Mitäon käytännössä Helsingin ortod.srk:n diakonia-apu? Miten sitä saa? Onko se ruokakasseja vai jotain muuta?
En kehtaa soittaa ja kysyä.
Asiallisia vastauksia kiitos, provoilijat menkööt muihin ketjuihin.
En kehtaa soittaa ja kysyä.
Asiallisia vastauksia kiitos, provoilijat menkööt muihin ketjuihin.
Vastaukset 35
Vanhimmat
ruokarahat loppu voi saada maksusitoumuksen, jolla voi ostaa ruokaa Hakiksen Elannosta eli siis nykyisestä Hakaniemen Sokoksesta. Lisäksi voi saada esim apua kotiinsa, jos on vaikka huonokuntoinen vanhus. Voi myös saada kassillisen EU-muonaa (kuivamuonaa siis) tai vaateapua. Pappi, diakonit ja diakoniatytöntekijät antavat myös keskusteluapua.
Katso seurakunnan sivuilta diakonian vastaanottoajat j asoita tai mene käymään.
Pitääkö sinne ruokarahaa saadakseen viedä tiliotteita ja päätöksiä esim. sossusta?
Mua vaan hävettää niin kamalasti mennä sinne kerjäämään. Eikä paljoo auta jos sitten pappi sanoo korkealta palliltaan että usko Jeesukseen, kyllä hän auttaa... En tiedä sanoisko ne näin, mutta usko ei auta paljon sillon kun tässä "hyvinvointivaltiossa" rahat loppuu ja sossu pettää.
Vanhemmatkin on sitä mieltä että aikusen on tultava toimeen omillaan, ei aikusta lasta ole velvollisuutta auttaa. Kristillistä meininkiä, jes!
yritun Turussa ja huonosti kävi. Täällä ei anneta kenellekäänmittäänpaitsi neuvostonjäsenile ja lapsile. sellasetkun annaleenatmikaelitvaltterit ovat kovasuvämmisiä.
kyllä nuorten pitäis perustaa omat yhteisönsä. Auttaisitte toinen toisianne. En usko enää näihin luutuneisiin kirkkoihin ja sossuihin.
Mitä mahdat tarkoittaa yhteisöillä? Ja kommentoitko mulle vai tolle "japaskat"-tyypille?
Suomesta on solidaarisuus kadonnut. Tendenssi on se, että on oma vika jos olet köyhä, oma moka jos et pärjää. Jokaisen on tultava toimeen omillaan ja jos et tule niin se on voivoi.
Kadehdin kulttuureita, joissa vielä solidaarisuutta on, esim. Venäjä, muslimimaat jne. Ja turha sanoa että juu siellä ei ole sosiaaliturvaa mikä meillä on ja Suomi on niiin hyvä maa! Noissa maissa ihmiset välittää toisistaan eikä läheisiä jätetä yksin, toisin kuin täällä... Inhimillisyyttä kaipaan tähän maahan.
mitä mieltä hän on nuorten asioista.
kirkkoherran pitäisi päättää avustuksen antamisesta.
Turha tätä on jauhaa.
Syksyllä perustetaan diakoniatoimikunta. Keväällä oli jo alustava kokous asiasta. Sellainenhan oli vuosia sitten, mutta kun kaikki toiminta, melkein, lamaantui erilaisiin sotkuihin, lamaantui myös se. Toki avustuksia on annettu muutenkin jonkun verran.
kaunistelemme hieman tätä. Toki me autamme niitä joita katsomme autettavan. Diakonitoimintaan haluamme meille otollisisa ihmisiä, sillä meidän etumme menee aina autettavan edelle.
Joten voisitko hillitä riitaisia näppejäsi. On niitä, jotka todella hakevat apua, joten ei sotketa kaikkea. Nuku hyvin, ja herää iloisena sunnuntaiaamuun.
tässä välissä ole aivan vapaaehtoistyön tekijät auttaneet ihan omistaan.
Surakunnan palkkalistoilla olevien auttaminen avustuksilla ei ole ensisijaisesti laupeudentyötä.
jakavat muiden rahoja ja avustuksia kun eivät raaski omiaan laittaa.
Etkö koe enää päteväsi omiesi joukoissa kun tänne tuppaudut. Kehoitinhan sinua jo aiemmin palaamaan varsinaisen työsi ääreen, finnejä puristelemaan. Ehkä se työ olisi kehittävintä itsesi kannalta.
surettaako sinua kun katsot ev-lut lahkon toimintakertomusta ja tilinpäätöstä?
Surettaako se ettei lahko avusta juurikaan omalla panoksellaan?
Olipa köyhyytesi syynä mikä tahansa, jos sinulla on akuutti tarve, eikä ole rahaa ruokaan hae rohkeasti apua. Jos et kehtaa hakea apua ort. kirkon diakoniapalveluista mene Pelastusarmeijaan siellä ei kysellä mihin seurakuntaan kuulut. En tiedä pitääkö sinne varata aika.
Jos olet pahasti velkaantunut, hae apua velkaneuvojalta tai pyydä maksuaikaa velkojiltasi. Yritä hoitaa velat pois vaikka yhdellä suuremmalla lainalla jota sitten maksaa kituutat aikasi. Hanki parempipalkkainen työ ja kiristä kulut minimiin, jos sinulla ei ole työtä hanki sellainen. Elämäntapa kannattaa kiristää tulojen mukaiseksi, huom. tulojen jotka jäävät velkojen ja pakollisten maksujen jälkeen. Osta vaatteet kirpputorilta ja hae ruoka-apua tarvittaessa, jos tilateesi on täysin patti.
Älä lannistu, asioilla on tapana selvitä ja apua saa kun vaan rohkeasti sitä hakee.
Pelastusarmeijaan ei pääse ilman todistuksia ja lähetettä. En jaksa enää paperirumbaa.
Velkoja ja lainoja ei ole,töissä en ole ollut kahteen vuoteen, olen saikulla mt-ongelmista. Eli työ ei tule kysymykseen, olo on muutenkin tarpeeksi kauhea.
Kulut olen jo kiristänyt niin minimiin kuin toimeentulotuen määräisellä tulolla voi kiristää. Lääkkeet ovat kalliita ja samoin ruoka, sossussa vittuillaan ja tehdään asiat mahdollisimman vaikeiksi.
Vaatteita en ole ostanut aikoihin ja enimmäkseen kirpparilta. Eli kaikkea on tässä jo kokeiltu. Eli menen sinne diakonia-apuun vaikka kuolisin häpeästä.
Hakeudu kuitenkin sinne Pelastusarmeijaan, sillä voi tosiaan olla ettei ort.seurakunnilla ole mitään diakonia-apu järjestelmää. Olen kyllä käsittänyt, että suuremmissa seurakunnissa on jonkinlaista ??? diakoniatyötä. Kyllä sinä paperirumbasta selviät, ei kannata antaa periksi. On ymmärrettävää, että jos on mt-syiden takia sairaana ei välttämättä jaksa hakea apua. Ehkä seurakunnassa on joku, joka voi auttaa sinua avun hakemisessa.
On järkyttävää, että ihmiset jätetään yksin selviytymään sairaana ja väsyneenä. Mietin vielä, että olisiko sinulla mahdollisuus vaikka päiväsairaalaan tms. jossa saisi ruokaa ja keskusteluapua kysele mt-toimistosta. Entäs ruuanjakelupisteet, jaksaisitko hakeutua.
Kyllä ort. seurakunnissakin pitäisi olla jonkinlainen hätäapu järjestelmä, sillä kaikki eivät ole menestyneitä, terveitä tai voimissaan selviytymään tässä kovaksi ja kylmäksi muuttuneessa maailmassa (ehkä kupolien kultaus ei sittenkään ole tärkeintä). Voimia sinulle :)
Kiitos! =) Paperirumbasta selviän sossun kanssa mutta jos vielä lisää pitäisi niitä hoitaa niin... Päiväsairaala maksaa, sitä paitsi se on lähinnä psykoottisille henkilöille, joten toiminta on sen mukaista. Paljon taukoa, tyhjää oleskelua ankeissa tiloissa, lauluryhmiä, lapsellista askartelua - ja kuulemma epäterveellistä ruokaa. Ystävä on ollut päiväsairaalassa ja keskeytti. Hoitajaakaan siellä ei tavannut eikä lääkärille päässyt, kun ei ole enää resursseja järkätä lääkäreitä ja hoitajia sinne kunnolla. Sama yhdessä toisessa helsinkiläisessä päiväsairaalassa. Vain jos TODELLA tarvitsee hoitajaa niin sen tapaa, näin sanottiin toiselle kaverille. Ja hoitsu siis työskenteli siellä peräti kerran viikossa! Lisäksi päiväsairaaloissa opetellaan pöydänkattausta ym. typerää... En ole niin pihalla että menisin sinne ja maksaisin vielä siitä! =)
Keskusteluapua mulla on psyk. polilla mutta nää raha-asiat ei lievennä mun vaikeaa ahdistuneisuushäiriötä! Myönnän itsemurhan käyneen USEIN mielessä. Elämä on pelkkää selviytymistä, taistelua ja rahan laskemista. Miten kaikki voi olla niin kallista nykyään? Miksi ihmiset luulevat että on "herkkua maata laiskana kotona yhteiskunnan varoilla"? Ja miten vanhempani ovat niin epäempaattisia?! Ne sanoivat viime kesänä kun sossu mokasi tuissa, että mene leipäjonoon. Kävin sitten pari kertaa marraskuussa siellä ruokajakelussa, mutta oli psyykkeelleni liian ahdistavaa seisoa ulkona tuntikausia kylmässä ilman vessaa tai mitään jonottamassa vanhaa ruokaa. Yritin olla positiivinen mutta itkin tuntikausia sen jälkeen. Ja pitääkö köyhän tässä maassa oikeasti tyytyä ihan mihin vaan?
Joskus tuntuu, että esim Helsingin diakonia on keskittynyt auttamaan kruunuhaan puliukkoja sen sijaan, että auttaisi oman seurakunnan köyhiä lapsiperheitä. Minusta apu pitäisi keskittää oman seurakunnan jäsenille.
diakonia-apua seurakunnasta ja pappi sanoi mulle, että sellaista toimintamuotoa ei ole, apua ei tule. Kyse ei ollut Helsingin seurakunnasta.
Mieluummin suosittelisin että menisit itse mukaan johonkin vapaaehtoistyöhön.
Kun tekisit jotain jonkin toisen hyväksi ja saisit päiviisi sisältöä, myös välttyisit päivästä toiseen vain pyörittelemästä omia ongelmisiasi.
Vanhempiesi reaktio vaikuttaa tosi karulta. Joko he ovat kovasydämisisiä ja ymmärtämättömiä tai sitten heillä on tarkoitus rahan antamattomuudessaan, että aktivoituisit töihin tai opiskelemaan. Kirjoitat niin selkeää tekstiä, että sinulla on vaikea kuvitella olevan vaikeampaa mielenterveysongelmaa.
Asianmukainen terapia-apu on varmasti tarpeen jotta ongelmien alkusyitä pystyy analysoimaan ja käsittelemään, mutta suureksi hyödyksi on myös ettei ihminen jää toimettomana vatvomaan vaikeuksiaan, jolloin ne kasvavat vain entistä suuremmiksi.
Missään tapauksessa älä luovuta, sillä tämä on vain välivaihe. Kyllä elämäsi siitä vielä ilostuu!
Ja mitä tulee tähän akuuttiin ongelmaan, rahapulaan niin olisiko mahdollista hankkia jotain tilapäistyötä, esim. siivousta josta saisi nappulaa? Ja koita hommata rahaa sieltä Pelastusarmeijasta. Eikö sossukin heltyisi, heillä periaattessa on tarveharkintainen tuki, vaikka normien mukaan pelaavat.
Huoh... Ihmisillä on joku kummallinen luulo että saikulla olevilla ja työttömillä ei ole päivässä sisältöä, ja vielä etä mt-potilaat eivät voisi kirjoittaa selkeää tekstiä! =D =D Olen loukkaantunut, vaikka oikeasti kommentillesi pitäisi vain nauraa. Näköjään et tiedä mistään mitään. Mulla on ahdistuneisuushäiriö ja kaksisuuntainen mielialahäiriö (jotka eivät vaikuta aivotoimintaan sillä tavalla että kieliosuus menisi sekaisin) johon ei toimivaa lääkettä ole löytynyt. Töitä olen kokeillut vuosien ajan (sillä seurauksella että vessassa olen käynyt oksentamassa ja itkemässä ahdistusta jne.) kunnes viime työssä menin niin huonoon kuntoon kun siellä väkisin sinnittelin, että ei kiitos mitään töitä. Tiedän mitä minulle tapahtuu. Eikä kukaan hyödy ahdistuksesta lamaantuneen tai hypomaanisen "työtuloksista".
"Välivaihetta" on kestänyt vuosia, siis sairaudessa ja rahaongelmissa kun en ole pärjännyt töissä tai sitten osa-aikatyö ei olekaan kannattanut vaan johtanut pahempiin rahaongelmiin.
Sossussa mitään hellytä! Tarveharkintaista tukea ei käytännössä enää ole. Olen itse kysellyt sitä sossusta, ystäväni ovat, ja luettuani mt-foorumeita netissä missä sairaat on pyytäneet sitä tarveharkintaista niin eipä ole kelleen herunut. Aina löytyy joku syy miksi sitä ei myönnetä. Tarveharkintainen tt-tuki on suuri vitsi!
Ja olipas taas selkeää tekstiä! Mutta tiedoksi vaan niin pöydällä odottaa pillerikasa, joukossa rauhoittavia jotta selviän ahdistuksesta, joten päivä meneekin taas tokkurassa kun muuten hyppäisin parvekkeelta. Eli tästä vaan pää sekaisin ja lamassa töihin! Jes! Ja mitä minä edes selittelen ihmisille täällä mt-ongelmista jos asenteet on tollasia...? Vähän sama kuin parhaiten lapsia muka osaavat kasvattaa ne joilla ei ole lapsia.
Köyhän pitää todistaa olevansa köyhä ennen kuin saa apua. Koska meillä mahdetaan kysellä köyhyyslomakkeella ihmiseltä kun tarvitsee apua.
Suomenkielestä on katoamassa auttamiseen kuuluvaa sanastoa. Se kertoo aika karua kieltä yhteiskunnastamme.
Tiedän hiukan mitä koet, sillä sairastan myös kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Olen edelleen juuri ja juuri työelämässä, mutta tiukille ottaa. Elämä on jatkuvaa sinnittelyä ja vuoristorataa, vaikka lääkityksen pitäisi olla kunnossa. Pelkään jättää työtäni vaikka se terveyteni vuoksi olisi järkevintä. Pelkään väliinputoamista, köyhtymistä ja asunnottomuutta, pelkään, että ystävät hylkäävät jos saavat tietää sairaudestani. Pelkään, että seurakunnassa eivät ymmärrä asiaa jos kerron jollekin voinnistani ja jään täysin yksin.
Etkö sinä voi hakea työkyvyttömyyseläkettä tai kuntoutusrahaa, tarkkaa tietoa ei kyseisistä etuuksista minulla ole. Entäs luostariin väliaikaisesti talkoolaiseksi, sekin voisi rauhoittaa oloa ja saisit katon pääsi päälle ja ruokaa. Kun kerrot tilanteestasi ennen talkoolaiseksi hakemista, saat ymmärrystä ja huolenpitoa. En voi uskoa, ettei sillä ole välittämistä ja empaattisuutta. Tosin voihan olla, ettei mt-väkeä luostareihin huolita?
Onhan jossain olemassa apua mt-kuntoutujille vai onko?
Jos yhteiskunta nykyään kylmästi jättää sairaat omanonnensa nojaan, olisi seurakuntien, lähimmäisten ja kaikkien jotka vielä välittävät lähimmäisistään, nostettava kunnon haloo asioiden parantamiseksi. Nyt on kovasti liputettu vanhusten puolesta ja hiukan ovat "ehkä" asiat parantuneet, mutta sairaat ja varsinkin mt-potilaat jäävät yksin ja ilman apua.
Mutta niinhän se menee, että kun itsellä on kaikki hyvin ei välitetä niistä joilla menee heikommin.
-putoamassa oleva kanssasisar-
Mulla oireilee tällä hetkellä pahiten ehkä se ahdistuneisuushäiriö. Jos olisin VUOSIA sitten saanut asianmukaista hoitoa ja mut olis otettu tosissaan ja annettu kunnon lääkkeet (ja tajuttu se bipous) ja jos olisin tajunnut luovuttaa, siis lakata sinnittelemästä eli tehdä kaikkia töitä väkipakolla, niin olisin ehkä paremmassa kunnossa nyt. Ei olis mennyt haaskuun nää kaikki vuodet.
Mäkin pelkäsin jättää viime työn, mutta lopulta oli pakko. En saanut ahdistukselta enää henkeä, jälkeenpäin on sanottu että psykoosi ois voinut pamahtaa, tosi kiva... En kadu työn lopettamista, mutta rahaongelmiinhan se johti, byrokratian rattaissa oon sit pyörinyt.
Tuskin ystävät sua hylkää! Miksi joutuisit asunnottomaksi? Seurakunnassa pitäsi ihmisten ainakin ymmärtää! Eikö Jeesus juuri oli sairaiden ja heikkojen puolella??
Mä oon kuntoutustuella paraikaa, mutta kun lääkkeiden määrää lisättiin, rahat ei enää riitä. Sossusta ei tuu ennen kuin ite ostan ruokarahalla lääkkeet, sitten voin ehkä saada takautuvasti rahaa. Mut mitä mä sit syön? Ja mä en pysty luottaa enää sossuun, ne tekee mielivaltasia päätöksiä ja on mokannut tarpeeks monta kertaa, kiva sitte valmiiks ahdistuneena soitella ja selvittää asioita ja odotella korjauksia. Ja mulle on huudettu sossussa monta kertaa. Siellä on ihan sairaita ja loppuunpalaneita ihmisiä töissä.Mä pelkään sitä paikkaa, sydän hakkaa aina kun meen sinne.
Mä en jaksais matkustaa luostariin, ja kun en pysty tekee mitään pitkäjänteisesti. Olisin siellä myös tosi yksin, täällä on sentään miehen syli ja kaverit! Sit vaan suorittaisin miellyttäjäluonteena talkootöitä itku kurkussa ja olisin illat ahdistuksesta kuollut, kuten aina missä tahansa töissä käydessä. Ja matkat maksaa sinne itäsuomeen aika paljon!
Mt-potilaat ja vanhukset on tosi heikossa jamassa tässä maassa. Vallankumous pitäisi järjestää. Kuten sanoin,solidaarisuus suomesta puuttuu.
itsesi ympärillä. Minä sitä minä tätä. Omasta kokemuksestani voin sanoa että paniikkikohtaukset häipyivät kuin tuuleen, kun lasten tulon myötä oli otettava vastuu muista ihmisistä.
Suosittelen jollain tavoin vastaava kokemusta edelleen. NYt ryvet oman itsesi suossa omaan napaasi täysin kiertyneenä.
Minusta edellisen kirjoittajan ehdottama Valamon talkoolaisiuus olisi ihan hyvä idea.
MIllaista ruokaa muuten syöt? Monet lisäaineet ja kaikenmaailman energiajuomat voivat aiheuttaa ahdistuneisuutta ja psyykenhäiriöitä.
Ihmisten kannattaisi syödä mahdollisimman käsittelemätöntä ruokaa.
mitä tämä puhe on? Lapsia tekemään ettäpaniikkihäiriöt ja muut ongelmat lähtevät! Edes ministeriltä ei odottaisi moista limbousta.
Vedä v...u päähäsi!
Luuln että me kaikki syömme juuri sellaista ruokaa mitä voimme ostaa. Kirjoituksestanne huokuu ylemmyydentunto ja kopeus.
energiajuomat aiheuttavat käytöshäiriöitä, ylivilkkautta ja paniikkihäiriöitä.
Nykyinen teollinen ruoka on täynnä lisäaineita ja aivoille arvokkaat rasvahapot puuttuvat (koska järjettömässä rasvahysteriassa on ihmiset peloteltu olemaan syömättä luonnollisia, käsittelemättömiä rasvoja).
Esimerkiksi Englannissa on vankiloissa saatu vankien psyykkinen tila paranemaan kun on alettu syöttää kalaöljyä ja vitamiineja. Kyllä hyvin pitkälle ollaan sitä mitä syödään!!!
Psyykkiset häiriötilat ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti samana aikana, kun ihmiset siirtyivät syömään nykyistä teollista moskaruokaa.
P.S. En millään muotoa yllytä lapsentekoon tässä vaiheessa. Tarkoitukseni oli vain tuoda esiin sitä näkökulmaa, että ihmisen psyykelle on hyväksi, että tuntee olevansa jollekulle tarpeellinen ja hyödyksi.
Sota-aikana mielisairaudet vähenivät dramaattisesti. Syynä varmasti se, että kun oli yhteinen hätä, ei ehtinyt keskittyä omaan nuppiinsa. Ja jokainen käsipari oli tarpeellinen talkoilemaan yhteiseksi hyväksi.
Nykyajan suurin ongelma on yksinäisyys ja tarpeettomuuden tunne, joka johtaa mielenterveysongelmiin. Nuoret kituvat yksiöissään netissä vaikerrellen, vanhukset tekevät itsemurhia silkasta tarpeettomuuden ja yksinäisyyden tunteesta.
Yhteisöllisyyttä pitäisi lisätä kaikin voimin ja rakentaa yhteiskuntia yhteisöllisemmiksi.
sanovan että tulis sota,olis ihmisillä töitä! Karmea visio ihmismielen kohottajana.
Minä haluaisin kovasti lapsia, mutta sekä ystäväni että hoitavat henkilöt ovat sitä mieltä että lapsia ei kannata hankkia. Kaverien mielestä ei ikinä mt-ongelmien takia, terapeutin mielestä vasta paljon myöhemmin. Ensin pää kuntoon. Katsokaas kun monilla masennus, ahdistus, mania yms. pahenee synnytysmylläkässä! En halua psykoosiin. Ja millä energialla lapsia hoitaisin?!
Mutta provohan tuo edellinen oli, vaikka pyysin ihmisiä olemaan provoilematta...
Mun ongelma oli KÖYHYYS. Tiedätkö paljonko kala maksaa? Ja voin kertoa että minun rahoilla ei mitään omega3-kapseleita osteta.
Lisäaineita en syö, limsaa en juo. Puhdasta perusruokaa kuten kanaa, tonnikalaa, vihanneksia, hedelmiä, maitotuotteita jne. En koskaan osta valmisruokia vaikka niitä halvemmalla saisikin. Onhan sitä netti pullollaan säästövinkkejä köyhille: makkarapaketteja, makaronia yms. mutta minun vatsani ei kestä teollista mössöä.
Sota-aikana ehkä ongelmat väistyivät mutta mitä tapahtui sen jälkeen? Kasvoi se julma persoonallisuushäiriöinen sukupolvi, jonka jälkeläiset nyt käyvät terapiassa ja syövät lääkkeitä.
Yksinäisyys ja tarpeettomuuden tunne ovat varmasti osasyynä moniin nykyisiin ongelmiin. Yhteisöllisyyttä tosiaan pitäisi lisätä ja rakentaa yhteiskuntaa ja varsinkin seurakuntiakin yhä enemmän yhteisöllisyyteen ja lähimmäisistä välittämisen suuntaan. Jos olet hiukankin normeista poikkeva, et toimi yhteisöllisen seurakunnan "klikin" normien mukaan, olet yksin seurakunnassakin.
Mt sairauksissa käytöshäiriöt, ylivilkkaus, paniikkihäiriöt, masennus jne. vaativat melko usein lääkitystä ja lääkitys monesti lamaa ihmisen istumaan yksin yksiössään. Harvemmin taitaa seurakunnan työntekijä tai lähimmäinen soitella kelloa oven takana ja kysellä miten menee. Yhteisöasuminen voisi olla ratkaisu, mutta varsinkin mt ongelmissa ei jaksa seurustella muiden kanssa vaan vetäydytään peiton alle potemaan.
Varmaan oikea ravinto, mainitsemasi kalaöljyt jne. auttavat jossain määrin joitakin ihmisiä, mutta ei taatusti kaikkia. Ei lähimmäisten välinpitämättömyyttä hoideta kalaöljykapseleilla.
Onko ihmisillä vieläkin se mielikuva että mielialalääkkeet tekevät zombiksi ja lamaavat?! Masennus lamaa, ei lääke! Kun minulla on masennusvaihe, en jaksa tavata ketään, en pysty harrastamaan mitään (kaikki jää kesken kun tunnen kuolevani), olen uupunut ja itken kotona. Hypomaniassa taas olen maailman sosiaalisin ja ulospäinsuuntautunein.
Seurakunnassa on minusta sama ongelma kuin koko yhteiskunnassa: jos et sovi muottiin niin et kelpaa. Ruokaa aion sieltä kuitenkin nyt mennä pyytämään.
Hassua että aloitin ketjun köyhyydestä ja päästiin kalaöljykapseleihin! =D
ihmiset jotka eivät ole kokeneet samaa, eivät voi ymmärtää koko asiaa. Voi vain yrittää ymmärtää. Saman kokeneet ymmärtävät toisiaan.