Muutamia ajatuksia sivistyneisyydestä:
Mitä aidolla sivistyneisyydellä ymmärretään ja tarkoitetaan laajemmassa mielessä? Minkälainen ihminen on sivistynyt ja omaa henkistä kypsyyttä ja viisautta? Sivistyneisyyteen ja henkiseen kypsyyteen kuuluu ainakin oikeamielisyys, eli ihminen on rehellinen ja oikeudenmukaisella tavalla puolueeton kaikessa toiminnassaan. Totuus on niin ollen aidosti sivistyneelle ihmiselle tärkeä arvo (ei oma "totuus", vaan objektiivinen totuus).
Rehellisyyteen kuuluu olennaisen tärkeänä osana älyllinen rehellisyys. Älyllisesti rehellinen ihminen pitää ainakin mahdollisena - vaikka hänellä ei asiasta tietoa olisikaan - muunmuassa sitä, että hän itse on sielullinen olento ja että korkeampien olemassaolon tasojen olentoja (mm henkiolentoja) on olemassa.
Älyllisesti rehellinen ihminen tiedostaa oman tietämättömyytensä monien suurtenkin kysymysten suhteen. Jumalausko aidoimmillaan onkin tavallaan nöyrtymistä suuren tuntemattoman ja erittäin monimutkaisen maailmankaikkkeuden edessä - ja oman pienuuden ja rajallisuuden tiedostamista ja hyväksymistä.
Aito sivistyneisyys perustuu myös oman itsensä kunnioittamiseen ja itsetuntemukseen. Ainoastaan siten ihminen voi aidosti kunnioittaa toisiakin ihmisiä. Älyllinen epärehellisyys on toisten ihmisten halveksimista ja aliarvioimista.
Oman itsensä näkeminen sieluttomana ja pelkästään materiaalisena olentona ei kerro ainakaan siitä, että asianomainen arvostaisi aidosti itseään ja toisia ihmisiä.
Mitä aidolla sivistyneisyydellä ymmärretään ja tarkoitetaan laajemmassa mielessä? Minkälainen ihminen on sivistynyt ja omaa henkistä kypsyyttä ja viisautta? Sivistyneisyyteen ja henkiseen kypsyyteen kuuluu ainakin oikeamielisyys, eli ihminen on rehellinen ja oikeudenmukaisella tavalla puolueeton kaikessa toiminnassaan. Totuus on niin ollen aidosti sivistyneelle ihmiselle tärkeä arvo (ei oma "totuus", vaan objektiivinen totuus).
Rehellisyyteen kuuluu olennaisen tärkeänä osana älyllinen rehellisyys. Älyllisesti rehellinen ihminen pitää ainakin mahdollisena - vaikka hänellä ei asiasta tietoa olisikaan - muunmuassa sitä, että hän itse on sielullinen olento ja että korkeampien olemassaolon tasojen olentoja (mm henkiolentoja) on olemassa.
Älyllisesti rehellinen ihminen tiedostaa oman tietämättömyytensä monien suurtenkin kysymysten suhteen. Jumalausko aidoimmillaan onkin tavallaan nöyrtymistä suuren tuntemattoman ja erittäin monimutkaisen maailmankaikkkeuden edessä - ja oman pienuuden ja rajallisuuden tiedostamista ja hyväksymistä.
Aito sivistyneisyys perustuu myös oman itsensä kunnioittamiseen ja itsetuntemukseen. Ainoastaan siten ihminen voi aidosti kunnioittaa toisiakin ihmisiä. Älyllinen epärehellisyys on toisten ihmisten halveksimista ja aliarvioimista.
Oman itsensä näkeminen sieluttomana ja pelkästään materiaalisena olentona ei kerro ainakaan siitä, että asianomainen arvostaisi aidosti itseään ja toisia ihmisiä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
. . . eli aidosti sivistynyt henkilö palvoo kaikkia ihmisten keksimiä jumaluushahmoja "varmuuden vuoksi"? NIIN sivistynyttä ihmistä en ole vielä tavannutkaan! :D
>>. . eli aidosti sivistynyt henkilö palvoo kaikkia ihmisten keksimiä jumaluushahmoja "varmuuden vuoksi"?>>
Ei, vaan aidosti sivistynyt ihminen ei sulje pois esimerkiksi sielun ja henkiolentojen olemassaolon mahdollisuutta. Jumalakuviin ja -kuvitelmiin voi suhtautua kriittisesti, mutta se on eri asia.
On aivan päivänselvää, että en ole yhtä sivistynyt ja viisas kuin esimerkiksi sinä, mutta minä edellytän jumalhahmoon uskomisen edellytykseksi todisteita.
En minäkään ole sulkenut pois sielun ja jumalhahmojen olemassaolon mahdollisuutta. Näyttäkää todisteet ja antakaa minun tutkia ja vakuuttua itse, niin uskon niiden olemassaoloon. Toisaalta, jos ei todisteita ole, niin ne menevät samaan listaan Näkymättömän Vaaleanpunaisen Yksisarvisen kanssa: olemassaolo mahdoton todistaa, eikä vaikuta ihmisen elämään millään tavalla.
Olemassaolon mahdollisuus jää, mutta en todellakaan kuluta päiviäni pohtimalla, miten olla sivistynyt ja miellyttää ihmisiä, jotka uskovat ehdoitta Näkymättömään Vaaleanpunaiseen Yksisarviseen. ;)
Ja taas joku ruudinkeksijä on muodostanut ateismille ihan oman määritelmänsä omien ennakkoluulojensa pohjalta. Ei ateismi tarkoita mainitsemiesi asioiden poissulkemista. Ateisti ainoastaan ei usko jumalaan. Se että ei usko jumalaan, ei tarkoita, että sulkisi sen pois.
Lainaus: "Älyllisesti rehellinen ihminen tiedostaa oman tietämättömyytensä monien suurtenkin kysymysten suhteen. Jumalausko aidoimmillaan onkin tavallaan nöyrtymistä suuren tuntemattoman ja erittäin monimutkaisen maailmankaikkkeuden edessä - ja oman pienuuden ja rajallisuuden tiedostamista ja hyväksymistä."
Miksi tuohon jumaluskoa tarvitaan? Kyllä kait jokainen normijärkinen ihminen tajuaa oman mitättömyytensä jo pelkästään vilkaisemalla tähtikarttaa?
Jos jumaluskonnon syynä on kuoleman jälkeen tulla osaksi kaikkivoipaa jumalaa, niin miten siitä voidaan puhua nöyryytenä?
ei viestisi sisällössä toteudu. Huomaat sen itsekin, jos olet itsellesi rehellinen.
Älyllinen rehellisyys - niin. Kyllähän tiedostamme, että varmaa tietoa jumalten olemassaolosta tai olemattomuudesta meillä ei ole. Ateisti päätyy siihen, että koska mikään ei tue sitä, että jokin jumalista olisi olemassa, ei niihin voi uskoa.
Mielestäsi taas älyllisesti rehellinen ihminen päätyisi uskomaan yhteen näistä tuhansista jumalista ja se olisi jollakin tavalla - rehellistä? =O Eikös näin, että jos jumaluuksien olemassaoloa pitää mahdollisena, sitä on pidettävä kaikkia - ja jos mahdollisuus on peruste uskomiselle, älyllisesti rehellinen uskoo samalla tavalla jokaiseen?
Oman itsensä kunnioittaminen on helposti ristiriidassa sen käsityksen kanssa, että oma itse ja muut olisivat syntisiä ja viallisia olentoja, jotka vain kuolema saattoi pelastaa - ja isoa osaa ei pelasta mikään. Että moni on olento, joka on ansainnut ikuisen kidutuksen. Ei se kerro arvostamisesta ja kunnioittamisesta.
Olet ehkä antanut itsesi ymmärtää väärin ateismista jotakin. Ei se, ettei usko jumaliin, tarkoita että näkisi itsensä ja muut suunnilleen esineinä. Ole rehellinen itsellesi ja mieti asiaa tarkemmin.
vieroittaa nopeasti erilaisista taikauskoista. Ei ole olemassa todisteita jumalista tai muista henkiolennoista. Älyllistä rehellisyyttä on tunnustaa tämä tosiasia ja tehdä siitä looginen johtopäätös.
Minusta on sivistynnyttä uskoa siihen mikä on todennäköisintä, ei siihen mikä kuulostaa mukavimmalta.
Esim se että sielu vilahtaa taivaaseen kuulostaa toki mukavalta, mutta ei ole kovinkaan todennäköistä, koska kummastakaan ei ole ainuttakaan todistetta tässä todellisuudessa.
Ateismi jaetaan kahteen ryhmään, eli vahvaan(=positiiviseen) ateismiin, jossa kielletään jumalolentojen olemassaolon mahdollisuuskin. Jumalolennoiksi rinnastetaan henkiolennot ja yleisesti kaikki ns. yliluonnolliset olennot, kuten Enkelit.
Heikossa (=negatiivisessa) ateismissa taas EI USKOTA jumalolentojen tai niihin rinnastettavien olentojen olemassaoloon.
Ateistiseen ajatteluun ja materialistiseen maailmankatsomukseen kuuluu myös sielun ja kuolemanjälkeisen elämän olemassaolon kieltäminen - tai usko siihen, että niitä ei ole olemassa (heikossa ateismissa).
Kun ateistien tekstejä lukee, huomaa, kuinka he vainoavat ja pilkkaavat uskovia ja jotkut jopa haluavat tappaa. Ei ole brutaalimpia ja vulgäärimpiä moukkia ihmiskunnassa kuin ateistit. Sammumatonta, väkivaltaista vihaa, raivoa ja toisten pyhien asioiden pilkkaamista päivästä toiseen, ei tietoakaan sivistyksestä.
yleistäjiä. En jaksa myöskään ymmärtää oman käsityksen huutelua ehdottomana faktana.
Taas kerran yksi uskovainen on kertonut minulle asioita itsestäni - asioita, jotka hän 'tietää' siksi, että olen ateisti. Nyt on brutaali, moukka, täynnä vihaa ja raivoa jne.
En tiedä miksi niin moni uskovainen katsoo oikeudekseen sanoa väärää todistusta lähimmäisestään.
tuossa ala-arvoisessa vuodatuksessasi.
Ja sitten vielä ihmettelette, miksemme halua tulla kaltaisiksenne?
"Sammumatonta, väkivaltaista vihaa, raivoa ja toisten pyhien asioiden pilkkaamista päivästä toiseen, ei tietoakaan sivistyksestä."
Juu, tuo kuvaa kyllä sataprosenttisen täydellisesti niitä elämänkokemuksia, joita minulla oli asuessani yli 20 vuotta hartaiden uudestisyntyneiden kristittyjen perheessä.
Täsmälleen tuollaista se oli, ihan koko ajan.
Olet jo toistakymmentä kertaa laittanut tuon saman kirjoituksen tänne ateismipalstalle, viimeksi kaksi päivää sitten:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000037043707
Jotkut eivät näköjään koskaan opi, että tyhjän kertaaminen ei muuta tyhjää miksikään, vaan se on aina ja edelleenkin samaa typötyhjää sontaa.
Minkä takia edes liitit ateismin tähän avaukseesi?
Kysymyshän on sivistyneisyydestä ei ateismista.
Samalla lailla minä voisin pohtia teistien sivistyneisyyden suhdetta uskoon jumalasta taikka jumalista, mutta asiathan eivät liity mitenkään toisiinsa.
Sivistyneisyys on sitä että huomioi toisen mielipiteet, antaa puheenvuoron, ei tuomitse ketään ennakkokäsitystensä pohjalta jne.
Sivistyneisyys on sitä että kykenee keskustelemaan ja käyttäytymään siten että huomioi muut ja antaa heidän esittää omat mielipiteensä.
Sivistyneisyys ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikä voisi vastata syytöksiin, esittää kritiikkiä tai puolustaa omaa näkökulmaansa.
Siviastyneisyys on myös sitä että ottaa asioista selvää perustelee omat mielipiteensä ja selvittää ja tutkii asioita joista aikaisemmine ei ole ollut tietoinen.
Älyllinen rehellisyys tai epärehellisyys?
Roskaa. Tälläiset katekorisoinnit ovat täysin merkityksettömiä vailla mitään tarkoitusta koska kysymys on aina tarkkailijan mielipiteestä, subjektiivisestä käsityksestä tarkkailun kohteesta.
>> Oman itsensä näkeminen sieluttomana ja pelkästään materiaalisena olentona ei kerro ainakaan siitä, että asianomainen arvostaisi aidosti itseään ja toisia ihmisiä.
"Oman itsensä näkeminen sieluttomana ja pelkästään materiaalisena olentona ei kerro ainakaan siitä, että asianomainen arvostaisi aidosti itseään ja toisia ihmisiä."
Eikä myöskään itsensä näkeminen sielullisena olentona. Kukaan ei siis aidosti arvosta itseään ja toisia ihmisiä.
Kuuleppas, nuo sinun kirjoituksesi ovat eteeristä soopaa. Olet laittanut vain hienolta kuulostavia määritelmäviritelmiä kasaan vailla yhtymäkohtaa todellisuuteen.
"Rehellisyyteen kuuluu olennaisen tärkeänä osana älyllinen rehellisyys. Älyllisesti rehellinen ihminen pitää ainakin mahdollisena - vaikka hänellä ei asiasta tietoa olisikaan - muunmuassa sitä, että hän itse on sielullinen olento ja että korkeampien olemassaolon tasojen olentoja (mm henkiolentoja) on olemassa."
Kerroit näköjään oman näkemyksesi rehellisyydestä ja älykkyydestä. Laita toki moisen lauseen alkuun vaikka "Mielestäni" tai jotain vastaavaa. Silloin olet ihminen, joka on herkkäuskoinen, sen sijaan että annat itsestäsi totaalisen sekopään vaikutelman.