Eli tämä mietintäni koskee niitä aloja ja työpaikkoja joissa palkoista oikeasti voi neuvotella vaikka jo heti työtä hakiessa.
Usein väitetään esimerkiksi lehdissä, että miehet saavat suurempaa palkkaa, koska osaavat sitä (palkkaa siis) vaatia enemmän kuin naiset. Minulla ei ole tilastotietoja tästä asiasta, mutta kenties asia näin on. Mutta mahtakohan tällainen uutisointi toisaalta vaikuttaa negatiivisesti palkka-kehitykseen ? Kun koko ajan sanotaan, että naisten palkat ovat pienempiä, niin voisiko tuo väite muuttua vähitellen työnantajien mielessä lauseeksi, että naisten palkat ovat pienempiä koska niiden niin sanotusti "kuuluu" olla pienempiä.
Täytyy myöntää, rttä minulle itselleni on ainakin hyvin vaikeaa esimerkiksi työhaastattelussa alkaa vaatia tavallista korkeampaa palkka työstäni. Koskapa epäilen, että se on varma tapa saada työnantaja heittämään hakemukseni roskiin samantien. Ainoa tilanne jossa voisin korkeampaa palkkaa kuvitella odottavani, on se että minulla todellakin olisi jotain kyseiseen työhön tarvittavia erityistaitoja, joita muilla työnhakijoilla ei kenties olisi.
Olisi kyllä kiinnostava tietää, että miten työnantajat oikeastaan suhtautuvat miesten ja naisten palkkavaatimuksiin työntekijää palkattaessa. (ja tarkennuksena vielä, että kyseisessä tilanteessa mies ja nainen ovat ammttitaidoltaan ja osaamiseltaan samassa asemassa). Ovatko palkkaerot oikeasti kiinni vain siitä, että naiset eivät vaadi ja osaa neuvotella itselleen tarpeeksi korkeaa palkkaa, vai onko kenties kyse siitä(kin), että työnantajat suostuvat helpommin miesten vaatimuksiin korkeammasta palkasta kuin naisten samanlaisiin vaatimuksiin. (Tämä klassinen 'mies on perheen elättäjä-siksi hänen tulee saada parempaa palkkaa'-stereotypia).
Usein väitetään esimerkiksi lehdissä, että miehet saavat suurempaa palkkaa, koska osaavat sitä (palkkaa siis) vaatia enemmän kuin naiset. Minulla ei ole tilastotietoja tästä asiasta, mutta kenties asia näin on. Mutta mahtakohan tällainen uutisointi toisaalta vaikuttaa negatiivisesti palkka-kehitykseen ? Kun koko ajan sanotaan, että naisten palkat ovat pienempiä, niin voisiko tuo väite muuttua vähitellen työnantajien mielessä lauseeksi, että naisten palkat ovat pienempiä koska niiden niin sanotusti "kuuluu" olla pienempiä.
Täytyy myöntää, rttä minulle itselleni on ainakin hyvin vaikeaa esimerkiksi työhaastattelussa alkaa vaatia tavallista korkeampaa palkka työstäni. Koskapa epäilen, että se on varma tapa saada työnantaja heittämään hakemukseni roskiin samantien. Ainoa tilanne jossa voisin korkeampaa palkkaa kuvitella odottavani, on se että minulla todellakin olisi jotain kyseiseen työhön tarvittavia erityistaitoja, joita muilla työnhakijoilla ei kenties olisi.
Olisi kyllä kiinnostava tietää, että miten työnantajat oikeastaan suhtautuvat miesten ja naisten palkkavaatimuksiin työntekijää palkattaessa. (ja tarkennuksena vielä, että kyseisessä tilanteessa mies ja nainen ovat ammttitaidoltaan ja osaamiseltaan samassa asemassa). Ovatko palkkaerot oikeasti kiinni vain siitä, että naiset eivät vaadi ja osaa neuvotella itselleen tarpeeksi korkeaa palkkaa, vai onko kenties kyse siitä(kin), että työnantajat suostuvat helpommin miesten vaatimuksiin korkeammasta palkasta kuin naisten samanlaisiin vaatimuksiin. (Tämä klassinen 'mies on perheen elättäjä-siksi hänen tulee saada parempaa palkkaa'-stereotypia).
Vastaukset 9
Vanhimmat
tätä samaa jankutusta. Palkat on mitä on, toisilla vähän enemmän, toisilla vähän vähemmän. So be it.
...lähestyä asiaa siten että ottaa vaikka sen hiukka pienemmän palkan alkuun ja siinä vaiheessa kun ammattitaito/osaaminen on karttunut neuvottelet palkasta uudelleen?
Työnantajahan maksaa, sukupuolesta riippumatta, jos kokee että sinä ja ammattitaitosi ovat hänelle tärkeitä. Muuta perustettahan palkan nousulle ei oikeastaan ole, jos se on Tes:in mukainen ja tasavertainen muiden vastaavaa työtä tekevien kanssa.
Suomi on täynnä miehiä jotka tienaavat paremmin kun minä. Suomi on täynnä naisia jotka tienaavat paremmin kuin minä. Haluan saman palkan kuin muutkin. Olen mies.
Kun ei niitä vanhempainlomista aiheutuvia kustannuksia saada tasattua, niin kyllä työantaja sen jotenkin huomioi (kuten työnhakijakin). Ruotsissahan tehtiin tutkimus, jonka mukaan naistyönhakijoita systemaattisesti dissattiin.
Seuraavalaisia tarkastuksia olisi hyvä saada Suomeenkin. --
"Tukholma. Ruotsissa yli sata verkkojätti Ericssonilla työskentelevää naista on saanut palkankorotuksen, kun heidän palkkojensa huomattiin olevan reilusti pienemmät kuin yhtiön miestyöntekijöillä.
Ruotsin tasa-arvovaltuutetun tarkastuksessa kävi ilmi, että yli puolessa yhtiön kaikista osastoista naisten palkat olivat huonommat kuin täysin samaa työtä tekevien miesten. 115 naisen kuukausipalkkaa nostettiin 400–4 000 kruunua, eli noin 43–430 euroa. Asiasta kirjoittaa Blekinge Läns Tidning -sanomalehti.
Ericssonilla on Ruotsissa 17 000 työntekijää, joista neljäsosa on naisia http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Ericsson maksoi naisille huonommin/1135237108624
... hoivatyön laatua*
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200808118081672_uu.shtml
Jutussa ei käynyt ilmi tarkemmin mitä tuolla heikolla arvostuksella tarkoitetaan: kuka tai ketkä aliarvostavat hoitotyötä.
*Tutkimuksen mukaan vanhakantainen ajattelu, että hoiva-ammatit ovat heikosti arvostettua naistyötä, heikentää hoitajien jaksamista ja työpaikan henkeä. Nämä seikat puolestaan vaikuttavat potilaiden hyvinvointiin.*
Eivätkö hoitajat itse arvosta työtään vai kokevatko he, ettei muut arvosta heidän työtään. Entä onko tämä erityisesti hoiva-alan ongelma?
Miten työn arvostuksen pitäisi näkyä? Itse en usko, että rahalla voidaan vaikuttaa siihen kovinkaan merkittävästi. Palkankorotuksen vaikutus (vaikka tuntuvampikin) ei vaikuta työmotivaatioon kuin hetkellisesti. On hyvin vaikea keksiä keinoja, millä työn arvostusta saataisiin työn ulkoisilla keinoilla nostettua. Työntekijöiden määräkään ei välttämättä sitä nosta (työn laatua ja sitä kautta arvostusta).
Suurin osa hoiva-työstä tehdään julkisella sektorilla, joka kokemuksestani on yksityistä sektoria staattisempi lähes joka suhteessa. Ulkopuolinen apu saattaisi olla eräs keino organisaatiorakenteita, työtapoja ja työolosuhteita kehitettäessä.
Toisaalta hoiva-alaa arvostetaan:
http://www.turunsanomat.fi/sunnuntai/?ts=1,3:1012:0:0,4:12:0:1:2002-04-28,104:12:104731,1:0:0:0:0:0:
Arvostuslistan kärkinelikosta ainoastaan yksi ammatti on miesvaltainen. Nelikon kaksi naisvaltaista ammattiryhmää on perännyt kiivaasti sekä arvostusta, palkkaa ja erityisesti toinen niistä on valitellut työn määrää. Voisiko tämä naisten kokema arvostuksen puute näkyä laajemminkin yhteiskunnassa ja onko se kuinka todellista? Voidaanko miehen ja naisen kokemaa arvostusta tai sen puutetta mitata samalla asteikolla? Jos arvostuksen määrä on sama tai naisvaltaisen alan jopa parempi kuten myös palkkataso, miksi vähempiarvoiseksi katsotulla miesvaltaisella alalla toimivat miehet eivät koe työtään aliarvostetuksi? Jos näin on, sehän voi jopa vääristää sukupuolten tasa-arvokehitystä.
Tuota on tutkittu ihan riittävästi ja eri ammattialoilla. Esimerkiksi ekonomeilla. Valmistuvat miesekonomit odottavat suurempaa palkkaa kuin naisekonomit, mutta valmistuvat miesekonomit odottavat työviikkonsa olevan yli 10 % pidempi kuin naisekonomit odottavat työviikostaan. Näin työnantaja voi valita: Ottaako miesekonomin, joka tekee kymmennyksen enemmän töitä kymmennyksen korkeammalla palkalla vai naisen, joka tekee halvemmalla, mutta vähemmän töitä. Ei työnantajalla nykyään ole varaa maksaa mitään munalisää.
10% pitemmällä työajalla enemmän töitä kuin nainen 10% lyhyemmällä työajalla? Tätähän se löytämäsi tutkimus ei kerro.