Käännetäämpäs tuttu aihe toisin päin.
Jätetään toisarvoiseksi se, että ihminen haluaa alkaa uskomaan VAIN oman turvallisuudentunteensa tähden (aikuisiällä) kostavaan luojajumalaan. Turvallisuuden tunne on tässä nyt se HINTA, mutta mitä sillä saavutetaan ja ennen kaikkea Aiheutetaan.
Kun aikuinen ihminen tulee uskoon ja alkaa uskomaan ev.lut jumalaan, -jonka säännöt helvetin ja taivaan välillä ovat lähinnä sitä, mitä jokainen uskova erikseen on yksinään mieltä...- Silti: ..niin samaan syssyyn tämä uskoontullut tuomitsee kaikki läheisensä (ei uskovat ja eriuskoiset) helvettiin.
Tämä on tärkeä aihe, koska se koskettaa uskoontullutta hyvinkin paljon: HALUAAKO hän todellakin uskoa, että mm. oma uskonnoton mies, omat ateismia kannattavat lapset jne päätyvät ikuisiin kärsimyksiin miljardeiksi vuosiksi VAIN sen takia, että uskoontullut ITSE haluaa itselleen, YKSIN OMALLE NAVALLEEN hyvän ja miellyttävän tunteen kuolemastaan (jota tietämättömyyttään pelkää)?
Kun aikuinen ihminen tietoisesti valitsee uskomisen kr.uskon jumalaan, hän valitsee itselleen samalla myös sen ikuisen kidutuksen eli "tietoisuuden" siitä, että monet eriuskoiset tai uskonnottomat läheiset joutuvat helvettiin.
Ajatteleeko tätä uskoon tuleva alkuunkaan? Epäilen.
Siksipäs kysyisinkin uskovaisilta itseltään, että miltä tuollaisen valinnan tekeminen tuntui ja tuntuu?
MITEN tuollaisen valinnan voi tehdä?
Eikö tuollaisen valinnan tekeminen riko kuitenkin raamatunkin moraalisäännöstöä: Sinä et siinä tpauksessa rakasta lähimmäisiä niin kuin itseäsi; olet valmis tuomitsemaan heidät oman uskoontulosi kautta helvettiin.
*
Kun otetaan ajatusleikki eteen, että minä olisin juuri tullut uskoon ja uskoisin täten myös helvetin olemassaoloon, niin suoralta kädeltä voin nimetä kymmeniä ihmisiä lähipiiristäni, joita uskomaani taivaaseen en saisi seurakseni koskaan. He joutuisivat helvetin ikuisiin käristysvartaisiin roikkumaan.
Tuo on pelkkänä ajatuksenakin niin kammottava, että katson minulla olevan vain 2 vaihtoehtoa:
1. Joko luovun uskostani ja rakastan lähimpiäni pyyteettä ja aidosti tai
2. alan raivokkaasti käännyttämään kaikkia samaan uskoon hinnalla millä hyvänsä ja JOS EN onnistu kaikkien kohdalla, niin luovun uskostani myös siinä tapauksessa.
Minä en voisi elää ajatuksen, uskon enkä "tiedostuksen" kanssa, että esim. poikani joutuisi helvetin tuliin vain sen takia, että hän uskoo toisin tai ei ollenkaan.
Uskovaiset. Uskallatteko ottaa rehellisesti kantaa?
Jätetään toisarvoiseksi se, että ihminen haluaa alkaa uskomaan VAIN oman turvallisuudentunteensa tähden (aikuisiällä) kostavaan luojajumalaan. Turvallisuuden tunne on tässä nyt se HINTA, mutta mitä sillä saavutetaan ja ennen kaikkea Aiheutetaan.
Kun aikuinen ihminen tulee uskoon ja alkaa uskomaan ev.lut jumalaan, -jonka säännöt helvetin ja taivaan välillä ovat lähinnä sitä, mitä jokainen uskova erikseen on yksinään mieltä...- Silti: ..niin samaan syssyyn tämä uskoontullut tuomitsee kaikki läheisensä (ei uskovat ja eriuskoiset) helvettiin.
Tämä on tärkeä aihe, koska se koskettaa uskoontullutta hyvinkin paljon: HALUAAKO hän todellakin uskoa, että mm. oma uskonnoton mies, omat ateismia kannattavat lapset jne päätyvät ikuisiin kärsimyksiin miljardeiksi vuosiksi VAIN sen takia, että uskoontullut ITSE haluaa itselleen, YKSIN OMALLE NAVALLEEN hyvän ja miellyttävän tunteen kuolemastaan (jota tietämättömyyttään pelkää)?
Kun aikuinen ihminen tietoisesti valitsee uskomisen kr.uskon jumalaan, hän valitsee itselleen samalla myös sen ikuisen kidutuksen eli "tietoisuuden" siitä, että monet eriuskoiset tai uskonnottomat läheiset joutuvat helvettiin.
Ajatteleeko tätä uskoon tuleva alkuunkaan? Epäilen.
Siksipäs kysyisinkin uskovaisilta itseltään, että miltä tuollaisen valinnan tekeminen tuntui ja tuntuu?
MITEN tuollaisen valinnan voi tehdä?
Eikö tuollaisen valinnan tekeminen riko kuitenkin raamatunkin moraalisäännöstöä: Sinä et siinä tpauksessa rakasta lähimmäisiä niin kuin itseäsi; olet valmis tuomitsemaan heidät oman uskoontulosi kautta helvettiin.
*
Kun otetaan ajatusleikki eteen, että minä olisin juuri tullut uskoon ja uskoisin täten myös helvetin olemassaoloon, niin suoralta kädeltä voin nimetä kymmeniä ihmisiä lähipiiristäni, joita uskomaani taivaaseen en saisi seurakseni koskaan. He joutuisivat helvetin ikuisiin käristysvartaisiin roikkumaan.
Tuo on pelkkänä ajatuksenakin niin kammottava, että katson minulla olevan vain 2 vaihtoehtoa:
1. Joko luovun uskostani ja rakastan lähimpiäni pyyteettä ja aidosti tai
2. alan raivokkaasti käännyttämään kaikkia samaan uskoon hinnalla millä hyvänsä ja JOS EN onnistu kaikkien kohdalla, niin luovun uskostani myös siinä tapauksessa.
Minä en voisi elää ajatuksen, uskon enkä "tiedostuksen" kanssa, että esim. poikani joutuisi helvetin tuliin vain sen takia, että hän uskoo toisin tai ei ollenkaan.
Uskovaiset. Uskallatteko ottaa rehellisesti kantaa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
...
>>> Kun otetaan ajatusleikki eteen, että minä olisin juuri tullut uskoon ja uskoisin täten myös helvetin olemassaoloon, niin suoralta kädeltä voin nimetä kymmeniä ihmisiä lähipiiristäni, joita uskomaani taivaaseen en saisi seurakseni koskaan.
Niinpä, mitä tekisimme vaikkapa "taivaassa", jos rakkaamme ei olisi sitä jakamassa kanssamme?
Ja mikä suru-mielisyys olisi ateistilla, jos lapsi valitsisi[kin]jonkun uskon, jota jakamassa et voisi olla?
Mutta toisaalta, voimmeko elää muiden kautta, voimmeko valita esimerkiksi enemistön valinnat, jos emme voi niitä allekirjoittaa?
Vaikka oma ajatukseni onkin, Yksi/yhteisöllisyys mielummin kuin yksilöllinen sooloilu yhteisessä olevaisuudessa, pidän silti oleellisena valinnan mahdollisuutta yhteisöjen välillä, eli siinä sitä taas olen "puhtaan paitani kanssa".
Tuosta oman itsekkyyden'ajatuksen voittamisesta voisi todeta sen olevan lähes mahdotonta, sillä vainnat joita teemme vaikuttavat aina johonkin muuhun.
Itsekkyyden voittaminen merkitsee sellaisia valintoja, joissa väistytään muiden "tieltä" sivuun, ei olla osallisia [jos ei voida], mutta ei myöskään tyrkytetä omaansa, koska se on puuttumista muiden itse-määräämiseen.
Ateistit pyrkivät kääntämään ihmisiä uskosta, koska eivät halua yksin tuhoutua?
Entäs jos ajattelet näin, sinulla olisi 10 lasta ja aviopuoliso, yksi näistä lapsista voisi pelastua, estäisitkö sen? Olisitko onnellinen jos hänkin hukkuisi?
Itse uskon niin, että jokainen joka valitsee pimeyden on jo tuomittu (jos haluat ymmärtää tarkemmin lue Johanneksen evankeliumi). Siinä vaiheessa kun ymmärtää mitä pimeyden valitseminen tarkoittaa, on todella surullista jos joku läheinen tekee sen, mutta en minä halua valita pimeyttä siksi että joku tärkeä ihminen sen valitsisi. Jos vaikka läheisin ihminen tekisi sen valinnan, olisin todella surullinen, mutta en siksi etten omistaisi häntä jossain tulevaisuudessa, vaan koska hän olisi tehnyt huonon valinnan joka osoittaa ettei hän rakasta valkeutta vaan pimeyttä, enkä välttämättä edes halua olla ihmisen seurassa, joka rakastaa enemmän pimeyttä. Tietenkin toivon todella, että mahdollisimman moni voisi löytää valkeuden, mutta ymmärrän, että jokaisen ihmisen pitää saada valita itse, vaikka se voi olla aika rankkaa.
"Sinä et siinä tpauksessa rakasta lähimmäisiä niin kuin itseäsi; olet valmis tuomitsemaan heidät oman uskoontulosi kautta helvettiin."
Tuo on mielestäni sairasta logiikkaa. Jokainen ihminen vetää itse itselleen tuomion. Loppuen lopuksi minä en voi kenenkään puolesta valita tai uskoa. Luuletko että he olisivat vähemmän tuomittuja jos olisin uskomatta?
"HALUAAKO hän todellakin uskoa, että mm. oma uskonnoton mies, omat ateismia kannattavat lapset jne päätyvät ikuisiin kärsimyksiin miljardeiksi vuosiksi"
Epäilen ettei kukaan halua uskoa kenellekkään mitään, mitä ei itse haluaisi.
"1. Joko luovun uskostani ja rakastan lähimpiäni pyyteettä ja aidosti tai"
Mitä se auttaisi, "käristyisivätkö" he vähemmän? Tuo ei ole pyytteentöntä rakkautta minun mielestäni, vaan sinä et halua luopua sukulaisista, mikä kuulostaa vahvalta omistuksen halulta ja itserakkaudelta. Joka tapauksessa, en näe miksi kristitty ei rakastaisi pyytteettömästi, vaikka epäilisi jonkun olevan tuhon oma. Kristitty ei kuitenkaan voi mielestäni tuomita ketään, vaikka näyttäisi pahalta jonkun tilanne. Itse uskon, että paantuneella ihmiselläkin voi olla toivoa, mutta luopumalla uskostani, se toivo ei mitenkään lisäänny, minun mielestäni.
"2. alan raivokkaasti käännyttämään kaikkia samaan uskoon hinnalla millä hyvänsä"
Kannattaisi ennemmin ottaa rauhassa ja lukea vaikka Raamattua ja löytää sieltä parempi tapa toimia. Kenenkään elämä ei kuitenkaan ole sinun tai kenenkään toisen ihmisen käsissä.
>>>Ateistit pyrkivät kääntämään ihmisiä uskosta, koska eivät halua yksin tuhoutua?>Entäs jos ajattelet näin, sinulla olisi 10 lasta ja aviopuoliso, yksi näistä lapsista voisi pelastua, estäisitkö sen? Olisitko onnellinen jos hänkin hukkuisi? >Itse uskon niin, että jokainen joka valitsee pimeyden on jo tuomittu (jos haluat ymmärtää tarkemmin lue Johanneksen evankeliumi). >mutta en minä halua valita pimeyttä siksi että joku tärkeä ihminen sen valitsisi. >Jos vaikka läheisin ihminen tekisi sen valinnan, olisin todella surullinen...>Tietenkin toivon todella, että mahdollisimman moni voisi löytää valkeuden, mutta ymmärrän, että jokaisen ihmisen pitää saada valita itse, vaikka se voi olla aika rankkaa. >Tuo on mielestäni sairasta logiikkaa. Jokainen ihminen vetää itse itselleen tuomion.> Loppuen lopuksi minä en voi kenenkään puolesta valita tai uskoa. Luuletko että he olisivat vähemmän tuomittuja jos olisin uskomatta?>Mitä se auttaisi, "käristyisivätkö" he vähemmän? >Tuo ei ole pyytteentöntä rakkautta minun mielestäni,>Joka tapauksessa, en näe miksi kristitty ei rakastaisi pyytteettömästi, vaikka epäilisi jonkun olevan tuhon oma.>Kristitty ei kuitenkaan voi mielestäni tuomita ketään, vaikka näyttäisi pahalta jonkun tilanne.>mutta luopumalla uskostani, se toivo ei mitenkään lisäänny, minun mielestäni. >Kannattaisi ennemmin ottaa rauhassa ja lukea vaikka Raamattua ja löytää sieltä parempi tapa toimia.>Kenenkään elämä ei kuitenkaan ole sinun tai kenenkään toisen ihmisen käsissä.
Tilannetta voi verrata seuraavaan:
Lapsesi uskoo, ettei loukkaa itseään vaikka hyppäisi ilman turvavarusteita 100 metrin korkeudelta. Luuletko auttavan jos sinä vaan sanot, en minäkään usko, että siinä mitään käy? Pelastuisiko lapsi pudotuksesta jos sinä vaan uskot, ettei siinä mitään käy?
Jos minä luopuisin uskosta, se ei muuttaisi sitä mitä tulee käymään, vaikka kaikki maailman ihmiset olisivat uskomatta.
Minä en myöskään voi valita totuutta sen mukaan, mikä minua mielyttää. Ja vaikka olisin epärehellinen, totuus ei muutu kuitenkaan.
"Määrittele minulle kuka voi ylipäätään valita käsityksesi mukaisen valon tai pimeyden."
Jokainen voi.
"jokainen tuomitsee toisiaan helvetteihin."
Mikä on todella suuren luokan sokeutta, kun Jeesus itse sanoo, älkää tuomitko, ettei teitä tuomita, sillä niin kuin te tuomitsette, tullaan teidät tuomitsemaan.
"Et sinä rakasta puolisoasi silloin, jos HALUAT USKOA hänen joutuvan helvettiin sinun mennessäsi taivaaseen."
En välttämättä haluaisi uskoa kenenkään joutuvan helvettiin, mutta en voi kieltää totuutta siksi, että totuus tarkoittaa joidenkin joutuvan helvettiin. Tällä hetkellä en kuitenkaan edes tiedä ketkä kaikki joutuvat helvettiin, tiedän vain määritelmät miten sen voi ansaita. Ja tarkalleen ottaen tiedän mistä voi seurata ikuinen tuli, jota en täysin ymmärrä, mitä se on.
"Toisekseen tuo ikuinen käsien peseminen irti kaikista vaikutusmahdollisuuksista on kamala."
Pystyisinkö minä uskoa sinun tai jonkun muun puolesta?
Sinä esität erittäin typeriä vertauksia. Lapsen tippumista ja ev.lutin helvettiä ei voi verrata keskenään. Jos et ymmärrä miksi, niin katson sinun olevan ihminen, joka on sen verran "eri tasolla" älykkyydessä, etten halua juttuja jatkaa.
>>>Jos minä luopuisin uskosta, se ei muuttaisi sitä mitä tulee käymään, vaikka kaikki maailman ihmiset olisivat uskomatta. >Minä en myöskään voi valita totuutta sen mukaan, mikä minua mielyttää.> Ja vaikka olisin epärehellinen, totuus ei muutu kuitenkaan. >Mikä on todella suuren luokan sokeutta, kun Jeesus itse sanoo, älkää tuomitko, ettei teitä tuomita, sillä niin kuin te tuomitsette, tullaan teidät tuomitsemaan. >En välttämättä haluaisi uskoa kenenkään joutuvan helvettiin, mutta en voi kieltää totuutta siksi, että totuus tarkoittaa joidenkin joutuvan helvettiin.>Pystyisinkö minä uskoa sinun tai jonkun muun puolesta?
"Eli päättelemme siis, että kukaan ei tiedä (ei voi tietää) (raamatun)totuutta ja kaikki menevät näin ollen helvettiin."
Sinä ehkä, minä en voi tehdä noin typeriä päätelmiä.
"Uskothan sinä, että minä joudun helvettiin uskonnottomuuteni takia."
Jos minä uskosin niin, tapahtuisiko niin uskoni vuoksi?
En tiedä joudutko helvettiin. Mutta en usko, että kukaan joutuu uskonnottomuuden vuoksi helvettiin. Todennäköisempi syy olisi esim. kieltää Jumalan olemassaolo.
Raamatun mukaan tuomiottuja ovat he, jotka valitsee pimeyden, ennemmin kuin valkeuden (viitaten tällä Johanneksen Evankeliumiin).
Raamatun mukaan myös ne jotka ottavat "pedon merkin" ja seuraavat sitä tuomitaan ikuiseen tuleen.
Voisi sanoa siis, ettei kysymys ole ihan uskosta.
>>>Sinä ehkä, minä en voi tehdä noin typeriä päätelmiä. >Jos minä uskosin niin, tapahtuisiko niin uskoni vuoksi?>En tiedä joudutko helvettiin.> Mutta en usko, että kukaan joutuu uskonnottomuuden vuoksi helvettiin.> Todennäköisempi syy olisi esim. kieltää Jumalan olemassaolo.>Raamatun mukaan tuomiottuja ovat he, jotka valitsee pimeyden, ennemmin kuin valkeuden (viitaten tällä Johanneksen Evankeliumiin). >Raamatun mukaan myös ne jotka ottavat "pedon merkin" ja seuraavat sitä tuomitaan ikuiseen tuleen.>Voisi sanoa siis, ettei kysymys ole ihan uskosta.
>>> Mutta en usko, että kukaan joutuu uskonnottomuuden vuoksi helvettiin.
>>>Kertoisitko sitten missä kohdassa Raamatussa sanotaan, että ihminen ilman uskontoa joutuu helvettiin? >Ennen kuin alat sanomaan ketkä ja miksi joutuvat helvettiin ja opetat uskovia, kannattaa lukea Raamattu ttarkkaan monta kertaa. >Kysynpä siis, onko Jumala olemassa vai ei? (Vastaukseksi riittää kyllä tai ei)>Ei kannattaisi puhua, jos ei tiedä mistä on kysymys.