En saa nukutuksi, ahdistaa niin kovasti. mieleeni tulee kaikki virheet mitä olen tehnyt, kamalat syyllisyyden tunteet ja ahdistus, sietämätön ahdistus. elämänhalu ei sinänsä ole kadonnut, en ole niinkään masentunut, mutta aina välillä, etenkin öisin, minua ahdistaa aivan käsittämättömästi. myös sosiaaliset tilanteet ovat aiheuttaneet pelkoa, jos paljon ihmisiä. minulla on ollut aikaisemmin samantyyppisiä oireita, mut en ole vuosiin käyttänyt lääkkeitä, ja ajattelin, että tää hyvä parisuhde auttaisi asiaa.. mutta ahistus palasi viime aikoina ja voimakkaina. olen vielä terveysalan tuleva ammattilainen ja siksi häpeän tätä.. pelkään, että jos menen lääkäriin, niin muut saavat tiedot minusta lukemalla sairaskertomuksia.. en luota salassapitolakiin. Osaisitteko neuvoa minua? olisiko lääkitys hyvä? tiedän että esim. terapia voisi olla paras mahdollinen keino päästä näistä ahdistuksista eroon, mutta juuri nyt en pääse terapiaan. kiitos asiallisista vastauksista. ehkä eniten pelkään, etten näe tulevaisuudessa enää mitään valoa ja että pilaan parisuhteenikin ahistuksillani. :(
AHDISTUS
nuori nainen
6735
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hyvä Ystäväni!!! Itsekkin terveydenhuoltoalan työntekijänä kerron sinulle, että yleisesti ajatellaan "meidän hoitoalan ihmisten" olevan vahvoja. Mutta, mutta, ei me jakseta hoitaa sairaita jos itse voimme pahoin. Joten Sinulle, mars mars lääkäriin. Ja jos et halua mennä tuttuun terveyskeskukseen, käväise yksityislääkärillä juttelemassa tästä ahdistus asiasta. Et ole ainoa, kenellä on tälläinen ongelma. (Minullakin oli ahdistusta opiskelu aikana ja menin lääkäriin, enkä ole katunut. Pääsin opiskeluaikana myös terapiaan oman oppilaitoksen terveydenhoitajan kautta. Ilmainen silloin minulle!!!)Jo pelkästään tuo, että et saa nukuttua on jo hälyttävää. Lisäksi ahdistuksesta tulee jonkinlainen kierre, ja ajatukset alkavat pyöriä heti samassa, kun aamulla (tai aamuyöllä) havahtuu. Mikähän laukaisi sinulla tämän ahdistuksen? Siitäkin voit kertoa lääkärille tai hän saattaa sinulta sitä kysyäkkin. Nukahtamislääke auttaisi sinua unen saantiin ja siitä ei tule riippuvaiseksikaan. Lisäksi joku ahdistukseen auttava lääke, lääkäri kyllä tietää. Eikä sitäkään loppuelämää tarvitse syödä Tsemppiä sinulle ja rohkeutta itsesi hoitamisessa !!!
ahdistus on ollut sairaus?
Nukahtamislääke voi tosin lisätä vars. pidempään käytettynä ahdistusta :( Varoituksen sanana. Ei kannata pitkiä aikoja käyttää yhtä mittaa, mutta ns. varalla ehkä hyvä olla, ja ehkä keho myös siten"oppii" nukkumaan, kierre katkeaa.
Jotkut suhtautuvat kielteisesti mielialan hoitoon lääkkeillä. Minä en. Itse olen vahvasti sosiaalisten tilanteiden pelkoinen, ahdistunut ja masentunut. Rasitteena suku- ja koulukiusaamistausta. Terapia auttoi jonkin verran, mutta nämä eivät vain ole järkiasioita, jotka miettimällä korjaantuisivat. Siispä olen jo vuosia kokeillut eri lääkkeitä ja vihdoin löytänyt jokseenkin toimivat lääkkeet.
Jos lääkkeet kiinnostavat jotain tarkemmin, niin laitan tähän vähän tietoja niistä.
Peruslääkkeenä menee venlafaksiini, joka on tehokas aktivoiva masennuslääke. Poistaa aika hyvin yölliset pelot ja yksinäisyydestä tulevat masennus- ja tylsistymistunteet. SSRI-nappeja on liuta kokeiltu, mutta ei niistä mitään apua ollut sosiaalisten tilanteiden pelkoon, vaikka masennukseen auttoivatkin.
Sosiaaliset tilanteet ovat hyvin vaikeita, niihin syön tarvittaessa (kun pitäisi jutella useamman vieraan ihmisen kanssa) hyvin pienellä annoksella alpratsolaamia, joka on ainoa minulla tarpeeksi hyvin auttava lääke. Ei yhtään sen jälkeen enää jännitä katsoa ihmisiä silmiin, tulen rennoksi ja puheliaaksi vieraassakin seurassa. En välitä miettiä enää, mitä kehtaan sanoa. Lääke ilmeisesti häivyttää onneksi hieman muistiakin, joten seuraavana päivänä ei ahdista, mitä noloa olisin sanonut.
Olin todella onnellinen löydettyäni vihdoin lääkärin, joka tätä alpratsolaamia suostui määräämään, sillä koko tähänastisen elämäni sosiaalisten tilanteiden pelkoa ovat lääkärit ja psykologit vähätelleet ja se on pahasti invalidisoinut elämääni. Vihdoin se pelkääminen on loppu.
Unirytmin kanssa on myös vaikeuksia usein. Piristämään otan kofeiinitabletteja, ne myös nostavat mielialaa ja antavat puhtia. Nukahtamiseen käytän vuorotellen melatoniinia, hydroksitsiiniä ja valeriaanatabletteja tottumisen estämiseksi. Tsopiklonia en syö, koska se kasvattaisi rauhoittavien lääkkeiden toleranssia turhaan, jolloin en saisi enää sosiaalisiin tilanteisiin apua alpratsolaamista.
Yllä oleva malli on minulla toiminut jo noin puoli vuotta, varovaisella käytöllä ei ole ollut ongelmia toleranssien tai riippuvuuksienkaan kanssa. Perusidea on se, että tarvittaessa otettavia lääkkeitä ei pidä ottaa joka päivä, sillä ne menettävät tehonsa. En silti pidä lääkkeitä pahana asiana, koska niistä on niin paljon apua.
Vielä mietin sitä, että kumma juttu, että tehokkaita lääkkeitä (rauhoittavat lääkkeet) ei määrätä helpolla edes oikeasti tarvitseville, sillä kai ne olisivat harkiten käytettynä toimiva vaihtoehto, jos muu ei auta. Helposti sosiaalifoobisella tilanne lipsahtaa alkoholinkäytöksi, koska se ainakin auttaa ja en tiedä, tavoitellaanko tällä rajoittamisella ihan sitäkään. Järki käteen, kannattaako ongelmakäyttäjien takia kiusata sitä 95 % enemmistöä, joka käyttää lääkkeitä ihan oikeaan tarpeeseen. Ne 5 % saavat ostettua joka tapauksessa mitä tahtovat kadulta.
Meni vähän ohi jo aiheen, mutta ärsytti sen verran tuo, että piti kirjoittaa. Jos joku lääkäri tätä nyt sattuisi lukemaan.
Jos et halua mennä lääkäriin tai terapiaan vois hypnoosi olla hyvä keino. Mulla tehosi!
Monta kertaa olit, miten se tehosi, huomasitko eron "entiseen" olotilaasi kuinka nopeasti jne...
Olen itse menossa hypnoosiin paniikkihäiriön takia.