olen entinen uskova. paholaisena, jostain kumman syystä aloin tutkia kristinuskon historiaa jne, elikkä tein syntiä(heh). ja nopeesti se aivopesu sitten teki kuoleman, kiitos siitä kaikille maailman jumalille tasapuolisesti...
pahinta uskossa luopumisessa on minulle ollut se että ystävät ja oma perhe jättää. ne ihmiset jotka ovat ennen tukeneet ja rukoillut räpylät pääni päällä kaikenlaista minun vaikeuksissa ovat kadonneet. ei ole ketään niistä jäljellä jotka vain Jeesuksen takia minua rakastivat(myös vanhempani). pari vuotta sitten puhelin piippasi tekstaria vähän väliä(jeesuksen nimessä tietysti), mutta ei ole yhtään yhteydenottoa enää ollut aikoihin.
olen tyytyväinen uskosta luopumisestani, mutta kyllä kaipaan läheisiäni. yksin on aika kylmää olla. ketään kohtalotovereita?
pahinta uskossa luopumisessa on minulle ollut se että ystävät ja oma perhe jättää. ne ihmiset jotka ovat ennen tukeneet ja rukoillut räpylät pääni päällä kaikenlaista minun vaikeuksissa ovat kadonneet. ei ole ketään niistä jäljellä jotka vain Jeesuksen takia minua rakastivat(myös vanhempani). pari vuotta sitten puhelin piippasi tekstaria vähän väliä(jeesuksen nimessä tietysti), mutta ei ole yhtään yhteydenottoa enää ollut aikoihin.
olen tyytyväinen uskosta luopumisestani, mutta kyllä kaipaan läheisiäni. yksin on aika kylmää olla. ketään kohtalotovereita?
Vastaukset 9
Vanhimmat
lähempänä Jumalaa kuin yksikään uskovainen, kun olet heittänyt kaikki harhakäsityksesi ja uskomuksesi , myös toisten romukoppaan. lue joskus profiilissa näkyvät kirjat , varsinkin sen mellon.
Jos ihmisarvo mitataan vain omien uskomuksiensa kautta, niin mitä arvoa on sellaisilla suhteilla.
Älä nyt ala idiootiksi. Et sinäkään ole se jumala jolla olisi se ihan viimeinen sana hallussaan. Ääliöillä kyllä voi olla oma uskonsa, mutta kyllä senkin täytyisi jotenkin näkyä.
Ihmiset poteroituvat helposti kun oma maailmankatsomus alkaa nupittaa liikaa.
Eläminen ja yhteisöllisyys kaikkien ihmisten kanssa jää sivuseikaksi. Alkaa vieraantuminen ja lahkoontuminen. Tämä on eritoten
Uskovaisten ja ateistien suuri huolenaihe, kun persoonallisuus muuttuu....
siulla on monta persoonaa mikä niistä nyt muuttuu ?
ei mikään henki muutu toiseksi ! Irmeli on Nasse
ja Nasse on Irmeli, henki, eli persoonallisuuspiirteet ovat samat.
Minä viittasin kintaalla uskonnoille jo lapsesta lähtien, mutta lopullisesti jätin tapa-kristillisyyden vasta parin kympin hujakoilla. Ja tyytyväinen olen.
Minä en kylläkään menettänyt ihmisiä, läheisiäkään, sen vuoksi..joten en voi kuin kuvitella, kuinka ontto olo sinulla varmastikin vielä on.
Kadonneet sukulaiset ja läheiset kohdallasi kertovat uskontojen ja lahkojen ikävimmästä puolesta; eivät he rakasta lähimmäisiään, vaan itseään ja omaa turvallisuudentunnettaan. Oli se kyhätty kasaan millä tahansa tekosyillä. Olen pahoillani heidän puolestaan, ja myös sinun. Mutta sinä olet löytänyt itsesi ja tehnyt sen, mikä uskovaisille taitaa olla suurin mahdollisin synti: oppia uutta, kerätä tietoa ja kehittyä ihmisenä ulos taikauskoista.
Pienet elämänmuutokset ja kaveripiirin vaihtuminen vievät sinut pois yksinäisyydestä. Oma aktiivisuus on tärkeää. Onnea tiellesi ja sikäli kuin netissä kiinnostaa tutkia samoin ajattelevien ajatuksia, niin tervetuloa seuraamaan esim. vapaa-ajattelijoiden keskustelufoorumia. Tällä palstalla möykkäävät lähinnä turhautuneet ja höperöt uskovaiset, v-a:n palstalla taso on huimasti paremmalla tolalla ja uskovaisetkin koittavat valita sanojaan hieman huolellisemmin.
http://www.vapaa-ajattelijat.fi/keskustelu/list.php?3
Olen koko laajan sukumme ainoa ateisti ja ainoa, jota ei koskaan kutsuta ainoaankaan suvun tilaisuuteen. Minun ei haluta saastuttavan häitä, hautajaisia, syntymäpäiviä tai muita sukulaisten juhlia syntisellä läsnäolollani.
Aluksi se tuntui vähän oudolta, mutta voin kertoa että kyllä siihen noin 25 vuoden aikana kummasti tottuu. Ja nykyisin en taatusti mihinkään menisikään vaikka erehtyisivät vahingossa kutsumaan, sillä en kerta kaikkiaan kestä niitä taikauskoisia ja ahdasmielisen suvaitsemattomia pölvästejä.
Hyvä vain että pysyvät mahdollisimman kaukana siellä ikiomassa keskiaikaisessa pimeydessään, jossa maapallo on 6000 vuotta vanha, minä taas vaeltelen mieluummin oikean tiedon valossa.
niinhän se on. ei sillä ettei olisi muitakin tekijöitä miksi niin on käynyt, mutta varmaankin tuo uskosta luopuminen on ollut viimenen niitti arkkuun.
jotka sinut jättivät. Eivät ne tosiystäviä olleetkaan.
Maailma on täynnä ihmisiä, ei yksin tarvitse jäädä.