tällä palstalla tuntuu olevan sen verran suuri kirjo erillaista porukkaa,joten kysyn teiltä: kun kuolet,mitä sen jälkeen? jatkuuko matkasi ja minne? ja ennen kaikkea miksi?
lisäisin vielä, että toivoisin vastaustenne olevan omiasi,joten jos jätetään biblian siteeraaminen väliin.
lisäisin vielä, että toivoisin vastaustenne olevan omiasi,joten jos jätetään biblian siteeraaminen väliin.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Kukaan ei voi tietää, miten käy fyysisen kuoleman jälkeen.
että kenellä on varmuutta? en. eihän sitä "oikeaa" vastausta tiedä ketään tämän elämän aikana, mutta monilla on varmaan ajatuksia aiheesta. life of the living dead, herättää vain uusia kysymyksiä. onko millään merkitystä?
Mistä sinä tiedät minne menet kuolemasi jälkeen, jos ei sinulla ole mitään tietoa?
Miksi rajaat yhden tietolähteen pois?
Minä en ainakaan tietäisi minne menen ellei Raamatun sanoma olisi avautunut totuutena.
Raamattu ei kerro totuutta. Uskot vaan siis siihen mikä ekana kuulosti järkevältä?
Metsään meni arvauksesi...
Ei minun mielestäni.
Ja nyt kun olen lukenut tuota UT:a ja lähinnä Jeesuksen toimintaa, niin nimenomaan Jeesuksen toiminta ja lausumat edelleenkin vahvistavat minun omaa näkemystäni. Näkemystäni tästä elämisestä ja ennen kaikkea kuolemisesta.
Ja jos ekaksi miettii tätä elämistä, niin mitä järkeä tässä oikeesti onkaan? Ei mitään, jollei itse omaa kykyä tehdä siitä 'järkevää'. Ja tässä kohtaa haluankin erityisesti vielä korostaa sitä, että Jeesus puhui aina 'minä -muodossa'.
Ja etenkin ne Jeesuksen ristillä lausumat lauseet ovat jääneet soimaan korviini, eli: Isä sinulle minä annan henkeni. Ja tämän minä ymmärrän siten, että henki on se, joka palajaa kuoleman jälkeen persoonottoman jumalan tykö. Tosin vasta sen jälkeen, kun meidän kunkin ihmisen elämisen tehtävä on 'loppuun saatettu' (=yhdessä elämisessä). Eli edelleenkin se lausuma: "Elämä on kesken niin kauan kunnes tehtävä on tehty" pätee minun mielessäni. (Sorry kun en muista kuka näin lausui).
Mutta sitten se Jeesuksen lausuma: nyt se on täytetty. Mitä se merkitsee? Merkitseekö se sitä, että Jeesus omalla esimerkillisellä toiminnallaan oli tehnyt kaiken sen mikä hänelle kehollisena ihmisenä oli annettu tehtäväksikin? Näin minä tämän tulkitsen.
Eli Jeesuksen ei tarvitse enää koskaan palata tänne takaisin, kehollisena ihmisenä.
Ja nyt mielsin jollain tapaa myös sen, mitä Jeesus tarkoitti sanomalla ryöväreille, jotka roikkuivat ristillä hänen vieressään, sen mitä hän lausui. Eli ryöväreillä oli vielä siinäkin, loppuhetkillään tilaisuus kelata elämistään: mitä tein ja mitä jätin tekemättä?!
Ja mikähän tämä minun vastaukseni nyt oikeesti onkaan. No, minä uskon, että henkemme palajaa takaisin tänne maan päälle niin kauan, kunnes meidän kunkin tehtävä (oli se sitten mikä vaan) on loppuun saatettu, totaalisesti.
Tosin minulle arvoitukseksi jää edelleenkin se, että mikä rooli meillä on sen jälkeen, kun meidän ei tarvitse enää kehollisina ihmisinä tänne takaisin palata.
Ps. Saakohan tästä nyt kukaan mitään tolkkua?
Oivaltanut. Tunnen rinnassani iloa nähdessäni sinun etenevän totuuden etsimisen tiellä varsin varmoin askelin.
Minä ainakin sain tolkkua ja samaa mietin, että Jeesus on "minä" -mies. Eli ei käytä "sinä"-kieltä.
Tietooni on saatettu, että olen täällä viimeistä kertaa, mutta itseni tuntien, tulen takaisin taas rakkaudesta ihmisiin ja auttaakseni heitä.
muuhun ulottuvuuteen joka on parallelli ulottuvuus tämän kanssa missä olemme juuri nyt.
Kun elämän voima hiipuu ja keho kuolee, jatkaa sielu vaellustaan toisella tasolla, tai taajuudella. Kehitystie kuljetaan loppuun useiden elämien kautta, kunnes se on kokenut kaiken ja nähnyt kaiken. Sitten kun sielu on valmista kauraa, se voi jälleen yhtyä siihen alkuenergiaan, mistä se on kerran erkaantunut. Jumalaksikin sitä kutsutaan. Tai Taoksi. Tai kuka nyt miksikin. En tiedä jatkuuko kehitystie maallisen kierron jälkeen ja missä muodossa. Mutta vapautuminen jälleensyntymisen kierrosta vaatii täydellistä pyyteettömyyttä. Omat halumme ja toiveemme heittävät meidät tänne aina takaisin. Jos vaikka olisit muuten valmis jo lopettamaan syntymisen, mutta joku asia jäi vielä vaivaamaan -olisit kumminkin halunnut vielä sen omakotitalon tai ferrarin. Ei muuta kun takasin tänne vaan, sillä ihminen saa sen mitä tilaa. Ennemmin tai myöhemmin. Myös pyyteetön, hyväksyvä rakkaus on opittavia asioita ennen päästötodistusta.
Mutta ennenkaikkea miksi? Sitä en toden totta tiedä. Jostain syystä se tieto, MITEN, on sisälläni, mutta MIKSI. Jaa-a. Miksi ylipäätään on mitään?
olekin mielenkiintoinen sana tämä miksi? :)
se on melkein kuin pohjaton kuilu. yhden kun selvität,on jo seuraava heti edessä,mutta sitä voi olla vaikea nähdä.
Vaikka niitä alkusyntyjen syitä miettisi mitä kautta tahansa, se perimmäinen miksi jää avoimeksi.
Avaa kymmenen kysymystä.
esittää myös lyhyesti omia ajatuksiani.
koska me koostumme kahdesta erillisestä erittäin monimutkaisesta elävästä energiasta. yhdistyy ns.fyysisen luoma energia takaisin siihen suureen fyysiseen energiaan joka on itse maa,eli gaia.
henkinen energia,eli "sielu","henki","tajunta" (mitä nimitystä haluatkin käyttää) siirtyy ns. iäisyysulottuvuuteen (lue aiheesta, liittyy parapsykologiaan) johon meidän kaikkien tajunnalla on juurensa. sieltä, syystä tai toisesta (en osaa pukea sanoiksi) palaamme takaisin.
mutta mihin me palaamme? takaisin samalle värähtelyn tasolle vaiko jollekin toiselle?
?????
Sielujen kehittyessä värähtelytaajuus muuttuu korkeavärähteisemmäksi. Sen myötä myös alkulähteen värähtely muuttuu. Olisiko siinä jutun juoni? Tavallaan palaamme samaan, mistä lähdimme, mutta jalostuneempana jalostuneempaan energiaan.
Minä uskon meneväni sinne, mistä tulin ja tod.näk. palaan ainakin vielä kerran tänne, missä olen. Mutta sitten kun jään sinne, mihin tämän "minäni" jälkeen menen, pääsen varmaan jonnekkin, missä en ole ennen ollut.
Tasohyppelyä tämä on. Ylös ja alas niin että välistä huimaa.
Ja sielä minne sitten menen, on mahdollisuus viettää aikaa vaikka pikkasen pidempäänkin... voin odottaa vaikka sinua ja tarjota sinulle ne kahvit. Tosin henki ei ehkä kahvia juo...mutta muodonvuoksi, että muodot säilyy.
(tosin voin olla täällä sinua kauvemmin)
tänne tarvii vielä kerran tämän kerran jälkeen tulla poikkeamaan. mutta sitten saa jo riittää. :)siitä seuraavasta (sanotaan nyt vaikka) tasosta on kyllä niin vaikea löytää sanoja, tuleehan se kerran olemaan jotain,jolle niitä ei vielä ole.
me tapaamme siellä missä tapaamme.on se siellä tai täällä. huomenna,tänään tai eilen. :)
jätän fyysisenkehoni joka maaksi muuttuu
astraalikeho häviää myös ( se on välikappale yhteydessä fyysisen minäni ja sielun kanssa)
sielu palaa oman ryhmäni sielukotiin jossa on kaikki rakkaimmat sielut
(tässä kohdassa esim.kristityt ovat omassa taivaassaan jeesuksen kanssa)
siellä opiskelen luomista -tämän minä muistan ;-)
kun taas tulee "aika"(joka on illuusio)lähteä ja sovittaa sielulle uusi vaate joka on elävä ihminen, osittain uusien ja osittain jo hankittujen luonteenpiirteiden ja taitojen kanssa
minä olen rakastunut maapalloomme ja sen kehittämiseen
toiset jotka esimerkiksi ovat "enemmän kotonaan" siriuksella he syntyvät sinne
toista samanlaista minää ei synny uudestaan tänne
kun tulemme takaisin/synnymme olemme eri persoonia joilla voi olla edellisenelämän muistoja tai sitten ei
asia riippuu suunnitelmasta joka on luojan kanssa sovittu -vapaaehtoisesti
tämä on erittäin suppeasti ilmaistu
mutta selittäne hieman minun uskomustani
ai niin kysymys MIKSI?!
sielun kehittymisen vuoksi
ja
esim. ihmisenä voimme tuntea tuntemuksia joita ei ole muualla koettavissa; kaikki ihmisaistein koettavat asiat -ne tuntuvat erillaisilta kuin esim. hengessä
kyse ei ole paremmasta tai huonommasta
ainostaan erillaisuudesta
mutta kun aistimme ovat auki maailmamme on paratiisi ;-)
mielenkiintoista. en ala enempää hösöttämään enempiä omasta uskomuksistani,mutta samankaltaisuutta löytyy. kumarrus vastauksestasi.
........... ja SANA tuli lihaksi. Kokeakseen käytännössä, Ihmisen kannalta fyysisen.
Tästä kertoo Johanneksen evankeliumi, ja paljon muustakin.
Voin kertoa kokemuksesta, mitään paratiisia tai helvettiä ei ole. Olen käynyt niin lähellä ja mitään ihmeellistä ei ollut. Kun seuraavan kerran lähtöhetki tulee, ajattelin kuolla rennon-huolettomasti ja mädäntyä perinteisesti. Kun aivot eivät saa happea, se on menoa sitten.
Kuoleman pelkoa ei ole ja olen hyvin onnellinen joka päivästä, joka saan näin bonuksena täällä olla. Ihmiset pelkäävät aivan turhaan kuolemaa.
Kuoleman pelko ja elämisen pelko kulkevat käsikädessä. Kun elää hyvän elämän, ei pelkää kuolemaakaan. Mutta mikäli kokee sen, että ei ole elänyt tätä elämäänsä "hyvin", niin pelkää kuolemaa aivan hirveästi. Mistäkö tiedän tämän? Kokemuksesta. Lapsuuden traumat pitivät minua otteessaan kauan, mutta ryhdyin työstämään niitä. Nyt olen tasapainoisempi kuin koskaan elämässäni ja voin elää vapaana. :)
Elämä on kuolemista, lauloi Juice. Minusta tämä tarkoittaa sitä, että itsekkyyden ym. negatiivisten luonteenpiirteiden on kuoltava, jotta voi elää "toisille" eli olla iloksi itselle ja toisille. Ikäänkuin tullut palvelemaan toisia ilman pelkoja.
Taivaaseen tietenkin.
Sydämeni on kerran pysähtynyt ja kävin silloin rajan takana, kohtasin Jeesuksen ja sain hetken olla niin suunnattoam rakkauden valtapiirissä, että
totisesti odotan sitä aikaa, että pääsen pysyvästi
Hänen luokseen taivaaseen.
Mutta vielä on taivalta jäljellä!
Siellä on vain kaunista. Sädehtivää valoa. Pehmeää ja leppoisaa. Ei ole kipua. Minulla on yliluonnolliset voimat. Mitään ei tehdä lihaksilla vaan ajatuksilla. Pystyn lentämään paikasta toiseen. Siellä on jatkuva hyvän olon tunne, aivan kuin rakastelisi 24/7. Näin minä olen kuvitellut eikä se ole Raamatun taivas.