. Enpä nimittäin ihan kamalan paljoa hämmästyisi, jos koirasi ärähtäisi jos menet härkkimään kerran annettua herkkua kesken kaiken pois. (Oletkin jo antanut noita oikeita luita, eli tiedätkin tämän.)

On hyvä idea antaa koiralle jotakin mahantäytettä, koska se säälittävän pieni ruokamäärä siellä kipossa on todellakin säällittävän pieni... Pellavansiemenet, muussatut (keitetyt, raa'at) kasvikset (myös hiilaripitoiset kuten peruna), jne. Nyrkkisääntö koiran laihdutuksessa on se, että rasva pois, hiilareita tilalle: noin karkeasti sanottuna.

Tuo ruokalista näyttää todella monipuoliselta, enpä keksi korjailtavaa. Muuten kuin niin, että annoskoko pienemmäksi, ja sen oletkin jo tehnyt. Kun annat raakaa kalaa, niin muista madotukset! Kun niitä matoja saattaa sen kalan mukana tulla koiraankin.

Kun treenaat tavoitteellisesti, niin en alkaisi kyllä itse niistä palkkionameista tinkimään yhtään. Kun koira on innostunut, niin ylläpidä sitä intoa! Jos alat palkkaamaan sitä jollakin "ei-niin-herkulla", niin ihan varmasti se koirasi into treenaamiseen laimenee. Palkkio tehdyn työn mukaan! Eli en luopuisi palkkaamisessa koiran lempiherkuista, vaan huomioisin määrän normiruokailujen yhteydessä vähentämällä (!) sitä ruokaa.

JOS koirasi palkaantuu lelulla ja leikillä, niin voit toki palkata leikillä. Mutta tämä on sitten koirakohtaista: Olen nähnyt paljon rotikoita, joille lelu on se ainoa oikea palkka ja sellaisia, jotka kiipeävät vaikka puuhun saadakseen palan juustoa. Mikään ei tietenkään estä sinua kokeilemasta saalispalkkaa (jos et ole jo kokeillut). Siis palkkaa koiran leikittämällä sitä esim. koulutuspatukalla, saalisrätillä, vanhan farkun lahkeella, purutyynyllä jne. Jos vaikuttaa siltä, että koirasi palkaantuu (=ihan kunnolla palkkaantuu) siitä leikistä, niin voit jättää namit kokonaan pois. Tätä voit kokeilla treenissä.

Lue lisää

heh, kiitsa taas todella tyhjentävästä vastauksestasi.

Meillä leikki tai lelut eivät toimi palkkioina, olen yrittänyt myös ihan tosissasi herätellä koiran saalistusviettiä, varsin olemattomilla tuloksilla, hyväksi havaittuja vinkkejä saalisvietin herättämiseksi?? Tiedän, että saalis kulkee aina koirasa poispäin, eikä saalis juokse ikinä koiran kitaan, mutta en saa vain koiraa innostumaan leikistä!

Entisestä narkkikodista, kun koira otettiin meille, niin koissuparalla ei ollut ainuttakaan lelua. Nyt puolen vuoden tiukan uurastuksen jälkeen olen hieman saanut koiraa joskus, aika harvoin tosin leikkimään/painimaan kanssani, ja tuntuu että koira myös nauttii näistä hetkistä. En saa koiraa vetämään narua kanssani, arvelisin, että koira on joskus ottanut pahasti pataan, jotenkin leikkiin/leluihin liittyen. Joten palkkana toimii meillä vain namit.

Jep, olen samaa mieltä kyllä palkasta, sen täytyy motivoida koiraa, ja koiran täytyy todella haluta palkkaa, eikä ihminen voi määrätä, että mikä palkka on koiralle paras, koira sen itse kertoo. Enhän itsekään työskentelisi ilman palkkaa, vaikka rakastankin työtäni intohimoisesti.

Juu, meidänkin koissu tykkää raaásta paprikasta yli kaiken sekä kaalinlehdistä, joita välipalaksi annan, mutta isäntä kun syöttää koiraa omista ruuista, vaikka yritän kuinka selittää, että koira ei voi hyödyntää ihmisten sapuskasta ravintoaineita hyväkseen, ja vaikka kuinka tolkutan,että ylimääräiset kilot vähentävät suoraan elinvuosia sieltä viimeisestä päästä, pyysin jopa eläinlääkäri selittämään asiaa, että se uppoaisi isännän tajuntaan, mutta eipä isäntä ole vähentänyt syöttämistä.

Kirjoitit, että hiilareita tilalle, siispä voisin myös lisätä Yrjölän puuron/riisin/ruispastan/puurojen antamista, vähentäen tätä lihaosuutta??? Nyt olen antanut kaikkia kolmea suurinpiirtein saman verran lisäksi hapanmaitotuotteita.

Nyt en missään nimessä tahdo väitellä kanssasi, mutta tarkentaisitko vielä tätä että rasvaa pois ja hiilareita tilalle? Koska proteiinissa ja hiilarissa on kummassakin 4 kcal/1g ja rasvassa jopa 9 kcal/1 g. Mutta miten minä miellän lihan juuri täksi proteiiniksi enkä rasvaksi?

Madotukset ovat kohdallaan, enkä antaisi koirakullalleni ikinä järvikalaa, juuri tuon matovaaran takia, vaan meillä on mökki merenrannalla, joten kaikki kala tulee merestä, ja näin olen ymmärtänyt, että merikalassa matovaara on miltei olematon verrattuna järvikalaan.

Sitten vielä jos kertoisit kokemuksesi öljyistä, olen antanut nyt n. 3xvko kylmäpuristettua öljyä lorausen ruuan sekaan, riittääkö se vai pitäisikö siirtyä lohiöljyyn tai pellavansiemen öljyyn??

Ja kysytään nyt sitten vielä samantien näistä paljon parjatuista/puhutuista kananmunista, olen antanut tytsylle 3 raakaa keltuiasta per viikko, onko se hyvä määrä, liikaa, liian vähän? Valkuaiset olen heittänyt roskiin, tosin voisihan niitä valkuaisia erikseen myös paistaa, mutta kun en ole juurikaan mitään sapuskaa antanut kypsennettyna, niin olen nakannut ne roskiin suoraan.

Yritän tosissani paneutua näihin koiramaisuuksiin, luen silmät ristissä kaikki opukset, ja olen käynyt kursseja, ja opiskellut verkossa. Ongelma on siinä, että jollakin tasolla olen kyllä omaksunut näitä asioita teoriassa, mutta sovellapa niitä sitten käytäntöön, siinä iskee tenkkapoo!
Ja kokemuksen syvää rintaääntä kyllä kunnioitan, ei tarvitse itse tehdä typeriä alokasmaisia virheitä, niin juuri sen tähden on ihanaa, että näitä keskustelupalstoja on olemassa, ja saa asiallisia vastauksia. Ja on hyvä saada varmistusta omille ajatuksille, että olisi ainakin suurinpiirtein oikeilla raiteilla. Koirani on ensimmäiseni ja maailman "paras tyyppi", joka ansaitsee vain parasta, ja sitä tahdon tulisesti koiralleni tarjota ;)

Rotskula kirjoitti:

heh, kiitsa taas todella tyhjentävästä vastauksestasi.

Meillä leikki tai lelut eivät toimi palkkioina, olen yrittänyt myös ihan tosissasi herätellä koiran saalistusviettiä, varsin olemattomilla tuloksilla, hyväksi havaittuja vinkkejä saalisvietin herättämiseksi?? Tiedän, että saalis kulkee aina koirasa poispäin, eikä saalis juokse ikinä koiran kitaan, mutta en saa vain koiraa innostumaan leikistä!

Entisestä narkkikodista, kun koira otettiin meille, niin koissuparalla ei ollut ainuttakaan lelua. Nyt puolen vuoden tiukan uurastuksen jälkeen olen hieman saanut koiraa joskus, aika harvoin tosin leikkimään/painimaan kanssani, ja tuntuu että koira myös nauttii näistä hetkistä. En saa koiraa vetämään narua kanssani, arvelisin, että koira on joskus ottanut pahasti pataan, jotenkin leikkiin/leluihin liittyen. Joten palkkana toimii meillä vain namit.

Jep, olen samaa mieltä kyllä palkasta, sen täytyy motivoida koiraa, ja koiran täytyy todella haluta palkkaa, eikä ihminen voi määrätä, että mikä palkka on koiralle paras, koira sen itse kertoo. Enhän itsekään työskentelisi ilman palkkaa, vaikka rakastankin työtäni intohimoisesti.

Juu, meidänkin koissu tykkää raaásta paprikasta yli kaiken sekä kaalinlehdistä, joita välipalaksi annan, mutta isäntä kun syöttää koiraa omista ruuista, vaikka yritän kuinka selittää, että koira ei voi hyödyntää ihmisten sapuskasta ravintoaineita hyväkseen, ja vaikka kuinka tolkutan,että ylimääräiset kilot vähentävät suoraan elinvuosia sieltä viimeisestä päästä, pyysin jopa eläinlääkäri selittämään asiaa, että se uppoaisi isännän tajuntaan, mutta eipä isäntä ole vähentänyt syöttämistä.

Kirjoitit, että hiilareita tilalle, siispä voisin myös lisätä Yrjölän puuron/riisin/ruispastan/puurojen antamista, vähentäen tätä lihaosuutta??? Nyt olen antanut kaikkia kolmea suurinpiirtein saman verran lisäksi hapanmaitotuotteita.

Nyt en missään nimessä tahdo väitellä kanssasi, mutta tarkentaisitko vielä tätä että rasvaa pois ja hiilareita tilalle? Koska proteiinissa ja hiilarissa on kummassakin 4 kcal/1g ja rasvassa jopa 9 kcal/1 g. Mutta miten minä miellän lihan juuri täksi proteiiniksi enkä rasvaksi?

Madotukset ovat kohdallaan, enkä antaisi koirakullalleni ikinä järvikalaa, juuri tuon matovaaran takia, vaan meillä on mökki merenrannalla, joten kaikki kala tulee merestä, ja näin olen ymmärtänyt, että merikalassa matovaara on miltei olematon verrattuna järvikalaan.

Sitten vielä jos kertoisit kokemuksesi öljyistä, olen antanut nyt n. 3xvko kylmäpuristettua öljyä lorausen ruuan sekaan, riittääkö se vai pitäisikö siirtyä lohiöljyyn tai pellavansiemen öljyyn??

Ja kysytään nyt sitten vielä samantien näistä paljon parjatuista/puhutuista kananmunista, olen antanut tytsylle 3 raakaa keltuiasta per viikko, onko se hyvä määrä, liikaa, liian vähän? Valkuaiset olen heittänyt roskiin, tosin voisihan niitä valkuaisia erikseen myös paistaa, mutta kun en ole juurikaan mitään sapuskaa antanut kypsennettyna, niin olen nakannut ne roskiin suoraan.

Yritän tosissani paneutua näihin koiramaisuuksiin, luen silmät ristissä kaikki opukset, ja olen käynyt kursseja, ja opiskellut verkossa. Ongelma on siinä, että jollakin tasolla olen kyllä omaksunut näitä asioita teoriassa, mutta sovellapa niitä sitten käytäntöön, siinä iskee tenkkapoo!
Ja kokemuksen syvää rintaääntä kyllä kunnioitan, ei tarvitse itse tehdä typeriä alokasmaisia virheitä, niin juuri sen tähden on ihanaa, että näitä keskustelupalstoja on olemassa, ja saa asiallisia vastauksia. Ja on hyvä saada varmistusta omille ajatuksille, että olisi ainakin suurinpiirtein oikeilla raiteilla. Koirani on ensimmäiseni ja maailman "paras tyyppi", joka ansaitsee vain parasta, ja sitä tahdon tulisesti koiralleni tarjota ;)

Lue lisää

Kun koiran taustoista ei ole tarkkaa tietoa, niin aluksi tuo totuttelu yhteiseloon vie aikaansa.

Kaikki rotikat leikkivät - se on oma näkemykseni. Mutta eri yksilöt leikkivät eri tavoilla. Ja joillekin leikki on Se Tosi Tärkeä Juttu, toisille se on ihan vaan Melko Hauskaa. Saalisvietin herättely on vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Saalis juoksee aina koirasta poispäin, sen tiedätkin. Anna koiran voittaa AINA, ihan jokaisella kerralla lelu lopuksi itselleen. Se kohottaa koirasi itsetuntoa ja saa ehkä sen innon nousemaan. Onhan siellä suussa kaikki kunnossa? Ei siis ole hammaspuutoksia tai muuta vastaavaa, jonka johdosta leikkiminen, saaliiseen pureminen ja saaliin retuuttaminen sattuisi koiraan? Jos ei, niin sitten se leikki on vaan opetettava. Pikkuhiljaa, joka ilta otat jonkin pehmeän lelun, heittelet sitä, innostat koiraa, kun koira aluksi vähänkin innostuu, niin anna sen voittaa lelu sinulta ja kun koiran into on ylimmillään, niin laita lelu pois. Parhaat neuvot leikkiin saat koulutusohjaajilta kentillä. Leikkiä kun on aika hankalaa opettaa muuten kuin näyttämällä ihan "livenä".

Ja todellakin sitä palkkaa ei tarvitse vaihtaa. Jos nami toimii, niin hyvä! Leikki voi olla sitten vaan sellainen jokin yhteinen juttu, jos koirasi siitä innostuu.

Ei se niin helppoa ole olematta "rakastaa ruualla", kuten isäntä teillä tekee. Eikä se ole maailman pahin asia. Pääasia, että suhde koiraan on muutoin kunnossa ja sillä on nyt lämmin ja rakastava, huolehtiva koti. Ehkä pikkuhiljaa se isäntä siirtyy antamaan sitä paprikaa ja kaalia? Tai sitten jos syöttää omaa sapuskaansa, niin nippaset koiran omista sapuskoista sen verran pois. Nimittäin omasta kokemuksestani tiedän, että ihmisiä ei ole aina helppoa muuttaa :) Oma appiukkoni syöttää koirallemme aina anoppilassa kyläillessämme KAIKKI mahdolliset (ja mahdottomat) herkut koirallemme. Ja koira - luonnollisesti - tykkää. Ja mekin olemme useat kerrat sanottu appiukolle, että koiralla on ihan omat sapuskat, ei sitä omaa voileipää tarvitse jakaa koiran kanssa. Vaan kun ei usko... Noh näiden vierailujen aikana koissu on sitten muuten vähemmällä ruoalla kun saa sitä ihmisten pöperöä yllinkyllin.

Koira käyttää hiilareita, proteiineja, rasvaa melko lailla samoin kuin ihminenkin, mutta joitakin poikkeavaisuuksia on. Huomioitavaa on juuri se, että laihdutuksen kannalta liika rasva on pahasta, mutta ne hiilarit eivät niinkään ole se lihottava elementti. Olet aivan oikeassa: Liha on proteiinin lähde, kyllä. Liha on hyvä ja raakaa lihaa koiran pitääkin ehdottomasti saada. Mutta se rasvan osuus lihassa on se ydin. Rasvaton, vähärasvainen liha (esmes broileri, kevyt naudan liha jne.) on ehdottomasti laihduttavalle koiralle tärkeä. Mutta rasvainen liha (=vaikkapa silavapala) ei. Ehkä sen puuron osuutta voisi lisätä ja niiden kasvisten.

Kaikki kuitenkin vaikuttaa olevan teillä hyvin mallillaan, liikunta ja ruoka, treenit. Se paino putoaa kyllä ihan sillä, että pikkusen pienennät annostusta. Älä pidä kiirettä sen laidutuksen kanssa, niin koiran ei tarvitse olla koko ajan nälässä.

Merikala on ok, matovaaran takiahan sitä järvikalaa suositellaan annettavaksi kypsennettynä. Mutta muutoinkin ne madotukset on syytä olla kunnossa - ja teillä varmasti niin onkin. Kunhan vaan muistutuksen sananen.

Öljy on tärkeää muistaa. Itse annan muutamia kertoja viikossa ruoan seassa milloin mitäkin öljyä, pellavansiemenöljyä, kylmäpuristettua, lohiöljyä jne. Eli öljyjä voi vaihdella, mutta pakko ei ole. Jos koiralla on karvan laadun kanssa ongelmia, niin lohiöljy auttaa tilanteeseen hyvin.

Kananmunaa saa antaa. Ihan vaan kokonaisena raaka kananmuna kuppii. Osa koirista on ihan hassuina kun ne saavat tökittyä sen kuoren rikki :) Munaa ei siis tarvitse paistaa, keittää, kuoria, vaan sen saapi antaa ihan sellaisenaan, kuorineen päivineen (kuorissa on kalsiumia). Itse annan noin yhden munan - pari munaa viikossa, joinakin viikkoina unohdan kokonaan munat.

Sitten on hyvä olla suopea itselleen. Kukaan ei ole täydellinen ja ihan jokainen tekee virheitä koiransa kanssa. Aloittelija ja 30 vuotta koiria harrastanut. Ehdottomia totuuksia koiran kanssa elämisessä kun ei vain ole, on vain yksilöitä. Paras lähtökohta on se, että haalii tietoa ja pohtii asioita ja todellakin rakastaa sitä koiraansa ja haluaa tarjota sille hyvän elämän. Kirjojakin koirista on kirjoitettu miljoonia, jokaisella kirjoittajalla on oma näkemyksensä koirasta ja yhteiselosta koiran kanssa. En tarkoita, että olisi huono juttu selailla eri opuksia, mutta muista aina suodattaa tietoa ja sopeuttaa se omaan koiraasi. Itse jaksan aina vaan suositella sitä, että menkää rottiksienne kanssa koulutuskentille - siellä osaavat koulutusohjaajat voivat vaikka kädestä pitäen näyttää miten sitä koiraa olisi hyvä ohjata. Kaikki tavat eivät sovi kaikille ja siksi ne yksilölliset erot on huomioitava.

Uskon, että koirallasi ja sen ihmisillä on edessä ihania yhteisiä vuosia!

rottweiler-mami kirjoitti:

Kun koiran taustoista ei ole tarkkaa tietoa, niin aluksi tuo totuttelu yhteiseloon vie aikaansa.

Kaikki rotikat leikkivät - se on oma näkemykseni. Mutta eri yksilöt leikkivät eri tavoilla. Ja joillekin leikki on Se Tosi Tärkeä Juttu, toisille se on ihan vaan Melko Hauskaa. Saalisvietin herättely on vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Saalis juoksee aina koirasta poispäin, sen tiedätkin. Anna koiran voittaa AINA, ihan jokaisella kerralla lelu lopuksi itselleen. Se kohottaa koirasi itsetuntoa ja saa ehkä sen innon nousemaan. Onhan siellä suussa kaikki kunnossa? Ei siis ole hammaspuutoksia tai muuta vastaavaa, jonka johdosta leikkiminen, saaliiseen pureminen ja saaliin retuuttaminen sattuisi koiraan? Jos ei, niin sitten se leikki on vaan opetettava. Pikkuhiljaa, joka ilta otat jonkin pehmeän lelun, heittelet sitä, innostat koiraa, kun koira aluksi vähänkin innostuu, niin anna sen voittaa lelu sinulta ja kun koiran into on ylimmillään, niin laita lelu pois. Parhaat neuvot leikkiin saat koulutusohjaajilta kentillä. Leikkiä kun on aika hankalaa opettaa muuten kuin näyttämällä ihan "livenä".

Ja todellakin sitä palkkaa ei tarvitse vaihtaa. Jos nami toimii, niin hyvä! Leikki voi olla sitten vaan sellainen jokin yhteinen juttu, jos koirasi siitä innostuu.

Ei se niin helppoa ole olematta "rakastaa ruualla", kuten isäntä teillä tekee. Eikä se ole maailman pahin asia. Pääasia, että suhde koiraan on muutoin kunnossa ja sillä on nyt lämmin ja rakastava, huolehtiva koti. Ehkä pikkuhiljaa se isäntä siirtyy antamaan sitä paprikaa ja kaalia? Tai sitten jos syöttää omaa sapuskaansa, niin nippaset koiran omista sapuskoista sen verran pois. Nimittäin omasta kokemuksestani tiedän, että ihmisiä ei ole aina helppoa muuttaa :) Oma appiukkoni syöttää koirallemme aina anoppilassa kyläillessämme KAIKKI mahdolliset (ja mahdottomat) herkut koirallemme. Ja koira - luonnollisesti - tykkää. Ja mekin olemme useat kerrat sanottu appiukolle, että koiralla on ihan omat sapuskat, ei sitä omaa voileipää tarvitse jakaa koiran kanssa. Vaan kun ei usko... Noh näiden vierailujen aikana koissu on sitten muuten vähemmällä ruoalla kun saa sitä ihmisten pöperöä yllinkyllin.

Koira käyttää hiilareita, proteiineja, rasvaa melko lailla samoin kuin ihminenkin, mutta joitakin poikkeavaisuuksia on. Huomioitavaa on juuri se, että laihdutuksen kannalta liika rasva on pahasta, mutta ne hiilarit eivät niinkään ole se lihottava elementti. Olet aivan oikeassa: Liha on proteiinin lähde, kyllä. Liha on hyvä ja raakaa lihaa koiran pitääkin ehdottomasti saada. Mutta se rasvan osuus lihassa on se ydin. Rasvaton, vähärasvainen liha (esmes broileri, kevyt naudan liha jne.) on ehdottomasti laihduttavalle koiralle tärkeä. Mutta rasvainen liha (=vaikkapa silavapala) ei. Ehkä sen puuron osuutta voisi lisätä ja niiden kasvisten.

Kaikki kuitenkin vaikuttaa olevan teillä hyvin mallillaan, liikunta ja ruoka, treenit. Se paino putoaa kyllä ihan sillä, että pikkusen pienennät annostusta. Älä pidä kiirettä sen laidutuksen kanssa, niin koiran ei tarvitse olla koko ajan nälässä.

Merikala on ok, matovaaran takiahan sitä järvikalaa suositellaan annettavaksi kypsennettynä. Mutta muutoinkin ne madotukset on syytä olla kunnossa - ja teillä varmasti niin onkin. Kunhan vaan muistutuksen sananen.

Öljy on tärkeää muistaa. Itse annan muutamia kertoja viikossa ruoan seassa milloin mitäkin öljyä, pellavansiemenöljyä, kylmäpuristettua, lohiöljyä jne. Eli öljyjä voi vaihdella, mutta pakko ei ole. Jos koiralla on karvan laadun kanssa ongelmia, niin lohiöljy auttaa tilanteeseen hyvin.

Kananmunaa saa antaa. Ihan vaan kokonaisena raaka kananmuna kuppii. Osa koirista on ihan hassuina kun ne saavat tökittyä sen kuoren rikki :) Munaa ei siis tarvitse paistaa, keittää, kuoria, vaan sen saapi antaa ihan sellaisenaan, kuorineen päivineen (kuorissa on kalsiumia). Itse annan noin yhden munan - pari munaa viikossa, joinakin viikkoina unohdan kokonaan munat.

Sitten on hyvä olla suopea itselleen. Kukaan ei ole täydellinen ja ihan jokainen tekee virheitä koiransa kanssa. Aloittelija ja 30 vuotta koiria harrastanut. Ehdottomia totuuksia koiran kanssa elämisessä kun ei vain ole, on vain yksilöitä. Paras lähtökohta on se, että haalii tietoa ja pohtii asioita ja todellakin rakastaa sitä koiraansa ja haluaa tarjota sille hyvän elämän. Kirjojakin koirista on kirjoitettu miljoonia, jokaisella kirjoittajalla on oma näkemyksensä koirasta ja yhteiselosta koiran kanssa. En tarkoita, että olisi huono juttu selailla eri opuksia, mutta muista aina suodattaa tietoa ja sopeuttaa se omaan koiraasi. Itse jaksan aina vaan suositella sitä, että menkää rottiksienne kanssa koulutuskentille - siellä osaavat koulutusohjaajat voivat vaikka kädestä pitäen näyttää miten sitä koiraa olisi hyvä ohjata. Kaikki tavat eivät sovi kaikille ja siksi ne yksilölliset erot on huomioitava.

Uskon, että koirallasi ja sen ihmisillä on edessä ihania yhteisiä vuosia!

Lue lisää

Kiitos tyhjentävästä vastauksestasi, eipä jäänyt epäselväksi mikään kohta ;)

Juu, samalla näppäimillä ollaan, että kaikki koirat leikkivät, olisit vain kirjoittanut, että "vika" on minussa, kun et osaa koiraasi leikittää. Jep, vika on minussa ja menneisyyden solmuissa, mutta teen uutterasti töitä, että saisin solmut aukaistua ja keksisin juuri omalle karvakorvalleni sopivat ärsykkeet, mitkä laukaisisivat leikit ja saalistusvietin.

Ja voi sitä onnea, ja mahtavaa tunnetta, kun olen muutamia kertoja saanut koirani telmimään kanssani, sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla, olisi kuin olisin saanut lottovoiton, niin upealta se tuntuu!! Ja tämän tunteen takia olen valmis tekemään töitätöitätöitä koirani kanssa.
Purukalusto ja suu ovat muuten onneksi kunnossa, eläinlääkärin tutkimana.
Tuo oli varmaankin neuvoista tärkein, että annan koirulin voittaa ja näin kohotan sen itsetuntoa ja annan onnistumisen ja leikin hyvän olon fiiliksen koiralleni. Ja koska meillä on laumajärjestys harvinaisen selvä, niin sen puolestakaan ei tule ongelmia, että koira alkaisi dominoimaan ja pompottelemaan minua.

Selkis nyt tämä hiilarijuttukin, sitä vain kun ihmispuolella aina vältetään laihdutuksen yhteydessä, mutta tämä oli mielestäni helpottava tieto, koska onhan juuri hiilarit elimistön polttoaine, ja niitä kun sitten lisää koiran ruokavalioon, niin johan tassu jaksaa nousta rankemmallakin lenkillä ;)

Pakko paljastaa tyhmyyteni, että kuinka rasvaisia nämä naudan rustoluut sitten ovat, rustohan ei sinänsä liene kovin rasvaista, näin maalaisjärjellä ajateltuna, vai kuinka väärässä olen?? Tulostin juuri netistä ravintoarvoja, mukana oli broiskunsiivet, kaulat, muttei rustoluiden arvoja, ja sitten en löytänyt naudan mahan arvoja, onko sinulla tietoa??
Eli siis kalkkunaa, broileria ja sisäelimiä!

Koulutuskenttä koulutusohjaajineen ei valitettavasti ole meillä mahdollista, koska työni on iltaisin, ja kaikki koulutustapahtumat sijoittuvat aina iltoihin.

Ja kun meidän tuntemalla koulutusohjaajalla on huutava tarve käyttää pakotteita, ja minusta on väärin,että minä rankaisen koiraani, kun kumminkin aina melkein poikkeuksetta vika on minussa, eihän se voi olla koiran vika, jos annan epäselviä komentoja, ja koiraparkani ei tiedä, että miten pitäisi toimia!!!

Sanoinkin tälle kouluttajalle, että hänen pitää hankkia pesäpallomaila, ja aina kun me koirakkona teemme virheen, niin hutkaisee vain minua surutta nupoliin, kun tunnen koirani, ja näen selvästi, että koira muistuttaa isoa kysymysmerkkiä, kun ei tiedä, että miten pitää toimia, kun emäntä taas antaa epäselviä komentoja signaaliherkälle koiralle, joka vain yrittää parhaansa. Miten helskutissa meidän kaksijalkaisten on niin vaikea huomata omat virheemme ja myöntää ne, helppoahan se on koiran viaksi kaikki laittaa, kun itseltä loppuu tieto/taito/kärsivällisyys!
En nyt missään nimessä halua yleistää tätä kaikkiin koulutusohjaajiin ja voi olla että tämä oli vain yksi poikkeus kaikkien muiden joukossa, näin ainakin hartaasti toivon, joten tämä ei todellakaan ollut mikään syyttely koulutusohjaajia kohtaan, tämä oli vain meidän kokemus.

Rotskula kirjoitti:

Kiitos tyhjentävästä vastauksestasi, eipä jäänyt epäselväksi mikään kohta ;)

Juu, samalla näppäimillä ollaan, että kaikki koirat leikkivät, olisit vain kirjoittanut, että "vika" on minussa, kun et osaa koiraasi leikittää. Jep, vika on minussa ja menneisyyden solmuissa, mutta teen uutterasti töitä, että saisin solmut aukaistua ja keksisin juuri omalle karvakorvalleni sopivat ärsykkeet, mitkä laukaisisivat leikit ja saalistusvietin.

Ja voi sitä onnea, ja mahtavaa tunnetta, kun olen muutamia kertoja saanut koirani telmimään kanssani, sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla, olisi kuin olisin saanut lottovoiton, niin upealta se tuntuu!! Ja tämän tunteen takia olen valmis tekemään töitätöitätöitä koirani kanssa.
Purukalusto ja suu ovat muuten onneksi kunnossa, eläinlääkärin tutkimana.
Tuo oli varmaankin neuvoista tärkein, että annan koirulin voittaa ja näin kohotan sen itsetuntoa ja annan onnistumisen ja leikin hyvän olon fiiliksen koiralleni. Ja koska meillä on laumajärjestys harvinaisen selvä, niin sen puolestakaan ei tule ongelmia, että koira alkaisi dominoimaan ja pompottelemaan minua.

Selkis nyt tämä hiilarijuttukin, sitä vain kun ihmispuolella aina vältetään laihdutuksen yhteydessä, mutta tämä oli mielestäni helpottava tieto, koska onhan juuri hiilarit elimistön polttoaine, ja niitä kun sitten lisää koiran ruokavalioon, niin johan tassu jaksaa nousta rankemmallakin lenkillä ;)

Pakko paljastaa tyhmyyteni, että kuinka rasvaisia nämä naudan rustoluut sitten ovat, rustohan ei sinänsä liene kovin rasvaista, näin maalaisjärjellä ajateltuna, vai kuinka väärässä olen?? Tulostin juuri netistä ravintoarvoja, mukana oli broiskunsiivet, kaulat, muttei rustoluiden arvoja, ja sitten en löytänyt naudan mahan arvoja, onko sinulla tietoa??
Eli siis kalkkunaa, broileria ja sisäelimiä!

Koulutuskenttä koulutusohjaajineen ei valitettavasti ole meillä mahdollista, koska työni on iltaisin, ja kaikki koulutustapahtumat sijoittuvat aina iltoihin.

Ja kun meidän tuntemalla koulutusohjaajalla on huutava tarve käyttää pakotteita, ja minusta on väärin,että minä rankaisen koiraani, kun kumminkin aina melkein poikkeuksetta vika on minussa, eihän se voi olla koiran vika, jos annan epäselviä komentoja, ja koiraparkani ei tiedä, että miten pitäisi toimia!!!

Sanoinkin tälle kouluttajalle, että hänen pitää hankkia pesäpallomaila, ja aina kun me koirakkona teemme virheen, niin hutkaisee vain minua surutta nupoliin, kun tunnen koirani, ja näen selvästi, että koira muistuttaa isoa kysymysmerkkiä, kun ei tiedä, että miten pitää toimia, kun emäntä taas antaa epäselviä komentoja signaaliherkälle koiralle, joka vain yrittää parhaansa. Miten helskutissa meidän kaksijalkaisten on niin vaikea huomata omat virheemme ja myöntää ne, helppoahan se on koiran viaksi kaikki laittaa, kun itseltä loppuu tieto/taito/kärsivällisyys!
En nyt missään nimessä halua yleistää tätä kaikkiin koulutusohjaajiin ja voi olla että tämä oli vain yksi poikkeus kaikkien muiden joukossa, näin ainakin hartaasti toivon, joten tämä ei todellakaan ollut mikään syyttely koulutusohjaajia kohtaan, tämä oli vain meidän kokemus.

Lue lisää

No karkeasti kärjistettynä voisin todeta, että koirassa ei milloinkaan ole syytä, jos se ei opi. Tavallaanhan AINA syy on ohjaajassa - eli sitä oikeaa tapaa ohjata sitä tiettyä koiraa ei ole löytynyt. Ja virheiden myöntäminen on aina vaikeaa, vaikkakin se helpottaisi montaa asiaa. Onneksi koulutuksessa voi aina ottaa askeleen taaksepäin ja opettaa asioita uusilla tavoilla.

Ei ole olemassa yhtä pomminvarmaa tapaa kouluttaa kaikkia rotikoita, vaan jokainen yksilö tulee huomioida yksilönä. Vaikka koirien kanssa pyörisi 24/7 koko ikänsä, niin ihan AINA oppii uutta. Niin minä ainakin ajattelen.

Kun se leikittäminen ei ole maailman helpoin juttu. FWRC on järjestänyt rotikoille leikkikouluja ainakin viime keväänä nimellä "Opi leikittämään koiraasi". Siellä ohjaaja todellakin näyttää kädestä pitäen miten se leikki tapahtuu. Ideana olisi käyttää hyvin pehmeää kädenliikettä, kun lelu on koiran suussa. Ja kun se suhde on kunnossa, niin se koira saa voittaa lelun ihan aina. Totta on sekin, että kaikilla rotkuloilla se saalisvietti ei vaan ole hirvittävän hyvä, joten sitä pitää vahvistaa.

Pakotteita EI ole pakko käyttää, jos ne tuntuvat ohjaajasta kurjilta. Koulutusohjaajan tehtävänä on opettaa koirakkoa pelaamaan yhdessä, opettaa ihmistä lukemaan koiraansa, auttamaan löytämään ne parhaat tavat yhteistyölle. Jotkut uskovat pakotteisiin, toiset eivät. Harmillista kuulla, että koulutusohjaajasi tarjosi sinulle vain keinoja, joita et halua käyttää. Mitä tapahtui, kun sanoit ohjaajalle, että et halua pakotteilla kouluttaa? Nimittäin siinä vaiheessa ohjaajan olisi ehdottomasti pitänyt todeta, että "aha, hyvä kun kerroit, etsitään jokin muu tapa". Eli se koulutusohjaajan sana ei ole viimeinen laki, vaan yhdessä etsitään se sopiva tapa. Koulutusohjaajat ovat kentällä auttamassa, opastamassa ja osaavat huomioida koiran ja koiran ohjaajan toiveet.

Ja on totta, että ne koulutukset ovat melkein aina viikolla iltaisin, eli iltaduunin kannalta sopimattomiin aikoihin. Mutta joitakin poikkeuksiakin on ollut, nimittäin viikonloppuisin päivisin. Kun en tiedä mihin alaosastoon kuulut, niin en osaa kertoa enempää alueesi tarjonnasta.

Vielä noista rustoista. En sen tarkemmin todella tiedä niiden rasvaisuutta. Olen samalla linjalla kanssasi, eli en usko niiden olevan rasvaisia, koska nehän ovat rustoa. Ihan huoletta voit niitä koirallesi antaa, pienen joka päivä taikka muutaman ison ruston viikossa. Pitääkin sitten ruston syöminen siitä hammashygieniastakin huolen!

Toivon lämpimästi, että pääsisit mukaan koulutuksiin - vaikka muutamalle kerralle. Kerro koulutusohjaajalle heti alkuunsa, että et halua käyttää pakotteita, kokeilette vaikka ns. "imuttamalla" niiden oikeiden liikkeiden tekemistä. Siis sinulla on esmes nakki kädessä, pidät sitä koiran nenän edessä ja koira "imuttaa" nakkia (mutta ei saa palaakaan syödäkseen) ja kun liike on noin tehty, saa lopuksi palan nakkia palkaksi. Tätä sitten toistetaan ja toistetaan ja lisätään käskysana mukaan vähitellen. Näitä kaikkia niksejä on sadoittain. Mutta on kamalan hankalaa kertoa niistä näin kirjallisesti kun näyttää olisi niin helppoa. Siksi toivon, että pääsisit lentälle edes muttaman kerran, saisit varmasti paljon ideoita koulutukseen.

JOS sinua kiinnostaa lukea enemmän ns. vietti-pakko-vietti-koulutuksesta, niin suosittelen lukemaan seuraavan Kennel Bacteroidesin sivuston: http://www.kolumbus.fi/~d627957/teoria/Kennel Bacteroides -teoria Tottelevaisuus.htm

Sivusto on mielestäni hyvä, siellä käydään kaikki ns. perusasiat läpi perustellen. Siellä muistutetaan ohjaajaa mustavalkoisuudesta, kerrotaan patoamisesta jne.

rottweiler-mami kirjoitti:

No karkeasti kärjistettynä voisin todeta, että koirassa ei milloinkaan ole syytä, jos se ei opi. Tavallaanhan AINA syy on ohjaajassa - eli sitä oikeaa tapaa ohjata sitä tiettyä koiraa ei ole löytynyt. Ja virheiden myöntäminen on aina vaikeaa, vaikkakin se helpottaisi montaa asiaa. Onneksi koulutuksessa voi aina ottaa askeleen taaksepäin ja opettaa asioita uusilla tavoilla.

Ei ole olemassa yhtä pomminvarmaa tapaa kouluttaa kaikkia rotikoita, vaan jokainen yksilö tulee huomioida yksilönä. Vaikka koirien kanssa pyörisi 24/7 koko ikänsä, niin ihan AINA oppii uutta. Niin minä ainakin ajattelen.

Kun se leikittäminen ei ole maailman helpoin juttu. FWRC on järjestänyt rotikoille leikkikouluja ainakin viime keväänä nimellä "Opi leikittämään koiraasi". Siellä ohjaaja todellakin näyttää kädestä pitäen miten se leikki tapahtuu. Ideana olisi käyttää hyvin pehmeää kädenliikettä, kun lelu on koiran suussa. Ja kun se suhde on kunnossa, niin se koira saa voittaa lelun ihan aina. Totta on sekin, että kaikilla rotkuloilla se saalisvietti ei vaan ole hirvittävän hyvä, joten sitä pitää vahvistaa.

Pakotteita EI ole pakko käyttää, jos ne tuntuvat ohjaajasta kurjilta. Koulutusohjaajan tehtävänä on opettaa koirakkoa pelaamaan yhdessä, opettaa ihmistä lukemaan koiraansa, auttamaan löytämään ne parhaat tavat yhteistyölle. Jotkut uskovat pakotteisiin, toiset eivät. Harmillista kuulla, että koulutusohjaajasi tarjosi sinulle vain keinoja, joita et halua käyttää. Mitä tapahtui, kun sanoit ohjaajalle, että et halua pakotteilla kouluttaa? Nimittäin siinä vaiheessa ohjaajan olisi ehdottomasti pitänyt todeta, että "aha, hyvä kun kerroit, etsitään jokin muu tapa". Eli se koulutusohjaajan sana ei ole viimeinen laki, vaan yhdessä etsitään se sopiva tapa. Koulutusohjaajat ovat kentällä auttamassa, opastamassa ja osaavat huomioida koiran ja koiran ohjaajan toiveet.

Ja on totta, että ne koulutukset ovat melkein aina viikolla iltaisin, eli iltaduunin kannalta sopimattomiin aikoihin. Mutta joitakin poikkeuksiakin on ollut, nimittäin viikonloppuisin päivisin. Kun en tiedä mihin alaosastoon kuulut, niin en osaa kertoa enempää alueesi tarjonnasta.

Vielä noista rustoista. En sen tarkemmin todella tiedä niiden rasvaisuutta. Olen samalla linjalla kanssasi, eli en usko niiden olevan rasvaisia, koska nehän ovat rustoa. Ihan huoletta voit niitä koirallesi antaa, pienen joka päivä taikka muutaman ison ruston viikossa. Pitääkin sitten ruston syöminen siitä hammashygieniastakin huolen!

Toivon lämpimästi, että pääsisit mukaan koulutuksiin - vaikka muutamalle kerralle. Kerro koulutusohjaajalle heti alkuunsa, että et halua käyttää pakotteita, kokeilette vaikka ns. "imuttamalla" niiden oikeiden liikkeiden tekemistä. Siis sinulla on esmes nakki kädessä, pidät sitä koiran nenän edessä ja koira "imuttaa" nakkia (mutta ei saa palaakaan syödäkseen) ja kun liike on noin tehty, saa lopuksi palan nakkia palkaksi. Tätä sitten toistetaan ja toistetaan ja lisätään käskysana mukaan vähitellen. Näitä kaikkia niksejä on sadoittain. Mutta on kamalan hankalaa kertoa niistä näin kirjallisesti kun näyttää olisi niin helppoa. Siksi toivon, että pääsisit lentälle edes muttaman kerran, saisit varmasti paljon ideoita koulutukseen.

JOS sinua kiinnostaa lukea enemmän ns. vietti-pakko-vietti-koulutuksesta, niin suosittelen lukemaan seuraavan Kennel Bacteroidesin sivuston: http://www.kolumbus.fi/~d627957/teoria/Kennel Bacteroides -teoria Tottelevaisuus.htm

Sivusto on mielestäni hyvä, siellä käydään kaikki ns. perusasiat läpi perustellen. Siellä muistutetaan ohjaajaa mustavalkoisuudesta, kerrotaan patoamisesta jne.

Lue lisää

Koulutusohjaaja sanoi minulle, että olen liian pehmeä, jos en halua käytää pakotteita, ja että pakotteet ovat koiran oppimisen kannalta välttämättömiä, ja juuri nimenomaan pakotteet kertovat koiralle selkeästi, että milloin koira on toiminut väärin ja oikein, ja pakotteet ovat siis vain hyväksi koiralle niiden selkeyden takia.
Tätä mieltä oli ohjaaja, vaikka olin kertonut koiran historiasta sen minkä tiesin, että olin n.4 omistaja, koira oli miltei opitun avuttomuuden tilassa meille saapuessa, ei uskaltanut koissuraasu tarjota juuri minkäänlaista käytöstä rangaistuksen pelossa, meni maihin, jos vähänkin kättä nosti, kotiin saapuessani koira ei uskaltanut tervehtia, vaan suojeli hermojaan korvaavalla toiminnalla, koska oli varmaankin entisessä kodissaan saanut potkuja tms. kun oli isäntää tervehtinyt tämän kotiutuessa ....JuuJuu, koira ei muistele menneitä, eikä pohdi tulevaa, mutta olimme rakentamassa suhdettamme ja rakennamme sitä vieläkin, niin koiran saadessa elämänilonsa ja koiramaisuutensa takaisin, niin en halua pakotteita käyttää, mielestäni koirani on saanut yhdelle elämälle jo ihan tarpeeksi fyysistä kuritusta ja epävarmuutta :(
Ja muutenkin, koska koissu on todella halukas tekemään töitä, motivaatiota riittää, ja koiran miellyttämishalu on aivan mahdottoman suuri, ja olemme kyllä mielestäni koiran iän huomioonottaen edistyneet huimasti ilman pakotteiden käyttöä.
Ajattelen näin, ettäkoira ei virheistään opi, vaan oppii tekemällä oikein ja siitä palkan saatuaa tarjoaa käytöstä uudelleen ja uudelleen.

Meidän alaosastomme treenit sattuvat vain arki-iltaan, ja olisin kyllä ohjaajan tarpeessa, koska omia virheitäänhän ei nämä, isäntä on paremman puutteessa videoinut treenejämme, joista olen sitten voinut vähän "arvostella" omaa suoritustani, ja juuri tätä "imutusta" olen käyttänyt seuraamisessa ja käännöksissä, ja juuri nyt työn alla parhaallaan liikkeestä maahan-menoa opetan nakkikädellä imuttamalla.
Videoinnista oli kyllä hyötyä, koska juuri tämän imuttamisen takia asentoni oli aikaslailla etukumara, ja nyt olen kiinnittänyt suoraselkäisyyteeni huomiota.
Myäs naksun olen koiralleni ehdollistanut, ja sen avulla opeteltiin esim, katsekontakti. Naksun halusin käyttööni, koska koira on eka koulutettavani, ja tiedän että parantamisen varaa on juuri palkan oikea-aikaisuudella, niin naksu antaa minulle hiukan enemmän pelivaraa, namin naamariin viemiselle. Tosin olen kovasti harjoitellut omaa reaktiokykyäni tennispalloa pomputtelemalla ja naksauttamalla samalla, mutta huh,huh, oikea-aikainen palkkaaminen on kovinkovin harjoituksen tulos, ja huomaan kyllä hyvin itsekin välillä, että taas oltiin myöhässä.

Otan kyllä nyt syksyn tullessa johonkin koulutusohjaajan yhteyttä, koska mutkia tulee matkaan, nyt ollaan jostakin syystä otettu takapakkia vasempaan kääntyessä, koira nimittäin tuppaa istahtamaan, kun käännyn vasemmalle,ehkä hidastelen liikaa, omasta mielestäni suoritan käännöksen molempiin suuntiin samalla nopeudella, mutta koulutusohjaaja osaisi luultavasti heti auttaa, ja säästäisi meidän takomasta päätä seinään pidemmän aikaa. Tuleeko mieleesi muuta syytä koiran istahtamiselle, kuin minun liian hidas kääntyminen?

ISO kiitos linkkivinkistä, sivusto oli mielestäni superhyvä, uutta tietoa tuli paljon, ja tykästyin tekstiin, että tulostin sen, koska siitä on meille kyllä hyötyä ;)

Rotskula kirjoitti:

Koulutusohjaaja sanoi minulle, että olen liian pehmeä, jos en halua käytää pakotteita, ja että pakotteet ovat koiran oppimisen kannalta välttämättömiä, ja juuri nimenomaan pakotteet kertovat koiralle selkeästi, että milloin koira on toiminut väärin ja oikein, ja pakotteet ovat siis vain hyväksi koiralle niiden selkeyden takia.
Tätä mieltä oli ohjaaja, vaikka olin kertonut koiran historiasta sen minkä tiesin, että olin n.4 omistaja, koira oli miltei opitun avuttomuuden tilassa meille saapuessa, ei uskaltanut koissuraasu tarjota juuri minkäänlaista käytöstä rangaistuksen pelossa, meni maihin, jos vähänkin kättä nosti, kotiin saapuessani koira ei uskaltanut tervehtia, vaan suojeli hermojaan korvaavalla toiminnalla, koska oli varmaankin entisessä kodissaan saanut potkuja tms. kun oli isäntää tervehtinyt tämän kotiutuessa ....JuuJuu, koira ei muistele menneitä, eikä pohdi tulevaa, mutta olimme rakentamassa suhdettamme ja rakennamme sitä vieläkin, niin koiran saadessa elämänilonsa ja koiramaisuutensa takaisin, niin en halua pakotteita käyttää, mielestäni koirani on saanut yhdelle elämälle jo ihan tarpeeksi fyysistä kuritusta ja epävarmuutta :(
Ja muutenkin, koska koissu on todella halukas tekemään töitä, motivaatiota riittää, ja koiran miellyttämishalu on aivan mahdottoman suuri, ja olemme kyllä mielestäni koiran iän huomioonottaen edistyneet huimasti ilman pakotteiden käyttöä.
Ajattelen näin, ettäkoira ei virheistään opi, vaan oppii tekemällä oikein ja siitä palkan saatuaa tarjoaa käytöstä uudelleen ja uudelleen.

Meidän alaosastomme treenit sattuvat vain arki-iltaan, ja olisin kyllä ohjaajan tarpeessa, koska omia virheitäänhän ei nämä, isäntä on paremman puutteessa videoinut treenejämme, joista olen sitten voinut vähän "arvostella" omaa suoritustani, ja juuri tätä "imutusta" olen käyttänyt seuraamisessa ja käännöksissä, ja juuri nyt työn alla parhaallaan liikkeestä maahan-menoa opetan nakkikädellä imuttamalla.
Videoinnista oli kyllä hyötyä, koska juuri tämän imuttamisen takia asentoni oli aikaslailla etukumara, ja nyt olen kiinnittänyt suoraselkäisyyteeni huomiota.
Myäs naksun olen koiralleni ehdollistanut, ja sen avulla opeteltiin esim, katsekontakti. Naksun halusin käyttööni, koska koira on eka koulutettavani, ja tiedän että parantamisen varaa on juuri palkan oikea-aikaisuudella, niin naksu antaa minulle hiukan enemmän pelivaraa, namin naamariin viemiselle. Tosin olen kovasti harjoitellut omaa reaktiokykyäni tennispalloa pomputtelemalla ja naksauttamalla samalla, mutta huh,huh, oikea-aikainen palkkaaminen on kovinkovin harjoituksen tulos, ja huomaan kyllä hyvin itsekin välillä, että taas oltiin myöhässä.

Otan kyllä nyt syksyn tullessa johonkin koulutusohjaajan yhteyttä, koska mutkia tulee matkaan, nyt ollaan jostakin syystä otettu takapakkia vasempaan kääntyessä, koira nimittäin tuppaa istahtamaan, kun käännyn vasemmalle,ehkä hidastelen liikaa, omasta mielestäni suoritan käännöksen molempiin suuntiin samalla nopeudella, mutta koulutusohjaaja osaisi luultavasti heti auttaa, ja säästäisi meidän takomasta päätä seinään pidemmän aikaa. Tuleeko mieleesi muuta syytä koiran istahtamiselle, kuin minun liian hidas kääntyminen?

ISO kiitos linkkivinkistä, sivusto oli mielestäni superhyvä, uutta tietoa tuli paljon, ja tykästyin tekstiin, että tulostin sen, koska siitä on meille kyllä hyötyä ;)

Lue lisää

Näkemättä koiraasi ja treenejänne on luonnollisesti mahdotonta sanoa mitään kovin fiksua :) Mutta totean uudelleen, että pakotteita EI ole pakko käyttää, jos ne ohjaajasta tuntuvat vastenmielisiltä. Koiralle löytyy kyllä muitakin koulutuskeinoja, kuten juuri naksutin-koulutus.

Nyt kun kuulen koirasi historiasta enemmän, niin eipä ole ollut helppo menneisyys. Juuri se suhde siihen omaan koiraan on se kaiken a ja o. Ja sitä suhdetta saa vahvistettua upeasti leikin avulla. Pikkuhiljaa koirasi oppii yhä enemmän luottamaan sinuun ja olemaan pelkäämättä sinua. Älä sitten säikähdä JOS jossakin vaiheessa tulee tilanne, jossa koirasi alkaakin uhmaamaan sinua, jopa olemaan tottelematta. Sekin on ihan luonnollinen kehitysvaihe ja kertoo siitä, että jossakin vaiheessa koira luottaa sinuun niin paljon, että uskaltaa hieman kokeilla rajojaan - ilman pelkoa siitä, että sitä lyödään. Siinä tilanteessa ole sitten itse niin tyyni kuin vaan osaat.

Apuohjaaja on kyllä oiva apu ja kun näkee oman treenin, niin se auttaa eteenpäin.

Vasempaan kääntyessä käännyt tavallaan koiran "päälle" ja se aiheuttaa pehmeämmissä koirissa painetta. Ehkä koirasi tavallaan vähän paineistuu siitä kun käännyt koiran suuntaan ja ikäänkuin "jähmettyy". Käännöksen tulee olla jämäkkä, tukijalkasi on maassa ja sillä käännyt napakasti, kulma on siis kunnollinen, terävä kulma. Ja älä hidasta vauhtiasi käännöksissä, älä jää odottelemaan koiraa. Kääntyessäsi voit kehua aluksi koiraa, maltillisesti, vaikka sanomalla "hyvä". Jos se istahtaa niin voit hyvin vähän "ärähtää", siis nopea "ärh" ja uudelleen. Älä ota jääviä liikkeitä ja tavallista seuraamista samalla treenikerralla näin aluksi. Saattaa nimittäin "hämätä" koiran toimintaa kun yhdellä kerralla kesken seuraamisen pitää istua ja hetken päästä toisella kerralla taas ei saa istua. Jos vaikka treenaat joka toinen päivä, niin ota esim. maanantaina jäävää istumista, keskiviikkona tavallista seuraamista (=ei jääviä) ja perjantaina jäävää maahanmenoa.

Karrot, että koirasi on motivoitunut tekemään. HYVÄ! Pidä yllä intoa, vaihtele treeniohjelmaa, muista oikea-aikainen palkka, muista myös lepopäivät ja hauskuus. Siis tottiksen lisäksi muutakin yhdessä puuhailua: jälkeä, hakua, leikkiä, köllimistä jne.